Tänään skoolataan elämälle ja ihanille naisille

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Oi iloa! Tänään hurautan doggyn kanssa Tampereelle, jossa asuu ihana Tuula. Onpa uber huippua nähdä ihmistä, jonka kanssa vaihtaa säännöllisesti s-postia ja kommunikoi somessa, mutta jota näkee livenä n. 2-3 krt vuodessa. Niin kivaa kuin sähköinen viestintä onkin, niin paljon mahtavampaa on "live"- tapaaminen.

Mikä parasta, seuraan saadaan toukokuussa ensi kertaa livenä tapaamani ihana Tuija, jonka kanssa juttu on luistanut ensi hetkestä lähtien.

Tänään skoolataan elämälle, ystävyydelle ja ihanille naisille! 
Niin rakastan aina välillä universumia.






Tyylitajun yhteensulautuminen II

torstai 29. kesäkuuta 2017

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta pakko avautua uudemman kerran. Niin naurattaa siskon kanssa tyylitajumme yhteensulautuminen, joka näköjään jatkuu vuosi vuodelta.

OK, tiedän että tykkäämme monista samoista merkeistä, seuraamme monia samoja blogeja, kokeilemme toisen vinkkauksesta monia samoja kosmetiikkamerkkejä/vaatteita, mutta miten voikin olla, että olimme taas kerran pukeutuneet juhannuksena vahingossa samoihin väreihin?

Vihreisiin takkeihin, harmaisiin huppareihin, farkkuihin ja molemmilla oli jalassa Hai-kumisaappaat. Eli

a) olemme - sen lisäksi että olemme siskoja - sielunsiskoja- 

b) ja tyylitajumme kasvaa edelleen yhteen ;)


   Hiphei, mukavaa torstaita!

Mörkö se lähti piiriin

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Koska täällä metsän keskellä lymyilee, tukka on poikkeuksetta sykeröllä monta päivää putkeen, eikä sitä sykeröä avata välttämättä edes yöksi. No eilen avasin ja kas olihan se näky:

Mörkö se lähti piiriin, tinttan, tanttan, tallal lei. 

Eikä kukaan ole silleen, että eihän toi nyt niin paha oo.



Vaadin oikeutta kaikille möröille -17

Juhannuksena 2017

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Taisi tulla selväksi, että juhannuksena enimmäkseen söin.

- söin lähemmäs 30 uutta perunaa  (noh ehkä liioittelen vähän...mutten paljon)
- söin maailman ihaninta grillattua pesto - ja sataykanaa, ananasta, chilihalloumia, maissia - siskon mies on supergrillimestari
- oli niin kivaa, että unohdin valokuvata (paljon)
- join valkoviinispritzeriä enemmän kuin laki sallii (noh hiukan liioittelen)
- puhalsin poliisin ratsiassa- joka juhannus näköjään sama juttu- hyvä niin!
- tein ihanaa super raikasta feta-melonisalaattia - uusi salaattisuosikkini
- kuuntelimme suomipoppia ja - pitkästä aikaa myös- nostalgiaradioa - suosittelumme! Radio on oikeasti in!
- söin suomalaisia herneitä
- syötin kuopuksen kanssa hevoselle ruohoa
- ihailin ja fiilistelin kokkoa
- olin onnellinen siitä, että lapset varmasti saivat ihania lapsuusmuistoja mm. juhannuskokosta, saunomisesta & uimisesta ja muistipelistä jne
- pidin kuopuksen kädestä kiinni kun menimme nukkumaan
- hupsuttelin siskon kanssa
- tein itse marinadin porsaanlihalle- hyvä minä! Netti/google-ruokaohjeet rulettaa!
- söin hurjasti savukalaa. Niin rakastan.
- riitelin ja sovin siskon kanssa
- olin iloinen, että lapsilla on isoäiti, joka mm. pelaa korttia, heittää tikkaa ja kannustaa
- ahdistuin työpaikan etsinnästä- ja yritin unohtaa koko homman jussin ajaksi
- sain superpalvelua Hämeenlinnassa-  mulle sanottiin maksun jälkeen iloisesti: "kiitos, se on moro!" Tykkäsin!
- pidin päässä (jo perinteeksi muodostunutta) kreisiä vihreää karvahattua
- koin taas kerran kaikki maailman tunteet ja fiillikset; ikävöin, iloitsin, itkin, hermostuin. Erityisesti itkin kun pojat siirtyivät isälleen viikoksi.
- vietimme kultaisen ja rakkaan kummipojan 9 v synttäreitä - ihana tyyppi<3 br="">
- tinderöin 10 min






Kiitos isi

Elämä on.

Juhannuksen (rakkauspainotteinen) lehtikatsaus

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Niin vähän aikaa ja niin paljon lehtiä. Sain tänne maalle kasan naistenlehtiä ja olipa hauskaa lukea niitä aina välillä (siskon kanssa) kun oli aikaa. Mennään itse asiaan ja kun on juhannus, yritän keskittyä rakkauteen ja hyvään:

