keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

I love Maaret Kallio

Olenko muistanut kertoa, että rakastan Maaret Kalliota? Siinä vasta viisas nainen, jonka viesti on - tässä suorittamisen, huippuelämysten ja extremekokemusten kulttuurissa - se, että ollaan tavallisia ja siinä tavallisuudessa ainutlaatuisia! Että perusarki on sitä oikeaa elämää, emme tarvitse huippuelämyksiä ollaksemme arvokkaita yhtään lomia tai huippuelämyksiä väheksymättä. Kiitos Maaret muistuksesta!

Kaunista arkea teille toivottelee Elisa, joka haaveilee tällä hetkellä lomasta :)

Täydellisen päivän eläminen sujuisi helposti. Herääminen muhkeissa lakanoissa kullan kainaloon kaivautuen. Sängystä ylös intohimon raukaisemana, ja silkkitakissa kohti aurinkoterassia. Ranskalainen aamiainen katettuna kedonkukkien keskelle, pannullinen tuoretta espressoa vaahdotetulla maidolla. Rapisevia croissantteja maalaismarmeladin kera.
Laiskaa käyskentelyä vedenviivalla varpaat hiekkaan upoten, kepeästi naurahtava rakas ja auringon suutelemat kasvot. Unelmaisen rakastelun jälkeinen vaahtokylpy, kera kuohuvan. Luja kokovartalohieronta, jonka jälkeen kohti pirskahtelevia puutarhajuhlia parhaiden ystävien kera. Kyllä elämä on ihanaa!
Mutta perusarkipäiviä on elämässä hiukkasen useammin, ellei jopa lähes aina. Niissä croissantin sijaan rapisevat lähinnä rähmäiset silmät ja hiekat eteisen lattialla. Laiskaa käyskentelyä näkyy työstä väsyneiden askeleissa ja cavan sijaan kuohuvat liian heikot hermot.
Ystäväni, pastori Kari Kanala on viisaasti sanonut, että arki on extreme-laji. Arki on sitä vaikeinta huippua ja kovinta extremeä, josta moni parisuhde, perhe tai yksilö ei tahdo selvitä. Vaikka huikeita kokemuksia haetaankin Mount Everestiltä, benji-hypyistä sekä huippuseminaareista, ei mikään haastane kuten tavanomainen perusarki.
En ollenkaan väheksy yksittäisten huippumuistojen luomista. Ei siltikään ole kummoinen kyky järjestää yksi mahtava rakkausilta, mutta on valtavasti suurempi taito rakentaa pysyvä ja hyväksyvä parisuhde. Ei vaadi erityisiä lahjoja organisoida lapsille hupipäivä hoplopeissa, mutta kysyy sitkeää vanhemmuutta kohdata viisaasti uhmaraivoa tuhannetta kertaa samalla viikolla. Eikä ole vaikeaa kokea ystävän kanssa loistava shoppailupäivä Pariisissa, mutta on lahjomaton onni säilyttää ystävyys läpi kovimpien kriisien.
Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Arki on todellakin aikamme vaikein extreme-laji, jota kukaan ei pääse pakoon. Aina on mahdollista ottaa ilokylpyjä luksuksessa, mutta todelliset arvot kasvavat arjen rakenteiden varassa. Jos arki ei kanna, ei luksuksesta ole tilannetta korjaamaan.
 Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea. Turvallisen tasaista junan tuksutusta, jossa kumppanin silmät levähtävät rakkaassaan kesken vessanpesun. Toivo toistuvasti aukeavaa syliä, johon kavuta hetkeksi iltauutisten ajaksi. Toivo lapselle vanhempaa, joka jaksaa kulkea yhdessä läpi pettymysten, eikä vain rakentaa huikeita leikkihetkiä. Toivo ystävää, joka soittaa arkisia kuulumisia, eikä vain postaile selfieitä superlomiltaan.
Vaikka arki on ennemminkin harmaan viisikymmentä väriä kuin kirkasta ilotulitusta, sillä on kultaisemmat reunukset kuin yhdelläkään huippuhetkellä. Arki on sitä, minne mieli kaipaa pitkiltä lomilta, minne sydän turvaa hädässä. Se on kädenojentamista, sadastuhannes hiekkakakku, uudelleen samojen sotkujen siivoamista ja juhlamokkien tavallista tuoksua aamunpimeässä keittiössä.

Teksti http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305939851510
http://ahappytuesday.tumblr.com/post/114325161591

6 kommenttia:

  1. Olen niin samaa mieltä :) Maaret Kallio on viisas, lämmin ja ihanan maanläheisen tuntuinen ihminen.

    Puss ja valoa päivään ♥

    VastaaPoista
  2. Olen perusarjen haastavuudesta sekä samaa että eri mieltä Kanalan kanssa, että onko se extreme-laji vai ei.

