keskiviikko 9. syyskuuta 2015

How do you eat an elephant?

Olipahan virkistävä päivä eilen. Olin kotona sairaan lapsen kanssa mutta ilokseni sain aamukahvivieraaksi valovoimaisen Pinkin. Oli mennyt  jo monta kuukautta viimeisestä tapaamisesta, joten oli jo aikakin.

Sain paljon ajateltavaa keskusteluistamme, niin kuin hyvin usein aikaisemminkin. Erityisen mukavaa oli huomata, etten ole yksin tämän hetkellisen "lamaannukseni" kanssa. Olen kesäloman jälkeen ollut jotenkin  lamaantuneessa tilassa mitä tulee organisoitumiseen ja aktiivisen liikunnan aloittamiseen. Odotan inspiraatiota ja näköjään se ei tule/synny ihan helpolla, synnytyskivut ovat kovilla. Mutta jos inspistä odottaa  liian kauan, tuleeko se ollenkaan, kysyy sotkukämppäinen herkuttelija?

Olen loputtoman armollinen mitä tulee ystäviini, mutta saahan se hiukan miettimään, jos kesäkiloinen kuntoon haluava ystävä jatkuvasti sanoo itselleen, että "olen itselleni armollinen" samalla kun toinen käsi on joka päivä Pandan juhlakonvehti-rasiassa. Tai jos oma kämppä pitäisi saada kuntoon mutta sitä asuu alati "hurlumhei"- kämpässä, vaikka tilauksessa olisi järjestys ja vahvat feng shuit. Treeneissä/elämässä ei voi olla itselleen aina armollinen. Voiko armolllisuus mennä ihmisessä yli???

Kukaan ei ole saavuttanut tavoitteitaan urheilun ja kodin siisteiyden piireissä oltuaan itselleen koko ajan armollinen. Mikä harmillisinta, armollisuus muuttuu suomalaisessa suussa (omassanikin) hyvin nopeasti ärsytykseksi, harmitukseksi, tai itsesääliksi, ja yllättäen hyvin äkkiä voidaan olla jo marttyyrilinjalla. Jos on liian armollinen itselleen jokaisessa asiassa, päätyy aika nopeasti vauva.fi- sivustolle vakituiseksi kommentoijaksi, ja silloin jää oma elämä elämättä kun arvostelee vain muita ihmisiä.

Joka tapauksessa eilen MINÄ siivosin yhden kaapin. Tein ruokaa. Imuroin. Pesin pyykkiä.

Mitä sitten vaikka viime aikoina en ole jaksanut siivota, en puuhata, askareet ovat kasaantuneet kun elämässä on jo aika täyttä ja aikataulutettua muutenkin. Mitä sitten vaikka  kuntoilu on kypsyttänyt, tukka on hapsottanut - olen onneksi ottanut ensi askeleen, ja se on tärkeintä se!

How do you eat an elephant? One bite at a time. :)

9 kommenttia:

  1. Kyllä, erinomainen huomio. Minä taidan just nyt lakata olemasta armollinen itselleni. Kaipaan tuloksia, enkä haikailua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, mäkin taida lopetella ylitse menneen armollisuuden. Tsempit meille!

    Liika löysäily ei ole hyväksi, ei sen enempää fyysinen kuin henkinenkään. Löysäilyäkin tarvitaan mutta sopivina annoksina...

    Jostain on aloitettava :)

    VastaaPoista
  3. Minulla on kanssa vaikeuksia saada itseeni lisää kierroksia. Aina kaiken aloituskohdaksi sopii parhaiten huominen :( Voi mistä voisi kasvaa pikaisesti selkäranka?

    VastaaPoista
  4. :)
    miksi on niin älyttömän vaikeaa ryhtyä asioihin, joiden tietää olevan hyväksi itselleen ja joista tietää tulevan hyvän mielen?
    Miksi mieluummin "on armollinen" itselleen ja "vain tämän kerran" lönähtää sohvanmutkaan "nauttimaan" "todella ansaitusta" lepohetkestä sen sijaan että tekisi itselleen oikeasti hyvää?

    Grr.

    VastaaPoista
  5. Kepponen: En oikein tiedä mistä tää johtuu...Onko se osaltaa myös sitä, että jo pelkkä arki on aika moista? Mutta tekosyy kai sekin on....

    Marikan polut: Sano se! Esim olen lukenut http://arkitaivas.blogspot.fi/ - blogin kaseeraus projektia ja ihaillut Leonidan tarmoa silmät pyöreinä.

    MUTTA MIKSI sitä samaa tarmoa ei saa omaan elämään.

    Miksi aloittaminen on niin hemmetin vaikeaa?

    VastaaPoista
  6. Been there do that. Samaa käynnistysvaikeutta täällä havaittavissa. Ja oon ehdottomasti samaa mieltä: itseä pitää joskus potkia. Liika armollisuus on toiselta nimeltä laiskuutta. Nih :)

    VastaaPoista
  7. Sopivassa suhteessa armollisuutta ja itsekuria. Löysyyttä ja tiukkuutta. Päättäväisyyttä ja lepsuutta :)
    Balanssi ja kultainen keskitie on kaiken a ja o. Sanoo laiskanpulskea keittiöpsykologi, joka aina toisinaan yrittää nostaa itsensä sohvalta ja tehdä jotain yleishyödyllistä :D

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!