keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Cincluse cinclusis (lehtokeltarääkky)


Yllätys oli mökkireissulla suuri, kun siskoni bongasin TÄYSIN uuden lintulajin läheisestä pihlajasta (niin, osaan myös puulajikkeita). Kyseinen lintu liikkui maassa hyppien tasajalkaa, liversi iloisin viserryksin ja lensi parvissa. Koko mökkiporukka pähkäili päänsä puhki MIKÄ tuo lajike on, olihan kyseessä aivan uusi erityinen laji. Sisko - innokas lintubongaaja 2. polvessa- oli vakuuttunut, että linnun muoto, siluetti, rajaisi linnun kuuluvan varpuslintujen klaaniin, ja sen alalajikeeseen koskikaroihin. Isäni - innokas koiraihminen - piti kuitenkin hanttiin, olihan hän bongannut omalla pihallaan pesivän Koskikaran, joka oli väritykseltään punertava- eikä vitivalkoinen. Isäni ehdotti  linnun olevan tuulihaukka, mutta näin meidän kesken, epäilen ovatko isäni silmälasit tarpeeksi vahvat, tai ehkä hämärissä pienemmätkin linnut vaikuttavat suurilta.

Summa summarum kimurantti probleemamme jäi siis ratkaisematta ja palasimme kaupunkiin lannistuineina. Olin musertunut, mutta viisas sisko muistutti minua vanhasta lintuviisaudesta; Sen minkä määritin, määritin oikein - kaikkea ei tarvitse määrittää! Jaoin kuitenkin kuvan linnusta facebookkiin tiesinhän monen ystäväni olevan valveutuneita lintubongareita.




Ilo oli suuri, kun sain fb viestin rakkaalta ja viisaalta lintubongariystävältäni- hän tunnisti linnun silmänräpäyksessä lehtokeltarääkyksi. Oi onnea!

Ja niin minullekin aukeni uusi elämä lintubongarina, maa järisi ja enkelit lauloivat. Tuuli leyhytti hiuksiani, linnut visersivät, oloni oli ihmeen kevyt. 

11 kommenttia:

  1. "ken on kuullut laulua lehtokeltarääkkyin kesäyössä on ihmisistä onnekkain."

    -vanha keskipääkaupunkiseutulainen sananlasku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LOL. :D Vähänkö nauroin!!

      Poista
    2. Miten olinkaan unohtanut tuon vanhan sananlaskun. Kun luin sen tästä palasi mieleeni palasi heti vanha opinahjoni, sen hiukan pölyiseltä tuoksuva ilma, urkuharmooni ja lintuin tunnistuksen oppitunnit. Mitä suloisin menneen maailman idylli!

      Poista
  2. Parempi lehtokeltarääkky pivossa kuin kymmenen oksalla.
    - itähelsinkiläinen sananlasku- :)

    VastaaPoista
  3. Mahtoiko samalla tontilla näkyä kuplahimokkeja tai kuohutinttiäisiä? :D (Yleisiä, mutta harvoin tunnistettuja lajikkeita johtuen moninaisuudestaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah nyt kun sanoit, kuohutinttiäisiä totta tosiaan oli pilvin pimein!
      Olivat kyllä kovin moninaisia ;

      Poista
    2. muistutan heti tässä vaiheessa että kuohutinttiäiset ovat rauhoitettu laji, ja niitä ei missään olosuhteissa saa häiritä varsinkaan parveilu- ja ilta-aikaan.
      Kuohutinttiäisen helmeilevä kujerrus on sekin miellyttävää kuultavaa.

      Poista
    3. Apua iik, minä valokuvasin kuohutinttiäistä, lasketaankohan se häirinnäksi? Ettehän ilmianna minua lintusuojeluun :)? Mitenköhän pesintä nyt sujuu?

      Ääni on kovin miellyttävä, kyseessä on varsinainen tirskuttaja.

      Poista
  4. Oh, kuohutinttiäinen on mun lempilaji. Niitä vaan harvemmin pääsee kokemaan/näkemään, mutta sitten kun pääsee, on ilo uskomaton! Pääasiallisesti mulla on jonkinsortin rääkky-olo. Tosin punaisena versiona.
    Kyllä niin peukutan enkelten laulua ja maan järinää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuohutinttiäinen on minunkin lempilajini, valitettavan harvinainen tosin PK seudulla. Kerran vuodessa siihen törmään, ja silloin on kuohuvainen paikallaan.

      Rääkkyolo on varsin tunnettu ja yleinen lintulaji, lintujen majesteettista aatelia. Nämä rääkyt tosin joutuvat lentämään matalalla ennen pesintää ja kujerrusta. Niiden luritus on kyllä lintujen aatelia ja sisäinen äly myös.

      Poista
  5. 😂😂😂 Meidän mökin pihapiirissä pyörii yksinäinen kuohutinttiäinen, minne lie parvensa kadottanut. Mutta tuo yksilö on monesti kovin hyväntuulinen ja ihmislähenen...

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!