lauantai 6. helmikuuta 2016

Tragikoomista

Olen löytänyt tilanteesta tragikoomisia piirteitä, ja se jos mikä, on loistavaa, ja kertoo siitä, että olen - en kaikissa - mutta edelleen jonkin tasoisissa sielun voimissa näinkin infernoissa olosuhteissa.

Molemmat lapset ovat edelleen sairaana ja taudin kuva molemmilla tosiaan täysin sama; vatsakivut, huono yököttävä olo (ei kuitenkaan oksennusta tai ripulia) ja ummetus. Kerrassaan kummallinen tauti, ehkä tämä on joku noroviiruksen outo mutaatio?

Olen ollut super mama. Tehnyt ja tarjoillut juotavaa ja keittoa, hieronut poikien jalkoja ja paijannut päätä. Mutta kuka paijaisi mua?

Tänään kuopus väänsi ihan mahottoman jöötin!
Oikeesti. Itse. Pönttöön.
Tuli ihan poikien lapsuusajat mieleen, tuotosta piti tutkailla ja rakennetta ihmetellä. Laitoin exällekin t-viestinä ilouutisen "Kuopuksella tuli kakka!" (Mutta en sentään kuvannut). Exä ei  voinut peitellä ällistyneisyyttänsä eikä iloansa!
Piristysruisketta odotellessa

Että tämmöstä hommaa meillä.

Pääsin tänään karkaamaan kauppaan ja palauttamaan poikien leffoja Makuuniin, ihanaa oli. Vuokrasin itselleni tilanteeseen sopivan elokuvan.  Jaajo Linnonmaan ja Aku Hirviniemen kohelluselokuva Luokkakokous on kuulemma pieru-, kakkahuumorin aatelia, ja sehän sopii päivän teemaan. Katson sen, kun lapset ovat simahtaneet. Jos jaksan.

Kuten huomaatte blogijuttujen taso on nyt, mitä on. :)

EDIT 7.2. klo.09:19 Tauti onkin muuttunut oksennustaudiksi. Että hitokseen jee.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti teillä ollaan jo voiton puolella! Oudon kuuloinen tauti.

    VastaaPoista
  2. Oih. Se nyt vissin sitä aikaa vuodesta. Tovottavasti teillä toivutaan pian :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!