tiistai 31. toukokuuta 2016

Weekly Report

Puuhakas viikko tämäkin oli, mikä on tietty hiukan yllättävää ottaen huomioon, että olen "vapaaherratar". Poikien roudausta, asioiden hoitoa, kodin laittoa, siivous- ja ruuanlaittohommia, muutama tapaaminen - jos joku on huolissaan ahkeruudestani, ei sitä todellakaan levätä laakereillaan täällä :D! Miten ihmeessä ehdin (kohta) käydä töissä??

Muuta huomion arvoista

Ruotsin prinssi Oscarin kastejuhla, ristiäiset - kruununprinsessa Victoria, prinssi Daniel, prinsessa Estelle, prinssi Oscar, kuninkaalliset, Hovikirjeenvaihtaja
Kuva Anna-Lena Ahlsröm
- mökkeily teki taasen kerran hyvää! Perhe on paras jne...tehtiin paljon hommia mutta ehdittiin kävelylenkkeillä, pelata muistipeliä (4v voitti kaikki matsit!!!), saunoa pitkän kaavan mukaisesti, syödä herkkuja jne....
- katsoin perjantaina Prinssi Oscarin ristiäiset. On tuo Victorian perhe niin suloinen, yli söde, varsinkin Estelle! Luulisi, että nuo tyypit sulattaisivat paatuneimmatkin rojalistien vihaajat....
- ruoka oli jostain syystä pastapainotteista eli turvotin kivasti vatsaani
- VANHENIN VUODELLA, enkä kriiseillyt yhtään :). 43 tuntuu hyvältä luvulta.
- sain kummallisen Rojua ranteeseen-fiksaation ja ylitin etsiä  kivaa rannekorua/hihnaa ranteeseeni. Saa vinkata jos löytää!!
- tein ensimmäisen raparperipiirakan tänä vuonna. NAM
- poikien vatsatauti kävi kylässä!
Rannekorusta en halua maksaa yli 50 euroa, niin kuin nuo Hipanemat maksavat




Iloa viikkoon ihan jokaiselle!

Viikon ajatus:
On niitä, jotka jäävät ja toisia,
jotka lähtevät. Kukin saa valita itse,
mutta on valittava ajoissa,
eikä koskaan saa antaa periksi.

-Tove Jansson

maanantai 30. toukokuuta 2016

Hupsista keikkaa

Viikonloppuna mökkiinnyin niin kovasti, että Weekly Report ilmestyypi huomenna. :) Kaikkea vain ei aina ehdi, välillä pitää priorisoida. :)

Viikonloppu oli ihana! Sain viettää sitä parhaassa seurassa, mukana oli mm. Frozen hahmo, ahkeria sukulaisia, hullutteleva sisko, kalastava poika, kanankakkaa ja kalan raatoja syövä koiruus (jonka tuoksu oli "huumaava".)

Täällä meillä on yksi poika kauheassa siitepölyallergiassa, joten lähdemme juurikin lekurin pakeille. Oma nenu ja silmätkin vuotaa, jotta taitaa tuo siitepölytilanne olla todellakin "päällä". Sitten kevyttä pintasiivousta, valmennusta, ruualaittoa jne. Tästä viikko taas lähtee, sitä ennen litra kahvia!

Iloa ja aurinkoa! 


lauantai 28. toukokuuta 2016

Meikä 43 v


Viime perjantaina tapasin kolme rakasta ystävää, minulle erittäin tärkeää ihmistä, joiden kaikkien mielipidettä arvostan. Erityisesti mieleeni jäivät minulle illan aikana lausutut sanat: " sä olet Elisa kyllä rauhoittunut". Sanat tuntuivat niin hyviltä ja koskettivat minua erityisesti siksi, että itsekin koen niin. Monet vuodet olen ollut levoton ja etsinyt... jotain - paikkaani, miestä ja kuitenkin eniten itseäni....ja nyt tunnen, että alan lähestyä askel askeleelta itseäni. Se on hienoa se.

Olen vahvasti sitä mieltä, että vanheneminen on loppupeleissä kivaa - vaikka vuodet tekevätkin polkuja kasvoihin ja persukseen. Kuka tahansa on kaunis kaksikymppisenä, mutta 40 vuotiaana kauneus ei ole enää ihan niin yksinkertaista tai helppoa. Todellista kauneutta on ihminen, jonka silmät loistavat, aikuinen, joka uskaltaa kokeilla uusia asioita, jota ei pidättele se, että hänen odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Sellainen aikuinen voi olla niin hupsu, että kutittelee tuntemattoman nenää pörröisellä kissan hännällä Mummotunnelissa, vaikka onkin rauhoittunut.

Tänään katson itseäni peilistä ja näen tähden. Säteilevän ihmisen tähden. Tänään minä loistan ja säteilen.



torstai 26. toukokuuta 2016

Happy!

Meillä on uusi=käytetty sohva! Koska sitä on raahattu, punnerrettu exän avustuksella ja Pakuovella-kuljetuksella..........olen niin happyhappy!! Ikea KIVIK rulettaa, varsinkin tuo divaani osa!! Se on mulle varattu ja kohta pistetään loikoseks ;)!!


