maanantai 16. toukokuuta 2016

Weekly Report

Vaikka maanantaina olin vielä super mietteliäs, tiistaina alkanut mökkireissu sai minut pikku hiljaa takaisin raiteilleen. Olen niin iloinen, että pääsin paikkaan, jossa maadoitun, relaan, löydän sisintäni. Välillä on hyvä ottaa vähän omaa aikaa, jolloin ajatukset terävöityvät ja mieli virkistyy. Löysin mökiltä myös vanhoja tyttökirjojani ja oi autuutta. Vihervaaran Anna antaa nostalgiaa, iloa ja turvaa samalla tavalla kuin halaisi vanhaa pehmoleluaan. Ja enemmänkin.

Pukeuduin edelleen kesävaatteisiin :)! Todella harmillista ;)

Mussu


Turha sitä kieltää, hetkittäin outo uusi elämäntilanne (ts. tyhjänpäälläolo) ahdistaa mua kauheasti. Vaikka järjen tasolla luotan/tiedän/toivon, että mun (työ)paikka vielä löytyy - ainakin ajan kanssa- joku hyvin vahva turvattomuus siinä on olla ilman työtä. Kyse on paljolti maamme taloudellisesta tilanteesta, siitä että elämme maassa joka on pullollaan osaavia fiksuja hyviä työnhakijoita, ja siitä faktasta, että moni hyvä, osaava (korkeakoulututkinnon(kin) omaava) ystävä on ollut työttömänä pitkiäkin aikoja. Niin ja myös siitä, etten minä ole enää ihan nuori. 40v työnhakijoilla on oltava sitä lisäarvoa, joita 10-15 v nuoremmilla hakijoilla ei ole. Välillä sitä miettii, onko mulla sellaista lisäarvoa, joka työnantajaa kiinnostaisi? Jos on (ainakin uskon niin), miten nopeasti sellainen työnantaja löydetään?

Minä en työntekijänä ole koskaan tehnyt isoa numeroa itsestäni, en ole tippaakaan sellainen itseään kehuva (tai haloota tekevä), kyynärpäät edellä etenevä uratykki. Olen aina uskonut, että hyvällä/ahkeruudella/reilulla pelillä pääsee eteenpäin työelämässä, että työ puhuu puolestaan, mutta valitettavasti olen huomannut, ettei se aina niin mene. Se, että kehuu aikaansaannoksiaan ja tuo esiin itseään, peittelee virheitään tai nuoleskelee pomojaan - niillä keinoin pääsee eteenpäin uralla, valitettavan tehokkaasti(kin). Noh, jokainen tyylillään.

VIIKON IHMETYS:  Voisko joskus valita Miss Suomen sillä perusteella, että kenellä on mahdollisuuksia voittaa eikä sillä kuka on "naapurintytön" oloinen ja kivantuntuinen? Tälläkään perjantaina valitulla missillä ei ole mitään saumoja voittaa kansainvälisissä kisoissa, valitettavasti.

KUKA näitä missejä oikein Suomelle valitsee??? Ainiin, Bachelor Juha ja muutama yhtä fiksu muu...Pöh.

Ja sitten Euroviisut. Siis voisiko kisoihin EDES jonakin vuonna valita jonkun kokeneemman ja nykyaikaisen (nuoremman) artistin, esim Paula Vesalan tai Antti Tuiskun? Mä en enää kestä näitä viisunöyryytyksiä. Sitten ihmetellään, että mites nyt näin kävi??

No niin olen puhunut.

Iloa viikkoon muruset!!



8 kommenttia:

  1. Ollapa mökki, ja latauspaikka, kuulostaa NIIN IHANALTA! Ja hyvä, että sulla on paikka, jossa voit latautua ja vielä teet sen.
    Euroviisuja en katsonut, mutta jälkipyykkiä olen seurannut. Mä en voi käsittää, että tähänKIN vedetään politiikka mukaan. Aaaarghh!!!
    Seljan tytöt oli mun ehdottomia suosikkeja. Varsinkin se Virva. Lapsena päätin että mun ekasta lapsesta tulee Virva, mutta ei se oikein pojalle käynyt... ;)
    Mä tiedän! Tuu tekeen mun töitä ja mä meen sun mökille ;) ?
    Virkeyttä ja Valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en katsonut Euroviisuja, enkä myöskään Missu Suomi kisoja, mutta ihmeissäni katselin seuraavan päivän Iltalehtien kansia. Mulla on niin paljon ideoita mutta kukaan ei kuule niitä ;)

      Seljän tytöt oli IHANA.

