maanantai 14. maaliskuuta 2016

Weekly Report

Kulunut viikko oli hyvä, mutta poikien kanssa oli vääntöä melkein joka käännössä. Takit jäivät lattialle, olohuone oli täynnä lautasia ja muruja ja vähän kaikkea muutakin...arrggh! Ei ole aina helppoa kasvaminen, ei äidille eikä lapsille. Mulla on sellainen kutina, että kehitystä JUURI minussa on tulossa paljon tulevina vuosina, että tämä on vasta alkua...:)

Melkein siisti eteinen

Heittäydyin ihan hurjaksi ja lakkasin kynnet pinkeiksi. MIKÄ piristysruiske! Värit ovat ihania!

Torstaina näin vihdoin Mr Huomaavaisen kanssa. Meillä on ollut maailman huonoin tuuri näkemisen suhteen, ensin oli mies sairaana, sitten oli hänen lapsensa, meinasin jo tuskastua treffien ainaiseen siirtoon. Oli ihan mukavaa, mutta keskustelun aallot eivät nousseet kovin korkealle, höpöttelin paljon niin kuin tein usein tilanteessa, jossa uusi ihminen on hiljainen....En tiedä, jännittääkö mies vai mitä?

Tiistaina pääsin  (ystävän kutsumana) Anarkistimarttojen kanssa kuuntelemaan Anna Perhon luentoa. Tämä uskomattoman aikaansaava nainen tuli  kertomaan kuinka saada arjesta kaikki irti tuntematta syyllisyyttä. Ja olihan siinä painavaa asiaa, vähän kyllä tuntui, että asioita oiottiin/yksinkertaistettiin, mutta se kai oli tarkoituskin. Erityisesti jäin miettimään Anna Perhon kommenttia: " Vastustan elämän alisuorittamista". Minä ainakin alisuoritan elämääni....Mulla ei ole yleviä päämääriä, vaan haahuilen siellä täällä....Tätä pitää miettiä lisää. (Toim huom, lue Tuulan mainio teksti täällä.)
Anna Perhon luento

Lauantaina astuin epämukavuusalueelle, tapasin uusia ihmisiä, otin riskin, kokeilin jotain uutta. Olin elossa, en vain olemassa. Näitä lisää! Koiruus tapasi myös isän koiruuden, ja olihan siinä hiukan meteliä, eli ei mitään uutta meidän perheessä :D
Sukulaistapaaminen

Sunnuntaina tapasin vielä siskon perheen ja oli ihana vaihtaa kuulumisia.

Koiruus oli onnessaan viikonlopun aurinkoisista päivistä ja onnistui aina löytämään kotoa sen kohdan, johon paistoi eniten. Mussu!

VIIKON AJATUS: En alisuorita elämääni, mutten myöskään suorita. By Elisa

Puss, ja valoisaa viikkoa.

6 kommenttia:

  1. meinaisinkin järkyttyneenä kommentoida, että eihän elämä ole mikään suoritus, jota voisi ali-, tavoitteellistaso- tai ylisuorittaa.
    Eiköhän tämä ole vain parempi yrittää elää. :)

    Tyylikäs asu! (*kade*)

    iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin ELÄMINEN on se juttu, eikä suorittaminen.

      Mua muutenkin ärsyttää Perhon kirjan nimi "Superarkea".

      Kiitos muru kehuista. Toi takki oli -60% alelöytö, tykkään kauheasti.

      Iloa!

      Poista
  2. Anna Perholla on paljon hyviä pointteja, mutta jotkut ei sitten ihan nappaa. Kaipa siinäkin on ajatuksena poimia rivien välistä ne itselle tärkeimmät "prinsiipit". Yritin juuri viime viikolla lukea Superarkea kirjaa, mutta ei se oikein natsannut periaatteessa yhden lapsen työttömään äitiin :)

    Meilläkin Velmu-russeli etsii aina sen aurinkoisen kohdan nukkumapaikalseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhon pointit ovat usein niitä itsestäänselvyyksiä. Ja tärkeintä olisi varmasti poimia ne itselleen sopivimmat. Kauhean organisoitu tuo nainen on imperatiiveineen, listoineen ja viikkosuunnitelmineen.

      Mulla on Anna Perhoon sellainen viha-rakkaussuhde. Tykkään joistain sen jutuista niin kirjoissa kuin radiossa, mutta sit tulee joku juttu, että ärsyttää. En tiedä mikä, vai se kun Anna on vaan niin YLIaikaansaava ja kärkevät mielipiteet omaava tyyppi? Siis kaikkea sitä, mitä itse en ole. Eli pientä kateuttako…?

      Poista
  3. Näytät toooosi tyylikkäältä kuvassa :)
    Ja joo, pyritään siihen, ettei alisuoriteta omaa elämäämme, vaan eletään täyspainoisesti. Kuitenkin ilman pingottamista ♥

    Valoisaa viikkoa! Ilmassa on kevättä, eikö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru kivoista sanoista.

      Joo pingottaminen ei ruleta, eläminen rulettaa.

      Kevättä todellakin on jo ilmassa!! Jee.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!