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Valkoinen raivo

Valkoinen raivo on kertomus koulukiusatusta Laurista, joka suunnitteli ja valmistautui tekemään massamurhia. Lauri haki kuitenkin apua, eikä toteuttanut ”fantasioitaan”. Myöhemmin hänestä tuli ihmismielen aggression ja väkivaltaisen käyttäytymisen akateeminen tutkija ja arvostettu tieteellinen asiantuntija, minkä kautta hän on perehtynyt massamurhiin peilaten myös omia kokemuksiaan niihin. 

Arto Halosen elokuva Valkoinen raivo esitettiin maanantaina televisiossa. Suosittelen dokumenttia lämpimästi, vaikkei se todellakaan päästä katsojaan helpolla. Valkoinen raivo laittaa miettimään, kuinka sinulle olisi käynyt, jos olisit joutunut sietämään vuosikausia samanlaista helvettiä kuin Lauri? Jos olisit joutunut elämään eristettynä, syljettynä ja potkittuna ?

En totta puhuen usko, että syy kouluampumisiin löytyy  internetistä tai aselaista. Syyt ovat aina sitä syvemmällä. Enkä usko, että kukaan on paha syntyessään, pahuus on aina meissä kaikissa. Ja sitten koulukiusaaminen, se ei koskaan ole lasten harmitonta nahistelua, vaan oikeaa väkivaltaa, mihin pitää puuttua. Aina ja heti.

Erityisesti mieltä jäi kaihertamaan lause:

"Hän on joskus ollut ihan samanlainen pieni poika kuin tuo joka omassa kodissani asustaa."






tiistai 24. toukokuuta 2016

Yritän hartaasti olla hävittämättä.....

En säästä mitään. Me käytämme hienoa porsliiniastiastoamme ja kristallilaseja jokaisessa erityistilanteessa - sellaisissa kuin pelihäviön, viemärivuodon tukkimisen tai ensimmäisen kamelian puhkeamisen kunniaksi. Käytän hyvää bleiseriäni kaupassa käydessäni, jos siltä tuntuu.

Hyvää parfyymiani en säästä erityisille kutsuille. Rautakaupan myyjillä ja pankkineideillä on nenät, jotka toimivat yhtä hyvin kuin kutsuilla olevien ystävieni nenät. "Jonain päivänä" ja "tuona aikana" ovat menettämässä merkitystään minun sanavarastossani. Jos jokin on näkemisen tai kuulemisen tai tekemisen arvoista, haluan nähdä ja kuulla ja tehdä sen nyt.

Yritän hartaasti olla hävittämättä, siirtämättä tai säästelemättä kaikkea sitä mikä voisi lisätä naurua ja hohtoa elämäämme. Ja joka aamu kerron silmäni avatessani itselleni, että tämä on erityinen aamu.

-Ann Well

Ps. Boldaukset omiani
Kuvat http://ahappytuesday.tumblr.com/



fashionnnrunway:
“ Round Sunglasses
”

coffeeous:
“coffeeous
”

maanantai 23. toukokuuta 2016

”Noh, elämässä hävitään ja voitetaan, mutta eteenpäin mennään silti."

Mielestäni on hienoa, että Leijonille sataa tukea, mutta tää on kyllä jo ihan liikaa.


 Marianne Kallio lohduttaa Leijonia vähäpukeisella ja uhkealla tsemppiviestillä: ”Eteenpäin mennään silti”.


No words ja myötähäpeän määrä. Mistä näitä tissyköitä oikein tulee?

Weekly Report

Viime viikolla

- poikien kanssa sujui kivasti, ei isompia vääntöjä, jee
- kuuntelin ihan törkeästi Maija Vilkkumaata, niin paljon huikeita biisejä esim Bonnie & Clyde
- olin flunssainen ja liikunta oli ainoastaan kävelyä doggyn kanssa
- löysin meikkivideotutorialin ja olin hyvin hämmästynyt siitä, että meikkauksessa VOI olla - kun sen "noin kunnolla tekee"- noin monta steppiä. WTF? Olen 42 v eikä mulla ollut asiasta MITÄÄN hajua!?? Naamani on ollut ihan hunnigolla kaikki nämä vuodet! Onkohan mä ainoa tietämätön vai onko nää jotain 20v kikkoja joista 70-luvulla syntyneet ei tajuu (koska näistä ei mun nuoruudessa puhuttu)?
- nautin auringosta
- join aamukahvit ystävän kanssa meren äärellä
- luin hyvän kirjan
- näin maailman ihanimman sinkkuelokuvan How to be Single ja VAADIN...itse asiassa määrään, että kaikki sinkut käyvät sen katsomassa. IHANA, fiksu ja naseva leffa. 
- aloitin olohuoneprojektin,  no ei ihan vielä valmista... Mutta kyllä täällä jotain edistystä tapahtuu.

