tiistai 9. helmikuuta 2016

Rakastaa niin, että taivas kadehtii

Satuitteko lukemaan Zarkus Poussan muistokirjoituksen Hesarissa viime viikon tiistaina?
Minähän olen sen verran mummeli, että luen kuolinilmoitukset HS:ssa edelleen, erityisesti sunnuntaisin. En muista, milloin olisin nähnyt kauniimpaa muistokirjoitusta.

Muistokirjoitus perustuu Aulikki Oksasen runoon "Syvällä metsässä":
"rakastaa niin, että kiertyy
metsän kudoksiin,
orvokin tummaan satiiniin
ja metson mustaan loistoon,
rakastaa niin, että taivas kadehtii,
rakastaa juurilaan ja latvallaan,
rakastaa siivillään ja sarvillaan,
rakastaa niin, että suru sädehtii."
Koska olen tunteellinen nainen, itkin pitkään runon luettuani.
Joskus runo, elokuva tai kirja vaan kolahtaa, ja siitä tulee kuin oman sielun palanen. Näin kävin tämän runon kohdalla.
Voiko olla kauniimpaa sanojen käyttöä? "Rakastaa niin, että suru sädehtii..."

Ps. Boldaukset omiani.

Ps2. Runo Oksasen lausumana täällä

2 kommenttia:

  1. Ihana runo ♥
    Meille ei tule sanomalehteä, mutta jos tulisi, niin takuulla lukisin muistokirjoitukset... Nimim. toinen mummo.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!