Hyvää joulua minulle eli mitä toivon joulupukilta tänä vuonna

lauantai 16. joulukuuta 2017

Välillä on hauska antaa mielikuvituksen lentää, tai suorastaan päästää se valloilleen. Minähän en saa montaa pakettia jouluna. Meillä on perheen sisäisesti sovittu, ettei aikuisille osteta joululahjoja ja jos muutaman joululahjan saan, ne saan rakkailta ystäviltä. Jos shoppailen itselleni,  sen jätän alennushaukkana joulun jälkeiseen aikaan.

Olikin suorastaan kutkuttavaa miettiä, mitä pyytäisin joulupukilta,  jos lompakko oli rajaton. Rakastan kaikkea tyylikästä, ajatonta, joulumaista fiilistä & tunnetta enkä karsasta laadukkaita vaatteita.

Ja samalla lähetän lämpimiä terkkuja Joulupukille (huom. kirjoitin sen majesteettisen isolla J:llä). Olen ollut tänä(kin) vuonna kiltti...niin paljon kiltimpi kuin viime vuonna, ja olinhan viime vuonnakin jo tosi kiltti. Ohessa sinulle vinkkejä, jos vaikka haluat yllättää minut.
t. Taru -tonttusi

Nämä jutut haluaisin löytää joulukuusen alta tänä vuonna:

- Maailmalle rauhaa
 - Trump kuuhun, josta ei paluuta
 - Putin ja Kim Jong-un jonnekin huitsin helvettiin

ja

1. Iittalan Taika-sarjaa yönsininenä, vaikka mukit ja lautaset kuudelle hengelle. Taika on matka fantasian maahan, lapsuuden satuihin ja luovuuteen, jolla ei vielä ollut pidäkkeitä. Kyllä silmä lepää.
Kuva


2. Lahjakortti Glory for you (klik)  - kauneushoitolaan. Hemmottelu tekee eetvarttia ihan meille kaikille, se on vähän kuin pistäisi rahaa pankkiin. Hydrafacial hoidoista ja kestopigmentoinnista -20% TARUN BLOGI-koodilla 30.12.2017 saakka - osta vaikka lahjakortti tyttöystävälle tai vaimolle. (huom. en hyödy tästä, enkä muistakaan linkkauksista)

3. Tiger of Swedenin Gwynn neule (mielellään harmaa - vaikka MINÄ EN OLE harmaa ihminen). Neule on keikkunut monessa lehdessä ja se näyttää täydelliseltä.
kuva

4. Isa Sjöstedin Camille Dress mustana, mutta koska se on jo melkein loppu, se passaa myös valkoisena. Niin mun tyylinen, kaunis ja simppeli juhlamekko. Isa Sjösted on yksi Ruotsin suosituimmista suunnittelijoista, kannattaa pistää merkille - aivan ihania luomuksia hällä.

Kuva
 
5.  Lomamatka esim Lissaboniin tai Barcelonaan, jotka ovat suosikkejani Etelä-Euroopan kaupungeista,  tai perheloma Kreikkaan. Matkailu avartaa ja tekee sielulle hyvää. Mihin tahansa lähtee, kokee jotain, mikä näyttää oman elämän uudessa valossa. Ja sen oivaltaminen, että mitä ajattelee rakkaudesta, vapaudesta, perheestä, ruuasta, jumalista on minun käsitykseni niistä. Jonkun muun silmin, toisella kielellä, toisenlaisessa yhteiskunnassa ne näyttävät toiselta.




6. Balmuirin Kid Mohair- huivi. Klassikko, joka puuttuu kaulaltani.

Kuva
7. Uudelle sädehtivälle vuodelle 2018 tarvitaan tyylikäs kalenteri. Vuoden 2018 Forest Greetings -kalenterin kuukausilehdillä on suomalaisen metsän lajikirjo ahmasta kettuun. Loving it!

Kuva
8. Onhan tämä nyt niin ilokas,  hauska - jostain syystä rakastan kukkakuoseja. Sen lisäksi rakastan vaatteita ja rakastan yhdistää vaatteisiin kaikkea hassua.


Kuva


Joulu, unelmointi - ja antamiseniloa kaikille!

Parasta juuri nyt- Olen Taru, sinkku ja 43 v

perjantai 15. joulukuuta 2017

- Automaattinen analyyttinen Tinderprofilointi, joka valitsee Tinder-profiiliisi suosituimman kuvan. Ilmeisesti sen vuoksi Kongo on valittu TOP  PHOTO tyylisesti omien  kuvieni edelle....WTF?  Eikö nyt sen verran voisi Tinderkin automaattianalysoida, että suosituin kuva OLISI naisen eikä koiran...niin ihana kuin Kongo onkin??  Olen Taru, ihana, sinkku ja karvainen (sääristä) tällä menolla saan sulhaseksi Kongon veljen :(

- Antti Tuiskun Mä hiihdän, joka on valittu vuoden parhaaksi kappaleeksi. Vaikka en ole täysin yksimielinen valinnasta, sen myönnän, että Antti osaa laulaa, ko. laulussa on sitä jotain, ja kappaleen kohdalla kyse on mielestäni myös ajan kuvasta. HS perustelujen mukaan: Verenmaku suussa täytyy painaa, vaikka maalista ei ole tietoakaan. Tuttu tunne monelle työpaikassaan sinnittelevälle tai ruuhkavuosiaan elävälle. (Klik) Hienoa Antti ja onnea myös hyvinvointivalmentajaopinnoista!

- Joulun tulo ja työpaikan joululounas (oli superihanaa!), joulupuuro ja työpaikan joululahja. Loving it! JOULU on täällä. Vaikka antaminen on kivaa, onhan se saaminenkin hetkellisesti.


- joulun toivelista 9-14 v pojille, jonka ihan itse keksin. Vaatteet ovat toivottuja, mutta niiden pitää olla joko mustia tai harmaita - ei mitään kirkkaita värejä (!)(:)) ja mielellään merkkivaatetta olisi hyvä olla esim. : Adidas, Nike, Helly Hansen tai Hollister.  Lahjakortit, leffaliput, elämyslahjat ovat erittäin kivoja lahjoja, suklaata unohtamatta. Näillä mennään omien poikien ja kummipojan kohdalla!