VIIKON LÖYTÖ: Vohvelirauta Lindlistä hinnaltaan 12 eur. Pojat innostuivat itse tekemään vohveleita monena päivänä ITSE!  Oi iloa!

VIIKON ILO: Aloitin sandaalien käytön ja löysin vanhat valkoiset farkut :)

Iloa uuteen viikkoon kultaiset!


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Joissakin illoissa vain on taikaa




Tommi!!!!!!!!!




Joissakin päivissä tai illoissa vain on taikaa, perjantai-illassa sitä tosiaan oli.

Ruoka Töölön Kuukuussa ei pettänyt. Otimme kaikki kolmen ruokalajin menut, joko Helsinki - tai kasvismenut ja olimme tyytyväisiä. Erityisesti syömäni nieriä korvasienikastikkeella ja jälkkäri raparperihyve oli superhyperherkullista. Bongasimme myös julkimoita, kuolasimme siinä ruokalajien välillä Tommi Korpelaa.....;) Siinäpä vasta karismaattinen mies, hottis kyllä juu!

Suoraan Kuukuusta suuntasimme Tavastialle, jonne saavuimmekin parahultaisesti juurikin kun keikka alkoi klo 2115. Niin, Maija Vilkkumaan oli IHANA, energinen, tyrmäävä, super ja hyvin raskaana. Keikka meni täysillä joratessa kuin siivillä, me kaikki pompimme kuin viimeistä päivää ja lauloimme niin, että eräs sai äänen käheäksi, kröhöm.


Maijan bändi soitti erittäin tehokkaan keikan ja klo 23 jälkeen suuntasimme Tornin alabaariin drinkeille. Keskustelun aallon nousivat korkealle ja syvälle, drinkit upposivat, niin kuin tuon porukan kanssa aina.  Koska hauskaa iltaa ei tietenkään voi jättää kesken suuntasin Tornin jälkeen Mummotunneliin, johon pääsin näpsästi jonon ohi ystävän siivellä. Mummotunneli oli muuten rempattu ja varsin erinäköinen viime vuoteen verrattuna. Kesäistä ja kuplivaa oli sisälläkin, varsinkin kun itsellä oli niin kupliva hauska fiilis ja mukana kissanaisen varusteita (don't ask).....Kaikki (valitettavasti) kumottiin mitä eteen tuli ja tulihan sitä siihen malliin, että olo oli seuraavana päivänä sen mukainen. Mummotunneli oli muuten jotenkni yllättävän raikas ja tällä kertaa jopa siedettävän väljä. Niin ja löysin hauskan harteikkaan poliisin, jonka kanssa vaihdoin suukkoja. Superb!

Kotiin saavuin klo 230, koiruus oli iloinen mutta myöhemmin ymmärsin, että hän oli ollut poissaollessani vähemmän iloinen, lähinnä turhautunut ja vihainen. Hmm....ilmeisesti koirien emäntien pitää tulla kotiin ajoissa, muuten kosto on suuri. :) 

Illan juoma: Skumppa
Illan biisi: Maija Vilkkumaa Lottovoitto
Illan hauskin rekvisiitta: Kissavarusteet
Illan humalatila: Prikulleen juuri sopiva, ei ylilyöntejä
Illan kotiin tuloaika: klo 2:30 (kohtuullista!)
Illan ilo: vihreys,vehreys, Helsingin kesä

lauantai 21. toukokuuta 2016

Ja kaikilla oli niin mukavaa.............

....ja koska GIF animaatiot ovat niin hauskoja....

Kyllä kannatti valvoa ja kitata

Olipa kevyt, poreileva, iloinen ilta eilen. Kertakaikkiaan! Tänään väsy fiilis ja jonkin asteinen krapula,  mutta ei harmita tipan tippaa.

Oli niin jees, hyvä fiilis koko eilisen illan- mahtava porukka, herkkumerkkuruokaa, taustalla kesäinen Helsinki, Maija Vilkkumaan keikka Tavalla. Mä elin, nauroin, lauloin, jorasin, hupsuttelin!

Tarkempaa raporttia kun tokenen....tänään lätkämatsi ja ehkä kissavideoita....Niin ja noutopizzaa koska olen liian upea kokatakseni :)

Itseään lempeästi krapulaisena katselee,
Elisa
Illan asu oli "musta hevonen" ;) a woman has the right to change her mind

perjantai 20. toukokuuta 2016

Synttärituulia tuulahtelee

Pakko ihan kehaista että minusta tulee ensi viikolla vuoden vanhempi =) siis 43 v, aika huippua! 1973 on muuten aivan loistava pieni vuosikerta, enkä nyt puhu viineistä! Ikä on jännä juttu. Se on asenne, sitä on juuri niin nuori tai vanha kuin tuntee olevansa. Joskus tunnen itseni kaksikymppikseksi joskus taas ikäistäni paljon vanhemmaksi ja väsyneemmäksi.

En tiedä uskonko kohtaloon. Uskon, että jokainen ihminen päättää itse elämästään. Se ei tarkoita, ettei olisi olemassa asioita joihin ei voi vaikuttaa, elämä voi välillä ottaa ja antaa tavalla, joka voi tuntua käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta. Elämässä on asioita joihin ei voi vaikuttaa. 

