Weekly Report

maanantai 22. tammikuuta 2018

Viime viikko ei ollut helpoimmasta päästä, ei niin yhtään.

Olen aina ollut ihminen, jonka on helppo kertoa lähipiirille tunteistaan. Ulkomaailmalle kuitenkin olen aina yrittänyt näyttää pärjäävältä, yrittäen aina jatkaa pää pystyssä matkaa. Välttelen myös muiden vaivaamista, tälläkin hetkellä täällä kotona on moni juttu rempallaan (handyman tyylisiä juttuja kyseessä siis), mutta en halua olla muille vaivaksi. Olen tuumaillut, että  en tahdo hankaloittaa toisten elämää tarvitsevuudellani. Joten olen esittänyt, että en tarvitse. Olenhan se tyttö, joka pärjää.

Mutta kyllä minuun silti välillä sattuu, paljonkin. Ja nyt on hemmetin vaikeaa. On olemassa ihminen, joka hankaloittaa elämääni säännöllisesti joko suoraan tai välillisesti. Tätä on jatkunut nyt jo vuosia. Ja nyt tuntuu, että voimat ehtyvät, varsinkin kun minun on skarpattava uudessa työssä.

OLiko tällä kirjoituksella joku pointti? No oli. Tunteista puhuminen on vapauttavaa ja  tapa ottaa elämä omiin käsiin.

Esittämällä pärjäävää pettää itsensä. Ilmeisesti pelkää, ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin oikeasti on: epätäydellisenä, inhimillisenä mutta silti ihanana.

Ei tarvitsee aina pärjätä, välillä saa olla heikko. Muistetaan se, siskot!

Viime viikolla;
- tein töitä ahkerasti. Onneksi työ alkaa olla jo niin tuttua, ettei tarvitse enää jännittää töissä, eteepäin on siis tässä asiassa menty.
- olin väsynyt ja apea
- heräsin viikolla joka päivä klo 5:50. Jalkopäässä häntää heiluttava Kongo sai kuitenkin poikkeuksetta jokin tyylisen virneen huulille..... 
- aloitin 4/7 päivästä tuorepuurolla (luonnonjugge, kaurahiutale, hunaja, mustikka/mansikka)
- itkin huolesta ja sain tukea puhelimitse läheisiltä
- kävin äänestämässä ennakkovaaleissa
- kävin kampaajalla
- tarjoilin pojille valmisruokaa, tällä viikolla eivät kokkailut irronneet

Niin toivon, että uusi viikko aukeaa hiukan valoisampana ja helpompana.

VIIKON ASU: Uusi pörrötakki ja kaulaliina in action.


VIIKON LUONTOUUTINEN: Pandat Lumi ja Pyry kotiutuivat Ähtäriin.


VIIKON AJATUS:
  Frances Ha (2012), Dir. Noah Baumbach

Valoa viikkoon!

20 kommenttia :

  1. Mulle saat aina soittaa ja purkaa sydäntä, vaikken sen enempää pysty avuksi olemaan täältä parin sadan kilsan päästä.

    Iso halirutistus sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija-murunen, soitankin kunhan on siihen voimia. Nyt olen ollut niin poikki, että olen jopa minimoinut iltaisin soittamisen.

      Halit sinnekin <3

      Poista
  2. Halirutistus <3 Muista, että tännekin saa aina soittaa, jos kaipaa olkapäätä puhelimitse.
    Niinhän se on, että kukaan ei jaksa loputtomiin asti aina vaan pärjätä. Joskus haluaisi vaan olla muiden kannateltavana, edes hetken. Ja on rohkeutta sanoa se <3

    Valoa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru, niin kuin tuossa Tuijalle totesin, yritän vain iltaisin näyttää suht iloista naamaa pojille ja hoitaa arkirutiinit. Siihen rahkeet riittää, muuhun ei.

      Nyt näin, ehkä kuukauden päästä jo parempaa. Tätä tosin on kestänyt jo vuosikausia eikä loppua valitettavasti näy. Narsistit porskuttavat ja muut kärsivät.