- ylläriviesti kivalta ex-Tinder mieheltä. Ainahan sellainen piristää, vaikka prioriteetit ovat olleet viime aikoina töissä ja arkielämässä eikä miehistä tietoakaan.

-  joulun juhlavin laatikko by HS:n on Porkkana-camembert-laatikko (klik) Kokonainen camembert-juusto kuumenee risoton syleilyssä, jolloin homejuuston pippurinen maku korostuu. Tai toisaalta josko kokeilisi punajuurilaatikkoa (klik)? Sen huomaan, että vuosi vuodelta lihan tarve/halu joulupöydässä on vähentynyt- hyvä niin.

Ihanaa viikkistä!! Sen verran rankka viikko, että niin tarvitsen akkujen latausta.


Joulun ihanin mekko

torstai 14. joulukuuta 2017

Pitäähän jouluhöpsöllä olla joulumekko, tiettyjä perinteitä pitää kunnioittaa. Tämän vuoden joulumekkoa käytän vähintäänkin jouluaatosta Tapaninpäivään koska

- mekossa on väljä istuvuus ja se antaa anteeksi joulupullottavalle masulle
- siinä on ihanat trumpettihihat.  
- se vaan on super kaunis ja raikas- ei pelkkä joulumekko, sen voi pukea niin treffeille kuin pikkujouluihin.
- vähintäänkin kohtuuhintainen ovh 49 EUR (Kappahlista)

Suositteluni!


Joulun aivan ihanimmat kirjalahjat

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joka vuotinen toivelahjani on kova paketti eli tietysti kirja! Harva asia on mukavampaa joululomatekemistä kuin istahtaa sohvannurkkaan kourassa hyvä tarina. Tänä vuonna lukemistani kirjoista tahdonkin nyt suositella muutamaa huikeaa kirjaa erityisesti pukinkonttiin. Tässä ei ole Finlandia- eikä Runeberg-palkittuja tai -ehdokkaita, koska niitä ostetaan muutenkin ja minä en välttämättä (aina) palkinnoista piittaa.  Samaan tyyliin kuin fiilispohjalta tiedän, mikä viini on hyvää tai mikä hansikas istuu, samaan tapaan osaan iloksenne kertoa, onko kirja hyvä vai ei, arvioini ovat melkein objektiivisia siis :P.

Kerron myös jokaisen kirjan kohdalla mistä on kyse, miksi tykkäsin ja kenelle kirja erityisesti sopii.

1. Anna-Leena Härkösen Valomerkki
Kun elämä pelottaa enemmän kuin kuolema. Tummasävyisen huumorin ja jäljittelemättömän dialogin mestari tarttuu äkkiväärällä otteella aiheista synkimpään.Viisikymppinen Anita on kirjailija, joka on väsynyt ammattiinsa. Uuden romaanin aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi väistämättä masennuskausi. Onko hänen pakko kirjoittaa, onko pakko edes jaksaa elää? Kun Anita omissa syntymäpäiväjuhlissaan kysyy ystäviltään, kuka auttaisi häntä jättämään kaiken, hän huomaa törmänneensä tabuun. sitaatti: ”Kirjailijan työ on hidasta, sotkuista, säälittävää. Kuin kirurgi avaisi potilaan ja jättäisi kaiken esille mätänemään, ei poistaisi pahaa, ei ompelisi haavaa kiinni.”  (kirjan kuvaus täältä)

Ikisuosikkini Anna-Leena Härkösen, Valomerkki, on romaani, joka on itse koettava. Siihen pitää mennä sisään avoimin mielin ja antauduttava tekstille. Elettävä mukana, vaikka teemana onkin elämänhalun totaalinen katoaminen. Raskas - ja osaltaan masennuksen itse kokeneena  hyvinkin kiinnostava aihe. Kirja on taattua Härköstä, hänellä on vain kertakaikkinen taito käsitellä rankkojakin aiheita tavalla, joka kannattelee lukijaa hellästi eikä vie liian raskaisiin vesiin. Kipeisiinkin asioihin liittyy  lempeää ironiaa ja mustaa huumoria- ja senkin allekirjoitan. Kiitos Anna-Leena hienosta kirjasta.

2. Jen Lapidus Top Dog Kirjalahja jännitysfaneille ja kovan viihdekirjallisuuden ystäville. Vaikkapa hänelle, jolle yleensä yleensä ostat jouluna Jo Nesbön dekkarin.

Nyt kun Nesbö on hidastanut vauhtiaan, ja (ruotsalainen kollega) Lars Kepller ei ole välttämättä suosikkini, ilokseni Lapidus minuun puree. Hänellä on fiksun dekkarin kirjoittamisen taito. Top dog on jatkoa myyntimenestyksille Viphuone ja Sthlm delete, joiden käännösoikeudet myytiin noin kahteenkymmeneen maahan ja joista on tekeillä elokuva. Jens Lapidus (s. 1974) nousi rikoskirjallisuuden kärkinimeksi Tukholman alamaailmaan sijoittuvalla Stockholm noir -trilogiallaan.  

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita jännityksen ystäville.  

3. Alice Munro Jupiterin kuut 

Rakastan Alice Munroa, joka on Nobel- palkittu kanadalainen kirjailija, jonka kirjat ovat aina vahvoja naiskokemuksia. Munron kirjoissa on paljon tavallisia, aivan arkisia elementtejä, jopa karuja ja epämiellyttäviä, mutta taitava kerronta kietoo niiden ympärille tarinan, joka nostaa nämä pienet hetket elämästä esiin kuin pieninä ihmeinä. Munron kirjoja lukiessa tulee ajatus, että kaikki aidot tarinat ovat kertomisen arvoisia. Ei ole niin vähäpätöistä asiaa, etteikö siitä saisi tarinaa. Tai etteikö Munro ainakin osaisi pukea sitä tarinaksi. Ja erittäin taitavasti - I might add.

