sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Fantastinen Vain Elämää

Vain Elämää loppui perjantaina ja jostain syystä tunsin aitoa haikeutta. Olen toki katsonut muutkin tuotantokaudet, mutta tämä 5. tuotantokausi oli kyllä ihan SUPER.

Miksikö?

Noh. Aloitetaan Mikko Kuustosesta. En ole tiennyt miehestä paljoakaan (työpaikalla aikoinaan koettu työhengennostatusluento oli kiva, muttei tehnyt minuun tajunnan räjäyttävää vaikutusta), en ole kuunnellut musiikkituotantoa, mutta joku hänessä on AINA viehättänyt syvästi. Vilpitön katse? Hulmuava tukka? Mies on miellyttävä, karismaattinen, älykäs. Hän on rämpinyt, kärsinyt alkoholismista, eronnut ja noussut- entistä vahvempana.  Kuustosen Vain elämää -jakso vahvisti entisestään käsitystäni Kuustosesta. Syvältä pursuavaa viisautta.
Iloa, naurua, huumoria. Ihailen! Olen onnellinen, että maailmassa on Mikko Kuustosia!


Entäpä Lauri Tähkä. En ole hänenkään tuotantoonsa tutustunut aikaisemmin. Enkä oikein edes tiedä miksi, kaipa nämä ovat niitä elämän hassuja oikopolkuja - jotkut artistit vetävät puoleensa toiset ei. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Lauri Tähkän päivä oli  Vain elämää -jaksona myös tunnerikas. Tähkä on aidosti tunteikas, herkkä mutta ei siirappinen, ja avoin, mutta ei liian. Hän puhui niin avioerostaan kuin alkoholismiin houkuttelevasta ammatista. 

Sitten Suvi. Suvilla on epätavallisen kaunis ääni, suorastaan sielukas. Ja jotenkin ihanan tavallisen oloinen. Mikä aitous ja epävarmuuden näyttäminen omassa päivässä! Olenko kertonut, että ihailen kaikkia, jotka uskaltavat näyttää herkkyyttään tai tuoda esille epävarmuuksiaaan? Minusta se on vahvuuden merkki, se jos jokin. Fasaadit ovat sitten ihan eri juttu. Koko sarjan parhaimpia kappaleita oli Suvin 11. hetki; siinä oli  (vanhempien) James Bond -leffojen musan fiiliksiä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Hector on rautainen ammattilainen ja hänen musiikkinsa elää tänään ja aina. Hänestä huokuu sellainen elämänkokemus, varmuus ja rauha. Peukut!

Chisusta tuli esille herkempi puoli myös ja vahva tunteellisuus. Upea lahajakas nainen, jonka Polte- versio oli huikea!

Anna Puu yllätti. Olen rakastanut Annan musiikkia ja todistetusti sarjassakin Anna Puun tulkinnat olivat juuri niin hienoja kuin odottaa sopii. Mutta jokin puuttui, en tiedä mikä? Jäin sitä itsekin miettimäään?

Mikael Gabriel oli poikamaisen sulkku. Ja mikä sanoitus esim Lumi teki enkeli eteiseen- kappaleessa? minua ainakin kosketti sanoitukset:
- "välillä on vaikeeta pelkkä oleminen" 
- "on ollu aikoja elämässä kun oon halunnu vaan nukkuu"
- "nostan hattuu jokaiselle, joka koittaa elää vaikka sattuu"


 Mitä sinä pidit 5. kaudesta? Kuka oli sinun suosikkisi tänä vuonna Vain Elämää-sarjassa?   

Kuva ruutu.fi



6 kommenttia:

  1. Minulla on jäänyt monia jaksoja tältä kaudelta katsomatta, pitäisi ehtiä katsomaan ennenkuin poistuvat netistä. Minä tykkäsin tällä kaudella eniten Suvista ja Chisusta, heti perässä suosikit oli Kuustonen ja Tähkä. Ihmisenä minusta kaikkein kiinnostavin oli kyllä Kuustonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä kauden suurimmat positiiviset yllättäjät oli ehkä Mikko Kuustonen ja Suvi Teräsniska. Mikko on hyvä ja eläytyvä laulaja, ja osaa olla sopivan vakavakin kun aihetta on. Suvi yllätti siksikin, etten hänen iskelmämusiikkiaan ole kuullut....

      Kivaa uutta viikkoa!

      Poista
  2. Kausi oli hyvä. Ja nyt on perjantai-illoissa tyhjä aukko :) Mä en pysty sanomaan, kuka tällä kaudella oli paras, kaikissa oli nyt niin Paljon kaikkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aukko pullottaa tyhjyyttään...Mitä seuraavaksi?
      Voi meitä parkoja...:)

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  3. Multa jäi tämä kausi katsomatta. Muutamaa jaksoa katsoin. Ei sen takia, ettenkö olisi tykännyt. Nyt ei vaan ehtinyt/jaksanut. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei ehdi tai jaksa.... Uutta kautta odotellessa :D!

      Kivaa uutta viikkoa!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!