sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Yksinäisyydestä

Eräs tuttava kysyi multa matkalle lähtiessäni, että miksi valitsin juuri tuon kohteen. Noh määräävin tekijä matkan valinnassa oli budjetti, joka oli rajallinen. Esim lennot Kroatiaan olisivat maksaneet saman verran kuin tämä matka. Hän myös ihmetteli hotellivalintaani, kyseessä kun oli perhehotelli perinteisessä turistikohteessa, jossa oli paljon rakastuneita pareja ja onnellisia perheitä.

Toki perhehotelleissä tulee nähtyä - halusi tahi ei - perheiden elämää ja onhan niitä laidasta laitaan. On symbioottisia pareja jotka kuivaavat itsensä samaan (!) pyyhkeeseen ja roikkuvat toisissaan kiinni altaassa, niin ettei hurrikaanikaan heitä toisistaan erotaisi. Tai hellästi toisaan katsovia lapsiellisia pariskuntia, jotka vuorotellen hakevat karkailevia taaperoitaan ja joista näkee että ihan oikeasti rakkautta on ilmassa. Ja sitten sitä näkee muunlaisiakin suhteita.,...

En tiedä on korrektia sanoa, mutta näin yksin matkailevana on ihan hyvä nähdä parisuhteiden kääntöpuolia. Esim Check-in jonossa marmattavaa ja alituisesti kiroilevaa äijänkäppyrää, joka jankkasi kovaäänisesti varmaaan 10 krt "Mikä v-tu tässä kestää?". Ja hänen pitkämielistä vaimoaan, joka yritti rauhoitella miestään. Voin vain kuvitella, että ainakin vaimon päätä kirsti vanne, eikä syynä ollut jono vaan mies. Lapsista paroista puhumattakaan.

Hyvänä muikkarina itselleni ja vastauksena ystävälleni: uskon, että yksinäisyys parisuhteessa on pahempaa kuin sinkun yksinäisys. Olen sen itsekin kokenut, ja se on ihan pahin tunne  kun tyhjyys on sydämessä vaikka vierellä olisi toinen ihminen. Ei ajoittaista yksinäisyyttäni lisää se, että vietän lomani perhetaivaassa, koska täällä näkee saman asian kääntöpuolen. Useimmiten olen kuitenkin yksin vaan en yksinäinen.

Eli kumpa sitä erityisesti silloin kun syö illallista kissan ja dekkarin kera muistaisi, rakkaus on jo tässä. Rakkaus minussa ja meissä jo nyt. Pitkäikäisin rakkaus ja turva on minussa itsessäni.

Eikä haittaa vaikka elämäni on juuri nyt keskeneräistä. Sekin on vapauttavaa. Keskeneräisyys maistuu elämältä. Ei kulisseilta.


Puss!

10 kommenttia:

  1. Kovin olet samankaltaisia asioita mietiskellyt, kuin minäkin tässä muutaman päivän. Ehkä erilaista, mutta silti. Yksinäisyyttä.
    Mä olen mietiskellyt, että kai sitä pitää vaan oppia ja tyytyä. Opetella viihtymään itsensä kanssa paremmin kuin nyt.
    Silti, kaikki on ihan hyvin! Ihan niinkuin sielläkin :)
    Nämä korukuvat saa mulla niin veden kielelle ja hirveän himon aikaan. Rrrrakastan koruja!!
    Ihanaa lomanjatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi siitä, että pitää oppia, opetella viihtymään itsensä kanssa koska kaikki on OK. Kun on hyvä olla yksin, on todennäköisesti hyvä olla myös yhdessä.

      Puss sinne ihana!

      Poista
  2. Kyllä se yksin matkailu on vaan semmoinen kokemus joka teki mulle ainakin tosi hyvää! Huippua määmatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultainen. Uskon, että jokaisen ihmisen pitäisi vähintään kokeilla yksin matkustamista! Opettaa uusia asioita ja sietämään epävarmuutta aivan uudella tavalla.

      Poista
  3. kyllä kirjoitat hyvin yksinäisyydestä ja ystävyydestä!

    Olisikohan hyvässä parisuhteessa(kin) yhtenä avainsanana juuri ystävyys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä fiksu! Uskon, että juuri näin- ystävyys on se juttu.

      Poista
  4. Ihana kirjoitus :) Mä olen samaa mieltä siitä, että pahinta yksinäisyyden tunne on just parisuhteessa. Mullakin on ollut se vaihe (ennen eroa varsinkin), että kumppanin kanssa koki ääretöntä yksinäisyyttä ja sellaista, että eli ihan eri maailmassa kuin toinen. Se satutti.

    Kunpa muistaisi ja oppisi, että kaikilla on elämä keskeneräistä, eikä kukaan ole koskaan valmis ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan on, pahinta on se parisuhde yksinäisyys koska silloin sitä ei ole rehellinen itselleen ja/tai elä rehellisesti.

      Paljon syysaurinkoa ja iloa sinne, muru!

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus <3 Ja pitää myös muistaa että silläkin on eroa, onko yksin vai yksinäinen. Yksin ei välttämättä tunne yksinäisyyttä, sillä ympärillä voi olla rakkaita ihmisiä, vaikka sitä puolisoa ei juuri silloin olisikaan. Monelle tekisi hyvää katsella muita pariskuntia ilman omaa puolisoa: varmasti huomaisi ne hyvät puolet samoin kuin huonot puolet omassa suhteessa. Mää niin haluauisin myös kokea määmatkan, vaikka ihana tuo oma siippa onkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että voi olla yksin, mutta silti olla ihan onnellinen. Mullakin on ympärillä ihana perhe ja hyviä ystäviä. Olen kiitollinen ja onnekas.

      Silti sitä haluaisi löytää kumppanin jonka kanssa jakaa elämää ja arkea.

      Ihanaa, että sulla on ihana siippa!! Happy for you!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!