Novellikokoelma Jupiterin kuut kertoo omapäisistä ja rohkeista naisista, jotka ovat uskaltaneet kokea. Rakkaus, onni, intohimo - mitä se nyt sitten olikin, kesti aikansa, mutta elämä jatkui. Mikä parasta Munron naiset ovat tekemisissään syvästi inhimillisiä, rakkauden etsintä on välillä surkuhupaisaa ja tehdään hävettäviä ja noloja asioita. Ja koska olen kokenut surkuhupaisan, hävettävän ja hullun rakkauden....mikäs parempaa luettavaa kuin Alice Munro juuri jouluna.
4. Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
Luin vihdoinkin Joel Haahtelan uusimman Mistä maailmat alkavat, eikä Haahtela tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Pidän Haahtelan kirjoitustyylistä, hän kirjoittaa pettävän yksinkertaisella tavalla. Hän on mestari kuvaamaan hetkiä, tuokioita, näennäistä liikkumattomuutta. Sanat ovat tarkoin harkittuja, kirjailija piilottaa paljon rivien väleihin ja tarkasti punnittuihin selkeisiin lauseisiin. Kirjan viipyilevä ja lyyrinen tunnelma ei hengästytä, kirja vangitsee lukijansa rauhallisesti kerrotulla ja kiireettömällä tarinalla. Uusimmassa romaanissaan Mistä maailmat alkavat hän kysyy, kuinka olla uskollinen itselleen ja rakastaa. Hmm siinäpä kysymys...
Romaanin päähenkilö on Visa, nuori taiteesta innostuva poika. Haahtela johdattaa eri vuosikymmenien taidepiireihin Visan ja tämän ystävän Tapion kautta. Taiteen tekemisen ja olemuksen lisäksi teos pohtii onnellisuutta.

Helsingin Sanomien arviossa kehutaan Haahtelan luomia tuokiokuvia. Aino Frilander kirjoittaa: ”Visan tarina on hurmaava, joskin samankaltainen kuin monet muut romanttis-nostalgiset taiteilijatarinat: Rahaa on vähän, rakkautta vähän enemmän ja oma polku on löydettävä. Haahtelaksi romaanin tunnistaa melankolisesta yleissävystä, nostalgiasta, taiteilijanimien pudottelusta ja kiteytetyistä elämänviisauksista.” Lue koko arvio.
5. Luke Harding: Vaiennettu 

Uskoisin, että meillä kaikilla on rohkeita julkisuuden henkilöitä, joita seuraamme tai olemme seuranneet. Minulle yksi sellainen oli Anna Politkovskaja, joka ammuttiin lokakuussa 2006. Hän vastusti Tsetsenian sotaa ja arvosteli presidentti Putinin toimia. Anna Politkovskaja oli viisas ja rohkea nainen, jota ihailen edelleen hänen uskomattoman rohkeutensa vuoksi. Anna Politkovskajan kuollessa luotia ei ammuttu pelkästään Annaan, vaan myös koko vapaaseen lehdistöön. 

Anna Politkovskaja sanoi eräässä haastattelussa, vapaus vaatii paljon työtä. Niin varmasti on. Kuinka monta vuotta menee, että venäläiset voivat oikeasti käyttää sananvapauttaan vapaasti ja pelkäämättä? Uskon, että juuri venäläisten itsensä on kritisoitava hallitustaan ja sen mädännäisyyttä, enemmän, rankemmin ja kuuluvammin, koska kuten menneisyydessä on nähty, suuret joukot saavat muutosta aikaan. Mutta riittääkö se, sen näyttää tulevaisuus. Kuitenkin kiinnostus Venäjän tilaan ja tulevaisuuteen on minulla edelleen verissä ihan jo Annan rohkeuden innoittamana.

Luke Harding on Guardianin palkittu ulkomaankirjeenvaihtaja. FSB-eversti Alexander Litvinenko myrkytettiin kuoliaaksi Lontoossa vuonna 2006. Litvinenkon oli määrä kuolla heti, mutta kuoleman pitkittyessä hän onnistui jäljittämään murhaajansa: heidän jälkeensä jättämä poloniumjälki johtaa vääjämättä tiedustelupalvelu FSB:n laboratorioon Venäjälle. Litvinenkon ja Hardingin mukaan kyseessä oli Venäjän hallinnon korkean tason junailema salamurha, josta epäillyt ehtivät paeta takaisin Venäjälle. Britannian viranomaiset ovat vaatineet heidän luovuttamista tuomittaviksi, mutta turhaan.

Tämän kirjan luen ahmien ja ehkä myös osittain vihaisena. Siitä olen varma, että tämä kirjan lukeminen on lähes velvollisuus näin Venäjän rajanaapurin kansalaisena.

6. Heikki Harma Asfalttihippi

Minuthan on marinoitu Hectorin musiikilla jo äitini kohdussa ja siitä luontevana jatkumona myös lapsuudesta nuoruuteen - ja  heh myös keski-ikään. Hector on ihana. Hänen musiikkinsa vaan uppoaa, hänen kappaleitaan ja sanoituksiaan kuuntelee edelleen ihan euforiassa.

Muistelmissaan Hector käy läpi elämäänsä 1970-luvun lopulle asti, joten jatkoa lienee luvassa jossain vaiheessa. Asfalttihippi on kokonaisuutena hieman hajanainen, mikä on monien muistelmien ongelmana. Kirjassaan Hector sivuaa pintapuolisesti monia mielenkiintoisia seikkoja elämänsä varrelta, mutta ei paljasta niistä kuitenkaan kovin paljon.

Se, ettei julkkis paljasta paljon itsestään on harmillinen juttu meille kaikille uteliaille- mutta kyllä Asfalttihipissä piisaa onneksi myös avoimuuden pilkahduksia ja siksi kirja on lukemisen arvoinen. Parhaimmillaan Asfalttihippi on kuvatessaan Hectorin lapsuutta ja nuoruutta Helsingissä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Hectorin kuvailema pääkaupunki näyttäytyy jännittävänä ja rosoisena, mutta omalla tavallaan myös lämpimänä kasvuympäristönä.

