Memento vivere- muista että olet elossa

lauantai 31. lokakuuta 2015

Joskus voi käydä niin hyvin, ettei ole kiire ja asioita menee aika nappiin. Sitä syö poikien kanssa herkkuaamiaisen rauhassa melko harmonisesti (ilman pahimpia veljesnujakointeja), hilloja/juustoa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja tuoretta leipää (ja äidille tujua kahvia).

Esikoisen peli on vasta iltapäivällä. Pojat tekevät mun kanssa ruokaa, kaveri mukanaan. Toinen tekee (pakotettuna) rosmariiniuunijuureksia ja toinen paistaa kanafileitä. Katetaan pöytä pitkästä aikaa nätisti, laitetaan servietit ja sytytetään kynttilät. Ruoka on IHAN törkeän hyvää. Joskus vain ateriat menee nappiin....en edes harmittele, että poikien mielestä kuulemma oolannin ranskikset ovat paljon parempia kuin itsetehdyt.

Aikaisemmin päivällä olen käynyt veljeni ja mummini haudalla. Olen hengitellyt sisään raikasta ilmaa, sytyttänyt hautakynttilöitä, jutellut rakkaille poismenneille, kertonut että rakastan heitä, miettinyt miten hautausmaalla aina vallitsee jännä rauhan, valon, kaipauksen ja nykyisyyden harmonia.

Joskus on niin, että Lidlista hankitut ruusut ovat kotona - juuri nyt - kauneimmillaan. Juuri nyt ne kukkivat juuri tässä kodissa, ja minä olen tässä, ja aurinko ulkona paistaa vielä hetken. Ei ole pakko hallita /suorittaa tänään yhtään mitään. Vielä voi kokea armon hetkiä.

Valoisaa Pyhäinpäivää.

Sulle sukeltaisin helmen valkean istuisitko kanssani keskipenkille

perjantai 30. lokakuuta 2015

..niin hienosti pävitetty versio, täällä.

Päivän monta parasta

- omavaloisuus! Muistutetaanpa mieleen mitä oikeastaan on omavaloisuus? Seela Sellan ajatusta lainatakseni omavaloinen ihminen on, ihminen joka tuo valoa ympärilleen.
Sitä kohti haluan aina ponnistella
23 things I wish I’d known at 23.” (numero 20 on loistava)
- tämä lettikampaus (tämän voisin tehdä vaikka siskolleni viikonloppuna) 
- maailman ihanin helmikirjailtu pikkujoulu/syysmekko. Jos olisin enemmän mekko-ihminen näkisin itseni tennareissa ja tässä - koko talven!
- Docventures-  Hymyjen maa dokkari. Näkemisen arvoinen, eikä minun mielestäni ollut sosiaalipornoa. 
- ystävät - ilo, tuki ja turva. Ystävät ovat mulle suuri vahvuus, jotka antavat voimaa ja rohkeutta toimia vaikeissa tilanteissa, näkökulmaa ja ymmärrystä elämään. Mulle ystävät ovat elämän kulmakiviä siinä missä lapset ja perhe. Erityisen tärkeitä ystävät ovat vaikeina aikoina.

Rentouttavaa Pyhäinpäiväviikonloppua! Halatkaa itseänne ja läheisiänne. Syökää jotain herkullista hyvässä seurassa. Ja muistetaan poismenneitä, minä aion käydä haudalla.

Pikagalluppi: Mitä ruokaa teillä syödään Pyhäinpäivänä? Mulla ajatus ei juokse....

Päivän ajatus vuodelta kuokka ja kirves - toimii edelleen
 

Vahvuus ei välttämättä aina ole sitä, että näyttää vahvalta kaiken aikaa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen että elämä on välillä todella outoa ja jopa paradoksaalista. Vahvuus ei välttämättä aina ole sitä, että näyttää vahvalta kaiken aikaa. Mitä väsyneemmin menee ja mitä enemmän illuusioita ja odotuksia karisee, niin sitä hienompia juttuja ja sitä suurempaa vapautta löytyy - jos ei heti juuri sillä aallon pohjan hetkellä, niin ehkä juuri silloin kuin vähiten odottaa. Esimerkiksi silloin kun on ihan rättipuhkipoikki ja tapaa upeita elämää valaisevia tyyppejä. Tai näkee jonkun asian paljon selvemmin kuin ennen. Ehkä väsyminen opettaa jotain, jos ei muuta niin ainakin oman itsensä kohtaamista? Tai omia rajojaan ja ääriviivojaan? Ellemme tee mahalaskuja, koe riittämättömyyttä tai väsy, emme voi koskaan kasvaa ihmisinä.

Haluan oppia vielä monta asiaa itsestäni ja elämästä ja varmasti niin teen. Elämässä on asiat hyvin. Elämällä on tapana kantaa ja järjestyä. Mikä on totta, olemassa, aitoa on ulottuvillani.

Ulkona on kirpeä syysaamu. Aamupuuhat ovat käynnissä, ja söin juuri Fazerin Alku-puuroa. Minä kippistän itselleni Berocca-lasillisella ja nostan samalla maljan sinnikkyydelle, jota osoitan viimeistään silloin kun tästä syysväsymyksestä noustaan. Ja tästähän noustaan, se on varmaa!

Rakkautta ja lempeyttä viikkoonne!

Aurinko tuli

maanantai 26. lokakuuta 2015

Olen niin iloinen, että näin piiiiiitkästä aikaa rakasta Pinkkiä.  Hauska yhteensattuma oli sekin, että sattui olemaan JUURIKIN hänen synttäripäivänsä ja minä sain kippistää kahvikupilla hänen kunniakseen ja rouskuttaa (hänen tuomiaan) croisantteja.

Ehdimme käydä läpi elämää, joka välillä tuntuu olevan ihan paikoiltaan. Miettimään syvällisiä, esim että on EHDOTTOMASTI parempi olla Tikru kuin Aasi Ihaa.