Syvällä sisimmässäni elän tätä nykyä kuitenkin luottavaisella mielellä, sillä elämä on antanut mulle niin paljon. Se on myös ottanut multa, joten yritän olla pitämättä mitään asiaa itsestään selvänä. Minun tarvitsee ajatella vain veljeäni muistaakseni, että liikumme hatarilla jäillä joka päivä, joka hetki. Jokainen meistä. Jokainen läheinen on vain lainaa.

Tänään pääsen juhlistamaan synttäreitäni ihanan porukan kanssa Helsingin keskustaan. Herkkuja, kuohuvaa, ihan parasta musiikkia, auringon paisteinen Helsinki - täydellistä! Vielä pitäisi päättää mitä päälle, muutama vaihtoehto on.....ehkä saan pyytää teiltä mielipideapua?


Muistetaan elää tänään ja huomenna- Sigman tahdissa.



Ps. Tiesittekö muuten, että FORTY IS THE NEW THIRTY? Kuullostaa vallan mainiolta, tänään olen siis 32 v. :)

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Elisa kokkaa 2

videoKokkiohjelmani uusimman jakson kuvaukset alkoivat tänään, tässä pientä ensi makua teille rakkaat katsojat :)

Heippi vaan, ELisa

****

Ohjelma "Elisa's Kitchen"  näytetään Prime time aikaan MTV3 kanavalla syyskuussa 2016.

" Päästän teidät kaikki kurkistamaan omaan valtakuntaani,  jossa valmistan lempiresepteistäni  herkullista ja mutkatonta kotiruokaa. Raaka-aineet löytyvät usein läheltä kotiani ja menu muokkautuu kauden tuoreiden antimien mukaan. "

– "En ole ammattikokki, mutta todella intohimoinen taikinasormi ja ruokaharrastaja, ja myös ruokaporno kiinnostaa minua. Ohjelmassa pyrin valmistamaan sellaista ruokaa, jota ihan jokaisen on helppo tehdä kotona myös arjen ja kiireen keskellä", Elisa kertoo. " Erityisesti ruuanlaiton kepeys ja hauskuus kiehtoo minua!," toteaa ilkikurinen ELisa.

Viisiosaisen sarjan joka jaksolla on oma teemansa, joka rakentuu kauden tuoreiden raaka-aineiden, kalenterin juhlapäivien tai jakson vieraiden ympärille.

Vieraina nähdään muun muassa blogeista tutut Pinkki, Tuula, Kepposka, Tuija, Marikka sekä monia muita tuttuja kasvoja, jotka hääräävät Elisan apuna keittiössä tai auttavat raaka-aineiden hankinnassa marjastamalla (Tuula), sienestämällä (Tuija), kalastamalla (Marikka), metsästämällä (Pinkki) ja ravustamalla (Kepponen).

- Lähde MTV3-

tiistai 17. toukokuuta 2016

CURRICULUM VITAE

 CURRICULUM VITAE

Mitä pitää tehdä?
Pitää laatia hakemus,
ja liittää mukaan CV.

Riippumatta elämän pituudesta
curriculum vitaen tulee olla lyhyt.

Pitää olla naseva ja valita faktat.
Maisemat on muutettava osoitteiksi
ja hämärät muistot tarkoiksi päivämääriksi.

Kaikista rakkauksista riittää se,
jonka kanssa menit naimisiin,
ja lapsista vain ne, jotka syntyivät.

On tärkeämpää, kuka tuntee sinut,
kuin se, kenet sinä tunnet.
Mainitse matkoista vain ulkomaankomennukset.
Jäsenyydet kiinnostavat, eivät niiden syyt.
Palkinnot ovat tärkeitä, mutta ei se mistä hyvästä.

Kirjoita kuin et tuntisi itseäsi ja
pysyttelisit aina turvallisen välimatkan päässä.

Vaikene koirastasi, kissoistasi ja linnuista,
muistojen rihkamasta, ystävistä ja unista.

Mainitse pikemmin hinta kuin arvo,
pikemmin otsikko kuin sisältö.
Kerro mieluummin vaikka kenkiesi numero
kuin se, minne niissä kuljet.

Lisää vielä valokuva, korva ei saa olla peitossa.
Sen muodolla on väliä, ei sillä, mitä se kuulee.
Sillä mitä se kuulee?
Paperisilppurin rouskutusta.

Wislawa Szymborska




Olipa huikea runo, jossa mukana huumoria, joka ei ilmene vitsailuna vaan yllättävänä näkökulmana ja terävinä huomioina. :) Tykkäsin ihan kauheasti!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Weekly Report

Vaikka maanantaina olin vielä super mietteliäs, tiistaina alkanut mökkireissu sai minut pikku hiljaa takaisin raiteilleen. Olen niin iloinen, että pääsin paikkaan, jossa maadoitun, relaan, löydän sisintäni. Välillä on hyvä ottaa vähän omaa aikaa, jolloin ajatukset terävöityvät ja mieli virkistyy. Löysin mökiltä myös vanhoja tyttökirjojani ja oi autuutta. Vihervaaran Anna antaa nostalgiaa, iloa ja turvaa samalla tavalla kuin halaisi vanhaa pehmoleluaan. Ja enemmänkin.