7. Fredrik Backman Mies, joka rakasti järjestystä

Ove on 59-vuotias. Hän ajaa Saabia. Hänet on syrjäytetty asumisoikeusyhdistyksen puheenjohtajan tehtävistä vuosia sitten - Se oli vallankaappaus! - mutta edelleen Ove on korttelinsa peräänantamattomin järjestysmies.Koominen tarina alkaa, kun vastapäiseen rivitaloon muuttavat uudet naapurit kolhivat Oven postilaatikkoa. On ryhdyttävä vastaiskuun! Mies, joka rakasti järjestystä on romaani pörröisistä kissoista, odottamattomista ystävyyssuhteista sekä ikivanhasta peräkärryllä ajamisen taidosta. Kaikki tämä muuttaa pohjamutia myöten koko yhteisön, ja jopa kyräilystä on mahdollista parantua.Fredrik Backmanin esikoisromaani vanhasta äkäisestä miehestä onnistuu kuvaamaan yhtä pienoismaailmaa ja samalla kertomaan jotakin tärkeää itsestämme ja ajastamme.(lainaus täältä.)

Oletteko nähneet maailman ihanimman lasten elokuvan "Up- kohti korkeuksia"? Se on (oli?) yksi lasten ja mun yhteisiä all time suosikkeja. Sitä katsottiin kerta toisensa jälkeen ja aina se vaan jaksoi naurattaa ja koskettaa.

Tämä kirja on jotenkin aivan samaa luokkaa inhimillisyydessään.  Ove on hyväsydäminen ja lempeä mies, jolle elämä on rakentanut hyvin vahvan suojakuoren- ja tällaisiä ihmisiä minä olen ihan livenä tavannut hyvinkin monta kertaa. Ihmisen ulkokuoren perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä - sisältö ratkaisee.  Vaikka tarinan sävy on haikea, huumoria ei onneksi unohdettu.

Backman on kirjoittanut kirjan, joka herättää vahvoja tunteita ilosta suruun.  Suosittelen tätä joulukirjaksi, vaikkei kirja mikään uutuus ole. ps. katso myös elokuva (se on ihana).


Lukuiloa ja ihastuttavaa joulun aikaa kaikille!

Osa kirjoista saatu blogin kautta, osa kirjastosta

Weekly Report

maanantai 11. joulukuuta 2017

Juurikin tässä mietin, että elämässäni ei enää tapahdu kuin töitä, itse valittuja ylitöitä, arkihommia, koiran ulkoilutusta ja hard core sohvailua. Sitä vaan runnoo päivät läpi päivien deadlinet ja hoitamattomat asiat mielessään tuntien, että on olemassa vaan ei elossa. Sitä yrittää olla omavaloinen ja optimisti – mutta fakta on se, että on jokaisen kiireisen työpäivän jälkeen sitä on HYVIN väsynyt eikä kovinkaan vahvasti omavaloinen.

Viikon ilopilkkuja olivat itsenäisyyspäivä perhedinnereineen, juhlien pukuloisto, itselle ostettu neilikkakimppu, Pinkin visiitti lauantaina ja Lumenen joulukalenteri, jonka avasin ex tempore väsymyksissäni IHAN kokonaan. Mitä voin sanoa? Kaipasin piristystä :)


VIIKON ASU: HM pussukka mallinen puuvillamekko on ihana väriltään. Löytyypi täältä.



VIIKON JOULUFIILISTELY
: Sunnuntaina paneuduin joulukorttien kirjoittamiseen, ja se olikin yllättävän kivaa puuhaa hyvän musiikin, herkkujen ja kuopuksen avun kera. Kaiken kaikkiaan ilostuttava velvollisuus, kun siihen yhdistää antamisen ilon ja oikein asennoituu.

VIIKON RUOKAINSPIS: Pinkin vinkkauksesta tein uunijuureksia, joiden päälle murustin fetaa. Niin hyvää ja ihan super halpaa! Kiitos P.!



VIIKON HIMOTUS: Onhan tää nyt ihana - ZARAN leopardimekko. Mä niin tarvitsen tämän. Ai miksi? Pitkät hihat , joustava vyötärö - ja se leopardiprintti.
Kuva



VIIKON MIELENTILA: Väsymys. Taas kerran ja kyllä, alan toistaa itseäni, ja kynnet olivat sen mukaiset.

VIIKON ASENTO: KYYKKY. Koska.

Yhtä kaikki, joulun tms kunniaksi kaikki kyykkäämään! Ajattelin aloittaa viimeistään ensi vuonna ;)

VIIKON AJATUS:
“ My great hope is to laugh as much as I cry; to get my work done and try to love somebody and have the courage to accept the love in return. ” — Maya Angelou

Muiskuja ja voimia uuteen viikkoon siskot!

Ho ho ho- joulun paras musiikkilista

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Täällä on joulukorttien kirjoitus käynnissä, ja siihen tarvitaan tietenkin laadukasta hyvänmielen JOULUmusiikkia, jonka olen valinnut juurikin sinulle.