En tiedä mitä tästä naisesta sanoisi muuta kuin, että hän on muutamakin kerran kuunnellut holtintonta tyrskintääni puhelimessa kun olen ollut todella allapäin, yhdessä olemme miettineet ratkaisua kimuranttiin probleemaan, hän on hassutellut kanssani monta monituista kertaa esim tekeytymällä ravintolassa toimittajaksi ja ilahduttamisen armolahjakin hänellä on. Kertakaikkisen ihana tyyppi ja pokkanainenkin hän on!

Onneksi olkoon Pinkki & kiitos tuestasi, ihanaa kun sun käyntiä varten ei tarvitse imuroida. Synttärit ovat tärkeä + ihana asia, juhlitaan niitä pian pikkumustissa, nauretaan niin kuin olisimme karusellin kyydissa naama loistaen, eiks joo?

Puss!



Weekly Report





VIIKON FIKSUIN TEKO: Olen kiirehtinyt eteenpäin niin lujaa, ja törmäillyt rajoihini niin etten ole ehtinyt tuntea oikein mitään ja se ei tee ihmiselle hyvää, pitemmän päälle. Pitkään kestäneen puskemisen jälkeen, olen päättänyt päästää irti, hetkeksi.

VIIKON KAPPALE: Adelen Hello. Onhan tää nyt hieno kappale.


VIIKON RUOKAMENU: Ateriat vaihtelivat kanavokista, Peppi Pitkätossun voimavuokaan -  olivat poikien sekä äidin mieleen!

VIIKON OIVALLUS: "No more yes - it's either HELL YEAH! or no." -Derek Sivers

VIIKON ASU: Raitaa, raitaa - mitäpä muutakaan.

VIIKON Vain ELämää-KAPPALE: Vicky Rostin järkyttävän hieno versio kappaleesta Jos mä oon oikee. Huikea. Aivan oma/taitava versio konkarilta.

VIIKON ELOKUVA: Lomasankarit. Poikien valitsema leffa Makuunista, josta minäkin tykkäsin.

VIIKON KAUNEUSTEKO: Duunaa omat omat kulmakarvasi kuntoon ja nuorennu vuosia. Antaudu ammattilaisen käsiin tai tee itse. Juttu täällä.

VIIKON IDOLI on iki-ihana Astrid Lindgren. Astrid Lindgren hyppäsi kuusikymmenvuotiaana aina tilaisuuden tullen heinäkasaan ja kiersi lapsuudenkotinsa makuuhuonetta koskematta jalallaan lattiaan. Vastaanottaessaan Ruotsin akatemian suuren kultamitalin hän sanoi: " Sehän painaa kuin pilsneripullo. Olen hyvin ylpeä."
- Lainuas kirjasta Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi -

Valoisaa viikkoa, pitäkää huolta itsestänne!

"There's power in looking

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

....silly and not caring that you do."

- Amy Poehler-

Se on taito se, että on hupsu, eikä välitä siitä, että on hupsu....Sen taidon mä osaan!

ps. Alla hauskoja muistoja heinäkuulta Tuulan ja Hannan kanssa. Sorry Hanna sun silmät jäi jonnekin - otetaan joulukuussa parempia kuvia!!!!

Ilta oli uusien tuttavuuksien ja karaoke laulannan-lisäksi hulluttelua ja hulvattomuutta - just perfect!! Luxusta kerrassaan! Mulla on kyllä ihan parhaat kamut.


Mikä eläytyminen ja heittäytyminen...oisko ollut Kaija Koon biisi menossa?!!

Tuulan luona pöydät ovat aina koreita :D


Eikö sinun pitäisi olla... missä?

lauantai 24. lokakuuta 2015

"Eikö sinun pitäisi olla... missä? Pariisissa? Jurtassa pohjoisen Tyynenemeren rannikolla? Ja mikä niissä kummassakaan estäisi sinua katselemasta kaipaavasti yöhön?" 

-Cunningham


Mä olen aika varma, että mun pitäisi olla just nyt kotona (eikä Pariisissa), poikien kanssa- niin kuin olenkin. Piha on haravoitu lehdistä, pensaat harvennettu, koti on täynnä kynttilöitä, seinällä uusi kehystetty juliste, poikien kanssa dipit ja sipsit asetettu, (poikien valitsema) leffa : Lomasankarit - dvd odottaa katsojaansa. Näin on hyvä.   

Ihanaa lauantai- iltaa!

It's either HELL YEAH! or no.

perjantai 23. lokakuuta 2015

"No more yes - it's either HELL YEAH! or no." -Derek Sivers


Päivän viisi parasta

- toivottavasti paremmat yöunet, joihin aion testata nyt b-vitamiinia ja magnesiumia (kiitos vinkeistä!)
- villasukat, jotka otettu käyttöön. Olen vahva villasukkafani. Lämpimät jalat, parempi mieli!
- Palvelija- teatteriesitys Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä. Tykkäsin vaikka ehkä odotin aavistuksen verran enemmän, niin ylistävät arviot näytelmä oli saanut. Teatterin eka puoli oli komiikkaa ja toinen puolisko enemmänkin draamaa....Palvelija herätti paljon ajatuksia. Kuinka pienestä on kiinni, että ihminen saattaa joutua syöksykierteeseen. Kuinka toiset ihmiset jaksavat väsymättä palvella päivästä toiseen muita? Ja kuinka paljon palvelualan ammattilaisia oikeastaan onkaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Jos joku on kuitenkin varmaa, on se että Martti Suosalo on yksinkertaisesti HUIKEA. Hän on ilman muuta Suomen näyttelijäkavalkadin kärkijoukoissa. Mies joka taipuu moneen. Palvelija osoitti jälleen kerran sen, kuinka mies yksinkertaisen loistavasti vaihtaa roolia hetkessä henkilöstä toiseen. Kiitos mahtavalle teatteriseuralle!
- Lidlin puhdistusmaito kasvoille - hinta 2,5 eur. Oikeasti kelpotuote!
- stressin loivennuskeinot täältä
Teatteriskumppa
-

Vaatekaappini

torstai 22. lokakuuta 2015

Siirrytään pukeutumis- ja vaateaiheeseen, nyt kun oma elämä on stressin täyteistä ja heräilen öisin klo 3-4, enkä saa unta.  Tosi hauskoja pukeutumisaiheisia juttuja onkin postattu viime aikoina. Esim. täällä ja täällä. Kiitos Kepponen ja Tuula! Muiden asupostauksia on kauhean kiva seuata!

