keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tuiki tuiki tähtönen

Nythän on niin, että ei ole tuikututtanut. Ei sitten yhtään. Mikään ei ole niin kaukana musta kuin tuikkiminen, valo tai säihke. Tai omavaloisuus.

Tuntuu, että mulla ei ole mitään annettavaa kenellekään, ajatus ei juokse. Kuljen sekä hidastettuna että sokkona edes ja taakse, sivulle- omaa suuntaani etsien. Yritän olla energinen/viisas/ topakka äiti- onnistuen siinä korkeintaan keskinkertaisesti.

Olen päättänyt keskittyä tähän hetkeen ja asioihin, jotka ovat hyvin. Olen päättänyt harjotella  armollisuutta itseä kohtaan. Olen päättänyt hyväksyä kurjat /mustat tunteet  ja ymmärtää, että ne ovat vain tunteita. Että niillä on tarkoituksensa, ja ne menevät ohi ja vievät eteenpäin.

 
Kyllä tämä tästä ja se siitä. Lupaan. Koska, niin se elämä vain menee. Asiat järjestyvät ja koskaan ei luovuteta. 

Joten säihkykää te minunkin puolestani, jooko?! Minä jatkan näissä pähkäilyissäni ja suunnan etsinnöissäni.

Tyhjiöstä kuiskailee, ELisa

15 kommenttia:

  1. Täällä ollut viime aikoina nähtävissä todella epätäydellinen, väsynyt ja kiukkuinen äiti :P
    Ehkä se tästä helpottaa. Elämä vaan on tällaista. Ihanaa päivää; nautitaan niistä hyvistä asioista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tästä helpottaa, ihan varmasti. Päivä kerrallaan jne...
      Ihanuutta sinnekin kultainen!

      Poista
  2. Murunen, aina ei tarvitse säihkyillä ja säkenöidä. Joskus saa olla hämärän hyssyköissä, nyhjätä pimeissä nurkissa ja olla vaan. Valo syttyy ennen pitkää - ihan varmasti! Silti niin toivoisin sulle valonsäteiteitä, hymynhaituvia ja ilonpipanoita ♥ Mutta ne tulevat kyllä vielä. Halauksia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä viisas nainen! Ei todellakaan tarvitse säihkyä aina, pimeydessäkin on omat hyvät puolensa. Kuten se, että pimeät ajat vievät eteenpäin ja kasvattavat!
      Lämmin rutistus ja sydän!!

      Poista
  3. <3 Kyllä susta niin paljon säihkettä ja valoa saa, että on luvallista välillä olla hämärässäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi, jotka tuntuvat sydämessä saakka.

      Poista
  4. Voi kuule, luulen, että sun säihke riittää vähän vähemmälläkin voimalla :). Ja jos yhtään lohduttaa, niin ihan samoissa vesissä täällä uidaan. Kynttilänvaloa arkeesi Elisa <3, otetaan se voima ja kimallus vaikka siitä pienestä kirkkaasta liekistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uidaan yhdessä syvissä vesissä, ehkä päästään perille nopeammin? Ainakin olemme yhdessä enemmän :)
      Valoa sinnekin.

      Poista
  5. Taitaa olla marraskuun pimeys, joka monia vaivaa tässä vaiheessa. Kyllä se valo sieltä taas löytyy, kun hetken rauhassa odottelet! Voimia ja haleja täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen sydämessään tietää, että valo taas tulee. Se ottaa vain sen oman aikansa.
      Lämmin rutistus.

      Poista
  6. Sinä riität. Kuka mahtaa nyt vaatia? Tsemppiä Murunen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän riittää. Välillä vain tuntuu, ettei mikään riitä.

      Poista
    2. Kenelle?
      On ihanaa olla raakile ja hiomaton timantti!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!