Kun olin nuorempi ja vielä(kin) hullumpi osa 1

perjantai 3. helmikuuta 2017

v 1996 sain päähänpiston lähteä Ranskaan hotellivirkailijaksi (no paikan päällä selvisi, että hotelli ei tarvitsekaan hotellivirkailijaa vaan tarjoilijan). Kokemus oli – vähintäänkin – mielenkiintoinen.

**


9.6.1996 Rakas päiväkirja. Bussissa matkalla Megeveen, kaikki on mennyt tosi hyvin, osasin jäädä oikealla lentopysäkillä. Olen puhunut jo muutaman sanan ranskaa, löytänyt oikeaan bussiin. Hienoa! 


10.6 1996 Voi helvetti, selvisi että olenkin tarjoilija, joka on siinä mielessä  luonnollista koska puhun vain muutaman sanan ranskaa (no c-ranska mulla tosin oli). Etukäteen oltiin kyllä sovittu muuta. Ranskalainen elämäntyyli, "laissez-faire", maassa maan tavalla. Totuttelua tähän ranskalaiseen elämään. Hyvä tästä tulee!


11.6. Tää päivä oli aivan kaamea kokemus, se hotellin johtaja Marc on mun mielestä maailman kamalin limanuljaska. Olimme jalkapalloturnauksessa koko päivän klo 8-21, joka olisi ollut tietysti kauhean kiva juttu jos olisi edes vähän kiinnostunut jalkapallosta. Se kamala johtaja tuijotti, kutitti, nipisteli meitä kaikkia naispuolisia työntekijöitä, olisi tehnyt ottaa miestä niskasta kiinni ja heittää jorpakkoon. Pisteenä i:n päälle se kaatoi vettä mun selkään ja kasteli mun paidan litimäräksi – ja katseli siinä sitten haltioituneena ja nauraen aikaansaannostaan. Suutuin niin, huudahdin sujuvalla ranskallani ”jamais fais ca, encore!" ja näytin niin myrtynyttä naamaan kuin vain suomalainen nainen voi esim. ravintolassa näyttää. Viesti meni ehkä perille. Vihaisen naisen voimaa ei tule kenenkään aliarvioida!


12.6. Kukaan ei ymmärrä mua, enkä mä ymmärrä ketään. Harmittaa kun kukaan ei ymmärrä että osaan kyllä ranskaa - ihmiset vain puhuvat sitä liian nopeasti. Tulin huoneeseeni ja itkin itkin ja itkin lisää.


15.6. Ensimmäinen vapaapäivä. Kävin ostoksilla, kauppa n 3 km kävelymatkan päässä. Olin kylvyssä ja söin näkkileipää, sulatejuustoa, ihanan rento olo! Hotelli avataan 22.6. päivä, sitä ennen meidän pitää maalata uima-allas, siivota ja siivota lisää, kaaos vaan laajenee. Itkettää.


18.6. Tänään siivottiin miesten asuintilat, ja voi jestas sitä sonnan määrää. Työpäivät tulevat olemaan kuulemma 16 tuntisia, yksi vapaapäivä viikossa. Ikävä kotiin. Itkettää.


27.6. Hotelli avataankin heinäkuun alussa. Tänään maalattiin uima-allas, oli muuten aikas iso homma. Illalla syötiin yhdessä ulkona, grillattiin makkaraa, joka on mukavaa vaihtelua verrattuna purkkiravioleihin. Olen siivonnut myös hotellihuoneita, kuntosalia, toiminut tarjoilijana limanuljaska Marcille.


30.6. Tänne saapui 4 turkkilaista kollegaa, asun turkkilaisen Hilailin kanssa. Se on tosi mukava.


10.7. Tein muutamia pikkuvirheitä tarjoilijana, ts. en saanut viinipulloa auki, asiakkaat odottivat ja odottivat kielipitkällä kylmää roseviiniään, mutta kun korkki oli tiukassa minkäs teet, sitten kutsuin ranskalaisen Jean-Pierren hätiin. Pirun pullo! Sain nuhteita ”huonoistapullonavaamistaidoistani”, en välitä, ei mua haittaa vaikka en olekaan maailman paras tarjoilija, se ei ole mun ammatti kuin tämän kesän.


24.7. Soitto Suomesta. Meidän koira Leevi on kuollut. Itken.


25.7. Tänään väsymykseni ja suru laukesi kokki-Laurentin mulle tekemään kepposeen. Istuimme kaikki työntekijät ison ruokapöydän ääressä syöden taas kerran purkkiravioleja kun yritin kaataa lasiini vettä. Lasiin oltiin laitettu päälle erittäin taidokas elmukelmuviritys ja kaikki vedet tulivat päälleni. Säntäsin pois ruokapöydästä huoneeseeni ja itkin.


Että näin....Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Kuva

22 kommenttia :

  1. Voih, voin kuvitella tuon koti-ikävän :( Ja vielä Leevikin kuoli, nyyh.

    Mutta ajatella miten ihanan ihmisen tuonkin reissun kokemukset susta on muokannut.

    Pus pus, ihanaa viikkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskas koti-ikäväinen kesä tuo oli, mutta päiväkirjasta jäi kyllä mutamia kivoja kirjoituksia merkkaamatta. Esim tuolloinen poikaystävä Suomesta kävi mua moikkaamassa, ja vietettinn 4 ihanaa päivää yhdessä!

      Puss ihana, mahtavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Voi eiiiii. Ihan melkein alkoi itkettää. Varmasti opettavainen kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että tuo kesä oli aika kipeä, kasvattava, silmiä avaava. Paljon tuli opittua!
      Puss ja rakkausiloa!