      Halit <3

      Poista
  3. Mä niin saan kiinni tästä. Tajusin juuri että mäkinnolen se pärjääjä. Sit voi miettiä että pärjääkö aina vai teeskenteleekö itselleenkin.
    Mut puhu, avaudu, pyydä apua. Ihmisethän tykkää auttaa oikeasti. Sen olen oppinut. Siitähän tulee hyvä mieli itsellekin.
    Hyvää tätä viikkoa.
    Sä osaat iloita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot niin oikeassa siinä, että ihmiset tykkää auttaa. Itsekin tykkään, ja se hyvä mieli! Tällä hetkellä voin antaa duunikyytejä työkamulle, hyvä mieli tulee siitäkin....

      Usein me kiltit (ja tunnolliset/kunnolliset) tytöt jatketaan naisena pärjääjinä, postiiivista tosin on jos sen tässä iässä tiedostaa. Tiedostaminen on viisauden alku tai jotain.

      SÄkin osaat iloita ja yhdessä olemme enemmän <3

      Poista
  4. Hei,

    Tsemppiä viikkoon, kyllä asiat järjestyy kukin vuorollaan!

    Sinä olet niin ihana ja energinen tyyppi!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiitos Tuulanneli sanoistasi, lämmittävät kovasti mieltä.
      Ja kiitos samoin.
      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  5. Tunnistan tyypin. "Minä pärjään, minä selviän, kyllä mä jaksan, kyllä mä autan" Aina en mutta miksi se avun pyytäminen on niin hiton vaikeaa? Vähän oon jo oppinut, säkin oot jo oikealla tiellä..Ei siihen kuollutkaan ;)
    Tsemppiä viikkoon; iloa ja voimaa pienistä asioista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kanssa ymmärrä miten se avun pyytäminen on niin vaikeaa. Opittu asia vai mikä? God knows!?

      Mut hei, yhdistetään voimamme, kaikki oivallukset vertaistuen avulla ovat eteenpäin.

      Halit <3

      Poista
  6. Voimahali sulle <3.... ei aina tarvii pärjätä eikä kaikkia murheita sisäänsä kerätä. Usko pois, ystäväsi varmasti mielellään auttavat, eiväthän he vielä tiedä, että et olekaan erilainen kuin he, kaikki tarvitsevat toisiaan <3. Voikun saisit tuon kiusaajasi pois elämästäsi. Kiakkea hyvää ja paljon parempaa huomista <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultainen Sari sanoistasi <3 Tällä hetkellä kuormitettu arki vain vie voimat, ja kaiken lopun vähän oman ajan sitä yrittää kerätä voimia.

      On aikoja ja on aikoja elämässä, varmasti helpottaa jossain vaiheessa.

      Mäkin toivon, että kiusaaja katoisi, mutta se on valitettavasti hyvin epätodennäköistä.

      Valoa viikkoosi Sari <3

      Poista
  7. Virtuaalihaleja tuhat ja yksi sinne sinulle. Mä toimin monelle kaverille mesetohtorina, joten sieltä vaan yhteyttä ottamaan, mulla on yleensä hyvin aikaa kuunnella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon ihana Outi ja mukavaa viikkoa <3

      Poista
  8. Parempaa uutta viikkoa sinulle!
    En oikein osaa kuvitellakaan, kuinka raskaaksi kiusaajan kanssa eläminen käy. Toivon, että saisit hänet irroitettua elämästäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kepponen.<3 Oikein mukavaa loman jälkeistä viikkoa sinnekin!

      Poista
  9. Niin mietin näitä Pandoja, kuuluvatko eläintarhaan vai ei. Toki Kiinassa auttavat Pandoja mm. lisääntymään, ovat maailman huonoimpia siinä hommassa ja tyttöhommat todella kranttuja. Silti olen sitä mieltä, että eläimet kuuluu luontoon ja toki eläintarha tekee hyvää työtä uhanalaisten eläinten hyväksi jne. Mutta kun katsoo vaikka Korkeasaaressa häkissä olevaa Kotkaa, niin en tajua.

    Onkohan tuo henkilö se, josta laivareissun vessassa juteltiin. Pirullista, voimahali täältä sinulle ihana nainen ja tuo pinkki kaulahuivi on just eikä melkein <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä siitä, että eläimet kuuluvat luontoon.

      On se sama henkilö josta puhuttiin, pirullista todellakin.
      Kiitos – valoisaa viikkoa sinne Tiia <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top