Taina Latvala: Venetsialaiset

tiistai 23. lokakuuta 2018

Taina Latvala on Suomen yksi lempparinykykirjailijoistani. Latvalan kieli on kekseliästä ja taitavaa. Lauseet ovat yllätyksiä täynnä, mutta jokainen sana näyttää kuitenkin harkitulta. Olinkin enemmän kuin ilokas kun sain Otavalta luettavaksi Latvalan uusimman kirjan.

Taina Latvalan Venetsialaiset (Otava 2018) kertoo kolmesta hyvin erilaisesta sisaruksesta, joista Elina on yksi. Heitä on Iiris, Paula ja Elina, jotka päättävät kokoontua perheen rakkaalle kesämökille viettämään kesäkauden päättäjäisiä. Siskosten vahvin yhteinen nimittäjä on alkoholin kanssa ikänsä kamppaillut isä, joka on jo kuollut, mutta vaikuttaa edelleen lastensa elämiin monella tavalla. Heillä kaikilla on ristiriitainen suhde isäänsä, jota he toisaalta ihailevat ja toisaalta inhoavat alkoholismin ja vieraissa naisissa käymisen vuoksi. (klik)

Romaanin kerronta kulkee kahdella tasolla: siskojen välisen vuorovaikutuksen ja muistojen täyttämässä mökkiviikonlopussa sekä heidän nuoruusajoissaan.  Taustat avautuvat lukijalle vähitellen, ja menneisyydestä paljastuu salaisuus, joka ulottuu nykyhetkeen asti.

Kirjan päähenkilöt eli kolme (hyvin erilaista) siskoa ovat kiinnostavia, kuten tiedämme sisarussuhteet ovat yksi pisimmistä ihmisuhteista ihmisen elämässä. Lisäksi ihmisen perusolemassaolon muoto ja päähenkilöitten tietynlainen "kaiho jonnekin" oli samaistuttavaa, ja taipumus, jonka myös tunnistan itsessäni.

Myös  monessa Latvalan aiemmassa kirjassa oleva isä-teema oli läsnä tässä kirjassa. Jäin miettimään, miten monesti tyttären isäsuhde vaikuttaa moneen asiaan naisen elämässä, usein esim myös siihen millaisia kumppania tytär etsii. Heräsin myös siihen tosiasiaan, että nyky-isät ovat ehkä paljon enemmän tyttäriensä elämässä, uskon, että vielä 70-luvulla äidit hoitivat enimmäkseen kodin ja lapset - voin toki olla väärässäkin?

Nautintoa kirjassa tuottivat juurikin kielen käyttö, pienet oivallukset tai nyanssit, jotka suorastaan imin itseeni.

”Isä oli muuttunut tuuleksi. Isä oli lämmin aalto, sininen hetki ja taivaalla lentävä tähti. Hänen tyttärensä muistuttivat häntä kukin omalla tavallaan. Yksi kaipasi seikkailua, toinen turvaa, kolmas molempia.” s 217

"Hän oli soittanut Iirikselle itkuisella äänellä ja sanonut, että oli kokenut liian vähän, elänyt kuin pieni ja sievä kanarialintu, joka lauloi aina samaa sävelmää. Hän oli koko ikänsä kuulunut jollekulle [..]"  s.34

"Hän himoitsi miehiä, jotka osasivat  vaihtaa öljyn autoon ja avata kylpyhuoneen tukkeutuneen viemärin, miehiä jotka tiesivät miten soudetaan järven yli ja miten vene sidotaan laituriin. Toisaalta hän halusi kumppanin, joka liikuttui nähdessään pingviinivauvan  [..]. Sellaisia miehiä oli luultavasti noin kaksi prosenttia maapallon väestöstä." s 130

"Sulla on liikaa aikaa ajatella"
"Ihmisellä ei ole koskaan liikaa aikaa ajatella. Meillä on aikaa liian vähän." s194

"Mä en jaksa aina pitää asioita järjestyksessä.
-Mä ymmärrän sun pitää sotkea ne välillä. " s.223

"Ei elämässä ole oikeitä päätöksiä. On vain päätöksiä". s. 224


Taina Latvala kirjoittaa kaunista kieltä. Hänen tyylinsä on konstailematonta ja yksinkertaista, mutta ei tylsää. Hän tietää, että tarinan juju on yksityiskohdissa. Kirja kosketti ja viihdytti, mikä taitaa olla yksi tärkeimmistä asioista, jota lukukokemus lukijalleen voi tuottaa. Lämpimät suositteluni!


Kiitos Otava pr- kappaleesta  

3 kommenttia :

  1. Tämä onkin ollut mielessä lukea ja nyt sain aikaiseksi laittaa varauksen kirjastoon. Kiitti vinkistä :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kivalta! Mä oon ihan hurahtanut Book Beatiin, täytyykin kurkata onko tää siellä...

    VastaaPoista
  3. Hyviä poimintoja. Kuulostaa kyllä hyvältä kirjalta. On aina mielenkiintoista lukea erilaisista suhteista, sisarussuhteista myös <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top