torstai 18. toukokuuta 2017

Omanlaisensa olympiavoittaja

On hyvin tunnettu tosiasia, että olemme itse vastuussa teoistamme, ajatuksistamme ja tunteistamme. Me päätämme miten reagoimme eri tilanteissa.

Jokaiseen kuulemaamme kommenttiin ja kohtaamaamme tilanteeseen voi reagoida useammalla tavalla. Jos esim joku haukkuu sinua tyhmäksi voimme itse päättää uskommeko häntä vai ajattelemmeko että kyseisellä ihmisellä on huono päivä, jota hän purkaa heittelemällä umpimähkään ilkeyksiä viattomille vastaantulijoillle.

Vastuunotosta seuraa huikaiseva fantastinen vapautuminen. Kun hyväksyy että jokainen teko on oma valinta, ei enää joudu tekemään asioita vaan voi valita kahdesta pahasta pienemmän. Kun tiedostaa, että määrää millaisia asioita ajattelee, voi täyttää mielen valoisilla ajatuksilla ja sulkea pois ikävät mietteet.

Tottahan on, että on niin kovin helppoa on tyytyväinen, optimistinen ja hyväntuulinen sellaisina päivinä kun kaikki menee putkeen. Sellaisina päivinä kun heti jo aamusta lapset herää kuin vettä vaan sängyistään hymyssä suin. Sellaisina päivinä kun aamuruuhkat vetää ja työpaikalla pomo antaa positiivista palautetta.

Mutta haastavampaa on säilyttää mielenrauha päivinä kun asiat ei mene ihan niin hyvin. Kun lapset kiukkuilevat ja heräävät väärällä jalalla sängyistään. Kun on bad hair day, kun kahvia keittäessä suodatinpussi kaatuu keittiön lattialle, kun uudehko pusero näyttää jos mahdollista entistäkin kulahtaneemmalta.




Kun kotiin tullessaan lasten kanssa parkkeeraa auton taloyhtiön pihalle (ei siis kenekään tielle/ajoväylälle) kantaakseen painavia kaupakasseja kotiin jolloin naapuri jonka olemus tuo mieleen tsetsekärpäsen ja joka on sairaalloisen kiinnostunut naapureistaan ja joka näyttää siltä että on syntynyt anno domini 1800 heristää parvekkeelta nyrkkiä ja huutaa: ”autoa ei saa jättää tuohon!!”

….tässä nimenomaisessa tilanteessa voisi saada hirvittävät raivarit, päästää tulenkatkuista tekstiä suusta, ajatella negatiivisia ajatuksia vanhoista äijänkäppänöistä, muikistella myrtyneenä, ulista uhrina.

mutta….koska posketonta positiivisuutta on hauska kokeilla ja on se vaan niin maanperusteellisen kivaa ottaa ohjat käsiin, sitä vastaa käppänälle rauhallisesti ja äärimmäisen korostetun ystävällisesti ”Auto on tässä vain muutaman minuutin ruokakassien viemisen ajan ” johon sinnikäs käkkärä äyskäisee: ”Soitan poliisille jos et heti siirrä autoasi”.

Ja kun sellaisena päivänä jaksaa edelleen niellä suuttumuksen, jaksaa hymyillä käppänälle viattomasti sädekehä pään päällä sanoen : ”Tottahan voit soittaa poliisille, siihen sinulla on täysi oikeus,” …..silloin sitä poistuu paikalta omanlaisena olympiavoittajana.

Sellaisessa tilanteessa  voi kuvitella itsensä valokeilaan teatterilavalle, ympärilleen satapäinen teatteriyleisö ja koko teatteriyleisö ablodeeraa kuin yhdestä suusta bravo-huutojen saattelemana. 

Valoa päivään!

10 kommenttia:

  1. Nuo ovat niin herkullisia tilanteita, kun provosoitaessa onnistuu pysymään coolina olemaan ärsyyntymättä. On omille aivoverisuonille huomattavasti terveempää, kun onnistuu pysymään rauhallisena. Ja joskus nyt vaan iloisuus on paras kosto :D Sinä vs. äijänkäppänä 6-0. Hyvä sinä ♥ (Ja mistä noita talokyyliä aina löytyykin joka yhtiöön? Uhhuh...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tehnyt pitkän uran asiakaspalvelussa, ja se paikka jos joku, on hedelmällinen ko. tilanteihin. Rauhallisena ja ystävällisenä pysyminen antaa mulle suuria kicksejä, niin hassulta kuin se voikaan kuullostaa. Ja p:aan kohteluun voi tosiaan vastata niin monella tavalla.

      Ps. Taloyhtiössä pitää aina olla ainakin yksi k-pää :) It's a must.

      Poista
  2. Iihana postaus ja nyt on pari viikkoa tuntunut jotenkin tuolta. Ihmissuhdedraamaa ja sitten passidraamaa ja se ukkelin autokin pajalla ja oma auto ukkelilla. Kun sen auton meni eräs nuori naarmuttamaan koko kyljestä. Koko viikon olen tuuminut, onni on auto, onni on auto ja kohta se on taas alla ja toivottavasti passi hyppyssissä ja ihmissuhteissakin tyyntä. Juu ja kuopus on taas vihannut niin mahottomasti, kun en antanut lupaa mennä Lintsille jonkun nuorisokerhon kanssa.

    Mutta rakastan sun raitapaitaa ja ihania paljetteja, muiskis, kyllä se kuule tästä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei mitä draaman kaaria siellä on piirrelty. En yhtään ihmettele jo olo on hiukan uuvahtanut. Sinne paljon positiivista energiaa ja karmaa: passille, autolle, sulle ja lapsellekin. Kyllä se tästä murunen! Ja hei, Turkki kutsuu meitä pian (vaikka erikseen kutsuukin)!

      Poista
  3. Jos tosiaan sanoit noin, niin oot aikamoinen voittaja :)

    Rakastan tota asua!

    VastaaPoista
  4. Mulla on hetkeni :) Ja tosiaan yhdessä uran vaiheessa työskentelin suuressa kans.väl oraganisaatiossa "asiakaspalautteissa ja reklamaatiossa"- se oli varsin opettavaista aikaa. Musta sukeutui jonkinlainen diplomaatti vaikka tulta ja tappuraakin osaan sylkeä :)

    Muiskuja ja pyrin huomenna pukeutumaan raitaan!!

    VastaaPoista
  5. On kyllä ihana tunne, kun pystyy olemaan hermostumatta toisen ärähtelyistä huolimatta. Joskus tämä onnistuu jopa kotona :)

    Ihana tuo sun paita, tahtoo samiksen <3

    VastaaPoista
  6. ihana postaus jälleen!

    Sitä tuntee itsensä todellakin voittajaksi, kun onnistuu pitämään mölyt mahassa.

    Aurinkoa viikkoosi ihanuus!

    VastaaPoista
  7. Jeps..sitä tuntee itsensä onnistuneeksi kun onnistuu pitämään mölyt mahassa..mä tää hymyilen tolle tsetsekärpäselle :) :) Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
  8. Mistähän johtuu, että sitä nykyään itse provosoituu ihan jokaisesta asiasta. Tänäänkin tuntui että voisin vetää jotakuta lättyyn ku oli niin hermo kireällä mutta onneksi loppupäivästä asiat kääntyivät iloiselle tolalle ja nyt voi hyvillä mielin aloitella viikonlopun vietto.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!