Menaiset: Mä jotenkin niin rakastuin Meeri Koutaniemen ja rokkari Sami Yaffan haastikseen. Jotenkin niin ihanan syvällisen ja aidon rakastunut pari. Ja voi vaan ihailla, että joku saa kokea tuollaisen rakkauden. Itse en tiedä olenko (kokenut)?  Olisihan se mahtavaa, jos molemmat ajattelisivat toisistaan (samaan aikaan), että sinä olet Se Oikea- kovin useinhan parisuhde on aaltoliikettä.
Tässä ihmissuhteessa kaikki lähtee vapaaehtoisuudesta ja itsenäisyydestä, emme voisi ripustautua toisiimme, Meeri aloittaa.
Samin piti vain ehdottaa Meerille duuni-ideaa. Hän luuli, että tapaamiseen tulee supervakava nainen.
– En tiennyt yhtään, että se on tollainen! Sami räjähtää nauruun.
Rakkaus kolahti heti.
– Se miten kaikki tapahtui, pakottaa uskomaan, että näin oli tarkoitettu. Olen monesti kiittänyt Samia, että hän löysi minut, Meeri miettii.
Tämänhetkiset ajatukseni on osuvasti muotoillut Sinkkuelämän Carrie: "I'm looking for love. Real love. Ridiculous, inconvenient, consuming, can't-live-without-each-other love."Ja kuitenkaan, en tiedä onko sellaista edes olemassa. Perustuuko mielikuvani suuresta rakkaudesta vain Hollywood-elokuviin vaikka pitkissä ihmissuhteissa 2-10v olen koko elämäni ollut? Toivonko mahdottomia? Toisaalta olen joskus ollut niin rakastunut, että sydän on ollut pakahtua siihen tunteeseen (esim. v 2013-14)- mutta silloin suhteessa on mättänyt jokin muu asia (ulkopuoliset asiat tai se, etten ole rakastanut itseäni). Vaikeinta onkin kai löytää koko paketti - palavat tunteet, molemminpuolinen kunnioitus, samanlainen arvomaailma ja ajatukset siitä, mitä elämältä haluaa. Uskon, että suurinkin roihu laantuu vuosien myötä (parhaimmillaan) lämpimäksi kumppanuudeksi, mutta pitäisihän sitä roihua olla EDES ALUSSA. Jos suhde perustetaan laimeisiin tunteisiin ja järkiperusteisiin, liitto saattaa kyllä kestää, mutta eri asia on haluaako elää sen tunteen kanssa, että en rakasta tuota toista ihmistä sydämeni pohjasta. Mistä pääsemme taas samaan kysymykseen "mitä on rakkaus". Sitä on eittämättä monenlaista.  

HS: Dannyn ja Erikan haastis. Epäkyynistyin vähän....Iholla- sarjan ja ErikaDannyn epämukavat  ja hyvinkin kiusalliset hetket (hetkeksi) unohtuivat, kun pari vaikutti ihan täyspäisiltä kumppaneilta.
Dannyyn teki vaikutuksen myös (Erikan) monipuolisuus.

”Suomi on nykyään täynnä nuoria naisia, joilla on akuankkamainen ääni. Moni pystyy tekemään poppia, mutta harva pystyy tekemään sekä tangoa että poppia.”

Ja nyt Dannykin jo lämpenee:

”Sitten, kun mentiin lähemmäksi, huomasin, että hän on sydämellinen ihminen. Hyvä luonne, hyvät arvot. Hiljalleen nämä ominaisuudet sitten lähensivät meitä ikäerosta huolimatta.” [...]
”Omissa piireissäkin meistä lentää läppää, mutta siinäpä lentää. Hauskaa, jos voi herättää vahvoja fiiliksiä. Minulla ei ole tarvetta miellyttää kaikkia.”

”Aina tämä elämä ei vain mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut.” 
Vanhassa Menaisissa (jonka luin vasta nyt) oli Anna-Leena Härkösen ajatus, jonka ympyröin
Pelkäsin etukäteen viidenkympin kriisiä, mutta nyt ikä tuntuu jo hyvältä. On helpottavaa, ettei minun tarvitse enää miellyttää kaikkia. Minulla on jo oikeus säästää ja suojata itseäni. Saan poistua epämiellyttävistä tilanteista. Saan jättää huonon kirjan kesken. Nuorena menin lukkoon, jos joku tönäisi ratikassa. Tunnen oloni yhä helposti uhatuksi, mutta olen oppinut puolustamaan itseäni. Nykyään saatan karjua, että helvettiäkö siinä tuupit. 
On hyvä, että ihminen välillä miettii, mitä elämältä haluaa, ja ketä elämään haluaa. Ja opettelee luopumaan ....erityisesti jatkuvasta miellyttämisestä ja suorittamisesta, joka on meille naisille (jotka ovat syntyneet 60-70 luvulla) usein tuttua.  Hyvä Anna-Leena!

Entäpä Anni Hautalan MN haastis: ”Jos vertaan nykyistä arkeani ydinperhevuosiin, suurin ero on, että nykyään minulla on enemmän aikaa olla yksin.”

Minulla ei ole erityisen kova itsetunto ja mietin paljon, mitä minusta ajatellaan. Kun sanotaan pahasti, kyllä se osuu.
– En silti yritä olla muuta kuin olen. Kuljen meikittä, koska olen liian laiska tälläytyäkseni. Tiedän myös, miten olla rasvaton ja lihaksikas, mutta en jaksaisi elää niin. Mieluummin nautin elämästäni mahan kanssa kuin kituuttaisin itselleni sixpackin.
Tuon ajatuksen mäkin allekirjoitan, että mulla ei ole erityisen kova itsetunto, mietin usein mitä musta ajatellaan, mutta en silti yritä olla muuta kuin olen. Vaikka on sitä miettinyt, mitä ihmiset ajattelee esim siitä, että olen ollut jo vuoden työttömänä, että mikä naisessa on vikana? Tai että sehän on ollut sinkkunakin jo 2,5 v!!! En ole viitsinyt selitellä, että onhan tämä ollut ihan oma valinta(kin). Olen halunnut ottaa näin 44 vuotiaana hetken hengähdyksen monen raskaan (Yh) "ruuhkavuosi"vuoden jälkeen, enkä ole etsinyt (tähän saakka) kuin oikeasti mua kiinnostavia työpaikkoja. Nyt on tosin tulleeet realiteetit vastaan, ja olen tajunnut, että on täysin mahdollista, etten löydä/saa työtä joka on suuri intohimoni, mutta joka maksaa laskut. Sekin on tosin jotain, se.

Ugh olen puhunut.

Boldaukset omiani.

Lauantai

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannusfiiliksissä.








"Mä niin tykkään teistä ja teidän tavistisseistä"

torstai 22. kesäkuuta 2017

Mä olen niin kiitollinen universumille siitä, että mulla on kamuja, joiden kanssa jutella ihan kaikesta, esim anorektisista julkkiksista, joilla on barbin vartalo.  Eikä muuten - sehän on ihan normia (siis barbivartalot)- mutta kun koko some vielä hurraa asialle, niin kulmakarvat nousee.

