Weekly Report

maanantai 26. syyskuuta 2016

Viikko sisälsi sekä lämmintä että kylmää. Kun palasin torstaiyönä kotiin oli tosiaan totuteltava n 30 astetta viileämpään säähän :D Tosin olihan viikossa kerennyt imeä lämpöä ja aurinkoa luihin ja ytimiin, joten oli oikeasti kiva tulla kotiin, tänne varautuneitten ihmisten ja hernekeittojen luvattuun maahan.

IHANINTA oli nähdä kaksi mussukkaani, joiden kanssa halittiin ja suukoteltiin, ja jotka vain ovat sydämeeni taottu! Arki, harrastusroudaukset (&veljeskinat) alkoivat joten pitkään en päässyt leijailemaan....:D

TOISEKSI IHANINTA OLI nähdä suloinen nappisilmäkarvatassu, joka yllättäen hyväksyi minut, eikä pahemmin osoittanut mieltään viikon tauosta kauniiseen symbioottiseen suhteeseen. Kovasti koira tosin oli väsynyt. Hän ei ollut liikoja malttanut (turvattomuuttaan) nukkua hoitopaikassa, joten nyt on uni maistunut....  

Muuta kivaa oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä terassille sytytetyt lyhdyt, kirpakat aamukävelyt, istuttamista odottavat kanervat ja suomalainen voipulla.
Lempi mekko Zarasta ja lempikoira
VIIKON ELOKUVA: Florence. Elokuva on nähty jo edeltävällä viikolla mutta onko se niin justiinsa? Tositarina kertoo Florence Foster Jenkinsistä, legendaarisesta new yorkilaisesta perijättärestä ja seurapiirirouvasta, joka sinnikkäästi tavoitteli unelmaansa tulla laulajaksi.

Elokuva ei ole saanut kovin mairittelevia arvioita, esim IS kirjoittaa näin " Erikoislaatuisesta ihmisestä on valitettavasti tehty kovin konservatiivinen ja ulkokohtainen elokuva. Florence ei tunkeudu nimihenkilönsä mieleen, vaan tyytyy esittämään hänet rakastettavana hupsuna, jonka palava into ja rakkaus musiikkiin hyvittävät laulutaidon ja arvostelukyvyn puutteen."


Niin, kyllä minäkin huomasin elokuvan puutteet, mutta kuitenkin tykkäsin elokuvasta ihan hurjasti. Meryl Streep on huonoimmillaankin hyvä/loistava, ja elokuva oli oikeasti sekä viihdyttävä että HYVÄÄ mieltä tuottava.

Florence antaa myös perfektionisteille kyytiä. Ei ole väliä osaako tai kykeneekö tekemään jotakin täydellisesti. Niin kuin Florencen kerrotaan sanoneen: People may say I couldn’t sing, but no one can ever say I didn’t sing.

Ja lopuksi: on kai noloa tykätä, jostain joka on kriitikoitten lyttäämä, I don't care! Älkää aina uskoko kriittisiä ja sitruunaisia kriitikoita, jotka jauhavat omaa diipadaapaa, tämä leffa on oikeasti katsomisen arvoinen!

VIIKON MOTTO: On niin hyvä, että se on kirjoitettava kahteen kertaan. People may say I couldn’t sing, but no one can ever say I didn’t sing.


VIIKON RUOKA: siskonmakkarakeitto ja spagetti bolognese (poikien toiveesta)

VIIKON HASSUTTELU: Tapahtui viimeisenä iltana hotellilla. Oli ihan pakko päästä kuvaan Bamsen kanssa ;D!! Koska elämme vain kerran!


VIIKON LEHTI: Lidlin Liedellä! Ihan ilmainen ja täynnä ihania kokeilemattomia reseptejä!  Annakin yllätti; ihaninta oli mielenkiintoisen ja valovoimaisen Hectorin haastis, eikä muotijututkaan pettäneet. 

Kivaa tulevaa viikkoa mahtavat!

1 kommentti :

  1. Paluu Suomeen ei sentään ole ollut se karuin mahdollinen, koska säät ovat olleet niin kivat. Jopa tällainen antisyysihminen joutuu myöntymään, että vielä on elo aika ihanaa, kun aurinko paistaa ja ulkona on niin kaunis ruska.

    En ole käynyt pitkään aikaan leffassa. Arvostelusi jälkeen Florence kiinnostaa, valituksi taitaisi kuitenkin tulla ensin Bridget Jones. Olettaen että suoriutuisin leffaan :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top