tiistai 20. tammikuuta 2015

Yksin matkalle?

Mulla on kauhea hinku päästä aurinkoon kirja kasan kanssa, lataamaan akkuja, tyhjentämään päätä ja keräämään vitamiinivarastot täyteen. Ongelma on se, että vaikka äkkilähdön saisi otettua, seura puuttuu ja kysymys kuuluu: uskallanko lähteä matkalle yksin? 
Kuvat http://dependswhatdayitis.blogspot.fi/






Vaikka olen aina viihtynyt omassa seurassani enkä periaatteessa pelkää yksin oloa....viikko reissussa ON kuitenkin pitkä aika. Jotenkin pelkään että mulla olisi yksinäinen olo, kun ei voisi jakaa lomaihmeitä kenenkään kanssa. Tai tukeutua toiseen, jos tulee tenkka poo. Ja yksin syöminen illalla tuntuu kurjalta vaihtoehdolta....Vaikka uskon siihen, että juuri yksin matkustaessa juttua syntyy uusien tuttavuuksien kanssa ja sitä tutustuu parhaiten ihmisiin. Ja olen varma, että yksin matkustaminen tekisi mulle hyvää. 

Kuulemma Krista Kosonen ja Armi Toivanenkin matkustavat yksin. Miksi siis en minä?

Kysymys teille: OLETKO SINÄ KOSKAAN MATKUSTANUT YKSIN? Uskaltaisitkö sinä lähteä yksin matkalle? Vinkkejä? 

Plussia yksin matkustamiseen löytyi paljon:
1. Sinusta tulee nykyistä itsenäisempi, kun joudut selviytymään matkan aikana kaikesta omin nokkinesi.
2. Jos olet juuri eronnut tai elämäsi on jossakin muussa taitekohdassa, voi itsensä kanssa vietetty aika uusissa maisemissa sysätä sinua kohti oikeaa suuntaa.
3. Neuvottelutaitosi paranevat, kun selvität yksin tilanteet katumyyjien ja kauppiaiden kanssa. 
4. Kokemukset uusista kulttuureista saattavat avata silmiäsi uuden, esimerkiksi nykyistä yksinkertaisemman, elämäntyylin suhteen. 
5. Saatat löytää matkalta elämäsi rakkauden, sillä monet uskaltavat lähestyä kiinnostavia ihmisiä herkemmin heidän ollessaan yksin kuin seurassa.
6. Yksin matkustaminen on edullista myös kukkarolle, sillä voit itse päättää menoistasi, esimerkiksi valiten taksin sijaan omat jalkasi.
7. Matkan aikana opit itsestäsi uusia asioita, kun sinun täytyy selvitä kaikesta eteesi tulevasta itsenäisesti. 
8. Tulet huomaamaan, että ihmiset ovat ystävällisiä yksin matkustavia kohtaan ja tarjoavat apuaan vapaaehtoisesti.
9. Saat lisää itseluottamusta, kun sinun ei tarvitse miellyttää muita ja saat toimia vain ja ainoastaan oman pääsi mukaan.
10. Kun lähdet matkalle yksin, uskallat poistua omalta mukavuusalueeltasi, mikä rikastuttaa sinua ihmisenä.
Lähde: news.com.au  

15 kommenttia:

  1. Minä olen matkustanut muutenkin hyvin vähän, mutta nekin vähät olen kulkenut vain lasten kanssa. Siippa kun ei matkustelusta tykkää. Ja sitten työmatkoilla olen aina illat viettänyt yksin ilman seuralaisia. Minusta se on ihan hauskaa, ettei esim. hotellihuoneessa ole ketään muuta. Oma tila ja rauha. Joten rohkeutta vaan ja matkaan!

    VastaaPoista
  2. Mä olin parikymppisenä etelässä yksin, pakettimatkalla. Kävi kuitenkin niin et huonekaveriksi osui ikätoveri, joten yksinoloa olo muutama hetki vain. Se jopa harmitti välillä.

    En ehkä enää osais mennä yksin. Teoriassa viihdyn yksin kirjoineni, mutta jos pitäis kaupungilla hengata päivä yksin, niin pää hajois.
    TEORIASSA yksinmatkustaminen kuulostaa hyvältä, mutta sopinee jollekin mua erakommalle.
    Mut uima-allaslomalla se toimis, yksinolokin

    VastaaPoista
  3. En ole matkustanut yksin kotimaan ulkopuolella. En tosin paljon muidenkaan kanssa. Silti haaveilen nimenomaan siitä, että uskaltaisin matkustaa yksin. Toki se olisi kivaa seurassakin, mutta tällä hetkellä yksin matkustaminen kiehtoo erityisen paljon. Olisi mahtavaa (tai vähintäänkin hyödyllistä) joutua kohtaamaan itsensä ja tulemaan toimeen yksin. Saisi etäisyyttä asioihin, ja uskon todella, että moni asia värittyisi aivan toisella tavalla, kun sitä tarkastelisi fyysisestikin hyvin kaukaa. Ja se vapauden tunne... aah... Suosittelen siis ehdottomasti, jos/kun vain löydät rohkeutta siihen. Tuskin tulet katumaan! :)

    VastaaPoista
  4. totta kai uskallat matkustaa yksin! Ja osaat!