Jakaminen on tärkeää! Tehdään sitä enemmän, painolastit vähenee  ja maailma laajenee. Ja edelleen liputan tavallisuuden, epätäydellisten  ja AITOJEN omannäköisten ihmisten puolesta. Niin kuin Tiiakin tovi sitten mainiossa blogitekstissään "Täydelliset ihmiset". Käykää lukemassa, suosittelen.

Muiskuja! 

On maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Juhannus ah mikä ihana tekosyy! Täytyy tunnustaa, että mua ei innosta juhannus ainakaan vielä ihan kauheasti. Ihan kivaa lähteä mökille, mutta vesisade/kylmyys ei kiehdo ollenkaan. Huomiseksi on luvattu viileähköä ilmaa, ehkä mä juon hillityt perseet ja murjotan terassilla koko illan toppatakissa ja villapipossa.

No pitää yrittää nauttia kesästä, kirpakasta ”raikkaudesta” ja virkistävästä viileydestä - kesä on kuitenkin kesä! Rakkaat ihmiset, hyvä ruoka, vehreys ja vihreys, valo - siinä on jo ihan yllin kyllin yhdelle juhannukselle.


Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Ihanaa ja herkullista juhannusta teille kaikille!

_____________________________
EDIT klo 12:13. Täällä tuli juuri RAKEITA. WTF??

Oli pakko....

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

..


...Koska Paula 70 v. Sydämelliset onnittelut ❤

COS:in ale rulettaa

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Vaikka en ole aiheesta tainnut kirjoittaa, olen ihanan Pinkin ja monen muun jalanjäljissä selkeyttämässä/karsimassa vaatekaappiani. Konmaria en ole edelleenkään lukenut, mutta allekirjoitan sen, että liika tavara- ja vaatemäärä ahdistaa ja aiheuttaa sotkuisia ajatuksia. Avara tila selkeyttää ja avartaa - myös mieltä.

Olenkin -uskokaa tai älkää- harventanut myös aleissa vaatteiden haalimista, ja pyrin kelpuuttamaan vain ne vaatekappaleet, joista tiedän tykkääväni oikeasti. Tämä tarkoittaa että olen esimerkiksi vähentänyt edullisten ketjuliikkeiden aleostoksia. Siellä ihastuu helposti johonkin ja edullisen hinnan takia kotiuttaa turhia vaatteita, joiden käyttö rajoittuu muutamaan kertaan.

Olen myös huomannut, että usein ne harkitusti ostetut, ja usein myös ne hyvin yksinkertaiset vaatekappaleet, ovat niitä pitkäaikaisempia käyttövaatteita.  

COS:in ale (alkoi siis tänään) ihastutti selkeydellään, sekä laadun että ajattomuuden suhteen. Klikkasin muutaman jutun kotiin, saas nähdä millaisia vaatteet ovat luonnossa -> siitä lisää myöhemmin.

1. Vihreät chinot 100% puuvillaa ovat klassiset ja ihan super pehmeät päällä. Valkoinen v- aukkoinen t-paita, chinot ja tennarit/birkenstockit/ballerinat - ei kesäasu muuta kaipaa!

Kuva

2. COS:in collarit ovat aivan ykkösiä, materiaali on aina 100% puuvillaa, puserot ovat ihan super pehmeitä ja mukavia pitää päällä ja mikä parasta ne menevät pepun yli ;). Yksi musta pitempimittainen collari mulla jo onkin ja tämä harmaa malli kovasti mua kiinnostelee. Ko. malli on ihan super hauska ja tykkään tosi paljon noista pliseeratuista hihoista. Tämä ja muhkea huivi menevät klassisesti vuoden ympäri farkkujen/strech fakkujen kera.


Nyt juhannusgrillauksia ja ruokia miettimään. Ajattelin ottaa jussin herkuttelun kannalta, jos kerran jäämeren kylmissä virtauksissa/toppatakissa/pipossa mennään ;).

Weekly Report

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Viikko vierähti nopeasti ja sisälsi mökkihöperön hekumallisia hetkiä luonnon helmassa. Paljon pitkiä kävelylenkkejä, henkilökohtaisia syömisfestareita, poikien riitojen erotuomarina ja sovittelijana toimimista, kirjastosta kannettuja kirjakasoja...Niin (hetkellisesti) leppoisaa ja mielentilaani sopivaa.

Melkein jo sammal kasvoi korvistani, raparperia löytyi lautaselta raparperikaurahyveen muodossa ja hyttysen pistoja sääristä, uiskentelin monta kertaa päivässä kuin notkea hylje, saunoin sieluni kyllyydestä, enkä pistänyt meikkiä kasvoille koko viikkona. Kuinka vapauttavaa, suosittelen kaikille kokeilemaan!

VIIKON KÄÄK-PALJASTUS: Martina Aitolehden eron lisäksi, siis. Viikkoraportti jää tästä viikosta lähtien kesätauolle ja palaa astialle elokuun alussa, sitten kun te kaikki blogin lukijat olette lomailleet, rentoutuneet ja vetreytyneet ja ehkä myös jaksatte lukea legendaarisia viikollisia raporttejani. Toiveissa on tietenkin myös se, että blogin emäntä on hiukan uudistunut ja postaukset ovat saaneet uutta pontta. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisen pitää säännöllisesti uudistua.

VIIKON ASU: Ikivanha Esprit mekko, joka tosin hiukan kiristeli etumustosta. Noh ei se ole niin justiinsa kun oli lämmin ilma ja metsän siimeksessä piileskelin. "Se ei syö grilliherkkuja ja uusia pottuja, joka kesämekon repeämistä pelkää - paitsi meitsi, jolla on luotettava vanha Esprit mekko" onkin uusi mottoni :)  Olen just sopiva ja ihana noin -päätin ihan itse.

 


VIIKON TV SARJA: Tietty Skam. Noora ja William palasivat yhteen. Ja Sana ja Yousef hekin edistyivät suhteessaan- oli jo aikakin.   IHANAA!