Mä seuraan muotia paljon, olen aina seurannut. Tykkään vaatteista ja tyyleistä ja ammennan niistä inspiraatiota ja hyvää fiilistä. Blogit/pinterest ovat olleet hyvinkin usein inspiraationa kun jonkun kivan uuden vaateyhdistelmän olen bongannut. Olen aidosti sitä mieltä, että jos päällä on omasta mielestä kiva setti, päivä menee hyvällä fiiliksellä ja itsevarmempana.

Oma tyylini on ollut aina monipuolinen, tykkään pukeutua rentoihin, mukaviin ja käytännöllisiin vaatteisiin, jotka istuvat hyvin. Toisaalta välillä  on ihanaa tälläytyä juhlaan, eikä olla kaiken turhamaisen prinsessailun yläpuolella (miksi ihmeessä pitäisi??) ja laittaa joku ihana mekko päälle (niissä kun tuntee itsensä naiseksi isolla N:llä). Vaatekaappini on värikäs ja rento, sisältäen paljon farkkuja, rentoja neuleita, valkoisia - tai raitayläosia (trikoopaitoja) ja tunikoita. Tykkään myös army henkisistä parkatakeista ja reisitaskuhousuista maaston vihreänä.

Vaikka tykkään katsoa mitä päälleni pistän, useimmmiten tässä on menty "helppous" ja "mukavuus"- mentaliteetillä. Hameita/mekkoja en ole ennen tätä vuotta käyttänyt oikeastaan arjessa ollenkaan, farkut/housut ovat vaan niin paljon helpommat. Töissä pistän kuitenkin usein jalkaani korkokengät koska ne tuovat ryhtiä, eikä kukaan ehkä huomaa vaikka paita olisi unohtunut väärin päin. Näin ainakin uskottelen itselleni...

Vaatteeni ostan useimmiten perusketjuista, sekä halvoista että keskihintaisista - ja mikä musta on erityisen kiinnostavaa on uuden ja vanhan sekä edullisen ja kalliin yhdistäminen. Kirppikselläkin käyn säännöllisesti (Kaivarin kanuuna on ykkönen), tykkään siitä ajatuksesta että vaatteita kierrätetään ja olen itsekin kova tyttö myymään pois vaatteita joilla ei ole käyttöä.  Lindexiltä olen löytänyt kivoja raitapaitoja (rakkaus numero uno) ja mekkoja, aika usein ne ovat olleet sitä Holly& Whyte mallistoa (syytän tästä Gwynethiä, joka vaatteita alunperin mainosti). Espritiltä olen myös löytänyt tosi mukavia farkkuja. & Other Storiesilla on ihania mekkoja.  Muutama ihana kasmirneulekin mulla on, olen ollut tyytyväinen henkkamaukan neuleisiin (!) Tennarit ovat converseja ja niitä löytyy 3 paria (2 valkoiset ja 1 turkoosit). Lempiballerinat ovat Wondersilta (aivan superhyper mukavia jalassa...ei ole näiden voittanutta)!!

Koruja käytän tosi vähän.  Paula Nummelan tai Kalevalakorun hopeasormuksia käytän vaihdellen, fiilisten mukaan, tykkään että sormuksessa on yksi isompi kivi tai toisaalta kunnolla kokoa. Statement koruja käytän silloin tällöin mutta tosi laiskasti, mutta huiveja sitäkin enmmän.
Tämän syksyn rakkaus = harmaa villakangastakki

Ihana toi iso huivi

Farkut ja raitaa= käytännöllinen ja esteettinen ratkaisu

Olen vuosien saatossa muuttanut kulutuskäyttäytymistäni. Nuorempana sitä shoppaili liian usein mielenhäiriössä kummia perjantaipuseroita, erityisesti halpisketjuista saattoi viedä kotiin enemmänkin kauhean kivoja ja tarpeellisia juttuja (my ass). Sovituskopissa idea näytti aivan mainiolta ja tämä ja tuokin vaate istuivat loistavasti mutta sitten kun kotiin päästiin saattoi vain ihmetellä, mitä ihmettä sitä oli ajatellut ja miksi oli ostanut tuon kumman rätin joka kiristi kotona (vaan ei kaupassa). Onneksi tämä hullu käyttäytyminen on jo taaakse mennyttä elämää ja less is more!!

Mitkä eivät kuulu vaatekaappiini? Jakkupuvut, beessi (burberry kuosi) kimallus glitter ja isot logot. Yöks!

Haastan muutkin kertomaan vaatekaapistaan! Anyone?? Pinkki? Suvi? Nainen Talossa? Marika?


"Epäonnistuin neuvotteluissa, koska luovutin liian aikaisin."

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Olen aina ihaillut naisia joilla on rohkeita mielipiteitä, naisia, jotka uskaltavat ottaa esille vaikeitakin asioita. Naisia, jotka johtavat omaa elämäänsä, pitävät puolensa  ja jotka tuntevat arvonsa ja joilla on kehittynyt oikeudentaju. 