    Rantalomalle en ehkä itse lähtisi yksin, mutta kaupungeissa voisin ihan hyvin vaellella ja nautiskella. Vaikka viimeisestä vastaavasta kokemuksesta onkin jo ikuisuus.

    Rohkeutta! Iloa!

    VastaaPoista
  5. Tottakai uskallat ja pärjäät, siitä se ei ole kiinni! Minusta se on kiinni siitä, että onko rahan ja vaivan arvoista olla yksin reissussa vai pitäisikö sittenkin olla seuraa. Itsekin olen miettinyt viime aikoina sitä paljonkin. Koska minulla mieli halajaa lomareissuun paljon useammin kuin on mahdollista koko perheen voimin matkustaa ja haaveilen monesta paikasta, joissa lapset eivät välttämättä viihtyisi.

    Rantalomapaketista minulla on tällä hetkellä sellainen ajatus, että kokonaisen viikon yksinäiset illat olisivat minulle liikaa. Pitäisi olla joku sellainen paikka, jossa olisi illallakin tekemistä ja paikallisväriä eli enemmänkin kaupunkikohde. Toisaalta uskoisin, että esim. Lanzarote tai Teneriffa toimisi yksinkin, jos tekisi luontoretkiä.

    Minä matkustan töiden puolesta yksikseni. Jos on mahdollista, niin otan välillä omakustanteisia vapaita työreissun jatkoksi ja kiertelen yksikseni. Se on minusta kivaa. Käyn yleensä syömässä ainakin päivän toisen aterian hyvin jossain ravintolassa itsekseni. Kaverina on usein kirja tai Wi-Fi yhteys :)

    VastaaPoista
  6. Ajankohtaista! En ole vielä matkustanut yksin, mutta olen aikeissa lähteä isomman meren taakse, ihan yksin. Taloudellisista syistä ja henkisistä syistä. Haluan mennä ihan fiilispohjalta, enkä miettiä lasten nukkumaanmenoaikoja, sitä onko syöty säännöllisesti ym kun lapset ei pysty säätelemään nälkäraivareita siinä missä me aikuiset voidaan. Toki toivon salaa sieluni sopukoissa, että joku tyttökaveri haluaisi lähteä mukaan - onhan se yhdessä mukavampaa mutta todennäköisesti lähden yksin, tai no, kamerani kanssa kahdestaan :) En malta odottaa, enkä pelkää ollenkaan :)

    Just do it!

    VastaaPoista
  7. Onpas vaikea kysymys. Periaatteessa ajatus kuulostaa kiehtovalta ja nuo kaikki plussat on kyllä tottakin.
    Mutta silti mä henkilökohtaisesti en ehkä sitten kumminkaan tykkäisi. Mä ajattelen että olisi niin paljon kivempaa jakaa se kaikki jonkun toisen kanssa.
    Ehkä mua myös vähän pelottaisi, mutta sitä en tunnusta.

    VastaaPoista
  8. Mä olen monesti haaveillut, mutten sit kuitenkaan ole toteuttanut. Kuvittelisin, että viihtyisin yksinkin, mutta pitäis olla kohde, jossa vois päivät maata rantsussa kirjan kanssa ja illalla olla jotain muuta aktiviteettia (tai sit vaan mennä kasilta nukkumaan). Just ravintolassa syöminen vois tuntua pikkaisen orvolta yksin, mutta ehkä siihenkin tottuisi.
    Jos yhtään tuntuu siltä, niin lähde ihmeessä! Kerran täällä vaan eletään ja mitään isompaa et voi reissussa hävitä :) Ehkä oppia tuntemaan itseäsi lisää ja saada pienen seikkailun?

    VastaaPoista
  9. Kyllä kannattaa uskaltaa. Se oli avartava ja hienokin kokemus, vaikka aluksi juuri pelotti luettelemistasi syistä. Etenkin illalla syömään meno oli vähän orpoa Kanarian saarilla.
    Sensijaan kaupoissa vaeltelu päivisin oli kivaa, samoin rannalla olo kirjojen kanssa.

    Viikon matkan jälkeen oli tunne, että selvisin yksin. Eikä se ollut kauheaa. Parasta oli olla omien ajatustensa kanssa.

