Aina ei vaan jaksa no 2

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Niinhän siinä sitten kävi orastava suhde koiramieheen hiipui pois samalla vauhdilla kuin kauniit lumikinokset pihaltani.  Juu...vaikka kaikki meni melko vaivattomasti ja ilman suurempaa säätämistä, vaikka yritimme sovittaa (lapsi)aikataulujamme yhteen, vaikka mies oli vallan mukava,  kunnollinen ja ihanan herrasmiesmäinen ja vaikka sinnikkäästi yritin treffi treffien perään tuntea kemiaa toista kohtaan....., valitettavasti sitä ei tullut kehiin. (Enkä nyt tarkoita, että heti pitäisi olla jotain hunajaista, itkettävän ihanaa hekumaa, mutta kyllä toisen suukot pitäisivät jossain tuntua.)

MIKSI hemmetissä tämän pitää olla näin vaikeeta? 

Että sitä haluaa suhteen, kumppanin, ja että joka kerta toivo nousee ja taas kerran tipahtaa toiveiden/rakkauskaipuun/optimismin sekaiselta rytökasalta. Ei korkealta, mutta tarpeeksi korkealta, että jossain tuntuu. Ja se pettymyksen tunne ....joka kerta, kerta toisensa jälkeen. Ei vaan jaksaisi pettyä niin usein ja kasata itseään kasaan niin usein.  

Tässä iässä deittailu on niin paljon vaikeampaa kuin nuorena. Nuorena tyyliin tapasit kivan ihmisen, teillä oli todennäköisesti samantyylinen arvomaailma, kasvoitte ihmisinä toistenne rinnalla, perustitte perheen, saitte lapsia.

40+ iässä ei kyse ole todellakaan enää siitä, että kaksi ihmistä rakastuu. Ihmisillä on exät, useimmilla lapset, on monenlaista painolastia (asioita, joita ei ehkä ole käsitelty), juuri eronneet ovat aivan pihalla, aina ihminen ei edes tiedä millaista suhdetta haluaa (näitäkin riittää deittimaailmassa), pelataan pelejä, ahdistutaan....että onhan siinä aikamoista ihmissuhdesoppaa kerrakseen.

Mutta hemmetti soikoon, en luovuta!! Huutomerkki! Olenhan kuitenkin positiivisesti ajatteleva tyyppi, se jonka vesilasi on useimmiten enemmän kuin puoliksi täynnä. Tinder viuhumaan, huulipunaa huulin ja kohti uusia seikkailuja (tai pettymyksiä....miten sen nyt ottaa?)

Ps. Edelleen uskon katseen voimaan, läsnäoloon, kemioihin joita ei voi selittää, vaan jotka täytyy tuntea.

https://fi.pinterest.com/pin/418553359100344421/


18 kommenttia :

  1. Höh ja pöh :( Oon niin pahoillani sun puolesta! Toivon todellakin, että se oikeanlainen tyyppi kävelee sun elämään mahdollisimman pian ♥

    Rutistuksia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! Eihän näille mitään voi...Yritetään olla optimisteja!
      Ihanaa torstaita!

      Poista
  2. Kyllä se oikea sieltä löytyy vaikka nyt saattaakin tuntua epätoivoiselta. Tsemppihalit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultainen, että uskot! Kyllä mäkin uskon....
      Rutistus!

      Poista
  3. Voihan höh. Tuo on kyllä totta, että nuorena deittailu oli mutkatonta eikä sitä silloin tajunnut, tietenkään.
    Exät voi olla todella ilkeitä. Vaikka se suhde olisikin käsitelty ja välit hyvät, mutta kun tulee ex-miehelle uusi nainen, joka on kiva, kaunis, fiksu, niin sekös pistää harmittamaan entistä puolisoa. Kokemusta on.
    Ei mitään terrorisointia, mutta baarissa jos sattuu törmäämään niin asiaa on yhtäkkiä kamalasti yhteisistä lapsista ja pitää alkaa muistella joitakin yhteisiä tapahtumia. Semmoista ilkeää ignooraamista.
    Eihän sellaisesta välittää pitäisi, mutta voiko joku olla välittämättä? Tietysti tuollainen käytös kertoo, ettei omassa (uudessa) suhteessa ole kaikki hyvin eikä ehkä muutenkaan. Kun eihän onnellinen ihminen halua toiselle huonoa mieltä.
    Sorry nyt, meni vuodatukseksi. :)

    Varmasti löydät mukavan kumppanin, se on selvää. Toivon, että pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uskosta sullekin!

      Sehän siinä, että nuorena "suhteiden helppoutta" ei tajunnut ollenkaan. Voi meitä hupsuja!

      Ilkeä ignooraminen on niin epäcoolia, mutta varmasti hemmetin yleistä...Ja tietty siitä välittää, kuten kirjoitit: voiko joku olla välittämättä- mä ainakin välittäisin....Tsempit sinne, muista, että olet hemmetin upea!

      Valoisaa kevättä ja ihanuutta parisuhteeseen!

      Poista
  4. No voi harmi, ettei koiramies nyt sitten sytyttänyt enempää. Mutta eipä se pakottamalla parane. Uutta matoa koukkuun vaan.

