BIG isoksi yhdessä yössä

Onpa taas ollut kiire viikko, täynnä neuvoloita, vuosilääkärintarkastuksia ja myöhäisiä töihin tuloja ja kaahailua liukkailla teillä henkeä uhmaten. Kauhea sumpliminen ja kohellus. Rennosta luppoajasta= koneen äärellä ei tietoakaan. 

Esikoisen sukulaissynttäreitä vietettiin rennonleppoisissa tunnelmissa vaikka kutsut olivatkin tänä vuonna hiukan eri näköiset kuin viime vuonna. Pieni sananen tarjoilusta; tänä vuonna keskityin menun osalta suolaisiin herkkuihin ja helpotin elämääni ostamalla Fazerin käpykakun (joka yllättäen maistui oikein herkulliselta). Elämää helpotti myös lahjottu sukulainen (kiitos K!) joka teki juhliin suussa sulavan suppilovahveropiirakan; nam. Oman elämän helpottaminen rulettaa siskot, suosittelen lämpimästi!! 

Synttärien juhlakalu oli tietenkin hurmaava ja ikionnellinen esikoinen mutta vahvassa sivuroolissa näytteli myös siskon suloinen baby (toiselta nimeltään Montessori), joka kiersi jokaisen naispuolisen vieraan sylissä ja itse asissa yhden miespuolisenkin. On se vaan niin ihana pötkylä. Niin vauvantuoksuinen, söpö, niin tyttö ja samalla myös tuulahdus menneisyydestä, n 7 vuoden takaa, jolloin ihmettelin omaa vauvantuoksuista ”Pörriäni” Iso Hukan ja koko suvun kanssa.

Tämän tyypin kanssa kuuntelin Daruden Sandstormia yhden juhannuksen aivan täysillä. Puss!

Pötkylä ja suppilovahveropiirakan leipoja parhaasta päästä

Mietin tässä juuri että,  7 vuotias lapsi osaa/tietää/ymmärtää jo ihan kauheasti. Se osaa jo paljon, yllättävän paljon. Se auttaa hienosti äitiä raastamaan juustoa suolaiseen piirakkaan. Osaa pelata Wiitä. Se osaa jo vähän lukea ja kirjoittaa. Kuuntelee itsenäisesti musiikkia ja nyt voi itse asiassa tehdä sitä omassa huoneessaan, kun sai synttärilahjaksi cd soittimen. Poikien huoneesta kuuluukin jatkuvasti Kiekkohitit levy mm. Daruden aivoihin ja tärykalvoihin tarttuva Sandstorm ja hauskan karmea  MM-rallihoilotus "Den glider in". Osaa jo uida, ja hypätä pää edellä (!) uimahallissa. Osaa luistella hurjan hyvin. Osaa rakentaa yhä paremmin erilaisia legohärpäkkeitä. Osaa leikkiä perheen toimitusjohtajaa vaikkei sitä ole.  

Pienen miehen persoona kehittyy niin kovalla tahdilla että niin itse kaveri kuin äitikin on aika kovilla (isä kai sitten pääsee vähemmällä, jännä juttu).Yhtenä hetkenä kaikki iloisen terhakkaasti ja toisena hetkenä suuria tunteita ja draamaa kuin Kauniissa ja Rohkeissa konsanaan. Voisin vaikka vannoa, että nassikassa on sisilialaista verta vaikka todistettavasti poika on isänsä poika. Välillä kaveri ei usko sanaakaan ja välillä tottelee ilahduttavan ripeästi.

Ehkä tärkeintä mitä olen elämässäni nähnyt läheltä on omien lasten kasvaminen, mutta en ole sitä kaikkea (vielä) tajunnut.

Aika on ollut haurasta ja voimakasta samaan aikaan ja tunnelma sekä duuria että mollia. Ihana ihana poika, jota rakastan megalomaanisen paljon! Oikea rakkauden jytky!

Show must go on! Armollista viikonloppua kaikille teille!