      Poista
  3. Ranskalaiset on kyllä ainut mun tuntema kansa, joka ei tunnu pätkääkään arvostavan sitä, että joku yrittää puhua heidän kieltään. On jäänyt niin elävästi mieleen meidän häämatka Nizzaan vuonna -93, kun ravintolassa yritin tilata jotain melko tuoreella ranskankielen taidollani (jota nykyään ei enää ole..), mutta tarjoilija huokaili kyllästyneenä ja pyöritteli silmiään sen näköisenä, että mitä edes yrität, kun et osaa :). Ja mieskin sanoi jo loppumatkasta, että ihan sama, mitä koitat tilata, niin aina tulee se sama litteä kampela :D. (Ja niin kävi kans. Tulipahan ainakin syötyä kalaa..)

    Voisin kuvitella, ettei jäänyt ton kokemuksen jälkeen hinkua ravintola-alalle. Mutta muistorikas kokemus kumminkin. Joskin parempiakin muistoja vois olla..

    Iloista viikendiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hienosti kiteytit ranskalaisten menttaliteetin. Näin se juuri menee, tönkerö ranskaa kukaan ei jaksa kuunnella , sen minäkin koin. Jonkin outo omanarvontunto (ilman empatiaa) heillä on (lieko historian aikaansaamaa)!

      Loppujen lopuksi ihastuin 4 kk aikana ranskalaisten elämäntyyliin ja sielunelämään (hyvine ja huonoine puolineen), kokemus sekin!

      Iloa!!

      Poista
  4. Olipa eläväinen ja monivaiheinen reissu! Mutta pisteet siitä, että olet uskaltanut lähteä ja heittäytyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! Nuorena sitä oli hullumpi kuin tänään, meni vaan eikä miettinyt kannattaako ;)

      Poista
  5. Onpa ollut kokemus! Mä en olisi ikinä uskaltanut lähteä, joten nostan sulle hattua, että olet tuollaisen elämänkokemusretken tehnyt. Nyt jo ehkä hymyilyttää, mutta ei varmasti tuolloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Tuolloin 23+ sitä vielä uskalsi hypätä tuntemattomaan! Ja olihan tuo opettavainen, kasvattava ja silmiä avaava kokemus- ja Suomikin alkoi kokemuksen jälkeen tuntua mukavalta kotimaalta!

      Poista
  6. Uusi erilainen kulttuuri, kielimuuri ja usi työ sekä työkaverit, on sulla ollut koettelukset :). Ihanan peräänantamaton olet ollut. Toivottavasti kertomus vielä jatkuu, haluan kuulla lisää miten hommat ja sopeutuminen edistyivät :). Hyvää viikonloppua ja tervetuloa meidän +40 joukkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Onneksi sitä nuorena uskaltaa hypätä uusiin juttuihin, meni ne sitten syteen tai saveen!

      Kiitos toivotuksista, yritän päästä kärryille mahd pian! Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  7. Voihan reissu - ja voihan nuoruuden reissut;)
    Tervetuloa 40+-bloggaajien upeaan joukkoon - ja nyt vasta tajusin, että "sinäkö se oot" - instatilisihän on ollut tuttu jo pitkään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoruuden reissut/kokemukset...niitä onneksi riittää, jotta voi muistella vanhainkodissa :)

      Ihanaa tavata tätäkin kautta :). Olen seurannut Insta- ja blogitiliäsi jo tovin! Ilon kautta jatkossakin!

      Poista
  8. Hienoa, että uskalsit lähteä! Nuorena ehtii ja jaksaa, joten kannattaa hankkia kokemuksia. Paraniko pesti tuosta vai jatkuiko samoissa merkeissä? Kauan olit?

    Onneksi Ranskassakin asenteet muuttuvat ja kielitaito kasvaa kohisten. Minun ei nykyisin tarvitse Ranskassa ravintolassa muuta kuin sanoa päivää ja minua palvellaan sen jälkeen englanniksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti pesti ei parantunut tuosta. 3 kk jälkeen olinkin hyvin huojentunut kun sain pakata laukkuni ja palata kotisuomeen.

      Samoja ravintolakokemuksia mullakin, tönkeröranskaa ei valitettavasti arvosteta. Viimeisimmästä Ranskan matka - kokemuksesta tosin jo 10 v....ehkä nyt asiat olisivat toisin?

      Poista
  9. Moikka Elisa :)

    Todella upeaa heittäytymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli :) Ihanaa viikkoa!

      Poista
  10. Oi ei, itketti jo ihan sun puolesta lukea noita otteita sun päiväkirjasta. Miksi miehet luulevatkin että heillä on oikeus käpälöidä. Nuorena olin pakkaajana leipomossa kun sitä ammattia opiskelin, en siis pakkaamista vaan leipomista niin yksi omistajista, vanhempi ukkeli, lääppi joka ikinen kerta kun olin siellä. Oksettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo käpäöivä hotellijohtaja aloittikin sitten suhteen yhden tarjoilan kanssa, jolloin käpälöinnit keskittyivät onneksi vain tähän yhteen :)

      Lääppinen on törkeää, ja sellaisesta käyttätymisestä pitää kyllä heti ilmoittaa.

      Toivottavasti sinäkin teit niin?

      Ihanaa viikkoa!

      Poista
  11. No ei ole ollut helppo alku kesätyössä. Täytyy antaa pisteet sitkeydestä. Jos jotain, niin tällaiset asiat saavat ainakin huomaamaan, että tilanteista selviää aina jollain lailla.

    Iloa viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, etä muutamia itkuisia puheluita soitin Suomeen :) Niiden avulla sitä jaksoi. Ja onneksi mulla oli rakkaus SUomessa, sekin antoi voimia.

      Näin juuri, aina jotain opppii - esim sen että asioista selviää.

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top