    Ihkuu päivän jatkoa muru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu: pakottamalla se ei parane!

      Ihanuutta sinne muru ja tsemppiä töihin!

      Poista
  5. Muistan hyvin ja pelkään ihan helmmetisti että joudun palaamaan tuohon suohon. Vastaeronneen kanssa suhteessa olevana sanoisin että tää on useinkin perseestä ja kauhean pelottavaa välillä. Myydään taloa, ostetaan uusia, jaetaan lapsia, muutetaan ja siinä paletissa pitäisi sitten löytää jokunen hetki sille uudelle vahingossa löytyneelle kumppanille. Ja sillä kumppanilla pitäisi sitten olla tonneittain kärsivällisyyttä ja empatiaa. Vaikeaa, niin vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaeronneen kanssa 2 v seurustelleena muistan hyvin ton tilanteen, ei ollut todellakaan helppoa, koska kaikki oli NIIN vaihesssa. Siihen vielä päälle miehen syyllisyys, joka vaikeutti mielestäni suhdettamme super paljon.

      Tsemppiä tuhannesti! Pidän peukkuja!

      Poista
  6. Voi, mä olen koko ajan vakuuttuneempi että tämä on aikataulu-kysymys. Että se sun Suuri Rakkaus on eri vaiheessa, ei vielä vapaa tai valmis. Se on tuskallista kun itse olisit jo valmis menemään eteenpäin. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä ihanainen ❤ t. Momzilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kultainen ja viisas Momzilla. Uskon, että olet oikeassa. Olen miettinyt vielä sitäkin, että ehkä mullakin on vielä kasvamista tehtävänä, ennen kuin olen valmis Rakkauteen.

      Kauneutta viikkoosi!

      Poista
  7. Minulla oli lyhyt suhde vastikään eronneen miehen kanssa. Se kävi pikkuhiljaa ilmi, ettei erosta ollutkaan kovin kauaa, itseasiassa se oli tapahtunut vain neljä kuukautta aiemmin meidän tapaamisesta.
    Minä ihastuin ja rakastuin kuten hänkin, mutta lopulta tajusin, että tuo toinen on aivan rikki. Hän yritti repiä sydäntään moneen suuntaan, lapset kaipasivat ja ex-puoliso ei päästänyt helpolla. Minä puhalsin pelin poikki, koska halusin suojella itseäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ollut vähän samassa tilanteessa ja se on kyllä tosi raskasta kun itse olisi valmiimpi suhteesee ja toinen ihan sekaisin.

      Olenkin vannonut, etten enää KOSKAAN aloita seurustelua juuri eronneen kanssa, mutta vannomatta paras ;).

      Itse suojelu on tärkeää ja viisasta, kertoo myös ihmisen vahvuudesta. Hyvä sinä!

      Kaikkea ihanaa sinne!

      Poista
  8. Ihmissuhteet on. Ihania, hankalia, väsyttäviä, energiaa antavia, huumaavia, sydäntä särkeviä, jne. Sulla on hyvä asenne, huulipunaa huuliin, pää pystyyn ja katse eteen päin. Tinder on oikein hauska, been there seen it :)

    En muuten sano, että harmi. Koska kävi näin, ei siitä ollut tarkoituskaan tulla mitään. Mutta sen sanon, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän missään enää tuntuu. Yritän sanoa, että se "kolahtaminen" on yhä isomman työn takana ja sitä alkaa ajatella, että olisko se sittenkin se ystävyys, joka saattaa syntyä, sittenkin suurempi arvo kuin sukkien pyöriminen jalassa. Ja toinen juttu, tässä iässä se sukkien pyöriminen ainakin mulla kestää lyhyemmän ja lyhyemmän aikaa. Surullista. Ja siis mähän täytän kohta viiskyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli niin ihana tää sun teksti. Ja toi kolahti: " En muuten sano, että harmi. Koska kävi näin, ei siitä ollut tarkoituskaan tulla mitään."

      Noin mäkin ajattelen!

      Mä olen myös varma, että mun tuleva suhde ei ala hillittömästä huumasta. Mä olen liian järkevä sellaiseen- mutta jotain kemiaa, kohtaamista, läsnäoloa siinä pitää olla, että "kolahtaa" (jos siis tota sanaa haluaa käyttää).

      Samaa ollaan mietitty ystävieni kanssa tuosta, että kolahtaminen on iän tullen vaikeampaa ja että se ystävyys merkkaa ehkä loppu peleissä enemmän. Huuma on ohi max vuodesssa kahdessa ja kaikkein tärkeintä on kuitenkin ystävyys ja se, että on hyvä olla toisen kanssa. Kunnioitus ja luottamus jne....

      Kiitos vielä viisaista sanoista, ihana.

      Poista
  9. No pahus. Mutta minkäs teet, jos ei ole kipinää, niin sitä ei ole. Eihän sille mitään mahda :(
    Better luck next time!

    VastaaPoista
  10. Voihan harmistus. Mutta oikeassa oot siinä, ettei kannata pitkittää, jolle Tunnu, isolla Teellä. Koska kyllä se tuntuu, sitten kun on sen aika.
    Tsemppiä eteenpäin marssimiseen ja eikun kesää kohti, punatut huulet törröllään! <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top