      Kiitos houkuttelevasta tarjouksesta, mutta mieluummin löllöän itse :)!!

      Pusut, ilot ja auringot!

      Poista
  2. Mökki on kyllä loistava paikka akkujen lataukseen. Euroviisuja en seurannut eli en tainnut menettää mitään tänä(kään) vuonna. Missikisat katselin pitkästä aikaa. Olipa hauska keskustella 10v neidin kanssa kauneusihanteista ym. kisoihin liittyvästä. Aika pohdiskeleva tuo meidän neiti.

    Ja tuo työpaikka-asia on juurikin noin myös omalla kohdallani. Mulla ikää on vielä enemmän kuin sulla, enkä todellakaan ole korkeakoulutettu. Enkä suostu muuttamaan käytöstäni työpaikan takia mielisteleväkso, nuoleskelevaksi ja röyhkeäksi. Harmi, että meillä on esimiesasemassa henkilöitä, jotka eivät pidä moista pahana. Ugh, olen puhunut!

    Aurinkoa päivääsi 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on varmasti ollut mahtava keskustelu tyttäresi kanssa! Hyviä pohdinnan aiheita teillä :)

      En minäkään ole korkeakoulutettu, AMK tason koulutus. Pakko vaan uskoa omaan osaamiseen, vaikka hakijoita piisaa...
      Meidän ikäisillä on paljon elämän- ja muutakin kokemusta, luulisi, että se painaisi jossain.

      VAloa päivään kultainen!

      Poista
  3. Minulta jäi kokonaan väliin Euroviisut sekä missikisat, enkä varmaan juuri mitään menettänyt :)

    Minä haluan edelleen uskoa siihen, että hyvällä työllä ja reilulla meiningillä pärjää työelämässä. Sen toki tiedostan, että "isompi" ura vaatisi oikeita suhteita ja kyynärpäitä ja hirvittävästi ylimääräisiä tunteja, mikä on kaikki osaltani aika lailla out joka kohdssa. Mutta olen sitä mieltä, että etenkin naisten tulisi opetella enemmän kehumaan omia aikaansaannoksiaan. Silloin kun tuntee itse tyytyväisyyttä tai peräti ylpeyttä tekemästään, minusta olisi hyvä jakaa sitä julkisesti. Moni mies osaa olla kuin Euroopan omistaja vähän pienemmästäkin jutusta ja naiset nolostelevat vieressä, että olen mä vähän tälläistä tehnyt ja nyt ois niin kuin valmis. Aika paljon saisi mielestäni monikin nainen pitää melua aikaansaannoksistaan ennenkuin se menee ärsyttävän/ällön puolelle. Minulla on tuossa vielä paljon opittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et varmasti menettänyt mitään, niin kun en minäkään!

      Tuon olen minäkin pistänyt merkille, että miehet luottavat itseensä jotenkin helpommin ja myös tuovat esille onnistumisensa. Naisilla on usein sellainen puurtaja mentaliteetti ja luullaan, että hyvä työ näkyy johtoportaaseen saakka. Ei se niin menee, minun mielestäni. Työelämässä pätee huomiotalous eli SINUN itsesi pitää pitää huolta siitä, että tuot itseäsi ja onnistumisiasi esille....
      Mulla on paljon opittavaa juuri tuossa asiassa.

      Poista
  4. missasin missit ja viisut, ei edes harmita.

    Pohdin ihan samaa noista työjutuista. Olen aina uskonut (ja uskon edelleen) että omilla avuillaan pärjää ja pitäisi pärjätä.
    Viime aikoina olen ollut vähän epäilevä sen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muakaan harmita :)

      Olen valitettavasti saanut todistaa miten ruskealla kielellä tai itseään jatkuvasti esiin tuomalla pääsee eteenpäin uralla. Mutta joo, jokainen tyylillään, itse en ole siihen lähtenyt ja se näkyy ;)

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!