Minähän olen ylpeä feministi, koska feminismin perusajatuksenahan on miehen ja naisen tasa-arvoisuus. Haaveilen sellaisesta yhteiskunnasta, jossa naiset ja miehet elävät tasa-arvoisina rinta rinnan. Sellaisessa yhteiskunnassa sekä tytöt että pojat saavat rohkaisevan kasvatuksen ja hyvän itsetunnon.

Viimeisin esimerkki siitä, että emme elä tasa-arvoisessa maailmassa, oli Jennifer Lawrensen kirjoittama teksti Lena Dunhamin ja Jenni Konnerin uuteen feministiseen uutiskirjeeseen Lennyyn.

Teksti kokonaisuudessaan:

When Lena first brought up the idea of Lenny to me, I was excited. Excited to speak to Lena, who I think is a genius, and excited to start thinking about what to complain about (that’s not what she pitched me, it’s just what I’m gonna do). When it comes to the subject of feminism, I’ve remained ever-so-slightly quiet. I don’t like joining conversations that feel like they’re “trending.” I’m even the asshole who didn’t do anything about the ice-bucket challenge — which was saving lives — because it started to feel more like a “trend” than a cause. I should have written a check, but I fucking forgot, okay? I’m not perfect. But with a lot of talk comes change, so I want to be honest and open and, fingers crossed, not piss anyone off.

It’s hard for me to speak about my experience as a working woman because I can safely say my problems aren’t exactly relatable. When the Sony hack happened and I found out how much less I was being paid than the lucky people with dicks, I didn’t get mad at Sony. I got mad at myself. I failed as a negotiator because I gave up early. I didn’t want to keep fighting over millions of dollars that, frankly, due to two franchises, I don’t need. (I told you it wasn’t relatable, don’t hate me).

But if I’m honest with myself, I would be lying if I didn’t say there was an element of wanting to be liked that influenced my decision to close the deal without a real fight. I didn’t want to seem “difficult” or “spoiled.” At the time, that seemed like a fine idea, until I saw the payroll on the Internet and realized every man I was working with definitely didn’t worry about being “difficult” or “spoiled.” This could be a young-person thing. It could be a personality thing. I’m sure it’s both. But this is an element of my personality that I’ve been working against for years, and based on the statistics, I don’t think I’m the only woman with this issue. Are we socially conditioned to behave this way? We’ve only been able to vote for what, 90 years? I’m seriously asking — my phone is on the counter and I’m on the couch, so a calculator is obviously out of the question. Could there still be a lingering habit of trying to express our opinions in a certain way that doesn’t “offend” or “scare” men?

A few weeks ago at work, I spoke my mind and gave my opinion in a clear and no-bullshit way; no aggression, just blunt. The man I was working with (actually, he was working for me) said, “Whoa! We’re all on the same team here!” As if I was yelling at him. I was so shocked because nothing that I said was personal, offensive, or, to be honest, wrong. All I hear and see all day are men speaking their opinions, and I give mine in the same exact manner, and you would have thought I had said something offensive.

I’m over trying to find the “adorable” way to state my opinion and still be likable! Fuck that. I don’t think I’ve ever worked for a man in charge who spent time contemplating what angle he should use to have his voice heard. It’s just heard. Jeremy Renner, Christian Bale, and Bradley Cooper all fought and succeeded in negotiating powerful deals for themselves. If anything, I’m sure they were commended for being fierce and tactical, while I was busy worrying about coming across as a brat and not getting my fair share. Again, this might have NOTHING to do with my vagina, but I wasn’t completely wrong when another leaked Sony email revealed a producer referring to a fellow lead actress in a negotiation as a “spoiled brat.” For some reason, I just can’t picture someone saying that about a man.

Jennifer Lawrence is an Academy Award–winning actress.
Jennifer Lawrence 660 Reuters.JPG

Jäin miettimään Jenniferin kirjoittamaa kommenttia:
– Kun tajusin miten paljon vähemmän sain kuin ne onnekkaat ihmiset, joilla on munat, en ollut vihainen Sonylle vaan itselleni, Lawrence kirjoittaa.
– Epäonnistuin neuvotteluissa, koska luovutin liian aikaisin.
 
Tuo luovuttaminen liian aikaisin palkkakeskusteluissa on mulle niin tuttua. Olen ollut aina vaatimaton ja liian kiltti, kun puhutaan työtehtävistä, vaatimuksista ja palkkioista. Olen aina pyytänyt kohtuullista palkkaa - summaa jonka varmasti joku mies pyytää tuplana. Varon myös lupailemasta liikaa ja pienennän itseäni varmuuden vuoksi, etten vain tuottaisi pettymystä kenellekään.

Pitäisi muistaa, että KAIKESTA voi aina neuvotella, ja omia asemiaan vahvistaa, jos pystyy selkästi osoittamaan, että tuo omalla työpanoksellaan rahaa taloon. Ihan niin kuin Jennifer Lawrence, jonka elokuvia minä menen katsomaan juuri hänen (ja hänen taitojensa) vuokseen. Joka ihan varmasti on valovoimaisempi näyttelijä kuin joku Bradley Cooper (joka siis sai tuplapalkan leffassa versus Jennifer).

Säihky Jennifer säihky, ja neuvottele ensi kerralla paremmin.....ehkä minäkin yritän, jos vain uskallan!   

Ps. Suomessa naisen euro on tätä nykyä 83 senttiä, lähde.

Lawrencen kirjoituksen voi tilata Lenny Letter -sivustolta omaan sähköpostiin.

Ennakkotehtäviä

tiistai 20. lokakuuta 2015

Syyspäivän tasauksen jälkeen päivät ovat lyhentyneet jopa kuuden minuutin päivävauhdilla, mikä tarkoittaa useille suomalaisille - myös minulle - kaamosoireilun alkua. Kaamosoireilu tarkoittaa ihmisen sisäisen kellon jätättämisestä aiheutuvia haittoja. Luonnollinen 24 tunnin rytmi häiriintyy valottomien aamujen vuoksi.

