keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Vahvuus ei välttämättä aina ole sitä, että näyttää vahvalta kaiken aikaa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen että elämä on välillä todella outoa ja jopa paradoksaalista. Vahvuus ei välttämättä aina ole sitä, että näyttää vahvalta kaiken aikaa. Mitä väsyneemmin menee ja mitä enemmän illuusioita ja odotuksia karisee, niin sitä hienompia juttuja ja sitä suurempaa vapautta löytyy - jos ei heti juuri sillä aallon pohjan hetkellä, niin ehkä juuri silloin kuin vähiten odottaa. Esimerkiksi silloin kun on ihan rättipuhkipoikki ja tapaa upeita elämää valaisevia tyyppejä. Tai näkee jonkun asian paljon selvemmin kuin ennen. Ehkä väsyminen opettaa jotain, jos ei muuta niin ainakin oman itsensä kohtaamista? Tai omia rajojaan ja ääriviivojaan? Ellemme tee mahalaskuja, koe riittämättömyyttä tai väsy, emme voi koskaan kasvaa ihmisinä.

Haluan oppia vielä monta asiaa itsestäni ja elämästä ja varmasti niin teen. Elämässä on asiat hyvin. Elämällä on tapana kantaa ja järjestyä. Mikä on totta, olemassa, aitoa on ulottuvillani.

Ulkona on kirpeä syysaamu. Aamupuuhat ovat käynnissä, ja söin juuri Fazerin Alku-puuroa. Minä kippistän itselleni Berocca-lasillisella ja nostan samalla maljan sinnikkyydelle, jota osoitan viimeistään silloin kun tästä syysväsymyksestä noustaan. Ja tästähän noustaan, se on varmaa!

Rakkautta ja lempeyttä viikkoonne!

8 kommenttia:

  1. Tässä se taas nähdään miten erilaisia ihmiset ovat. Minä nautin syksystä eikä se väsytä minua koskaan. Keväällä taas iskee ihan hirveä väsymys ja haluttomuus mihinkään, kun toiset alkavat nauttia päivien pidentymisestä ja valon lisääntymisestä. Onneksi meitä on monenlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, tää ei ole syysväsyä vaan pitkittynyttä stressiä, joka alkaa mennä yli omien jaksamisen rajojen. Mäkin rakastan syksyä oikeastaan vuosi vuodelta enemmän! Sinne syksystä nauttimista :)!

      Poista
  2. Tsemppiä! Ei tää työelämä mitenkään helppoa ole nykyään, ihminen pistetään todella koville ja kaikki otetaan irti mitä ulos saadaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä- sitä tarvitaan. Sinne myös!

      Poista
  3. Hyvä otsikko! Olen huomannut saman. Se tieto on tullut iän myötä :). On vapauttavaa, kun ei tarvitse olla niin hirveän reipas jatkuvasti.
    Alku-puuro tekee hyvää mielelle ja kropalle. Se on minun viikonloppupuuroani, vähän parempaa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se tulee tosiaan usein kantapään kautta se tieto. You live, you learn.

      Mä sekoitan alkupuuroon vähän aina peruskaurahiutaleita, näin kallista puuroa riittää pidempään :D

      Poista
  4. Niin totta! Vaikkei me periaatteessa halutakaan vanheta, niin kummasti me opitaan just noita asioita. Ja me opitaan myös antaman armoa itselle!! Ja hei, vaikka duuniasioissa kävis miten, niin silti se kantaa....elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että se itselleen armon antaminen on JUST tärkeintä, ei niinkään ne muiden mielipiteet. Mä ainakin olen itseni pahin arvostelija.

      Kyllä, ehdottomasti elämä kantaa. Halaus!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!