VIIKON KAUNEUSTUOTE: Halleluja! Täydellinen Phytomerin kosteustuote kesän ja auringon kuivattamalle hipiälle, joka rauhoittaa herkkää ihoa ja vähentää kiristävää tunnetta iholla. Tuote ihan aikuisten oikeasti kosteuttaa ja käytön jälkeen ihon pintä näyttää sileältä ja vähemmän ryppyiseltä. Käytetään kosteusvoiteen alla. Suositteluni...ja haluan korostaa, että tuote ostettu omalla rahalla!

VIIKON KOLUMNI: HS:n Pettymys voi olla kova, jos elämässä tavoittelee pelkkiä huippukokemuksia. Elina Tanskanen kirjoittaa kesälistoista, koska on jo pitkään ollut muodikasta listata asioita, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Englanniksi noista listoista käytetään ilmaisua bucket list.

On totta kai hyvä miettiä, mitä elämältään haluaa ja tehdä välillä inventaariota siitä, missä mennään, sillä aikaa on rajallisesti. Olisi kamala ajatus havahtua kuolinvuoteellaan siihen, että onkin käyttänyt elämänsä suorittamiseen ja stressaamiseen ja lykännyt ilonpitoa sen takia, että koko ajan on ollut jotain kiireellisempää tekemistä.

Jos tavoitteet kuitenkin ovat liian korkealla, pettymyskin voi olla suuri, kun kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut. [...]
Kuten viisas logoterapiaopettajani totesi aikoinaan, elämä ei ole postimyyntiluettelo. Sitä ei saa mitä tilaa, vaan sitä saa, mitä tulee. Pahimmillaan sen listaaminen, mitä kaikkea on vielä vailla, ruokkii vaatimusmielialaa ja vinoutunutta kokemusta siitä, että elämä on itselle jollain oudolla tavalla velkaa.

On pahanlaatuista itsensä huijaamista kuvitella, että tulee onnelliseksi vasta sitten, kun pääsee yliviivaamaan jotain listaltaan, koska se tekee huippukokemuksia odottelevan ajasta melkoista lusimista.

Kesäpistesysteemimme toimi sen takia, että se kannusti sitkuttelun, mutkuttelun ja voikuttelun sijaan nytkutteluun ja miettimään sitä, mikä on oikeasti mahdollista seuraavien kahden ja puolen kuukauden aikana.

Tavallisten hetkien ainutlaatuisuuden fiilistely voi auttaa sen sisäistämisessä, mikä on itselle elämässä tärkeää ja mitä arvostaa. Näiden ajatusten pohjalta saa halutessaan tehtyä oikein pätevän toimenpidesuunnitelman tulevia vuosia varten. Tuolla listalla voivat toki olla niin Taj Mahal kuin suosikkitubettajan kanssa hengaaminen. Kukaan ulkopuolinen ei nimittäin voi sanoa, mikä auttaa itse kutakin menemään eteenpäin elämässään.

VIIKON KIRJA: Mhairi Mcfarlanen Tyttö muiden joukossa (Who's that girl?). Chick littiä, mutta millaista sellaista..!? Kirja, jota ei malta laskea käsistään, ja joka on kirjoitettu lennokkaalla, lähes fiksun hauskalla ja terävällä kielenkäytöllä. Suosittelen kesälukemiseksi kaikille. Nyt onkin kirjailijan muut kirjat varattu kirjastosta, tuskin maltan odottaa.

Melkein tuli mieleen Sophie Kinsellan  parhaat (eli ensimmäiset) kirjat, tosin twistillä koska jotain "fiksuakin" ajatusta kirjoista löytyy.

VIIKON AJATUS: Mhairi Mcfarlanen innoittamana:

 “He's an irrelevant person. Learn to spot irrelevant people. Don't expect someone who doesn't know who they are to care who you are.” 

“You won't find someone who treats you as you should be treated until you start to believe you are worth the ones you want, the ones who aren't asking you to do any work. Find the man who appreciates you at your best, not one who confirms your worst suspicions about yourself.” 

(Kursivoinnit omiani.)

Muiskuja ja iloista juhannusviiikkoa. 
Juhannuskelit ovat mitä ovat (mikä on uutta?, tämähän on sama juttu joka vuosi), eli revitään iloa jostain muusta kuin keleistä. :D

Parasta juuri nyt

perjantai 16. kesäkuuta 2017

- kirjastosta löydetyt Murha Sandhamnissa- dvdt. Kauniita kesäisiä saaristolaismaisemia, murha tai kaksi ja siihen vielä päälle romantiikkaa....mitä muuta voisi nainen tv-sarjalta toivoa? Niin ja jotenkin samaistun saaren topakkaan naiseen: Noraan, joka on eronnut kahden lapsen mamma. Hänkin etsii paikkaansa elämässä ja toki...rakkautta myös.
- J.Crewin täydellinen raitapaita alessa
Kuva

- KESÄ...oikea Suomen kesä, täällä juuri nyt. Olen ottanut aurinkoa ja käynyt uimassa päivisin, ihan vain koska on NIIN KUUMA. Ihkua! Pojatkin uivat ja hyppivät laiturilta kaiken maailman hyppyjä, niin, että ihan hirvittää. Tänään saamme lisäksi seuraa, kun ex -appivanhemmat saapuvat maalle.
- Luonto. Niin, olen ilmeisesti sairastunut outoon "hihhuli"- tautiin, jossa ihastellaan luonnon ihmeitä, mutta hei - antakaa tämä anteeksi mökkihöperölle :) Aamulenkeillä kohdataan lampaat ja hepat ja sirenien ja kielojen huumava tuoksu, aamu-uinnilla kuikat, siihen päälle rantakärmeet, lokit jne. Juu hupsua, olen vähän höpsähtänyt tai ehkä mulla vaan on kerrakin aikaa huomata elikoita ja asioita. :D On kuitenkin hauskaa huomata, etten juuri nyt haluaisi olla missään muualla maailmassa.
- Uudet perunat ja savukala - onko parempaa yhdistelmää? Ei ainakaan tässä vaiheessa kesää.
- Raparperikaurapaistos vaniljajäätelön kanssa. 