Nauttikaa, kirjoitelkaa rakkaudella joulukortteja samalla kun tungette suuhun vihreitä kuulia tai Ferrero Rocher pallukoita. :)

Iloa kautta,
Taru

Itsenäisyyspäiväjuhlat a la muotikoordinaattori

torstai 7. joulukuuta 2017

Taas on legendaarisen muotikonsultin aika arvioida linnan juhlien hitit ja hudit. Tämän vuoden teema olivat näköjään rohkeat kaula-aukot ja miksi ei; rinnat ovat kaunis asia. Jos sen kokee itse sopivaksi, niin antaa mennä. Itse en moiseen hommaan ehkä lähtisi, mutta muotikoordinaattorit antavat kaikkien kukkien kukkia. :)

Ihanaa oli  huomata, että juhliin oltiin panostettu!! Juhlissa oli upea tunnelma ainakin sohvalta katsoen, ja näyttävyys aivan eri tasolla kuin normaalisti. Upeita koruja, kauniita kampauksia, leveitä helmoja, pitkiä laahuksia...toki myös outoja taftitynnyreitä. Mutta mennäänpä itse asiaan:

Voi harmi! Joka vuotinen suosikkini ja aina-onnistuja feilasi tänä vuonna. Jaana Pelkosella oli tänä vuonna yllään vihreän sävyinen luomus. Pelkosen puvussa oli hyvin syvään uurrettu kaula-aukko ja sifonkinen upea JÄTTIrusetti katseenvangitsijana. Niin...valitettavasti rusetti oli vaan vain ihan liikaa /överi ja koko tyyli sitä kautta tyylitön.



Illan tyylikkäin oli tietenkin Minttu Räikkönen. Puku oli kertakaikkiaan kaunis, istui hyvin ja asusteet olivat hyvin valittu. Cool!

Valtakunnan ykkösnainen, Jenni Haukio oli jälleen kerran tyylikäs ja  niin ihailen hänen yksinkertaista tyyliään.  Ei nyörejä, ei nappeja, ei hömppää - yksinkertaisen kaunista. Ja sen vaan sanon, että raskaus pukee häntä, hän suorastaan hehkui. Puku oli hänen tyylinensä, meikki oli kaunis, korut ihanat.  Puvun suunnitteli taiteen kandidaatti Heidi Karjalainen
Kuva

Illan outous oli Susanna Koski ja hänen meikkinsä, joka oli vain "too much". Puku ei valitettavasti vakuuttanut tätä muotikoordinaattoria, ja eläinten rakastajana en tykännyt Tillanderin korusta, jossa oli käytetty aitoa minkkiä.

Illan "vapauta yksi rinta ja peitä se kukalla" palkinto meni Ly Jurgensonille. Mustan puvun yläosan toinen puoli oli tehty täysin läpikuultavasta kankaasta ja Jurgensonin toisen rinnan peitteenä oli vain pieni musta koriste.



Kansanedustaja Sofia Vikmanin puku oli ehdottomasti yksi illan kauneimmista. Hän edusti  Anne-Mari Pahkalan suunnittelemassa ilta-asussa jo kuudetta kertaa Linnassa. Puku on valmistettu punaisesta silkistä. Korut on suunnitellut kultaseppämestari Eero Hintsanen

Illan huti oli valitettavasti Mika Häkkisen vaimon Marketan puku. Lumikuningatar-tyyppinen asukokonaisuus oli levoton, ja erityisesti iso, pörröinen käsilaukku - vai oliko se Mikan karvahattu vai perheen katti- sai kulmat kohoamaan. Ja hei - mikä tuo Marketan kampaus on??? Haluaisin myös tietää oliko laukku aitoa turkista.....


Jälkisanat:

Erityismaininta ja Vuoden OMAVALOISUUS palkinto Seela Sellalle, joka oli pukeutunut nahkahousuihin (!). Mielestäni puku oli oikein rock ja rohkea Seelalle - kokonaisuuskin pysyi tyylikkäänä. Hänessä vaan on elämänhalua ja kipinää jakaa vaikka meille kaikille!

Vinkki Sirpa Selänteelle. Hanki stylisti, niiden palveluita saa ihan tavarataloista.

Sirpan asu ei oikein istunut...

...ja

En käsitä, miten joku voi ajatella että on hyvä idea mennä farkkumekossa Linnan juhliin. Suomi100 ja joku haluaa tulla muistetuksi farkkuasusta....

Kuka oli sinun suosikkisi tänä vuonna?

Ps Kuvat ellei toisin mainita täältä

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää sädehtivä blogimaailma! Onhan se ihan huikeaa, että saa asua maassa, jossa on sananvapaus, demokratia, tasa-arvo ja jossa on neljä vuoden aikaa, kaunis luonto, tuhansia järviä, metsiä, sauna ja sisu, ilmainen peruskoulutus, Muumit, perhevapaat, mustikoita, poroja, joulupukki ja revontulet. Linnanmäki, Minna Canth (ainoa suomalainen nainen, jolla on oma liputuspäivänsä) Oltermanni, Iittala, ruisleipä ja Marimekko ihan vain muutaman mainitakseni.

Super viisas ja ihana ex-työkamuni Leena Malkki puhui juurikin Porkkalan lukiossa pitämässään puheessa näin (ja allekirjoitan kaiken):
" Huoleni liittyvät sen sijaan pidemmän aikavälin kehityskulkuihin. En nimittäin ole varma, millä tolalla Suomen poliittisen rauhallisuuden mahdollistaneet seikat enää ovat. Esimerkiksi huono-osaisuutta pitkään ansiokkaasti tutkinut professori Juho Saari on ilmaissut useaan kertaan huolensa siitä, että suomalaiset eivät enää koe olevansa samassa veneessä ja että hyvinvointivaltion pohja vuotaa. 

Samaan aikaan myöskään luottamus poliittiseen järjestelmään ja poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksiin ei vaikuta olevan entisellä tasolla.

Tästä voi toki syyttää ainakin osaltaan tehtyjä poliittisia ratkaisuja, joilla hyvinvointipalveluita ollaan heikennetty sekä poliitikkojen ja poliittisten puolueiden kyvyttömyyttä täyttää tehtävänsä eli edustaa kansan mielipiteitä ja huolia tarpeeksi kattavasti.

Samaan aikaan on myös niin, että maailma on merkittävästi muuttunut. Ei ole enää selvää, toimisivatko Suomen poliittisen rauhallisuuden ja hyvinvoinnin tuottaneet ratkaisut enää yhtä hyvin nykytilanteessa.