Pukeuduin edelleen kesävaatteisiin :)! Todella harmillista ;)

Mussu


Turha sitä kieltää, hetkittäin outo uusi elämäntilanne (ts. tyhjänpäälläolo) ahdistaa mua kauheasti. Vaikka järjen tasolla luotan/tiedän/toivon, että mun (työ)paikka vielä löytyy - ainakin ajan kanssa- joku hyvin vahva turvattomuus siinä on olla ilman työtä. Kyse on paljolti maamme taloudellisesta tilanteesta, siitä että elämme maassa joka on pullollaan osaavia fiksuja hyviä työnhakijoita, ja siitä faktasta, että moni hyvä, osaava (korkeakoulututkinnon(kin) omaava) ystävä on ollut työttömänä pitkiäkin aikoja. Niin ja myös siitä, etten minä ole enää ihan nuori. 40v työnhakijoilla on oltava sitä lisäarvoa, joita 10-15 v nuoremmilla hakijoilla ei ole. Välillä sitä miettii, onko mulla sellaista lisäarvoa, joka työnantajaa kiinnostaisi? Jos on (ainakin uskon niin), miten nopeasti sellainen työnantaja löydetään?

Minä en työntekijänä ole koskaan tehnyt isoa numeroa itsestäni, en ole tippaakaan sellainen itseään kehuva (tai haloota tekevä), kyynärpäät edellä etenevä uratykki. Olen aina uskonut, että hyvällä/ahkeruudella/reilulla pelillä pääsee eteenpäin työelämässä, että työ puhuu puolestaan, mutta valitettavasti olen huomannut, ettei se aina niin mene. Se, että kehuu aikaansaannoksiaan ja tuo esiin itseään, peittelee virheitään tai nuoleskelee pomojaan - niillä keinoin pääsee eteenpäin uralla, valitettavan tehokkaasti(kin). Noh, jokainen tyylillään.

VIIKON IHMETYS:  Voisko joskus valita Miss Suomen sillä perusteella, että kenellä on mahdollisuuksia voittaa eikä sillä kuka on "naapurintytön" oloinen ja kivantuntuinen? Tälläkään perjantaina valitulla missillä ei ole mitään saumoja voittaa kansainvälisissä kisoissa, valitettavasti.

KUKA näitä missejä oikein Suomelle valitsee??? Ainiin, Bachelor Juha ja muutama yhtä fiksu muu...Pöh.

Ja sitten Euroviisut. Siis voisiko kisoihin EDES jonakin vuonna valita jonkun kokeneemman ja nykyaikaisen (nuoremman) artistin, esim Paula Vesalan tai Antti Tuiskun? Mä en enää kestä näitä viisunöyryytyksiä. Sitten ihmetellään, että mites nyt näin kävi??

No niin olen puhunut.

Iloa viikkoon muruset!!



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Myrskyluodon Maija



Upea säveltäjä ja taitava pianisti on poissa. Hienot sävellykset elävät... vaikkapa "Myrskyluodon Maija".

lauantai 14. toukokuuta 2016

Väsypekkoja liikkeellä

Väsypekkoja liikkeellä. Toisella oli tänään tenniskisat ja toisella - melkein- "kiva koirakansalainen" kurssi :) Mut joo, on ne ihania, äitinsä poikia.

Tehkää tänään hyvää itselle ja rakkaille. Puss.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Tää on ollut uskomaton matka

Tietyn aikaa matkasta olen kulkenut vanhana Elisana ja sitten on ollut tää uusi matka, kun kävin äskettäin mökillä, se kupla on ollut jännittävä, se mökillä samoilu on ollut matka.

Mökillä näin tähtiä, kurkistelin paljon iltaisin ikkunasta. Ihailin kuuta ja saturnuksia (kyllä monikko).

Ja sit mun koira oli upea. Se oli tosi upea ja mulla oli tosi paljon suuria tunteita. Ja tunteet oli tosi pinnassa.

Ja joo kyllä mua ketutti, mua ketutti kun en saanut deittejä siellä metsässä. Vaikka yritin. Kerran pidin päälläni muita kuin pepusta virttyneitä verkkareita. En ymmärrä miksi kukaan ei huomannut.

Keräilin mökillä paljon ulpukoita, ja kerran pyörryin. Metsässä. Tulin tajuihini. Menetin taas tajuni taas menetin sen. Ja tunsin kiitollisuutta ja siinä oli rakkauden symboliikkaa. Pää on ollut koko matkan ajan kusiaispesä, joka on pitänyt tyhjentää tai ainakin muunneltaa muurahaispesäksi, koska ne ovat ahkeria.   