Bongasin aivan hurjan fiksun postauksen Missä olet Laura- blogista. 


Koska aikuisuuteen liittyy kaikenlainen esivalmistelu, kokeilin viime syksynä ensimmäistä kertaa talveen valmistautumista. Jouduin toteamaan, että ''Näin selätät kaamosmasennuksen'' -tyylisille jutuille todella on paikkansa tässä maailmassa, eivätkä ne ole vain kesälomilta palanneiden toimittajien oikoreittejä talvinumeroihin.

Olen huomaamattani tehnyt tämänvuotisesta ennakkovalmistelurumbasta entistä systemaattisempaa. Tiedän mitä teen ja tarvitsen. Tiedän mitä tarvitsen myös marraskuussa, jolloin jumppien ja puhtaan ruoan sijaan kiinnostaa ainoastaan Girls-maraton ja megapussi Manhattaneja.

Viime viikolla kaivoin kaapista herätysvalon. Jos pitäisi rankata elämäni parhaat joululahjat, tämä tulee heti tokaluokalla saadun lemmikkikanin jälkeen. (Kiitos molemmista kuuluu vanhemmilleni.) Toimintalogiikka on nerokas: puoli tuntia ennen varsinaista kellonsoittoa valo alkaa hiljalleen lisääntyä, ja kun kello lopulta soi, huone on jo täynnä pehmeää valoa. Herääminen helpottunut: noin sataprosenttisesti.

Olen myös vähentänyt sokerin syöntiä. Jokasyksyinen makeanhimo on paljon helpompaa taltuttaa, kun verenkierrossa ei lähtökohtaisesti koko ajan pyöri pussillinen sirkusaakkosia. Syön kun tekee mieli, mutta pyrin tunnistamaan todellisen himon keskinkertaisesta halusta. Ja ei, en aio syödä pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita makeanhimooni, sillä se on pelleilyä josta tulee vain paha mieli.

Onneksi sitä voi tosiaan ottaa vinkistä vaarin  ja tehdä ennakkotehtäviä loskaprujun ja harmauden varalle.

Tarvitsen ehdottomasti ennakkotehtäviä. Hyvin pian.

Ps. Ja kyllä kuivatut karpalot makeanhimoon on vitsi.

Weekly Report

maanantai 19. lokakuuta 2015

Alkuviikko oli hyvin väsyisä, töissä oli törkykiire ja stressiä pukkasi. Onneksi olin reipas ja sain itseni 2 kertaa sauvailemaan ja kerran punttikselle.

Voimaa sain – liikunnan lisäksi - monestakin jutusta. Kuuntelin paljon Anna Puun uutta levyä Spotifyistä ja tykkäsin ihan mielettömästi. Biisi "Rakkauden haudalla" on suosikkini, ja moni muukin kappale oli mieleen- hyvästä kappaleesta mielikin voi kirkastua.

Tällä viikolla olen myös miettinyt kommunkaation sietämätöntä painavuutta. Joskus erimielisyyksiä vain tulee, vaikka niitä kuinka yrittäisi välttää. Olen mielestäni varsin hyvä keskustelemaan, mutta ongelmani on etten aina osaa paketoida viestiäni tarpeeksi kauniiseen pakettiin. Vahingossa -vaikka tarkoitusperäni olisivat erittäin hyvät-  (ja oikeasti usein ajattelen läheisteni parasta ja pidän heidän puoliaan viimeiseen asti, olen suorastaan leijonaemo) ....suustani voi hyppiä suuria sammakoita. Mielestäni kommunikaatio on taitolaji, jossa ihmisen olisi hyvä vuosi vuodelta kehittyä. Haluan kehittyä kommunikaatiossa, haluan viestiä asioita napakasti, ystävällisesti ja silti jämäkästi ketään loukkaamatta, ihan jo siksi, että suurin osa ihmisistä on kuorensa alla TODELLA IHANIA tyyppejä. 

VIIKON ILO: Kampaajakäynti. Ihan parhautta. Uusi tukka parempi mieli.

VIIKON ILO 2: Poikien kanssa nähty leffa Inside Out- Mielen sopukoissa.  Inside Out kertoo tarinan Rileysta, Minnesotalaisesta 11-vuotiaasta tytöstä, joka joutuu muuttamaan yllättäen toiseen kaupunkiin. Muutto, uusi koulu ja uudet ympyrät aiheuttavat tytön tunne-elämässä mylleryksiä, jotka koetaan itsenäisinä hahmoina seikkailevien perustunteiden näkökulmasta. Toinen elokuvan tarina siis kertoo, kuinka Ilo, Suru, Kiukku, Pelko ja Inho ohjaavat Rileyn tunteita säätelemällä kontrollipaneelia tämän pään sisällä. Ainutlaatuinen ja erilainen leffa!



VIIKON LÖYTÖ:
Prismasta ostettu Himalaya yövoide. Ihan super hyvä ja hintaa 7 eur.


Ihanaa viikkoa!

Lapasesta läks

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lauantai-ilta. Helsingin keskusta. Kaksi luksusnaista, erään kauneushoitolan järjestämä kutsuvieratilaisuus, johon toinen nainen pääsi ujuttautumaan ystävän siivellä. Krisse Salmisen aidosti hauska show, ilmaista skumppaa (jota oli PAKKO juoda suuria määriä, koska ilmaiseksi sai) ja uusia/vanhoja tuttavuuksia. Kiitos Mape!! Olet ihana.

Tänään olo on ollut punakka, turpea ja tukala. Ensimmäinen ajatus aamulla sängyssä oli kuka minä olen ja miksi? Kissan pissan maku maistui suussa.
Hetkellisesti ketutti vietävästi, että pitikö juoda niin että piä on näin kipiä?
Ja kuitenkin kun katson noita valokuvia, tulee kupliva fiilis ja alkaa naurattaa...Krapula on hinta jonka joutuu maksamaan hupsuttelu/naisenergia/herkuttelu illasta. Ja onneksi niitä ei kovin montaa ole vuodessa.   

