lauantai 7. toukokuuta 2016

Rakkaudesta Osa 12 (tai jotain)

Olen elänyt nyt reilun 1,5 v sinkkuna. Vaikka se voi ehkä joillekin kuullostaa pitkältä ajalta,  olen oivaltanut, että kaikki se aika on minulle ollut tarpeen. Ko aika on tarkoittanut myös epävarmuuden, yksinäisyyden, kelpaamattomuuden hetkiä- ja nekin hetket olen tarvinnut. Juuri minun on ollut tarpeellista olla yksin koska minulle on aina ollut kovin helppoa eksyä itsestäni parisuhtessa.  Olen oppinut, että minulla on kyky pienentää itseni rakkauden saralla, kyseenalainen taito, josta nyt harjoittelen pois.



Kuluneena sinkkuaikanani olen prosessoinut tietenkin eroani, tai tarkemmin sanottuna erojani. Nämä kaikki eroni ovat liittyneet monesti samaan asiaan:  en ole miessuhteissa luottanut (tarpeeksi) itseeni, minä kun olen itseni pienentämisessä erittäin hyvä. En ole miessuhteissani osannut ottaa miehiä sellaisina kuin he ovat. Olen etsinyt/sattunut löytämään oikean oloisen miehen, toivonut parasta ja myös kuvitellut meille haaveitteni mukaista elämää. En ole antanut elämän kuljettaa vaan olen kuvitellut, että minun pitää "tehdä töitä onnen eteen".

Minä määritän oman arvoni ja samalla myös sen, miten hyvältä minusta tuntuu. Ymmärrän myös sen, miten vaikeaa itsensä arvostaminen on - ihan ilman itseltä vaatimista.  Kukaan ei voi kannatella minua eikä se ole kenenkään tehtävä. On minun tehtävä löytää oma arvoni ja kertoa se (käytöksen ja sanojen kautta) muille. Harjoittelen sitä edelleen.

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut prosessoida/miettinyt,  mitä jos elämän on tarkoitus kuljettaa eteemme ihmisiä ja minun ei olekaan tarkoitus rehkiä, ymmärtää, ohjailla, vaikuttaa,  yrittää (enemmän kuin tarpeeksi) niin kuin luulin?  Että mitä jos elämän tarkoitus on vain olla minä tai opetella olemaan minä? Ihana (epätäydellinen) minä -  juuri sellainen kuin olen?
 
Alan pikku hiljaa AIKA monen vuoden jälkeen uskoa, että ELÄMÄN pitäisi mennä enemmän omalla painollaan, ilman minun jatkuvaa ponnistelua tai vaikuttamista tapahtumiin. Alan uskoa, että elämä VOI ihan vain luonnostaaan  tuoda eteeni ihmisiä, joita minun tulisi kohdata.  Että minun ei tarvitse olla kuin itseni ja uskaltaa olla minä....Että minun ei tarvitse yrittää olla hauskempi, iloisempi tai kauniimpi minä, ja silti hyviä juttuja VOI TAPAHTUA.  

Kaiken epävarmuuden jälkeen tunnen pikku hiljaa aidosti, että ansaitsen universumilta hyvää. Tunnen, että maailma haluaa antaa hyvää. Enkä halua enää kontrolloida  elämää, vaan haluan luottaa siihen. Miten hauska ajatus onkaan se, että esim ilman Tinderiä tms- elämä voisi heittää luokseni ihania uusia ihmisiä ja pikku hiljaa ehkä uskaltaisin tarttua niiihin.

Ja mitä tulee Tinderiin ja match.comiin...tajusin juuri - en usko, että mies tulee etsimällä vaan SYVÄN rakkauden löytää luottamalla ja rakastamalla itseään. Koska olen MINÄ, ihana, kokonainen, rikkinäinen, minä. Minun ei pidä järjestää elämää vaan ihanat naiset, miehet ja tilanteet tulevat kun niiden aika on. Pakottomasti ja kevyesti. Ehkä myös rennosti ja hupsutellen. 

Puss ja ihanaa matkaa. Matka se on. Indeed.

4 kommenttia:

  1. Tykkään sun rehellisyydestä. Minäkin olen ollut kohta kaksi vuotta sinkkuna, eikä se ole tarkoittanut mitenkään tylsää elämää, päinvastoin. Välillä tuntuu, että pitkissä parisuhteissa elävät paljon tylsempää....

    Kaikkea hyvää ja sitä syvää rakkautta- sitten kun sen aika on!

    VastaaPoista
  2. Vau mitä pohdintaa <3. Liiasta kontrollista minäkin pyristelen eroon. Olen onnistunutkin. Miten vapauttava ajatus tuo, että kaikkeen ei tarvitse vaikuttaa :).

    VastaaPoista
  3. Niin tutun oloista pohdintaa, ihan samoja kysymyksiä olen pohtinut sinkkuna ja myöhemmin parisuhteessa. Yksin olon oppiminen on mulle ollut ehdoton edellytys sille, että voin uskoa pysyväni tässä suhteessa myös jatkossa. Kun yksin olo on hyvää ja onnellista, ei parisuhde ole pakoa siitä vaan perustuu vapaaseen tahtoon olla juuri toisen ihmisen kanssa. Ei kenen kanssa hyvänsä. Uskon samaa, että elämän tarkoitus on tulla omaksi itsekseen. Luulen, että siihen menee koko elämä. Ja tuo ajatus irrottamisesta, pinnistelyn lopettamiselta kuulostaa tosi hyvältä ja armolliselta. Että se tapahtuu mikä tapahtuu, venyin kilometrin tai en. Entä jos vain ottaisin rennosti ja nauttisin tästä kaikesta? Siinä on mulle ainakin paljon ajattelemisen aihetta. Olet ihana <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Weekly Report

Viikko meni tosiaankin sairastellessa, ihan plääh. Olo oli koko viikon vetämätön, infernoyskäinen ja nuhainen...ihan jo alkoi v-taa koko pot...