torstai 26. maaliskuuta 2015

"Elä tai anna edes muiden kuolla elävänä"

Samuli Mansikka tiesi mitä hän elämältään haluaa ja hinnan, jonka hän oli siitä valmis maksamaan. Se oli korkein mahdollinen: hänen elämänsä. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että Samuli ei valinnut väärin. Olen kahden lapsen äiti. Suurin huoleni ei ole se, että lapseni kuolisivat tehdessään jotain mitä rakastavat vaan se, etteivät he löydä elämälleen merkitystä. Pelkään sitä, että he hyppäävät oravanpyörään, tekevät työtä toimeentulon takia ja valitsevat kumppaninsa järjellä eivätkä sydämellä.
Eniten toivon, että olen antanut lapsilleni lujan perusturvan, jotta heidän valintojansa elämässä ohjaa usko maailman mahdollisuuksiin eikä pelko sen uhista. Toivon, että pystyn kasvattamaan heille riittävän vahvat siivet lentää kohti unelmiansa. 
 Hanna Kourin kolumni 26.3. IS:ssä sai mut mietteliääksi. Kolumni  kokonaisuudessaan täällä 

2 kommenttia:

  1. Niin, elääkö täyttääkseen muiden odotuksia ja toiveita. Istua vanhainkodissa ja miettiä mitä kaikkea olisi pitänyt sittenkin tehdä...
    Vai elääkö omaa unelmaansa täysillä, riskejäkin ottaen, saavuttaen jotain itselleen tärkeää ja kuolla unelmansa saavutettuaan...

    Uskon, että jokaiselle tarjotaan tilaisuuksia monenlaiseen elämään. joko niihin tarttuu tai sitten ei. Tekipä miten hyvänsä, kannattaa muistaa, että katuminen on kuitenkin turhaa.

    (öö, jatkan siiderilasilliseni tuhoamista... se on mun unelma juuri nyt ;) )

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!