keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Joka ei koskaan putoa raiteilta....

Koko alkukesä meni työn loppumisen vuoksi jossakin kummallisessa eksistentiaalisessa kriisissä. Vaikka voisi kuvitella, että olisin "vapauden (hetkellisesti) koittaessa" kuudennessa taivaassa,  minä annoin mustan pilven killua pääni päällä. Vatvoin, vaikeilin ja menin asioiden edelle. Toisaalta osasin varautua, että kiireen hellittäessä ajatukset puskevat ulos, mutta en siihen, missä muodossa: turtana ja pahana olona. Sellaisena olona, jolloin ei tunne kunnolla.

Oikein sanoin itselleni, että nyt olisi monta syytä olla onnellinen mutta eihän se niin mene. Fiilikset harvoin muuttuvat käskemällä ja (ainakin mun kohdalla) asiat ovat prosessoitava ennen kuin kävellä uusiin seikkailuihin.  Itseään ei voi pakottaa olemaan iloinen tai onnellinen! Enkä totta puhuen halunnut juosta karkuunkaan, koska ainoa mitä halusin juosta karkuun, olin minä itse.

Välillä tein koiralenkkejä meren rannassa tuntematta mitään. Makasin aurinkotuolissa melko ilottomana ja söin juustonaksuja. Luin vähemmän kuin olisin voinut olosuhteisiin nähden luulla. Tein pakolliset jutut mutta en pahemmin mitään extraa.  Katsoin Netflix sarjoja apaattisena, haahuilin ja söin purkista :D

Positiivista oli kuitenkin se, että pysyin liikkeessä. Purin ystäville huoliani, uin ja kävelin. Puhaltelin menneisyyden kivilasteja ulos itsestäni, tankkasin ajatuksia, jotka kantavat mua eteenpäin.  Yritin pitää mielessä ystävältäni kuultua viisautta siitä. että  "asioiden prosessoiminen ei ikinä aiheuta meille yhtä pahaa mieltä kuin niiden karttelu."

Tänään tunnen iloa ja ajattelen, että - taas kerran - ne kaikki sateiset päivät tarvittiin, jotta voin mennä eteenpäin. Kiitän myös Tommy Tabermannia, joka sanoi näin:

Joka ei koskaan putoa raiteilta
ja mene rikki, 
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta ja suurelta onnelta.



10 kommenttia:

  1. Voi sinua nöpönen. Sun vahvuus kyllä on realismi ja rehellisyys. Osaat sanoa ajaukset ja tunteet.
    Tuo keltaisella korostettu juttu oli NIIN totta. Se on mulle se haaste vaikka tiedänkin et karttelu on pahasta. KUN todellakin helpompaa on, kun ei karttele.
    Viisasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pupujen, meillä kaikilla o niin erilaiset tavat prosessissa asioita. Toiset tekee sen kevyemmin ja toiset kuoppien kautta niin kuin mä. Molemmat tavat yhtä hyviä ja pääasia et menee eteenpäin eikä jää kiinni menneeseen. Suukkoja sinne sinne teille rakastavaisille ❤❤

      Poista
    2. Ennakoiva tekstinsyöttö..en jaksa korjata 😄😄😄

      Poista
  2. Tasapaino ja onni ovat mielentila, ei olosuhde. Välillä pitää prosessoida päästäkseen "tiloihin". Leppeitä tuulia ja sopivasti paahdetta toivottelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultainen, lempeitä tuulia ja auringonsäteitä sinne!

      Poista
  3. Yhä vaan sä vaikutat niin samankaltaiselta kuin mä. Uit syvissä vesissä ja hetken päästi liitelet timanttipilvillä. Eikä kumpaankaan tarvita hirveän kummoista syytä. Herkkiä ja umpitunteellisia ollaa me!
    Asioista suoraa puhuminen, suosta ylös nouseminen on voimaa! Ollaan onnellisia siitä, että aina hetken päästä me osataan löytää sitä hyvää jostakin.
    Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidetaan todellakin olla samankaltaisella luonteella varustettuja; syvistä vesista tähtihetkiin ja iloon.

      Huono fiilis kuitenkin muistuttaa, että on asioita, jotka kuuluu tajuta, eikä niitä voi tajuta nopeutetulla aikataululla. Siksi mielen sekamelska kestää niin kauan kuin kuuluukin.....

      Mulle suoruus ja rehellisyys on kans tärkeää, voimavara myös.

      ISO HALAUS

      Poista
  4. Itse olen tehnyt pitkään projektityötä (siis pitkiä projekteja, yleensä suoraan asiakkaille tyyliin yli vuosi) ja olen siinä oppinut sen, että projektin loppumisen ja seuraavan alkamisen välivaihe aiheuttaa aina kummallisen välitilan. Jokainen reagoi siihen, tosin omallalaillaan. Jotkut haluavat repiä muitakin rakenteita, toiset ikäänkuin lysähtävät kasaan, jotkut surevat ja minä käyn ensin ylikierroksilla ja sitten teen surutyötä "että tuskin tulee mitään hyvää hommaa ikinä". En ole vielä nähnyt ketään, joka olisi ollut aivan immuuni tuon välitilan tunnemyllerrykselle. Sitä vasten minusta on aivan luonnollista, että sinulla on mieli työstänyt tapahtumia. Eikä itseään voi "pakottaa eteenpäin" ennenkuin on siihen valmis. Olen tuosta keltaisesta kohdasta aivan samaan mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Sinä viisas nainen! Pitkien puristusten jälkeen tosiaan on luonnollista tehdä surutyötä ja kokea välitilan kaltaista olotilaa. Jotenkin olin varautunut surutyöhön mutta en sen "laajuuteen".

      Tämän hetkistä elämääni kuvaa parhaiten sana ”välitila”, poikkeustila tai väliaika. Olen työskennellyt entisessä työpaikassani n. 15 v ja nyt tuntuu, että haluaisin jotain uutta (työ)elämään. Kysymys kuuluu MITÄ ja MINNE? Opinnotkin/alan vaihto kiinnostavat mutta taloudellinen puoli mietityttää....No aika varmasti näyttää!

      ”Sydämen käärin silkkiliinaan,
      liinaan piirrän tähden.
      Mikä on oikein? Mikä on totta?
      - sitä punnitsemaan lähden."

      - Hannele Huovi-

      Halaus sinulle Kepponen!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!