Note to myself: Älä enää koskaan alipukeudu kutsuvierastilaisuuteen. Jatkossa päälle mustaa ja ERITTÄIN avonaista ja tiukkaa!!

ps. Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi, koska naisten yökerhopukeutuminen on mielestäni - omista yökerhopäivistäni- muuttunut. Kyllä edelleen tytöt ovat nuoria ja kauniita. Ja siistin näköisia. Hyvin vähäpukeisia vain. Melkein teki mieli mennä peittämään niitä vilteillä....



NÄIN OLISI PITÄNYT PUKEUTUA

Ihana Krisse

Syysloma sai kamalan käänteen

torstai 15. lokakuuta 2015

Yhden perheen henkilökohtainen helvetti.

Perheen esikoinen: "Tätä emme tohtineet tapahtuvaksi. Kaiken piti olla vain viatonta hupia. Yksisarvinen hevonen nielaisi äitimme kokonaan!! "

Ihanasti hukassa

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Tällaiset kuvat tsemppaa meikäläistä ainakin. Miten kaunis maailma on! TÄSTÄ TULEE VARMASTI HYVÄ PÄIVÄ. 


http://hannaoliviaway.tumblr.com/post/129927271885/hannaoliviaway-through-the-lens-of-my-husband




Tässä kohdassa on hyvä muistuttaa kaikkia ihmisiä lukemaan Merja Mähkän kirja Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois. Maailman ihanin matkakertomus, rehellinen ja aito.

Ennen matkaa:

Ihan rehellisesti sanottuna olin pettynyt itseeni ja elämääni, joka tuntui raahautuvan omaa, ennalta määrättyä latuaan. Olin loppuun kulutettu ja rikki. Sen sijaan että olisin elänyt elämääni, elämäni eli minua.

Matkalla (Malawissa):

Toivoin, että kyyti jatkuisi ikuisesti. Kihelmöivä, voimakkaan fyysinen onnentunne otti minusta vallan. Huusin riemusta. Ehdin pikaisesti toivoa, että ääneni hukkuisi auton moottorimetelin alle tai tien kuoppiin, kunnes lakkasin välittämästä. Luulkoot muut hulluksi, kunhan tämä tie ja tämä onni eivät päättyisi koskaan!

Matkan jälkeen:


Olin ollut hukassa, ja päässyt sieltä pois. Elämä toteutuneen unelman jälkeen oli ihanaa, levollista. Kaikki hyvä, mikä siitä seurasi, oli enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut pyytää.

Just tähän.........

tiistai 13. lokakuuta 2015

Just tähän nojatuolille on hyvä heittää täräyttää KAIKKI fudiskortit erinomaiseen talteen.

Kun pyytää lasta korjaamaan kortit omaan huoneeseen, hän vastaa minua viattomasti silmiin katsoen "Miksi?". Niin miksipä tosiaan....

Ehkä mäkin alan heittää sohville omia kokoelmia...toisaalta nyt kun oikein miettii, siellähän niitä mun naistelehtiäkin välillä lojuu :D

Omena ei ole tipahtanut kauas puusta. Kandeisko katsoa peiliin?

Weekly Report

maanantai 12. lokakuuta 2015

Kiireinen viikko, johon liittyi niin dramatiikkaa (työpaikan juuri alkaneet YT:t, työkiireet, 1 kpl poikien megariitoja, jonka aikaansaannoksena toinen poika sai mustan sormen) kuin pieniä arjen aurinkoja kuten poikien hetkittäiset hassuttelut/hellyydenosoitukset tai vaikka Q teatteri ja ystävän tapaaminen. Flunssa yritti tainnuttaa mut sänkyyn koko viikon, mutta pistin hanttiin inkiväärin ja valkosipulin voimalla. Kurkku oli kuitenkin koko viikon kipeä, nenä vuosi ja päätä särki. Pöh....

Tällä hetkellä huomaan meneväni jatkuvasti ylikierroksilla.Töitä on niin paljon, että yhtenäkin päivänä työpisteeseen saapuessani vain istuin työpöytäni ääressä ja  tuijotin eteenpäin. Toljotin edessä olevaa sermiä ihan tyhmänä, yritin  hengitellä syvään itselleni sanoen: "Kyllä minä pärjään, hengitä vaan sisään ja ulos."  Mikä ärsyttävintä töissä on niin kiire, että se kiire seuraa mua kotiin. Poikien harrastuksissakin hoputan poikia jatkuvasti ja skitsoilen jos hidastelevat. Ei hyvä ja en yhtään tykkää tästä nykyisestä olotilastani. Pitäisi varmasti hidastaa tahtia KOVALLA kädellä.

Ruokapolitiikka oli aika perussettiä. Poikien toivomuksesta leikin italialaista Mammaa ja tein ison kattilan spagettibolognesea, se menee meillä aina kaupaksi. Kalapuikkoja & perunamuusia, kasvissosekeittoa ja iso pelti pannukakkuakin meni....