    On haasteellista jaksaa sitä arkista puurtamista, töitä, kotitöitä ja perhettä. Että siinä mielessä se on vähän kuin pitkän matkan juokseminen. Usein tekee mieli luovuttaa, mutta jos vaan painaa eteenpäin, kohta askel kulkeekin kevyemmin. Ja aika moni on valmis luovuttamaan, jos väsyttää. Siinä on vaan se vaikeus, että jos jää lepäämään, niin on vaikea enää jatkaa ja saatikka saada muuta joukkoa kiinni.

    Minusta ongelmana on kuitenkin enemmän se, miten tavallinen arki nähdään. On paljon ihmisiä, joille pienet jutut eivät merkkaa mitään. Ehkä se on tämä nykypäivän elämyshakuisuus- ja luksuskulttuuri. Minulle lasten ja omat onnistumisen kokemukset tuovat paljon iloa arjessa. Olen ilmeisesti tuomittu ikuiseen keskivartalolihavuuteen, koska hyvässä seurassa syöty hyvä ruoka on todellinen onnenaihe. Kun uunista tulee esikoisen leipomien sämpylöiden huumaava tuoksu, niin mitä muuta sitä sillä hetkellä kaipaisi? Ei mitään.

    Hyvä elokuva miehen kanssa kotisohvalla tai kirja jota ei malta laskea käsistään. Sitten kun mustarastaat ja satakielet laulavat, niin onko mitään ihanampaa.

    Omassa arjessani tapahtuu paljon ihania juttuja, kun pitää silmät auki niille.

    Mustakin Maaret Kallio on ihana.

    VastaaPoista
  3. Tykkään kanssa Maaret Kalliosta. Onko hänellä blogeja Hesarissa? Vai missä? mUKAVAA VIIKKOA

    VastaaPoista
  4. Moikka!

    Mua kanssa mietityttää tuo arjen kuvaaminen extremenä... Lapsiperhearki (tai muu arki, jossa itsen lisäksi muita "huollettavia") on vaativaa, sitä ei käy kenenkään kieltäminen. Sellainen asia olisi hyvä muistaa, että arjen eläminen on myös etuoikeus, joka ei ole itsestäänselvyys. Toisen arki on toiselle tavoittamatonta luksusta, vaikka se meille itselle olisikin kuinka "arkista". Asenteista (mitä näkee, mitä pystyy näkemään) on paljon kiinni, niinkuin Rva Kepponen kirjoittikin. Sitä myös mietin, että ketä ovat ne ihmiset, jotka kuvittelevat elämän olevan yhtä juhlaa, jonka Maaret kuvasi kirjoituksessaan (kuulostaa muuten tosi paljon tietyn blogigenren teksteiltä...;)) Eikö se oikeastaan ole aika naiivikin ajatus?

    maisa

    VastaaPoista

  5. Tuula: Maaretilla on kyllä sana hallussa ja jalat maassa, niin kuin meilläkin. Puss ja halaus Muru!

    Kepponen: Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista. Eihän se arki aina mitään helppoa ole, ei todellakaan. Mulla tosin on takaraivossa ne vuodet kun olin todella kovilla ja arki oli todellatodella raskasta, ja unohdin itseni. Siihen verrattuna elämä on nyt hellpoa ja sitä arvostan ja siitä olen kiitollinen.

    Voisiko kyse olla myös siitä, mitä ihminen on elämässään kokenut? Tasainen perusarki alkaa tuntua todelliselta juhlalta, jos ja kun elämä kohtelee rankemmalla kädellä ja heittää sinut pois siitä perusarjen tasaisuudesta ja harmaudesta.
    Tätä voisi ehkä pohtia enemmänkin....

    Puss ja valoa arkeen! Upea arkiaamu oli tänään :) silmät oli tänään auki.

    Runosuoni: KYllä HS:ssa. Kannattaa tsekata! Valoa ja iloa!!

    VastaaPoista
  6. Maija: Kiitos sullekin kun jaoit ajatuksiasi, lämmittää mieltä!

    Viisas muikkari oli tuo: " Sellainen asia olisi hyvä muistaa, että arjen eläminen on myös etuoikeus, joka ei ole itsestäänselvyys."

    Veikkaan, että ne joille arki on pelkkää juhlaa elävät aika ”helppoa” elämää. Jos on rahaa hankkia apua (siivous, lastenhoito), aikaa panostaa itseensä (harrastukset, kauneushoidot jne)...mikäs siinä....Silloin arki varmaan on pelkkää juhlaa, joka päivä.

    Hah mihin blogiin viittasit, nyt alkoi kiinnostaa...

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!