Ihanaa viikonloppua, murmelit. Toivottavasti se on ihana ja täynnä kuplia!

ALEALEALE- aleharakan hekumalliset hetket ovat käsillä

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Aikani kuluksi laittelen muutaman alevinkin jakoon, josko joltakulta olisi mennyt ohi, ja ajatuksissa olisi täydentää vaatevarastoa tai laukku- ja asustekokoelmaa.
HM ja Lindex ovat aloittaneet jo alensa. Yritin katsoa pojille syysvaatetta esim softshelltakkia yms (juu shoppaan aina etukäteen seuraavaa kautta varten), mutten löytänyt kokoja. Itselleni en löytänyt mitään vaikka muutama kasmirneule (exclusive mallistosta) -30% mietitytti.

& Other Stories aloitti alennusmyyntinsä eilen ainakin niille, jotka ovat tilanneet uutiskirjeen. Olin huomaavinani, että tuotteet olivat -50% alennuksessa. Vähän mietin klassista mustaa mekkoa (koska Filippa K himotus jäi väliin), mutta vielä ajatuksen asteella, koska mekkotarpeet ehkä noin miinus nolla työttömyyden takia. Myös kasmirneule kuudella kympillä ja kauniit ballerinat 45 eur ihastuttivat. Muutenkin olin huomaavani paljon alevaatteita aikaisemmilta sesongeilta.

Myös Bootz aloitti alensa ihan hetki sitten, ja olin ollut kaukaa viisas, ja siirtänyt wish listille pari juttua, joiden toivoin tulevan alennukseen. Noh niin hyvin ei käynyt, joten rahat säästyivät....vielä.  Alet olivat kevätmallistosta 30% luokkaa, ja talvimallistosta -50%. Wondersin klassisia ballerinoja katselin, olivat -30 % alessa.

COS ja Zaran alea saamme vielä odottaa, mutta luulisi, että nekin alkavat pian. Alethan näköjään alkavat joka vuosi vähän aikaisemmin, siltä ainakin minun silmissäni näyttää.

Iloa viikkoon!


Weekly Report

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kuluneella viikolla "nautin" sekä sateisista että valoisista ja lämpimistä päivistä. Tiistaina oli ihan hauska todeta ulkoiluttaessani koiruutta ohuen takin(kin) liian kuumaksi vaatteeksi. Luksusongelma!

Tapasin ystäviä kolmin kappalein. Luksusta sekin!

Torstaina tapasin rakkaan ystävän Cafe Engelissä, paransimme maailmaa ja söimme superherkulliset lohikeitot sekä maailman parhaat sitruunamarenkipiirakat. Varsinaista sadepäivän ruokaa! Erityisesti jäin miettimään ystäväni vahvuutta, hän on kokenut työpaikkakiusaamista työpaikalla ja nyt sairaslomalla. Ystäväni sanoi, että vaikka elämä on näyttänyt "raskasta" puoltaan, hän on samalla oppinut paljon ihmisen hyvyydestä, siitä miten maailmassa on ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat - ihan vain koska ovat sellaisia. Olen tosi ylpeä ystävästäni, joka on aivan aiheellisesti pitänyt puoliaan, vaikka olisi ollut helpompi luovuttaa!
 
Pienenä kuriositeettina: kuulimme kun suuri kasvatusalan guru piraisi Engelin vessassa 😂...kahdesti....No näitähän sattuu meille kaikille ;)! Ihmiset ovat ihmisiä!
 
Perjantaina kotiini pöllähti ihana Pinkki. Pulputimme niin, että emme ehtineet miettiä vloggauksia yhtään ja viikonlopun vinkit kuvattiin ihan lonkalta 5 minuutissa. Olemme tuumasta toimeen tyttöjä, ei voi muuta sanoa (laadusta (mistä laadusta?) tinkimättä). 

VIIKON ASU: Viime vuotinen HM mekko on edelleen validi :)



VIIKON ARTIKKELI: HS:n juttu Saara Sarvaksesta. Kauniit menestyvät ja se on väärin, sanoo Saara Sarvas – Suosittu kauneusbloggaaja lopetti bloginsa, hylkäsi ulkonäköpaineet ja tuntee nyt itsensä vapaaksi
"Saara Sarvas, 28, on maskeeraaja, kampaaja ja YleX-radiokanavan entinen juontaja. Moni muistaa hänet myös suosituista blogeistaan: nimeään kantavasta kauneusblogista ja Elämäni kunnossa -treeniblogista. Kauneusblogilla oli parhaimmillaan jopa 100 000 lukijaa kuukaudessa, treeniblogillakin 20 000. Nyt Sarvas tekee juttuja Ylen Vaakakapinaan, joka on laihdutukseen syvällisesti pureutuva verkkokampanja. Vaakakapina perustuu kehopositiivisuuteen eli itsensä hyväksymiseen, koosta riippumatta.

Sarvas on ollut elämänsä aikana sekä langanlaiha että ylipainoinen. Kummassakin olomuodossa hän on kammonnut läskiä ja kärsinyt ulkonäköpaineista.

Hän harmittelee, miten paljon on hukannut aikaa ja energiaa, kun on yrittänyt näyttää samalta kuin mallit mainoksissa.

”Olen puolet elämästäni pelännyt olevani lihava tai surrut sitä, että olen lihava. Väitän sitä paitsi, että jos en olisi aina pelännyt niin paljon lihavuutta, en olisi nyt lihava.”

Sarvas kärsi vuosikausia syömishäiriöistä ja jojolaihdutti. Vuoron perään paino putosi kymmeniä kiloja – ja sitten hän lihoi taas takaisin. Sama jatkui kerta toisensa perään.

Nyt hän on päättänyt, ettei enää koskaan laihduta. Laihduttaminen kun tekee suurimmasta osasta ihmisistä onnettomia, mutta ei hoikkia."
Saaran bodypositivity liike on TODELLA tarvittu ja hän on loistava esikuva kaikille niille nuorille jotka kamppailevat painon ja ulkopuolelta tulevien paineiden kanssa.