Urheilut jäi kahteen sauvakävelylenkkiin (tai oikeammin happihyppelyyn, ei ne lenkit niin pitkiä olleet) ja yhteen juoksulenkkiin  flunssan takia.  I might add-  pienikin lenkki on LENKKI :D

Hullareillakin kävin perjantaina. Löysin pojille sukkia&kalsareita, itselleni uudet super hyvin istuvat farkut ja silmänympärysvoiteen- en tiedä onko muilla samaa ongelmaa, mutta heti kun ilman kylmenevät, huomaan ihon silmien ympärillä kuivuvan.  Tiesittekö muuten, että silmänympärystuotteita kannattaa myös käyttää huulten ympärillä, sillä siten voi ennaltaehkäistä huulten ympärille ajan kanssa ilmestyviä juonteita. Itse en ole edes polttanut tupakkaa (kuin hetkittäisillä hulluuden/harmituksen hetkillä), mutta ilmeisesti olen elämäni aikana pussaillut niin paljon, että rypyt/kuivaumat huulien ympärillä ovat olleet enemmän havaittavissa. (Niin ja pussailua EN kadu :D)

Isoin alekassi täyttyi lauantaina Stockan Herkussa, jossa ruoka oli oikeasti halpaa. Shoppailin sumeilematta ja sekuntiakaan epäröimättä leivoksia, yrttejä, mausteita (1 e/purkki) valmissalaattia, leipää suklaata ja juustoja. Niitä sitten söimme poikien kanssa hyvällä ruokahalulla - heillähän alkoi perjantaina syysloma, joka kestää tulevan viikon. Jippii!

Perjantaina katsoimme myös uuden modernin "Annie" - elokuvan, joka oli todella viihdyttävä koko perheen elokuva, suosituksemme. Kuopus erityisesti tykkäsi. Ja mullakin tuli kyyneleet silmään kun tämä laulu kajahti (olenhan nähnyt Annien-leffaversion 1982 vuodelta  jo pienenä äidin kanssa).   Ihana ihana kappale!!!! 



Muistetaan siis:
Aurinko tulee esiin huomenna
Jaksetaan vielä huomiseen, tapahtui mitä tahansa!
Huomenna, huomenna, rakastan sinua huomenna
Olet vain päivän päässä

Aurinkoista viikkoa! Mulla on onneksi 3 päiväinen työviikko- jee.

Elämän tärkein ToDo -lista

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

  1. Etsi intohimosi. Se löytyy elämällä ja koke(ile)malla.
  2. Tee sitä, mitä rakastat, ja tee sitä mahdollisimman usein.
  3. Anna itselle Ei mitään -aikaa. Tuolloin toimi spontaanisti, fiiliksellä.
  4. Syö ravitsevaa ruokaa. Tuore ja raikas ruoka antaa elinvoimaa.
  5. Kunnioita nukkumista. Jos voit valita unet, valitse.
  6. Liiku. Anna keholle liikettä ja raitista ilmaa mahdollisimman paljon.
  7. Hengitä. Rauhallinen ja syvä hengitys rauhoittaa, ja hengitys pitää meidät elämässä kiinni.
  8. Kohtaa rakkaudella. Jokaisella ihmisellä on oma elämänpolkunsa, josta emme tiedä mitään, kohtaa siis jokainen ihminen rakkaudella.
  9. Naura ja iloitse. Ilo on sisällämme, ulkopuolellamme olevat asiat saavat sen heräämään. Anna ilon ja naurun virrata ulos.
  10. Kiitä kaikesta. Kiitollisus lisää kiinnostusta tätä hetkeä kohtaan.
  11. Nauti elämästä. Anna jokaikinen päivä itsellesi sellainen hetki, jolloin koet nauttivasi – olemisesta, tekemisestä, kohtaamisesta, teekupposesta, kynttilän liekistä tai siitä, mikä tuottaa itsellesi hyvää.
-Sanna Wikström-
Lista täältä

Liebster award

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kiitos Kepponen haasteesta. :)


Haasteen säännöt:
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
Kiitos oikein suuresti Kepponen. Kepponenhan on Pk seudun vauhdikkain Mama, joka bongaa parhaat mestat/ravintolat (erityisesti lapsiperheen näkökulmasta) ja meidän onneksemme vinkkaa niistä meitä tavallisia pulliaisia. Aivan parhautta ovat myös Kepposen matkareportaasit ja "omat hetket", joita kaikki naiset joskus tarvitsevat.

2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille. Kepposen kysymykset olivat hyviä, joten näillä mennään :)


1. Millainen blogi sinulla on? Onko blogisi muuttunut matkan varrella?
Blogini taitaa olla aikamoinen sekametelisoppa, joka alkoi lapsellisen kotona olevan äidin väylänä ulkomaailmaan/muihin äiteihin. Mulla oli mies, joka teki pitkää päivää tai reissasi paljon, ja olin hetkittäin yksinäinen. Työhönpaluun/eron kautta blogi toimi jonkinlaisena terapiana tai piristäjänä, jota käytin mm itseni tsemppaamiseen.

Tätä nykyä blogi on mulle kuin muistitaulu/päiväkirja, joihin kirjaan arjen tapahtumia, mulle sillä hetkellä mielenkiintoisia juttuja. Olen huomannut, että kirjoittamisen kautta muistoista tulee tarkempia, oikeampia, verevämpiä, ei tosin välttis aina siloiteltuja ja kaunisteltuja merkintöjä.

Rakkauteni muotiin näkyy myös blogissa. Rakastan muotia ja seuraan sen liikkeitä tiiviisti, tykkään ihan valtavasti kauniista vaatteista- järki kädessä ja tarkan markan tyttönä. Vaatteet kertovat persoonasta ja ihmisenä olemisesta. Mielestäni se on itsensä ja muiden kunnioittamista, että pukeutuu kivasti - tai oikeammin sanottuna oman näköisesti. 

3. Mitä haluaisit blogissasi kehittää? Olen täysin käsi kaikessa teknisessä, joten ihan kaikkea teknistä hienosäätöa olisi kiva tehdä.

4. Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle bloggaajalle? Ole aito, oma itsesi ja rehellinen. Se kantaa pitkälle!!!

5. Mikä olisi unelma-ammattisi? Tällä hetkellä haaveilen sosionomin, psykologin tai kirjastovirkailijan ammatista. :D

6. Paras tapasi rentoutua? Ulkoilu metsässä, lukeminen, ruuanlaitto, oleminen, joihin liittyy omaan rytmiin ja ajatuksiin laskeutumista. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta, niin se vaan on.

