lauantai 21. tammikuuta 2017

23 vuotta väliä ja sama tilanne

Kaseerasin tänään (!! Konmari puuska) vaatteita/tavaroita/kenkiä ja käteni osui vahingossa vanhaan päiväkirjaani. Olipahan se aikamatka 20+  Elisan elämään päiväkirjaan, muistinpanoihin, kirjeisiin/kortteihin (niin 90- luvulla niitä kirjoitettiin) ja muuhun sälään. Niihin kuului tunnekuohuja, ylä – ja alamäkiä, huumoria, pöhköjä tyyppejä/juttuja, rakkauden etsintää ja erityisesti nyt kun näin 40 v. silmin (onneksi)  katson - paljon OPTIMISMIA. 

Erityisesti silmäni kostuivat kun luin sekä lukioaikaisen (1 kpl) että opiskeluaikojen (1 kpl) poikaystävän rakkauskirjeitä (min 20 kpl). Ne olivat KIRJEITÄ, oikeita ja aitoja rakkauskirjeitä. Niissä oli tajunnanvirtaa ja rakkaudentunnustuksia, aitoja tunteita suoraan sydämestä. 

Erityisesti kyyneleet valuivat kun luin Mister x:n kirjettä:

" Ilta on täällä vaihtumasssa yöksi, vaikka ulkona on kirkasta ja valoisaaa. Kello lähenee puolta yötä, J Karjalaisen cd pyörii taustalla ja biisi "Ihana ilta" saa mut aika haikeisiin ajatuksiin. En ikinä uskonut itseni löytävän ihmisen jota voin rakastaa täysillä....sua  mä rakastan ja susta olen ylpeä.. "  
En muista milloin olen vastaanottanut viimeksi kirjeen  - rakkauskirjeestä puhumattakaan.
 

Käteen osui myös kortti, jonka olin kirjoittanut vuonna 1994 ystävälleni- jostain syystä kortti oli jäänyt lähettämättä. Me molemmat olimme (sinkku)opiskelijoita, iloisia optimistisia tyttöjä, jotka etsivät rakkautta, rakastivat sanoja, nokkelia sanaleikkejä/juttuja- ja niin myös juhlimista.

Kortissa luki:



Jos näin vanhoja päiväkirjoja näin yleisellä tasolla ajattelen, niin olisin toivonut, että  aiheet olisivat muuttuneet.

Mutta samaa (tällä hetkellä) sinkkuystävääni (joka siis sai kortin 23 v. myöhässä) lainaten: "23 vuotta väliä ja sama tilanne. Kahlin Gibranin lainausta mukaillen: edelleenkään ei pystytä ohjailemaan rakkauden teitä. :) "

Näin se menee elämä, vaikka olisi kuinka optimisti.  Tai ehkä juuri siksi. :)

6 kommenttia:

  1. Aika huikeata on saada 23 vuotta vanha kortti ystävältä. Vaikka tilanne olisikin sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on minunkin mieelstäni huikeaa, ja yhdessä olemme enemmän!

      Poista
  2. Oi minkä ihanan muiston oletkaan löytänyt tai siis muistoja.
    Itse olen miettinyt että raskisinko heittää vanhoja kalenteri-kirjoja pois vai pitäisikö ne säästää tulevaisuutta varten. Joskus olen liiankin innokas siivoamaan nurkkia ja heittämään tavaraa roskiin tai myymään eteenpäin, nyt kyllä mietin, että haluanko kuitenkaan heittää noita muistoja pois. Hmmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat päivikset voivat olla todellisia aarteita, vaikka siinä on mahdollista löytää omia supernaiiveja ajatuksiaan.

      Toisaalta siinä lukiessa oppii katsomaan itseään lempeämmin silmin. Kaikki eletty, opittu ja koettu on tehnyt minusta sellaisen kuin nyt olen. Ja se on ihan riittävästi.

      Eli ei ehkä kannata heittää roskiin päiväkirjoja, jos multa kysytään :D

      Poista
  3. Ihania aarteita. Jotkin aarteet kannattaa säästää, tai ainakin valokuvata :)
    Hauskaa sunnuntain jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, jotkut aarteet kannattaa säästää, ja mielestäni niitä ovat päiväkirjat ja vanhat valokuvat.

      Ihanaa viikkoa sinulle Birgitta!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Weekly Report

Viikko meni tosiaankin sairastellessa, ihan plääh. Olo oli koko viikon vetämätön, infernoyskäinen ja nuhainen...ihan jo alkoi v-taa koko pot...