VIIKON RUOKA: Tonnikalanachovuoka. Ohje löytyy perjantain vloggauksesta.

Ja kuumaan uuniin....



VIIKON AJATUS: On ihanan vapauttava.

”Ei pidä lannistua siitä, että tekee toisinaan vääriä ratkaisuja. On luotettava menneisyyden minäänsä. (–) Hyväksy, kuka olet, älä pelkää olla ihminen, jollaiseksi päätöksesi ovat sinut muovanneet.
Huonot päätökset karaisevat, ja ajan myötä huonoista päätöksistä tulee hyviä.”
Albert Espinosa Keltainen maailma
 
Valoisaa kesäviikkoa, toivotaan, että sateet väistyvät pian!
     

Viikonlopun vinkit

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Ainahan se on mielessä...ruoka :D



Ilon kautta!




Jos minulla olisi pullottava lompakko

torstai 8. kesäkuuta 2017

...ostaisin tämän tyylikkään ikiaikaisen ajattoman Filippa K -upeuden ko. kaupan Pre - salesta. Mutta koska lompakko on litteä kuin epäonnistunut pizzataikinani, jään haaaveilemaan, että sama kappale tulee minua vastaan myöhemmin vuodesta esim. kirppiksellä. 

Tuota mekkoa olisin tosin käyttänyt loppuikäni, se olisi muuntunut työmekosta juhlamekkoon, biker jakun kanssa se olisi ollut rock. Se vain OLISI ollut niin chic.

Onneksi minulla on Espoon paras kirpparihai ystävänä. 

Ja onni on optimistinen mieli ;)! 

ps. Aloin lukea uudestaan Anthony de Mellon kirjaa Havahtuminen...ja sen kautta ajatusta: Voiko/kannattaako odottaa keneltäkään mitään? Onko se mahdollista, ettei odota mitään esim läheisiltä? 

”Siinä, missä on rakkautta, ei ole mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta. En vaadi teitä tekemään minua onnelliseksi; onnellisuuteni ei ole teistä kiinni”, de Mello kirjoittaa.
t. kehityskelpoinen mutta odotuksellinen Taru


Kuva https://www.filippa-k.com/se/


Tilinpäätökseni 1v. työttömänä

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tuula kirjoitti mahtavan kirjoituksen vuoden välitilinpäätöksestä, ja vahvasti koin, että minunkin on se tehtävä ja että se on jopa velvollisuuteni, koska vuosi on ollut hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin. Elämä ei ole iloisia rentoja Instagram kuvia (koska niistäkin olen saanut palautetta), vaikka valoisa luonne pohjimmiltaan olenkin. Olen ollut nyt vuoden työttömänä tai vapaalla, miten sen nyt ottaa. Vuosi on ollut lepoa, surua, prosessointia, sulattelua, ihmettelyä, pysähtymistä, pohtimista, etsimistä, myös iloa....niin paljon kaikkea, että siitä on vaikea kirjoittaa tyhjentävästi. Joka tapauksessa en kadu vuotta missään nimessä, koska olen päässyt yli työsuhteen aiheuttamasta pettymyksestä, olen tehnyt tutustumismatkan itseeni, kohdannut itseäni, hyväksynyt itseäni suurin piirtein tällaisenä kuin olen. Lisäksi olen ollut rennompi äiti, joka on paljon paikalla, jos nyt ei vieläkään ihan aina läsnä (coming there or not).

Muistan vieläkin miten ristiriitaiselta irtisanoutuminen tuntui! Pieni ääni takaraivossani uikutti, että tästä seuraa paljon hyvää, mutta egoni itki, että olen kuitenkin jotenkin epäonnistunut. Onneksi apunani oli ystävien lisäksi työpsykologi, jonka luona ehdin käydä n 3 kk ennen työsuhteen loppua. Puhuminen auttaa aina, ajattelen, ja uskon (edelleen sokeasti) että niin se on. Vaikka elämänmuutos oli iso, että en kuitenkaan käsittänyt sitä tuolloin, prosessointia ja tunteita on riittänyt tähän vuoteen saakka. 

Tyytyminen käy rutiinilla, koska OK-ratkaisut ovat turvallisia. OK ratkaisut eivät tuota pettymyksiä ja niihin olen - valitettavasti - ollut aikaisemminkin tottunut. Olen pettänyt itseni monta kertaa, ottanut vastaan työn, koska minut on sinne haluttu, ja olen jättänyt sanomatta kenellekään mitä oikeasti haluaisin, olen luullut etten ansaitse enempää. ”Ei kaikkea voi saada”, sanoo niin moni, ja niin olen itsekin itselleni puhunut (en muille, koska uskon kaikista läheisistä parasta JA ENEMMÄNKIN). Mutta välillä mietin, että MIKSI? Miksi muut voivat/voisivat tavoitella unelmiaan, ja minä en? Koska en uskalla tai osaa edes pyytää?

Mutta onhan se fakta, että on ihan kauhean pelottavaa tavoitella mitä haluaa, vaikka moni on kannustanut minua etsimäään töitä intuitio, intohimo, rohkeus edellä. Mutta mitä jos ei tiedä tarkasti mitä haluaa? Sitä tietää ja tunnistaa asioita joista pitää, ja jotka tuottavat iloa; esim kirjoittaminen  kaikissa muodoissaan, valokuvaaminen ja siinä kehittyminen, asiakaspalvelu,  ihmiset ja uusien ihmisten tapaaminen, elämäntarinat, parhauksien etsiminen/löytäminen ihmisissä, uuden kehittäminen ja prosessien parantaminen, pukeutuminen niin, että ihminen tuntee olonsa hehkuvaksi, kauneuden löytäminen.

Tiedän myös mitkä ovat heikkouteni; ajoittainen huono itsetuntoni, kiinnostus liian moneen asiaan ja herkkyyteni. Muun muassa.


Ja hei, en tiedä mikä on seuraava urani (edellisen kanssa elelin melkein 15v.), mutta uskon, että se on hyvä, koska minulla on edelleen haaveita, unelmia ja potentiaalia, draivia. Enkä onneksi  peilaa ihmisarvoani työssäkäyvien kanssa - vaikka hetkellisesti ajatus voisikin käydä  mielessäni. 