7. Mistä haaveilet tällä hetkellä? Rauhallisemmasta perusarjesta, ulkomaan matkasta aurinkoon, tasa-arvoisesta rakkaudellista parisuhteesta. Kasvohoidosta, jossa en ole käynyt n 5 vuoteeen.

8. Paras vuodenaika? Kesä, olen valon lapsi. Abso-fuckinglutely.

9. Oletko jo miettinyt/ostanut joululahjoja? On mulla muutama hankittuna. Lähinnä lapsille.

10. Paras lahja, jonka olet koskaan saanut? Lasten itsetehdyt lahjat ovat ihan omaa luokkaansa, ne aiheuttavat aina kyyneltulvan. Sitten ystävien ajatellut lahjat, jotka ovat naurattaneet, ilostuttaneet tai koskettaneet. Niitä on niin monta!!

Muutama ystävä on muistanut mua sellaisissa tilanteissa, joissa olen ollut täysin rikki/puhki ihan vaikka naisten lehdellä tai suklaalevyllä. Sellainen muistaminen on TOSI ystävyyttä.

Ja onhan niitä ihanilta miehiltäkin saatuja IHANIA lahjoja, juuri se oikea kirja herra x:ltä, tai exältä saadut sormukset kun lapset syntyivät tai haaveilemani maailman ihanin Longchamp laukku eräältä exältä. Olen onnekas!

11. Millä perusteella valitset ne blogit, jotka pääsevät lukulistallesi? Mistä itse eniten saan irti - ja blogit jotka itse asiassa kiinnostavat minua eniten - ovat blogeja tavallisten, todellisten inhimillisten ja aitojen naisten kirjoittamia blogeja aivan tavallisesta arjesta. Arjen iloista ja suruista, valoista ja varjoista, ihmisen epävarmuuksista ja inhimillisyydestä,  sateesta ja tornadoista. Mielenkiintoisinta on siis juuri se, että nämä blogin kirjoittaja raottavat ovea ”omaan sisimpäänsä”, he kertovat jotakin itsestään. Se minusta on juuri kiinnostavinta ja se – yhtään liioittelematta – vaatii mielestäni näiltä ihmisiltä rohkeutta. Onhan se helpompaa tuoda esille blogissa vaatekaappiaan kuin omaa pääkoppaansa.

Haastan kultaiset ja mainiot:
Tuulan
Pinkin
Helmen
Nainen Talossa

ja ihanat

Suvi
Priitta
Kuvat hyvin tai vähemmän hyvin vanhoja :D




Yksinäinen

perjantai 9. lokakuuta 2015

Kyllä. Tykkäsin ja kosketti. Sanni ja Yksinäinen.

Jokainen yö vie aamuun
jokainen yksinäinen
valon jos sytyttää maailma herää

Tuolla on joku toinen
se vielä ei tunne sua
sinä et usko
mut ei sinusta riipu
et mitään voi,
mitään et kuitenkaan voi
Jokainen yö vie aamuun
jokainen yksinäinen
valon jos sytyttää maailma herää

Read more: http://artists.letssingit.com/antti-tuisku-lyrics-yksinainen-7k282r4#ixzz3o68kqrzM
LetsSingIt - Your favorite Music Community

Ps. Villekallen Peto on irti oli mainio. :)

Ostohyvitys rulettaa (oikeasti)

Vihdoin tuli kokeiltua Buzzadorina Ostohyvitys-palvelua, jota hehkutettu monessakin blogissa.

Tämä nettikaupoissa mielellään ostoksensa suorittava mukavuudenhaluinen leidi testasi Buzzadorina  virtuaalisen bonuskortin tapaan toimivaa palvelua. Ostohyvitys.fi on verkkokauppojen bonus-kortti eli ilmainen palvelu, jolla saa rahaa takaisin verkossa tekemistään ostoksista. Käyttö on helppoa - riittää, että siirtyy haluamansa verkkokaupan sivuille Ostohyvitys.fi-palvelun kautta.

Listan kaikista mukana olevista liikkeistä löydät täältä. Bonus vaihtelee riippuen verkkokaupasta; parhaimmillaan se on yli 10%. Ostohyvitys maksetaan rahana pankkitilillesi. Lisäksi Ostohyvityksen sivuilta löytyy lukematon määrä alekoodeja ja tarjouksia verkkokauppojen sivuille.

Loin itselleni käyttäjätunnuksen palveluun (se oli helppoa ja ilmaista)  ja tein testitilauksen Zalandosta 2 viikkoa sitten ja tilasin kokeiltaaksi aivan ihanan Tiger of Swedenin tekoturkistakin, jota olen kuolannut ja johon mulle ei ole varaa.....mutta voihan sitä aina kokeilla päälleen :D


Takki saapui tilauksesta n 3-4 työpäivän kuluessa ja kaikki sujui ihan mainosti. Takki oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin (mutta tällä kertaa jouduin valitettavasti palauttamaan sen kauppaan takasin). 

ps

 Ostohyvityksen käytössä on pari juttua, jotka kannattaa muistaa:
-Jotta ostohyvityksen saa, tulee olla kirjautunut ostohyvityksen sivuille ja siirtyä kauppiaan sivulle tuota kautta. Kesken ostoksen tekemisen ei tule käydä muilla sivuilla. -Selaimessa ei saa olla käytössä mainostenesto-osia. (Älkää multa kysykö, mitä ne on. Meillä ei ainakaan sellaisia ole) -Ostoksia tehdessä ei saa käyttää muita, kuin Ostohyvityksen sivuilta löytyviä alekoodeja. (Mutta tuolla sivustolla niitä on paljon tarjolla. :) )

Järkeviä ostoksia itse kullekin :)!
Back to Top