Tän matkan aikana olen löytänyt paljon blogilukijoita, joita en olisi ehkä itse koskaan osannut etsiä, ilman tätä matkaa. Meil on ollut paljon ruusuja, meillä ja muilla. Ne muut on tosin tippuneet. Mut se on sitä mökkihöperyyttä.

Tää matka on ollut hieno, huikea ja mahtava, ja mulla jää tästä muistot. Elämä on tie ja tie on elämä.

Ja vaikka olen saanut uusia lukijoita, te vanhat blogilukijat olette olleet rakkaita, erittäin rakkaita. Tunteita riittää ihan kaikille, rakkautta voi jakaa, matka on hauska. Jotenkin nää tunteet on taas pinnassa ja aitoja.

Mut mä rakastan ja valitsen ne uudet lukijat. Te ootte enemmän kuin mä osasin odottaa. Te olette se, jonka takia mä osallistuin tähän. Te ootte hienoa ja matka. Te muodostatte sen huikean matkan. Ja te kosketatte mua.








Omalla tavallaan oli helpottavaa palata mökiltä, se oli jotenkin niin kuplaa siellä, siellä oli niin paljon. Tunteita. Ulpukoita. Teitä kaikkia lukijoita kohtaan on mukava kaipuu, jota on joutunut vähän aikaa odottamaan, koska oli tää kupla. ....Mut me nähdään taas. :)

EDIT: tämän tekstin "humoristisen" puolen ymmärtää ainoastaan jos on katsonut "The Bachelor SUomi" - Sarjaa. Ja jos et katsonut, good for you :)


torstai 12. toukokuuta 2016

Mökkikesä avattu!!

Julistan mökkikesän avatuksi!

Yllättävän kiirettä on mökillä pitänyt vaikka ei moisen luulisi olevan edes mahdollista. Olemme ottaneet rennosti mutta myös ahkeroineet, juuri sopivassa suhteessa.


- ilokseni sain äidin mökille seurakseni, ettei yksin tarvinnut mökkihöperöityä
- käki kukkui jo kovasti ja niin moni muukin lintutyyppi. Huomaatteko, musta on sukeutunut lintuasiantuntija? Harkitsen oman luonto-ohjelman lanseerausta, enkä saan siihen Tuulan Pinkin tai Marikan? Entä kepponen? Varmasti kokemusta löytyisi luonnon saralla?
- aamu-uinnilla kävin joka aamu-taivaalliSta
-kirvoja oli aivan tolkuttomasti- voitteko kirvat ×miljoona muuttaa muualle? Ei miellyttävää!
-mökkikirjastoon tein nopean ja tehokkaa iskun...mm Kinsellaa ja Mankelia, nyt on millä "mässätä"

On myös
- nautittu lumoavasta kauneudesta
- nautittu saunan jälkeisestä raukeudesta ja b luokan makkarasta
- soitettu videopuheluita pojille joka päivä: hah eivät ne äitiä halua nähdä vaan koiran! Keskustelut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä - koira tuijottaa luuria hämmentyneenä kun pojat höpöttää: "mitä mun rakas höpönassu" "mitä sulle kuuluu?" "Oma rakas"
-ajatuksia perattu, tuntuu että olen pikku hiljaa saamassa otteen liaanista ja itsestäni

Eli kaikki hyvin tämän mökkikesän saralla. So far so good. ....Huomenna paluu sivistykseen,  ja poikien luokse. Ja säätiedotuksien
perusteella myös sateiden...;)



tiistai 10. toukokuuta 2016

Pätselorikummastus

Pakko ihmetellä sen verran, että miksi ihmeessä toi uljas upea pätselöri meni valitsemaan naisen, joka ei edes vaikuttanut miehestä kiinnostuneelta?? Niitten pusutkin ovat tuollaisia laimeita muiskuja.

No jatkakoon Juha henkäilyään Sadun seurassa 😄

Jenny on suloinen ihana ja herkkyys hällä voimavara!

Mökillä

Koiruuden kanssa mökillä ilman tietokonetta (!!)  ja ilokseni voin raportoida

  1. Talviturkki on heitetty 
  2. Siivoukset orastavasti aloitettu
  3. Papana -ja hämähäkkiseittivuorta hämmästelty, siivousprojekti vahvalla pohjalla
  4. Luonnon kauneutta ihasteltu 
Life is good.

Off-shoulder pusero

Oletko herännyt talvikoomasta ja haluat näyttää oman elämäsi Brigitte Bardolta?

Monella naisella on kevään myötä sama ajatus, sitä HALUAA kevään tullen näyttää paljasta pintaa. Kevään muodin mukaisesti nyt on hot of the hottest näyttää sensuellia naisellisuutta paljastamalla hienovaraisesti olkapäät ja samalla tämä on loistava tilaisuus (naapurien kateellisista katseista huolimatta tai ehkä juuri siksi)  rantauttaa off shoulder -paidat.