Uusi elämäni ei ole edelleenkään valmis, olen edelleen matkalla. Välillä uskon itseeni, toisena päivänä en niin vahvasti. Se on elämää. On hyviä ja huonoja päiviä, joskus ne liittyvät itsetuntoon tai siihen, että lapsi ragesi. Elämä on  kuitenkin täynnä mahdollisuuksia - meille kaikille. Eiks joo?  


Puss,
Taru

Just let go of your demand on this moment.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

"There is a very simple secret to being happy. Just let go of your demand on this moment. Any time you have a demand on the moment to give you something or remove something, there is suffering. Your demands keep you chained to the dream state of conditioned mind. The problem is that when there is a demand, you completely miss what is now. Letting go applies to the highest sacred demand, and even to the demand for love. If you demand in some subtle way to be loved, even if you get love, it is never enough. In the next moment, the demand reasserts itself, and you need to be loved again. But as soon as you let go, there is knowing in that instant that there is love here already. The mind is afraid to let go of its demand because the mind thinks that if it lets go, it is not going to get what it wants - as if demanding works. This is not the way things work. Stop chasing peace and stop chasing love, and your heart becomes full. Stop trying to be a better person, and you are a better person. Stop trying to forgive, and forgiveness happens. Stop and be still."

- Adyashanti via http://creatingaquietmind.tumblr.com/

ps. kursivoinnit ovat omiani.

Weekly Report

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Viikko oli kummallista pöpöä, hiljaiseloa, pyykinpesua, poikien harrastuskuskauksia, työnhakua, turhautumista työnhakuun, päikkäreitä, pitkiä koiralenkkejä aktiiviloman jälkeen.

Viikko oli myös iloisia kevätjuhlahetkiä, paniikissa aamulla etsittyjä poikien juhlahousuja, Suvi-virttä, monia halauksia, muutama silmäkulmasta pyyhitty kyynel, kuulumisia koululla tuttujen  vanhempien kesken, ihailua että jotkut valmistuvat työn ohella uuteen ammattiin, poikien todistukset, joissa niin paljon hyvää ja myös potentiaalin paikkoja. Vähemmästäkin ilmestyy naamalle onnekas ilme.

Viikon innostus oli kirsikoitten lisäksi kaali. Tein pitkästä aikaa coleslaw'ta. Pilkoin uuden sadon sipulia, porkkanaa ja varhaiskaalia suikaleiksi ja sekoitin kastikkeen, johon tuli kermaviiliä, Dijon-sinappia, mustapippuria ja vähän valkoviinietikkaa. Tuli hyvää ja käsittääkseni aika kevyttä. Vastapainoksi rouskuttelin Milka-suklaalevyn eli possutteluni jatkuvat. Tasapaino ennen kaikkea. 

Näitä kelejä edelleen kyllä kummastelen. WTF? Toppatakissa kävelytin koiraa joka aamu, pipo olisi pitänyt olla, mutta en suostunut laittamaan sitä kesäkuussa päähäni. Joku raja sentään.

VIIKON ASU:  On itse asiassa edellisviikon asu, koska tässä mitään asukuvia ole ehtinyt ottaa. Haaveillaan kuitenkin edelleen kesästä ja kesämekoista!


Kuva
VIIKON HIMOTUS: Ihana brodeerattu & Other Stories kesämekko on super suloinen ja täyttä puuvillaa.


VIIKON KOLUMNI: HS:n pääkirjoitus a la Mira Helstelä: Miksi kukaan ei kertonut tätä, kun sain ylioppilaslakin?

Kysyin tuttaviltani, mistä saamatta tai kuulematta jääneestä tiedosta he olisivat aikoinaan tuoreina ylioppilaina hyötyneet. Tässä nostalgiaa meille vanhemmille ja kenties vähän vinkkiä nuoremmille:
”Älä jää yksin kysymyksiesi kanssa. Ihmiset ovat avuliaampia kuin 19-vuotiaana luulin. Kaikesta ei pidä selvitä yksin.”

”Pidä välivuosi, matkusta, tutustu itseesi ja maailmaan ennen kuin päätät, mitä alat opiskella.”

”En pitäisi välivuotta: kun pääsee opiskelemaan, aukeaa opiskeluvaihdon taivas. Vaihtoon voi mennä monta kertaa lyhyeksikin ajaksi.”

”Älä jätä tarttumatta mahdollisuuksiin vain siksi, ettet raaski jättää seurustelukumppania muutamaksi kuukaudeksi.”

”Verkostot ovat parasta, mitä opinnoissa voi saada. Käy kaikissa bileissä.”

”Älä suorita koko tutkintoa töiden ohessa. Olisi kannattanut nauttia akateemisesta vapaudesta pidempään ja opiskella myös kaikkea turhaa.”

”Palkka ei ehkä ole työssä tärkeintä, mutta rahakin kannattaa ammatinvalinnassa ottaa huomioon.”

”Nuoruus ei välttämättä ole elämän parasta aikaa, vaikka niin usein väitetään. Älä siis masennu, vaikka välillä olisi ankeaa. Mahtavia aikoja tulee myös muissa elämänvaiheissa.”

”Kaikkea ei tarvitse tehdä samassa rytmissä kuin muut. Ja kaiken kruunaa sattuma.”
   
VIIKON AJATUS: 
Lakkaa odottamasta kunnes koulu on käyty, kunnes koulu taas alkaa, kunnes laihdut kymmenen kiloa, kunnes tienaat kymmenen tonnia, kunnes sinulla on lapsia, kunnes lapset ovat lähteneet kotoa, kunnes pääset työelämään, kunnes vetäydyt eläkkeelle, kunnes menet naimisiin, kunnes saat eron, kunnes koittaa perjantai-ilta, kunnes on sunnuntaiaamu, kunnes saat uuden auton tai kodin, kunnes auto tai koti on maksettu, kunnes tulee syksy tai talvi, kunnes saat avustusta, kunnes on ensimmäinen tai viidestoista päivä, kunnes on vuorosi esiintyä, kunnes drinkkisi saapuu, kunnes olet raitistunut tai kunnes olet kuollut tai uudelleensyntynyt tajutaksesi tämän.