    Matkani oli ns. seuramatka, ja olihan siellä muitakin suomalaisia. Jos haluat olla muiden suomalaisten kanssa tekemisissä, niin kannattaa valita hotelli, jossa on oma ravintola ja yhteisiä dinnereitä. Minulla ei ollut, ja kaikki hotellin asiakkaat söivät iltaisin kuka missäkin, joten en tavannut iltaisin suomalaisia, mutta sitä en kyllä kaivannutkaan :)

    Matka oli muuten ihana, mutta jäihän siitä pois se tutun ihmisen kanssa nauraminen ja asioitten kelaaminen.

    Suosittelen silti, mutta kohde- ja hotellivalinnan kanssa pitää olla ehkä vähän tarkempi. Esim. hotellissani oli kattoterassi (vaikka hotelli oli muuten vaatimaton). Se terassi osoittautui ihanaksi pelastukseksi kun jalat olivat rakoilla eikä aina jaksanut rannallekaan lähteä. Terassilla saattoi nauttia omia eväitä ja juomia kirjaa lukien. Usein vielä ihan rauhassa.

    Joten eikun matkaan vaan!
    t. Soolis

    VastaaPoista
  10. Mä taas tykkään matkustaa nimenomaan yksin vaikka seurallinen olenkin. Silloin koen olevani enemmän kosketuksissa paikan kanssa. On ihanaa saada lukea rauhassa ja kuljeskella. Kuunnella itseään ja seurata muiden ihmisten menoa. Paljon just niitä listaamiasi asioita.

    VastaaPoista
  11. Oih, kateellinen ilmoittautuu! Yksin on ihan parasta matkustaa! Saa tehdä mitä huvittaa, syödä missä haluaa, jutella vieraiden ihmisten kanssa jos siltä tuntuu. Ellei ole mahdollista matkustaa omien lasten kanssa niin yksin on ehdottomasti a-luokan matka tiedossa. Ja sä olet joka tapauksessa välillä erossa pojista joten go for it! Mieti mikä on juuri sun juttu, minne olet aina hallunnut matkustaa ja toteuta se. Miksi ihmeessä odottaisit jotain toista ihmistä siihen, että toteutat omia unelmiasi? Puss ihana. t. Momzilla

    VastaaPoista
  12. Sari: Kiitos tsempistä! Lyhyet ajat yksin matkalla on erittäin OK, mutta viikko....öh...rohkeutta tarvitaan!

    P: EN mäkään tiedä osaanko mennä, mutta haluaisin opetella- vaikka koko homma jännittää hirvittävästi. Uskon, että ihmisen on hyvä mennä mukavuusalueen ulkopuolelle aina silloin tällöin.

    Sä oot niin ässä et varmasti pärjäisit yksin matkalla!

    Terhi: Kiitos kultainen tsempistä, sitä tarvitaan! Se uskaltaminen muakin kiehtoo...en tiedä, haluan jotenkin ylittää rajoja, tehdä jotain uutta & erilaista....


    VastaaPoista
  13. Marikan polut: Kiitos sullekin siitä, että uskot muhun. Ehkä mäkin sitten uskon!

    Iloa sinnekin!

    Kepponen: En usko, että tästä tulisi miten tapa mulla, ehkä tää olisi enemmäkin sellainen once in a lifetime juttu. Valoisaa vilo!

    L for Love: Ihanaa kuulla, etten ole ainoa näitten ajatusten kanssa!

    Sä osaat, uskallat ja teet, sinä upea rohkea nainen! Ja koska säkin, munkin pitää ;)! Ollaan me aika mimmejä!



    VastaaPoista
  14. Helmi: Jakaminen ja yhdessä matkaminen olisi tietenkin parempaa (mulle), mutta tässä tilanteessa ei mahdollista. Ja se juuri mietityttää - jätänkö jonkun jutun kokematta pelon vuoksi?

    Tuula: Musta tuntuu, että se itsensä voittaminen olis just se juttu! Alan kallistua rohkeuden kannalle, vaikka kovin heikko tunne vielä....

    Soolis: Kiitos tsempistä! Alan kallistua uskaltamisen puolelle, ja kyseessä tod näk on myös rantakohde. Siellä voisi turvallisesti olla altaalla kirjan kanssa ja ainoastaan ne illat voi sit ehkä olla yksinäisiä...

    Mulla on joku ihme identiteettikriisi meneillään, haluan luottaa kykyihini ja itseeni, rikkoa rajojani jne...

    Iloa ja valoa!!

    VastaaPoista
  15. LM: Varmasti totta tuo, että sitä on koksketuksissa paikkaan erilailla yksin. Sen juurikin haluan kokea. Kiitos tsemistä, olet idolini!!

    Momzilla: Joo tämä on nyt yksin tai ei kenenkään kanssa. Kun yksin on maksajana, poikien kanssa matka ei olisi nyt mahdollinen, varsinkin kun suunnittelemme Tanskan/Legolandin reissua kesälle...

    JA SUURIkiitos rohkaisusta, muru!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!