Suomessa tarvitaan juuri nyt erityisen kipeästi ihmisiä, joilla on tarkkanäköisyyttä, uskallusta ja viisautta uudistaa Suomea tavalla, joka takaa yhteiskuntarauhan ja yhteisen hyvän myös tulevaisuudessa. Tehtävä ei näytä helpolta, mutta harvemmin se on ennenkään näyttänyt silloin, kun tulevaisuuden ratkaisuja on tehty jännitteisessä ilmapiirissä.

Olen kuitenkin Suomen tulevaisuuden suhteen varsin luottavainen. Perusteeni on tähän sama kuin entisellä Yhdysvaltain presidentillä Barack Obamalla – nimittäin se, minkälaisia nuoria sukupolvia maassamme on kasvamassa.

Sitten tulee toinen asia, jonka toivon jäävän teille mieleen. Nimittäin: Ainoa asia, josta olen nuorten suhteen huolissani on se, että monet teistä vaikuttavat olevan minusta perusteettoman pessimistisiä omien vaikuttamismahdollisuuksien suhteen. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei ole koskaan vaivatonta – se on aina kestävyyslaji, joka vaatii pitkäjänteisyyttä ja lannistumatonta optimismia. Tuloksetkaan eivät välttämättä aina näy kuin vasta pitkän ajan jälkeen. Mahdollisuudet siihen ovat kuitenkin nykyisin vähintään yhtä hyvät, elleivät jopa paremmat, kuin ennen.

Nuoret, olkaa rohkeita ja kriittisiä, ja uskaltakaa unelmoida!"

Niin allekirjoitan Leena Malkin  ajatuksen ja yritän tuoda esille omille pojilleni sanat: itsenäisyys, Suomi, avarakatseisuus, myötätunto, kiitollisuus ja optimistimi.

Mitä muuta sitä voi tehdä kuin yrittää saada oman jälkipolven ajattelemaan (esimerkein ja ajatuksien kautta) fiksummin, optimistisemmin ja avarakatseisemmin?
*

Itsenäisyyspäivää vietimme äitini luona. Olipa mukava syödä yhdessä rakkaan äidin, siskon perheen ja isän porukoitten kanssa. Ruoka oli aivan superherkkua, sitruunamarinoitua lohta, puikulaperunoita, uunijuureksia, ruusukaalia (nam!), avokado-mozzarella salaattia  ja paljon muuta. Jälkkäriksi itse tehtyä mutakakkua Aino-valkosuklaajäätelön kera. Täydellistä ja nyt vatsa pullottaa!! Mukavaa oli myös miettiä isommalla porukalla kiitollisuuden aiheita lapsesta vaariin...oli ihan silmiä avaavaa kaikille....monopoli peluun lisäksi.

Kaiken kaikkiaan tyytyväisen väsynyt mieli, olen tehnyt viime aikoina aika paljon extratöitä ihan ansaitsemismielessä. Kohta Linnan juhlat, sohva  ja ankara pukujen arviointi Stay tuned for more! Pian iskee muotikoordinaattori rehellisellä analyysillä Suomen upeammista silmää tekevien juhlista!

Ps. kursivoinnit ja boldaukset omiani.  




Tämän vuoden paras kauneuspäätös ja viimeaikojen kosmetiikkasuosikit

tiistai 5. joulukuuta 2017

Tämän vuoden paras kauneuspäätös oli ehdottomasti kestopigmentoidut kulmat. Kun aamulla nousee sängystä silmät ja hiukset harittaen kaikkiin ilmansuuntiin kasvot turpeina, nykyisin kasvoillani on joka aamu valmiina ryhtiä tuovat raamit. Ihan mahtavaa! Kulmakarvojen merkitystä ei voi korostaa liikaa ainakaan omissa kasvoissani – ne avaavat katseen ja herättävät kasvot. Mielestäni vahvempien kulmakarvojen myötä kasvot näyttävät myös pirteämmiltä ja jotenkin tasapainoisemmilta.

Haluankin kannustaa kaikkia, jotka miettivät kestopigmentointia rohkaisemaan mielensä. Voin lämpimästi suositella Glory for You- hoitolan ammattitaitoista Miraa ja tuo alennushinta on erittäin kohtuullinen ellei jopa edullinen verrattuna muihin kestopigementointipaikkoihin. Lisätiedot täältä!

TARUN BLOGI- koodilla saat 30.12. mennessä varatuista kestopigmentointihoidoista 20% alennuksen. Shading tekniikalla tehty kestopigmentointi maksaa 490 eur josta siis 20 % alennus.
20% alennus myös ihanista Hydrafacial hoidoista. Lisää kokemuksesta täällä.

Glory for you -Salonki sijaitsee hyvin kulkuyhteyksien päässä noin 100 m Kampin metroasemalta Helsingin keskustassa. 
Runeberginkatu 4, 00100 Helsinki
Phone: 045 841 4242

Viimeaikojen kosmetiikkasuosikkini ovat:

1. Lumenen HELLÄ Moisture Replenishing Skin Tonic
Olen äärettömän huono kasvoveden käyttäjä ja tämänkin purtilon ostin kaupasta vahingossa, luulin ostavani puhdistusmaitoa :). Mahdollisuus siihen, että muistan ja jaksan käyttää kasvovettä moninkertaistuu jos kasvovesi on aidosti kosteuttavan ja hoitavan oloinen ja tuoksuu hyvältä. Tämä kasvovesi on ihan ässä kuivalle ja nuutuneelle talvi-iholle. Kasvovesi sisältää mm. pohjoista lähdevettä, manteliöljyä, rosmariiniuutetta ja puolukan siemenöljyä.

2. Natusan Babyoil 
Natusan Babyoil  on jo ihan klassikko ja sitä olen roudannut ulkomaan reisuuilta kotiin jo n. 30 vuotta, nythän ko tuotetta saa Suomesta. Olikohan se Cosmopolitan lehti joka aikoinaan kehui öljyn monikäyttöisyyttä ja nuorena tyttönä sitä innoissani kokeilin ja ihastuin. Olen käyttänyt öljyä kuiviin latvoihin, vartalon kosteutukseen suihkun jälkeen kosteusvoiteen sijaan, silmämeikin poistoon....näin niin kuin muun muassa. Öljy on edelleen käytössä päivittäin ja käytän sitä varmasti koko loppuikäni.

ps allergiatestatuista babyöljystä voi olla hyötyä niille, jotka haluavat käyttää öljyjä kauneudenhoidossa, mutta eivät pidä tuoksuista öljyissä. Muutamalla eurolla saa ihanan pehmoisen ihon.     

