Throwback friday

perjantai 12. lokakuuta 2018

Luin eilen vanhoja postauksia, ja löysin tämän vuodelta 2008 ajalta, jonka olin jo unohtanut. Nauratti ja ajattelin, että onpa kiva kun pojat ovat jo isompia....

Ihanaa viikkistä, typyt! 

** 


Täällä on taas sattunut ja tapahtunut. Perheidylli ja harmonia kateissa ja tuntuvat kovin kaukaisilta. Juhannukseemme on sisältynyt paljon siivousta, oikeastaan siivousta siivouksen perään. Välillä ovat hermot olleet riekaleina. Voisiko joku kertoa minulle mistä on peräisin molempien lasteni pakkomielteinen kiinnostus nesteistä; pesuaineista, oliiviöljyistä, hiuslakoista, rasvoista, hajuvesistä?







- Parvekkeemme kuorrutettiin Pepsi Maxilla juhannusaattona. Litra nestettä löytyi lattialta, puoli litraa seiniltä ja katosta, osa taisi mennä poikiemme vatsaan.
- Kylpyhuone ”pestiin” samana aamuna Erioil rasvalla, ja koska siinä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi likaa räjäyttävää pesuvoimaa, Palmolive saippuaa pursotettiin päälle, 2 dl ja ei kun lotraamaan ja kuuraamaan. Kylpyhuone oli kuin luistinrata, siinä oli kylpyhuoneessa asuvilla sokeritoukillakin liukastelemista.
- Juhannuspäivänä nuorin naskalimme on ”vartioimatta” noin 5 minuuttia ja sinä aikana hän ehti hakea oliiviöljypullon keittiöstä, kaataa siitä puolet takkaan
- Alkuviikolla nuorimmainen karkaa vaipan vaihdon jälkeen parvekkeelle, ja lorauttaa kunnon pissiloraukset parvekelasien päälle. Hohhoijaa.
- Tänään illalla meinasi jo tulla itku pelkästä väsymyksestä, kun estin suuren pursotusvaahdotustragedian tapahtumisen viime minuuteilla, esikoisella oli jo 0,5 dl Arielia lirautettu auton peräkärryyn, ja märkä rätti siinä siivousvalmiudessa auton lavalla

En voi käsittää, välillä sitä on vaan ymmällään. Onko tämä minun vikani, onko kasvatus mennyt jo nyt jotenkin pieleen? Kokevatko lapset velvollisuudekseen pestä koko ajan, koska meillä on välillä sotkuista?

Kun esikoiselta kysyy miksi hän tekee näitä asioita, hän vastaa kirkkain silmin "mä halusin pestä ikkunoita" tai lattiaa, tai mitä milloinkin. Ja totta vieköön, en epäile hänen sanojaan. Niin hän varmaan halusikin. Hän on niin kovin touhukas, energinen, johonkin se energia on suunnattava. Ja kun usein kotona hänen pesutoimiaan estetään, varmaan asiasta tulee entistäkin ”houkuttelevampi”, kuin uutuuttaan kiiltelevä autonkuljetusauto, jota hän kuolaa lelukaupassa. Välillä sitä ei tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin tai mitä tehdä tai sanoa. Välillä sitä suuntaa katseensa kohti taivasta ja odottaa, että vastaus annetaan hopeatarjottimella, lahjana.

Yhtäkkiä kirkas sininen ilmestys tupsahtaa eteeni, kuin enkeli konsanaan. Sehän on Itse Superäiti, sinisissä trikoissaan! Hän tulee apuun kun häntä kipeimmin tarvitaan. Hän huikkaa minulle poloiselle levollisella lempeällä äänellä: ”Rakas Elisa, lopeta typeryydet, suu suppuun, ihmishenkiä ei olla menetetty. Hengitä syvään ja laske kymmeneen! Sitten keräät pesuaineet kylpyhuoneen ylähyllylle ja siellä on niiden säilytyspaikka täst lähin -etkä enää unohda niitä minnekään muualle. Ja oliiviöljyn siirrät keittiön tiskipöydältä ylemmäs taivasta kohti.”

Onneksi Super äiti pelasti minut! Hänen ansiotaan on, että aivoissani yllättäen tapahtui älyllistä toimintaa. Purnukat sijaitsevat tätä nykyä oikeissa paikoissa ja minä luotan tästä lähtien Superäitiin – häneen nimeensä minä vannon, kautta kiven ja kannon.

5 kommenttia :

  1. Voi tuota menoa mitä sielläkin on ollut. Meillä on tosiaan tyttö ja poika ja silti on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Nivealla kuorrutettiin vessan patteri, ihan vaan siksi, että se näytti kuivalta. Hiukset leikattiin, koska kaveri oli oppinut käyttämään saksia, mankka oli tuhannen p:n päreenä kun sinne sisälle piti kurkata yms. Onneksi lapset on jo isoja :D
    Kivaa viikkistä Taru <3

    VastaaPoista
  2. Tuollainen oli meillä aikoinaan ihan perussettiä :) Pojat olivat myös niin nopeita, että aina emme selvinneet sellaisilla jutuilla, jotka pystyi pesemään pois. Osa vaurioista on vieläkin korjaamatta :D :D

    VastaaPoista
  3. En kestä mitä pieniä suloisia tiitiäisiä. <3 Ihanaa sunnuntaita Taru <3

    VastaaPoista
  4. Voi liikkis mitä palleroita ♥ Joskus kun katsoo kuvia muutamia vuosia taaksepäin, niin ei voi kuin ihmetellä. Että aika menee niin nopsaan, hyvässä ja pahassa. Kommelluksetkin on nykyään vähän erilaisia kuin vuosien takaiset sähläykset :D
    Ihanaa alkanutta viikkoa! :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top