Ei ole sen parempaa hetkeä olla onnellinen kuin tässä ja nyt! 

- Positiivarit-

Kivaa uutta viikkoa - meillä kesäleirit alkaneet ja kuskauksia riittää!  

Sunnuntai

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kent, gonna miss you.  "Den sista sången" saa kyyneleet silmään, olet koskettanut/nostattanut musiikillasi  niin monta kertaa elämässäni.

Huipulla lopetat, niin kuin pitääkin.

Kiitollisena & love,
Elisa






Pienikin kannustus voi välkehtiä sinussa ikuisesti

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Olen tänään miettinyt paljon juuri valmistuvia tai koulunsa päättäviä. Elämää, lapsia, nuoria, millainen on heidän nuoruutensa versus omani...Luin myös HS:n viisaan  pääkirjoituksen "Juhlitaan myös niitä lapsia, jotka eivät tee huippusuorituksia".
"Tänään on kuitenkin juhlapäivä myös niille, jotka eivät kuluneena vuonna keränneet huippuarvosanoja tai palkintoja, mutta jotka silti tekivät parhaansa. Ehkä joku pääsi vuoden aikana halvaannuttavasta esiintymispelostaan, joku nosti arvosanansa välttävästä tyydyttävään, joku ei reputtanut ylioppilaskirjoituksissa tai päättökokeessa vaikka etukäteen niin pelkäsi. Joku sai koulussa kavereita, joita viime vuonna ei ollut.

Tällaisia lapsia ja nuoria näkyy (some)julkisuudessa vähemmän, mutta heille vuosi on voinut ollut hyvinkin merkityksellinen.
Suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista pärjää elämässään myöhemmin hyvin, riippumatta siitä miten tämänkertainen kouluvuosi sattui sujumaan. Juhlitaan tänään siis kaikkia koulun päättäviä heidän suorituksistaan riippumatta. "

Olen miettinyt erityisesti suorituksia. Itse olin aina koulussa super tunnollinen. Itkin suunnilleen jos unohdin koulukirjan kotiin, vaadin itseltäni aivan liikaa. Todistuksen KA. oli aina noin 9.0 luokkaa. Myös ammatillisissa opinnoissa pärjäsin hyvin. Työelämässäkin olin tunnollinen ja sain poikkeuksetta hyvää palautetta. 

"Jos rehellisiä ollaan, emme me aikuisetkaan joka vuosi tee työ- tai yksityiselämässä huippusuorituksia tai ylitä itseämme. Joku vuosi saattaa mennä hyvinkin penkin alle.  "

Myöhemmin esim eron jälkeen kuitenkin tuli vuosia, jolloin en pystynyt antamaan työelämälle parastani. Voimat olivat vain vähissä, tein parhaani, mutten yh:na  tehnyt huippusuorituksia. Lähellekkään. Eikö se toisaalta ole ihan luonnollista? Minä ajattelen, että on. Toisaalta tässä jatkuvan kasvun työelämässä kaiketi hiukan epähyväksyttävää. Kuitenkin vaikeiden tilanteiden alla, harvemmin ihminen pystyy parhaimpaansa.

Uskon vahvasti, että vaikeita tilanteita tai vuosia tulee sekä aikuisille että lapsille. Niin elämä vain menee.  Ja työ- tai opiskelupanos voi olla arvokas, vaikkei ole antanut kaikkeaan. Usein työ tai- opintopanos riippuu voimavaroista tai elämäntilanteesta. Ihminen USEIN kuitenkin haluaa tehdä parhaansa (poikkeuksia toki on).

Uskon, että vaatimattomassakin suorituksessa on aina jotain hyvää. Kyse on näkökannasta ja valosta, miten asiaa katsotaan. Ja mihin verrataan.

Pienikin edistys voi olla kaunista ja merkityksellistä.

Ihminen voi olla iso vaikka kehitys olisi pientä.

Ja pienikin kannustus voi välkehtiä sinussa ikuisesti.

Mieti siis mitä lapselle (tai aikuiselle) sanot.

Ps. tämä teksti kumpusi sivullisesta aikuisesta, joka lyttäsi oman lapsensa todistuksen saamisen jälkeen. Niin suututti ja raivostutti.

  Lainaukset HS pääkirjoituksesta.

Mielessä juuri nyt

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Ensinnäkin vilpittömät pahoitteluni, kommentoinnit laahaavat koska elämä on tullut bloggauksen edelle, ja olo on ollut muutenkin päänsärkyinen ja pyörtyisä. En tiedä onko tämä jokin turkkilainen pöpö vai mitä...? Lupaan kuitenkin tsempata kommentoinneissa viikonlopun aikana.

Mielessä nyt:

- kirsikat! Nyt niitä saa kaupoista ja ne ovat herkullisia eivätkä veden makuisia espanjalaisia mansikoita.
- House of Cards, kausi 5. On se vaan hyvä, ehkä parempi kuin kausi 4.
- terveelliset elämäntavat. Ihan kadoksissa. Loma rysäytti fiksut ruokailut. Takaisin ruotuun, joohan?
- hurjaa, että on kesäkuu! KESÄkuu, jonka kelit ovat pepusta!
- lasten opettajille lahjat hankkimatta. Tarttis tehdä jotain, eli niin kuin tänään.
- uusi tukka. On tää ihana. Tykkään tästä lyhyydestä  ja blondiudesta ihan kauheasti.
- mitä lukisi seuraavaksi?
- kirjaston rästimaksut ja myöhässä olevat kirjat. Enkö mä oikeasti koskaan opi? Enpä kai! Nytkin meni yli 10 eur taivaan tuuliin....
- pohdinnat. Aivot rakkaat, ymmärtäkää jo:  tämä ajatustyö ei tekemällä lopu.
- LOGO t-paidat. Kuuminta hottia! 

Valloittavaa kesäkuuta kaikille!


Back to Top