Dekolteeta ja rintavakoa ylevästi korostavat, olkapäät paljastavat mekot/paidat olivat hitti kuninkaallisen hovin pukeutumisessa jo 1800-luvulla. Malli korosti - jo aikanaan - kauniisti pullonkaula-mallista kaulaa, jota pidettiin silloin kehon eroottisimpana alueena. Olkapäiden paljastaminen tuli jälleen muotiin 50- ja 60-luvulla, jolloin off shoulder -mekoissa suosittiin puhtaita linjoja. Brigitte Bardot suosi reilusti olkapäiden alle laskeutuvaa mallia, kun Grace Kelly ja Jackie O. näyttivät mallia, miten konservatiivisempaankin muotiin voi tuoda hiukan sensuellisuutta. Boheemin tyylin vallatessa muodin 70-luvulla, romanttisen röyhelöiset gypsy-mekot toivat off shoulder -lookin jälleen arkipukeutumiseen. 80-luvulla neonvärit ja aerobic imaisivat saman trendin osaksi nuorisomuotia, mutta paljastaen vain toisen olkapään- olisiko siinä taka-ajatuksena, että less is more?  Huippumalli-aikakaudella, 90-luvulla sama tyyli meni yhä tiukemmaksi ja niukemmaksi.

Tiukkuudesta tai  niukkuudesta viis, samalla kun paljastat olkapääsi (ja rintavakosi) peität kivasti hienoiset (ja mahdolliset) ylimääräiset vatsamakkarat. Off-shoulderpaidat kas ovat useimmiten löysähköjä paituleita. Vatsasi (jos siis sitä on) saa pömpöttää ihan valtoimenaan, sillä mitä isompi pömppö, sitä paremmalta näytät. Voiko SIIS olla mitään hauskempaa?? No, ei.

Off shoulder terkuin,
ELisa  aka Bardot
 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Weekly Report

Viikko oli ihan hyvä vaikka ajatukset kulki syvissä vesissäkin.....Minähän löydän merkityksiä siellä missä niitä ei ole...Lahja sekin  tai sitten ei  ...D!

VIIKON IHANUUS:
1. Auringonotto pihalla, siis toukokuussa. Ei tätä vieläkään oikein tajua, mut silti nautin. Olen lukaissut kirjastosta lainattuja kirja/lehtiä (enemmän kuin laki sallii),  aurinkorasvaa on käytetty litroittain.  

Ja ne aamulenkit, koiruus herättää edelleen n klo 6....mut se on (oikeasti melkein) ihanaa, lintuin laulanta ja tuulen humina puissa. Aamuisin mulla menee helposti 1 h lenkki.
 

2. Rajasaari helatorstaina.Koiruus ui (miltei kunnolla) ensimmäistä kertaa.


3. Äitienpäivä. 
Kävimme moikkaamassa ja ruusuttamassa äitiäni aamupäivästä. Äiti on niin rakas ihminen mulle - vaikka välillä meilläkin on ollut haasteita samankaltaisista luonteista johtuen. Nykyään olemme kuitenkin jotenkin enemmän samalla viivalla, vaihdetaan kuulumisia, kirjavinkkejä, lehtiartikkeleita.....Mietin juuri, että niin paljon olen oppinut äidiltäni; avoimuudesta, kulttuurista, naisena olemisesta. Kiitollisena olen. Kyllä ehdottomasti.

Pojilta sain kortit ja saippuoita lahjaksi - vinkkikö? Nuo pojat ovat niin parhautta, rakkaus ja lahja. Kiitollisena heistäkin.

4. Yllätyshauskaa

Äitienpäivän iltapäivällä olin saanut kutsun exälle runsashenkiseen tapaamiseen ja koska olen avarakatseinen ihminen, ajattelin " what the heck!?" - miksi ei!  Ip meni siis exän ja nyxän hoivissa isossa (hyvin tutussa) porukassa, erittäin hauskassa seurassa siis.







5. Ystävän epänormaalikäytös muuttui normaaliksi. Huh. Ihanaa. Aggressio - välillä- on jees.

6. Kirsi Pihan haastis Anna-lehdessä. Ihanan avointa ja rehellistä. Esim:

Monet eronneet sanovat, että avioero on elämän pahin epäonnistuminen. Minä en ajattele niin. Joskus eroaminen voi olla myös onni, luovuttaminen voi olla hyvä ratkaisu molemmille ja mahdollisuus lähteä kohti jotain uutta. Ihminen voi olla onnellinen, vaikka rakastumisia olisi useita. Ei elämänikäinen liitto ole ainoa tavoiteltava asia.

Summa summarum: hyvä viikko tämäkin.....

Ensi viikolla ajattelin pysähtyä. Kadota itseeni ja relata. Relata ihan perkeleellisesti metsän siimenissä, koiruuden kanssa. Se on tavoite, katsotaan toteutuuko. Mökille olisi ihana päästä!

