Juhlat senkun lähestyvät, pitäisi siivota mutta teen niin paljon mieluummin kaikkea muuta mikä ei liity siivoukseen. ;) Olen tiukan paikan tulleen sijaistoimintojen mestari.
Olenkin serialsurffannut netissä (FUN FUN FUN!!) , lajitellut naistenlehtiä roskikseen,
juorunnut pitkän kaavan mukaan, pähkäillyt, ottanut päikkärit, lakannut kynnet ihanan pinkeiksi. Kaikesta tästä huomaa,
että mun intohimot ovat ihan jossain muualla kuin siivouksessa.
Tällä hetkellä tiedän mitä kaikille blogituttaville - ja vähän vieraammillekin tapauksille - kuuluu. PALJON aivan ihania juttuja. Uusia kokeiltavia reseptejä, huulipunan sävyjä, kirja - ja elokuvavinkkejä. No joidenkin täydelliseltä ja täysin säröttömältä kuullostava elämä ärsytti mutta semmosta se on, kun jokainen taplaa tyylillään, onneksi kaikkia blogeja ei tarvitse seurata aktiivisesti.
Erityisesti jäi mieleeni Sooliksen vuoden 2012 tunnuslause:
Tällä hetkellä tiedän mitä kaikille blogituttaville - ja vähän vieraammillekin tapauksille - kuuluu. PALJON aivan ihania juttuja. Uusia kokeiltavia reseptejä, huulipunan sävyjä, kirja - ja elokuvavinkkejä. No joidenkin täydelliseltä ja täysin säröttömältä kuullostava elämä ärsytti mutta semmosta se on, kun jokainen taplaa tyylillään, onneksi kaikkia blogeja ei tarvitse seurata aktiivisesti.
Erityisesti jäi mieleeni Sooliksen vuoden 2012 tunnuslause:
'Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa ja puolikuollutta elämää'
Nappaan sen myös omaksi motoksi vuodelle 2012! Kiitos Soolis!
Ja nyt hommiin. Tässä tahdissa.
5 kommenttia:
Hei Elisa, hyvä motto :) Sijaistoiminnoilla on tarkoituksensa, ja tuohan kuulosti ihan siltä että itse asiassa siivosit kyllä, aloitit vaan tuuletuksen pääsi sisältä, eli uusien tuulien haistelulla! Minun blogini ei toivottavasti kuulu siihen "säröttömien" joukkoon josta mainitsit, mutta olithan huomannut, siellä on sinullekin jotain henkilökohtaista :)
Kuulostaa hyvältä. Säröjä pitää elämässä olla, sillä täydellinen on aikas tylsää. Tai mistäs sitä tietää, kun ei ole itse kokeillut :D
Säröttömistä blogeista olen joskus ajatellut, että mitähän luurankoja kaapeissa mahtaakaan piillä. Kai ne omat murheensa on muillakin, mutta enemmän minäkin tykkään niistä blogeista ja ihmisistä, jotka uskaltavat avoimesti kertoa elämän varjopuolistakin.
Katja: Sä olet kyllä mestari ajattelemaan myönteisesti, vitsi että ihailen tota ajatuksenjuoksuasi. Mun laiskottelu olikin uusien tuulien haistelua; niin paljon mukavampi ilmaus ;)
Ja kiitos kiitos kiitos tunnustuksesta. Liitän sen sivupalkkiini mainintana.. Ihana saada tunnustusta. Se auttaa jaksamaan ja jatkamaan bloggailua. Aina välillä kun meinaa 'väsymystä' olla.
Tuula: Itsekin sitä nauttii niistä elämänmakuisista blogeista.
Selasimme tuossa esikoisen synttäreillä naisporukassa uusinta Eeva lehteä ja silmiin sattui juttu Karita Tykästä.
Vakavalla naamalla nainen kertoo Eevan juttussa "Tajusin elämän rajallisuuden". Hän kertoi tuossa jutussa kuinka pelästyi kun joi liikaa vettä ja pyörtyi 2000-luvun alussa treenatessaan..jne. Paremmin voidessaan Karita kertoo treenistä, käsilaukuista, ruokavaliosta, treenistä ja autostaan.
Siis ko julkkiksen elämän tragedia oli ko tapahtuma punttisalilla jonka perusteella hän tajusi elämän haurauden...! Voi kiesus.
No kaikilla omat murheensa....
Oleppa hyvä Elisa. Tuo motto on tosiaankin Minna Canthilta, ja minähän vuonna hän on sen sanonut! Nyt en yhtäkkiä tiedä, mutta sopii niin hyvin myös tähän päivään.
Elämässä kaikilla on säröjä, ja just ne tekevät elämisen täyteläiseksi. Rakkaudet eivät ole täydellisiä, eikä kukaan ihminenkään ole.
Toiset ehkä haluavat tuoda blogeissa esille elämän, joka olisi oma unelma. Sellaisen voi jopa kehitellä ja luoda, blogiin. Todellisuus on sitten muuta. Kenties.
Aurinkoa ja iloa!
Ja ps. onhan se siivousta sekin kun lajittelee naistenlehtiä :)
Naistenlehtien "siivoaminen" on paras puhde maailmassa. Pitäiskin taas siihen ryhtyä :)
Toi sun ja Sooliksen (ja minna canthin) motto on todella hyvä. Se pitää painaa mieleen ja porskuttaa eteenpäin :) Vaillinaisena ja epäseesteisenä, mutta ei ainakaan nukkuvana :)
Onnea paljon 7 vuotiaan äidille. On se etappi. 7v ja kouluvuosi. Mutta voin lohduttaa, parin vuoden kuluttua tajuat niiden oevan sun vauvoja edelleen... Ei ne onneksi niin vanhoiksi vielä tulleetkaan.
Lähetä kommentti