(saatu testiin blogin kautta)

3.  OPI Infinite Shine2 väri Pompeii Purple
Ostin lakan syksyllä I love me- messuilta kun kaipasin piristystä ja Pompeii Purplen pinkki väri on muutenkin juuri mua, vaikka jollekin voi näyttää liian räikeltä.  Geelilakka on oikein helppo levitettävä ja käyttäytyy melkein kuin mikä tahansa tavallinen värilakka. Koostumus on ihanan paksuhko ja kiilto on ihan omaa luokkaansa. Tykkään hurjasti!

4. Neutrogena Norvegian Hand Cream
Olen käsivoidefriikki, jonka mielestä käsivoiteen pitää olla hoitavaa, sen pitää kosteuttaa ja antaa runsaasti suojaa. Mitkään kevyet rasvat eivät sovi kuiville käpälilleni! Mulla on aina käsivoide laukussa ja käytän sitä ainakin 3 krt päivässä aina käsienpesun jälkeen. Tämä käsivoide on aivan ässä. Todella paksua ja läpikuultavan valkoista, sitä saa hieroa käsiin aikansa, mutta kuitenkin voide imeytyy nopeasti ihoon. Voide kestää pitkään iholla. Norwegian -käsivoiteissa on 40% glyseriiniä, joka on yksi tehokkaimpia humektantteja, eli vesihakuinen ainesosa, joka sitoo kosteutta. Lämpimät suositteluni!
(saatu testiin blogin kautta)

Kestopigmentoituja kulmia ja ihania kosmetiikkalöytöjä teille toivottelee,
Taru 

Weekly Report

maanantai 4. joulukuuta 2017

Vähän harmaa viikko oli, vaikka toihan tuo hetkellinen talvi hetkeksi valoa. Kovasti yritin repiä energiaa ja iloa myös joulukoristeluista ja jouluvalotkin lisääntyivät kotosalla. Ensimmäinen joulukaktus aloitti visiitin luonamme, toivottavasti se viihtyy meillä pitkään. Myös Lumene-joulukalenteri ilostutti kivoilla jutuilla. Kahvitauoilla töissä istuin 15 min pätkiä kahvihuoneen kirkasvalolampun alla, mutta tulokset olivat vähäisiä tai lähes olemattomia. Kenties aika ei riittänyt piristämään uber uuvahtanutta kaamospotilasta ;)?

Joulufiilistelyt saivat karun lopun sunnuntaiaamuna kun oven avatessaan sai päälleen kylmän vesisuihkun. TAASEN KERRAN sain oivalluksen siitä, että kyllä se asenne vaan on tärkein. Joulu(fiilistely) on mielentila, se tulee suunnittelusta, fiilistelystä, joululaulujen kuuntelusta ja ruokien ja lahjojen miettimisestä. Vaikka sen sitä tekisi sadelätäkössä .....   

VIIKON ASU: COSin takki ja Wondersin saappaat.




VIIKON HYVÄ TEKO: Olin läheisellä ostarilla tekemässä ostoksia arkivapaana kun kaupan edessä törmäsin itkevään tyttöön. Hän nyyhkytti ja vapisi lohduttomasti. Ja oli ihan pakko kysyä, tarvitsetko apua? Tyttö sanoi, että tarvitsee. Sopertaen ja nyykyttäen hän kertoi, ettei hän uskalla kävellä kouluun koska "ilkeä" poika seuraa häntä. Kyselin missä koulussa hän oli ja että haluaako hän, että saatan hänet Kongon kanssa kouluun. Ja sovimme että, kysymme vielä tytön äidiltä luvan, että saanko saattaa. Soitimme äidille ja kerroin tilanteesta, äiti kertoi, että tytöllä oli ollut huono aamu, ja että hän oli vain itkenyt silmät punaisena. Sain saattaa tytön kouluun. Siinä me sitten kävelimme pieni tyttö vaaleanpunaisissa, Kongo ja minä. Tyttö kertoi ilkeästä pojasta, mitä kaikkea poika oli hänelle sanonut (hyvä että muutat pois täältä ja Porvooseen ja pääset sairaalaan?) ja minä yritin kertoa miten toimia jatkossa. Eipä siinä kauheasti osannut sanoa, muuta kuin että itseään pitää puolustaa ja vanhemmille pitää kiusaamisesta kertoa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että itkevää pitää auttaa AINA ja sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Hyvä mieli jäi kuitenkin tilanteesta ja siitä, että sain olla edes pienenä apuna.

VIIKON  KIRJA: Anna-Leena Härkösen uusin. Jippii hurraa. Oli jo aikakin. Maltanko odottaa jouluun??
VIIKON BLOGITEKSTI: Pinkit korkokengät: Pieni kierosilmäinen tyttö (klik) Postaus on blogimaailman ilotulituksia avoimuuden suhteen! Koska olen itse ollut 4. luokalla paksusilmälasipäinen tyttö, niin samaistuin ja teksti kosketti kovasti. 

Luin taannoin Seela Sellan haastiksen jossa hän tokaisi: "Jos joku kehuu minua kauniiksi, kiitän, mutta ajattelen sydämessäni, etten minä oikeasti kaunis ole. Käsitys, jonka lapsena itsestään muodostaa, ei katoa koskaan".  Tuon kommentin ymmärrän todella hyvin. Minulla oli lapsena (10 v lähtien hyvin paksut) silmälasit ja identiteettini oli hyvin hyvin pitkään silmälasipäisen/"rillirouskun" identiteetti. Rillithän olivat kirosana kouluaikaan, kukaan ei halunnut olla rillipää! Muista vieläkin, kun eräs ihana (koulun suosittu, coolest of the coolest) "Pepe" sanoi ystävälleni (jotka siis olivat yhdessä), että toi sun kamu Taru olisi ihan kivannäköinen ilman rillejä. Kyllä se kirpaisi, vaikka oli varmasti ihan hyvällä tarkoitettu. Olin n 13 v ja loputtoman anti-itsetuntoinen. Taisin olla 15-16 vuotias kun sain piilolinssit, jolloin rilli-identiteetti alkoi pikkuhiljaa - hyvin hitaasti -murentua.   

