Myötätunnosta ja ihmisyydestä

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019


Olen miettinyt viime päivinä paljon myötätuntoa ja ihmisyyttä.
Esim. miten suhtautua siihen, että metrossa kulkee sokea mies kepin ja pienen rahakipon kanssa? Hän horjuu kävellen tärisevässä metrossa ja ihmisten katseet kääntyvät ikkunaan, vaikka maisema olisi kiviseinä. Sokeus on helppoa monenlaisissa tilanteissa.

Itse istuin taanoin metrossa ja katselin tilannetta etäältä. Vaunu oli täynnä matkustajia laidasta laitaan. Mukana oli n 15v reppuselkäinen poika, joka ei näyttänyt vauraalta mutta joka kaivoi sokean miehen nähdessään lompakkonsa esiin ja kaivoi esille 1 Eur kolikon ja antoi sen sokealle. Eikä siinä kaikki, metro ajoi hurjaa vauhtia, sokea mies horjahti hetkeksi ja oli kaatua, jolloin nuori mies otti sokeaa miestä olkapäästä kiinni, ja piti huolta miehestä loppumatkan.

En tiedä.....mikä noista nuoren miehen eleistä teki minuun suuremman vaikutuksen? Ehkä kuitenkin yksinkertaisesti se, että hän välitti. Hän aidosti välitti. Yksi ihminen metrovaunusta. Ja juu, en nyt tässä ota kantaa onko metromatkustajien velvollisuus avustaa köyhää näkövammaista, kirjoitan pelkästään välittämisestä. Me monet elämme niin kovatahtista arkea, juoksemme oravanpyörässä laput silmillä,  ehdimmekö olla läsnä kanssaihmisille? Aidosti?

Kuinka montaa ihmistä minä tarraan kiinni metrossa, kun metro kurvaa kaarteessa?
Kysyn ma.


12 kommenttia :

  1. <3!
    puhut suurta asiaa! Tässä ajassa pitää olla niin armollinen itselleen ja pitää huolta itsestään ja olla olemassa itselleen - pitäisikö olla myös läheisille, ihmisille ympärillään?
    Käden ojentaminen on tosinaan aivan liian vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tunnistan tuon kiireen ja silmät lapuilla elämisen arjessa. Mutta se on ihan pepusta. Varsinkin nyt kun on työtön, näkee asiat hitaammin ja eri silmin ja olen oikeastaan kiitollinen siitä. <3

      Poista
  2. Olin tyttären kanssa viime viikonloppuna Helsingissä koulutuksessa. Koulutuksen jälkeen oli aikaa kierrellä Helsingissä. Metrossa kuuntelin miehen ja vanhemman naisen keskustelua. He olivat toisilleen tuntemattomia, mutta yhteinen sävel ja huumori löytyi heti. Kuulin, että naisen piti jäädä rautatientorille. Mies muistutteli naiselle asiasta, kun itse jäi aiemmalle pysäkille. Koska itse jäimme rautatientorille, sanoin naiselle, että nyt teidänkin pitäisi jäädä tähän. Jutustelimme siinä yhdessä kävellessämme. Hän naurahti ja sanoi "kun te puhutte tuolla lailla" - kaenuunmurre tuntui tutulta :) Nainen halasi ja jatkoimme matkaamme. Ehkä hieman häkeltyneenä, että mitä tässä tapahtui. On tärkeää tulla nähdyksi. No, tämä oli tällaista tuumastelua, mutta kommentti kummiskin. Ihanaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina, kun näkymättömyyden muuri romahtaa, ja jotain herää, se on aina pieni ihme. Kiitos kun jaoit tarinasi. On tärkeää tulla nähdyksi.
      Ihanaa pääsiäisen jatkoa Tarja <3<3

      Poista
  3. Maailma olisi kyllä parempi paikka, jos ihmiset olisivat myötätuntoisempia. Joskus se on se pieni juttu, joka on toisen päivän paras hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt viime aikoina ollut muutama tilanne, kun olen itse saanut näyttää myötätuntoa. Siitä kiitollisena itsekin. <3

      Poista
  4. Minä olen monesti seuraillut nuoria arjen keskellä. Heistä tosi usein puhutaan pahaa, mutta suurin osa on aivan ihania, välittäviä ja kohteliaita. Ihana nuorimies ollut liikenteessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä alan uskoa (ja olen siitä onnellinen), että nuorissa on tulevaisuus. Ihanat nuoret <3

      Poista
  5. Kun luin tätä, jäin miettimään itsekin, mitä olisin tehnyt. Ja tunsin piston sydämessä.
    Riemullista pääsiäistä, Taru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin mietin samaa, enkä tykännyt itsestäni yhtään.
      Valoisaa pääsiäistä <3<3

      Poista
  6. Sukulaistätini 84 v. luki kirjan Ohikuljetut, joka kertoo romaniankerjäläisistä. Sen jälkeen hän on pyrkinyt juttelemaan jotain kerjäläisten kanssa aina kun antaa kolikkonsa. Jotkut heistä osaavat puhua sen verran englantia, että voivat kertoa jotain. Hän itse on niin pikkuinen ja vanha, että on aina saanut tosi ystävällisen kohtelun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ja kaunis tarina, kiitos kun jaoit sen. Mä olen oppinut omalta äidiltä, että kerjäläisille pitää säännöllisesti antaa rahaa. Ja niin annankin, mutta tuo, että puhuu muutaman sanan, katsoo silmiin ja on läsnä. Sitä kohti. <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top