lauantai 17. syyskuuta 2016

Tiedän mitä tein eilen

Terveisiä Turkista! Matka on alkanut hyvin, olen katsellut muutakin kuin hotellinhuoneen kukkatapettia, tehnyt tuttavuutta muihinkin kuin suomalaisiin tai oppaisiin ja mottoni on "C'est la vie".
Eilen:
- Päätin lähteä heti aamusta Alaniaan, koska siellä oli perjantaimarkkinat- eikun tuumasta toimeen
- Odotin Domus-bussia n 30 min jonka aikana AIKA moni turisti bussipysäkillä luovutti ja otti taksin hotellilta. Vihdoin bussi saapui ja änkeydyimme sisään kahden turkkilaisen matkustajan kanssa. BUSSI ON äyräitään myöten täynnä matkustajia ja esim itse seisoin 20 min matkan bussissa selkä menosuuntaan, kuumissaan ja huonovointisena. Ilmanvaihto oli minimaalista jos mitätöntä, hiki virtasi! Mutta jee, loppu hyvin kaikki hyvin, pääsin perille- jey!
- Vaelsin päämäärättömästi basaareissa ja perjantaimarkkinoilla. Kovin paljon oli pysäyttelijöitä ja huutelijoita, mutta eteenpäin pääsi määrätietoinen katse silmissä ja hymy huulissa. Markkinat olivat aivat huiput, ja tori  suorastaan ruokahullun taivas! Viikunat, persikat, pähkinät ja aprikoosit olivat taivaallisia. Ja tomaatit, oo la la. Mansikat maksoivat 5 liiraa kilon. Ei mitään siis....
- Paluumatka hotellille ei sujunutkaan ihan niin sutjakkaasti, kun epähuomiossa ajoin bussipysäkkini ohi n 6 km. Ei siinä mitään hyppäsin ulos bussista, ja lähdin talsimaan takaisinpäin. Seuraani lyötäytyi hauskannäköinen turkkilainen miekkonen, jonka kanssa juttu luisti englanniksi siinä heinäsirkkojen laulaessa ja joka olisi halunnut päästä treffeille kanssani. Kieltäydyin kohteliaasti, vaikka olisihan se voinut olla kokemus sekin... Vaihdoimme poskisuukot erotessamme ja sanoimme Farewell! Virkistävää!
- (ensimmäisen illan) yksinäinen dinner hotellilla oli taaksejäänyttä elämää, kun sain seurakseni mukavan ja puheliaan suomalais naisen, joka oli myös matkalla yksin. Koska hän oli niin puhelias ja vilkas, (ilmaisia) drinkkejä satoi pöytään ja saimme hyvän menon aikaiseksi! Tulipa kuultua myös monia tarinoita ihmisistä ja heidän kohtaloistaan...
Mikä siinä muuten on, että lomalla olen se ihminen joka tahdon Suomessa olla? Olen sosiaalinen, iloinen, hymyilevä, rohkea. Syviä huokauksia.  Tämä PITÄÄ saada käytäntöön Suomessakin.


3 kommenttia:

  1. Happy vacation :-) mikä ihanampaa kuin sininen taivas, aurinko, iloiset ihmiset ja rento olo. Nauti joka sekunnista!
    //Johanna

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihana Johanna! Nautin! Sinulle ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!