VIIKON ARTISTI: Alma. Itseasiassa minun on pitänyt monta kertaa kirjoittaa Almasta mutta (urpoilultani) vasta nyt sain aikaiseksi. Huikea, energinen, aito (vihreässä/keltaisessa ?? tukassaan) ja idearikas artisti...olisiko seuraava Maija Vilkkumaa tms no ainakin rohkea artist??  Huikeinta on se, että Alma on maanläheinen, hän ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja sanoo (klik): "Se on just näin. En ole syntynyt kultalusikka suussa. Kun nyt tapahtuu hyviä juttuja, niitä arvostaa eikä ota itsestäänselvyytenä. " Onnea ja menestystä Almalle. Kuuntele vähintään biisi Karma.



Ihanaa joulukuun ekaa viikkoa!

Parasta juuri nyt

perjantai 1. joulukuuta 2017

- maailman ihanin ruusumekko, joka on THE pikkujoulumekko ja ehdottomasti myös jouluaaton mekko. Bongasin sen uusimmasta Trendistä Vappu Pimiän päältä ja pakkohan se oli käydä hakemassa Kappahlista. Uusin Trendikin oli muuten pitkästä aikaa  hyvä.
Kuva
- arkivapaa. Yllättävän kiva juttu! Kun on ollut viime viikot pimeyden uuvuttama sitä voi aamulla haahuilla pyjamassa kotona pitempään, voi mennä kaupoille niin, ettei ole ruuhkaa. Koiralenkki [melko] valoisassa säässä. Ruuanlaittoa ja siivousta rauhallisemmalla temmolla ja ihanan Outin reseptillä suolaista fetapinaattipiirakkaa. Ohjeet täällä.

- Tosiasioiden hyväksyminen. Kaamos ja pimeys eivät vaan tee hyvää sisimmälleni, olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihmistä ole luotu elämään jatkuvassa pimeydessä. Olen ollut väsynyt ja aamuärtyisä. Mutta niin ärsyttävää kuin se onkin, sekin on vähän valinta. Se kaamokselle ja pimeydelle ärhentely. Ja vähän tyhmääkin se on, koska kummallekaan ei voi mitään. Eikö kohta aleta mennä jo valoa kohti? Josko tämän voisi jotenkin kääntää positiiviseksi :)?  

- Radio Aallossa soi jo Joululaulut Jouluradiota unohtamatta - aikas mukavaa.

- Kaikenkattava kauneus - elokuva on nyt Netflixissä. Ihana leffa ja hyvänmielenhömppää tuli sullottua väsyneeseen marrashyhmään.  Elokuva oli koskettava, sydämellinen ja erityiset pisteet Kate Winsletille. Upea näyttelijä ja nainen. Ja elokuvan jälkeen on hyvä varata leffakaverin kanssa aikaa jutustelulle kahvin/teen/tuopin äärellä.


- Idols perjantaisin- oletteko katsoneet? Minä olen ja olenkin ihmetellyt kun esim ip lehtiin saakka ei ole päässsyt kuin muutama hassu artikkeli. Onko Idols hiipumassa? Musta on mahtavaaa nähdä nuoria, huikean taitavia kykyjä, ja esim se nuori räppäri on ihan ässä.

- Lumenen joulukalenteri, jonka ensimmäisen luukun sain avata. Lapsellisen kivaa!  

Ihan parasta joulukuuta!

Megan Markle tyyli & kuinka jokainen meistä ansaitsee rakkauden

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Oi, miten ihania uutisia. Olin niin iloinen, kun sain lukea iltapäivälehdistä, että prinssi Harry ja Meghan Markle  ovat menneet kihloihin. Vanhana romantikkona sitä aina iloitsee kun rakkaus tuo yhteen kaksi ihmistä.❤ Koska rakkaus kuuluu meille kaikille, niin prinsseille, filmitähdille kuin tavallisille duunari/bloggaajille. Me olemme ihmisiä kaikki ja jokainen meistä ansaitsee rakkauden.

Hyviä syitä miksi ihailen Megania:

1. Hän on koirafani ja omistaa kaksi koiraa, jotka muuttavat Lontooseen. Kyllä koirafani koirafanin tuntee.


Kuvat people.com
2. Megan on muodin ystävä ja ihailen kovasti hänen tyyliään. Verrattuna hyvinkin perinteisesti pukeutuvaan  Catherineen  hänen tyylissään on pientä (tervetullutta) "twistiä" ja uskon, että Meganin tyyli tulee olemaan astetta rohkeampaa kuin mitä  Catherinella on totuttu näkemään. Veikkaan myös, että Meghanin yllä tullaan näkemään trendikkäämpiä ja jenkkiläiseen tapaan rennompia asuja.

3. Megan itsenäinen, omanarvoinen nainen, jolla on ollut oma ura jo pitkään. Hän on 36 v (ei mikään eilisen teeren tyttö) ja on hyvinkin virkistävä piristysruiske kuninkaalliseen perheeseen.  Ilolla odotan miten hän varisuttaa perinteistä, ehkä jopa staattista kuningashuonetta omilla raikkailla otteillaan.

4. Megan on aidosti sympaattisen tuntuinen.  Hänellä on lempeä ja lämmin katse hymyillessä, jotain kovin inhimillistä Meganissa on. Rohkeasti veikkaan, että hän tuo hyviä, uudistuneita tuulia brittiläiselle kuningashuoneelle.







Kuvat







Sydämellisesti onnea kihlaparille!

Back to Top