Iloa viikkoon.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Rakkaudesta Osa 12 (tai jotain)

Olen elänyt nyt reilun 1,5 v sinkkuna. Vaikka se voi ehkä joillekin kuullostaa pitkältä ajalta,  olen oivaltanut, että kaikki se aika on minulle ollut tarpeen. Ko aika on tarkoittanut myös epävarmuuden, yksinäisyyden, kelpaamattomuuden hetkiä- ja nekin hetket olen tarvinnut. Juuri minun on ollut tarpeellista olla yksin koska minulle on aina ollut kovin helppoa eksyä itsestäni parisuhtessa.  Olen oppinut, että minulla on kyky pienentää itseni rakkauden saralla, kyseenalainen taito, josta nyt harjoittelen pois.



Kuluneena sinkkuaikanani olen prosessoinut tietenkin eroani, tai tarkemmin sanottuna erojani. Nämä kaikki eroni ovat liittyneet monesti samaan asiaan:  en ole miessuhteissa luottanut (tarpeeksi) itseeni, minä kun olen itseni pienentämisessä erittäin hyvä. En ole miessuhteissani osannut ottaa miehiä sellaisina kuin he ovat. Olen etsinyt/sattunut löytämään oikean oloisen miehen, toivonut parasta ja myös kuvitellut meille haaveitteni mukaista elämää. En ole antanut elämän kuljettaa vaan olen kuvitellut, että minun pitää "tehdä töitä onnen eteen".

Minä määritän oman arvoni ja samalla myös sen, miten hyvältä minusta tuntuu. Ymmärrän myös sen, miten vaikeaa itsensä arvostaminen on - ihan ilman itseltä vaatimista.  Kukaan ei voi kannatella minua eikä se ole kenenkään tehtävä. On minun tehtävä löytää oma arvoni ja kertoa se (käytöksen ja sanojen kautta) muille. Harjoittelen sitä edelleen.

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut prosessoida/miettinyt,  mitä jos elämän on tarkoitus kuljettaa eteemme ihmisiä ja minun ei olekaan tarkoitus rehkiä, ymmärtää, ohjailla, vaikuttaa,  yrittää (enemmän kuin tarpeeksi) niin kuin luulin?  Että mitä jos elämän tarkoitus on vain olla minä tai opetella olemaan minä? Ihana (epätäydellinen) minä -  juuri sellainen kuin olen?
 
Alan pikku hiljaa AIKA monen vuoden jälkeen uskoa, että ELÄMÄN pitäisi mennä enemmän omalla painollaan, ilman minun jatkuvaa ponnistelua tai vaikuttamista tapahtumiin. Alan uskoa, että elämä VOI ihan vain luonnostaaan  tuoda eteeni ihmisiä, joita minun tulisi kohdata.  Että minun ei tarvitse olla kuin itseni ja uskaltaa olla minä....Että minun ei tarvitse yrittää olla hauskempi, iloisempi tai kauniimpi minä, ja silti hyviä juttuja VOI TAPAHTUA.  

Kaiken epävarmuuden jälkeen tunnen pikku hiljaa aidosti, että ansaitsen universumilta hyvää. Tunnen, että maailma haluaa antaa hyvää. Enkä halua enää kontrolloida  elämää, vaan haluan luottaa siihen. Miten hauska ajatus onkaan se, että esim ilman Tinderiä tms- elämä voisi heittää luokseni ihania uusia ihmisiä ja pikku hiljaa ehkä uskaltaisin tarttua niiihin.

Ja mitä tulee Tinderiin ja match.comiin...tajusin juuri - en usko, että mies tulee etsimällä vaan SYVÄN rakkauden löytää luottamalla ja rakastamalla itseään. Koska olen MINÄ, ihana, kokonainen, rikkinäinen, minä. Minun ei pidä järjestää elämää vaan ihanat naiset, miehet ja tilanteet tulevat kun niiden aika on. Pakottomasti ja kevyesti. Ehkä myös rennosti ja hupsutellen. 

Puss ja ihanaa matkaa. Matka se on. Indeed.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Rajasaari


Olenko muistanut kertoa, että rakastan pyhäpäiviä, joihin ei liity sen kummempia odotuksia? Sellainen pyhä on esim. helatorstai. Helatorstaita kohtaan minulla ei ole yhden yhtä odotusta ja juuri siksi siitä voi tulla  kertakaikkisen hyväntuulinen.

Kävimme isommalla porukalla  Rajasaaressa. Mikä ihana helmi tuo saari olikaan.Väitän että saareen  kannattaisi melkein tulla ilman koiraakin, niin hyvä "aura" siellä piili. Niin hyvä, että siskoni pussaili miehensä kanssa hela tiden (*kateus* :))

Joskus elämä on hiukan kauniimpaa kuin joskus muulloin. Ihan vain tuurilla.
Joskus voi kokea hetkellistä kauneutta, kokemusta jonka voivat saada vain paikalla olijat, juuri sillä  hetkellä. Kaikkea kaunista ei tarvitse hakata marmoniin tai graniittiin, on myös sellaisia hetkiä joka ovat vain hohtava muisto ajatuksissa, ja tässä tapauksessa myös kuvissa.

Kiitos världens bästä syster! Puss





Rakastan Haruki Murakamin...

....tapaa käyttää sanoja. “As time goes on, you'll understand. What lasts, lasts; what doesn't, doesn't. Time solves most thi...