tiistai 25. lokakuuta 2016

"Ei fanfaareja, ei oivallusta, ja – ennen muuta – ei prinssiä, ei ketään."

Miksi kukaan ei ole kertonut minulle, että Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on viihdyttävä ja mainio, vaikka kovin moni muu kirjailijan  kirja on ollut minulle LIIAN siloiteltu ja kiillotettu?

Mielestäni (vaikka harrastelijalukija olen, tiedän, että en ole kukaan jolla on varaa arvostella) Riikka Pulkkinen on teknisesti taitava kirjoittaja,  mutta jokin hänen kirjoissaan on usein tökkinyt....kuin olisi lukenut jotain Glorian tapaista naistenlehteä, jossa henkilöhaastattelut on viilattu niin viimeisen päälle edustuskelpoisiksi, että kaikki roso on kadonnut. Niin kovin  (liian) soveliaalta ja tyylikkäältä kaikki vaikuttaa. Eli missä verevyys ja rosoisuus, kun olo lukemisen jälkeen on ontto?

Mutta tämä Iiris-kirja (Iiris-kirjoista puheen ollen, Anni Swanin Iiris Rukka-kirja oli ihana) on kupliva ja verevä.  

Lainaus kirjasta:


  …ettei naisen tule olla yhtäkään miestä varten, ei asettaa yhtäkään miestä onnensa ehdoksi. Joten entäpä jos minunkin tarinani päättyy vain risteykseen, katuvaloihin tai raitiovaunumatkaan minä tahansa keskiviikkona, eikä mitään erikoista tapahdu.
   Menen tien yli, sillä selvä.
   Sillä selvä, eikö niin?
   Ei fanfaareja, ei oivallusta, ja – ennen muuta – ei prinssiä, ei ketään. Pelkästään minä, Iiris Lempivaara, reikä sukassa, suklaata käsilaukussa, hätäkalja työpöydän laatikossa, kaaos kotona ja pään sisällä, mutta sydän painavana kaihosta ja ilosta, sata suunnitelmaa takataskussa, suunnitelmaa, joista yksikään ei liity siihen, miten löytää se oikea. Pieniä suunnitelmia, tai miksei isoja, mutta pelkästään itseni varalle.

Riikka Pulkkinen

Kuvaus kirjan takakannesta (lainattu täältä)

Jätetyksi tulleen Iiriksen self help -terapia pohjautuu enimmäkseen kumoukselliselle suklaansyönnin metodille. Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen seitsemän vuoden jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, on yksi jos toinenkin asia aseteltava elämässä uudelleen. Mutta ei hätää! Koulupsykologina Iiris keksii selviytymiskeinot. Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan avustuksella, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin myötä hän selviää suruistaan. Sitkeän harjoittelun myötä Iiris oppii sanomaan sekä "kyllä" että "ei".

Ps. Minäkin haluan oppia sanomaan sekä "kyllä" että "ei".  :D

11 kommenttia:

  1. Innostava arvostelu hei Darling! Tekee mieli lähteä kirjastoon!

    VastaaPoista
  2. Ollos hyvä mussukka! Mars siitä kirjastoon ja samalla toivotan kuplivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Näin tän kirjan sun facessa eilen illalla. Muistin omistavani tämän. Siispä nappasin kirjan mukaan, kun tänään starttasimme klo 2.00 lomamatkalle. Terkut lentokoneesta! Vielä en ole kirjaa aloittanut, siitä lapset ovat pitäneet huolen. Mies istuu rivillä 12, minä ja lapset rivillä 27. Ainoa, mitä voin tehdä on surffata netissä niin kauan kun akkua riittää.

    VastaaPoista
  4. Näin tän kirjan sun facessa eilen illalla. Muistin omistavani tämän. Siispä nappasin kirjan mukaan, kun tänään starttasimme klo 2.00 lomamatkalle. Terkut lentokoneesta! Vielä en ole kirjaa aloittanut, siitä lapset ovat pitäneet huolen. Mies istuu rivillä 12, minä ja lapset rivillä 27. Ainoa, mitä voin tehdä on surffata netissä niin kauan kun akkua riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kirjassa on tarinoita joista osa on huippuja ja osa OK-tasoa. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoisia. :D

      Ihanaa reissua, nauttikaa ihan täysillä :D!

      Poista
  5. Olipas koskettava toi sun lainaus. Saa haluamaan lukea kirjan. Ja miettiä tota lainausta lisää. Se oli fiksu ja ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin oli, nimenomaan koskettava. Ja toi:

      "…ettei naisen tule olla yhtäkään miestä varten, ei asettaa yhtäkään miestä onnensa ehdoksi."

      Pistää pohtimaan...

      Poista
  6. pitäisiköhän lukea?
    Olen ehkä pyöritellyt tätä kirjastossa, mutta sinne on toistaiseksi jäänyt.
    Minuun kolahtaa tuo hätäkalja työpöydän laatikossa. Sellaista voi toisinaan kaivata ;)

    VastaaPoista
  7. Ihana tosiaan tuo lainaus. Ja mäkin jäin pohtimaan sitä hätäkaljaa. Mulla on vain hätäsalmiakkia (ei tosin kauaa), mutta se ei ole sama asia :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos vinkistä! Pitää laittaa kirja muistiin.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!