Minä olen nainen ja äitini tytär, joka on äitinsä tytär, joka on hänen äitinsä tytär.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Äitienpäivä. Viime päivinä olen miettinyt paljon äiti-tytär suhteita. Omaani ja ystävien.

Äiti-tytär-suhde on suhteista kaikkein symbioottisin ja siksi pahimmassa tapauksessa myös haavoittuvin. Äiti on lapselle paitsi lähin hoivaava, joka antaa turvaa ja lohdutusta mutta myös tärkein naisen malli. Poika vaihtaa samaistumiskohteen äidistä isäänsä n. 3 vuoden iässä mutta tytön samaistumisen äitiin jatkuu murrosikään saakka. Juuri tämän vuoksi itsenäistymisprosessi eroon toisista on niin tärkeä molempien kasvun kannalta. Pystyäkseen elämään omaa elämäänsä, tyttären on repäistävä itsensä irti äidistä.

Olen perheemme esikoinen, joka otti vastuunkantajan roolin jo varhain. Koulussa menestyminen oli mulle elintärkeää ja koulukirjan unohtuminen kotiin aiheutti lähes itkukohtauksen. Erityisesti koulussa olin kiltti, ehkä jopa suorittajakiltti. Toisaalta minussa on aina ollut luovuutta- se on/oli minulle elinehto ja sitä tuettiin aina kotona. En kapinoinut pahemmin edes murrosiässä. Olin tuolloinkin pärjäävä, hyvin koulussa menestyvä tyttö, joka ei aiheuttanut päänsärkyä vanhemmilleen. Luin paljon, olin sporttinen, sosiaalinen ja poikaystäväni olivat melko kelpo tapauksia hekin.

Vuosia kului. Koin hyviä ja huonoja ihmissuhteita - opettavaisia tosin kaikki tyynni. Opiskelin, kokeilin siipiäni myös ulkomailla, etsin itseäni, löysin työpaikan ja löysin rakkauden; miehen, jonka kanssa halusin saada lapsia. Lapsia - elämäni rakkauksia- siunaantui kaksi. Olin hyvin kiitollinen ja hetkittäin hyvin onnellinenkin mutta jotakin meni pieleen. Siinä vuosien saatossa kadotimme mieheni kanssa yhteyden toisiimme, emmekä löytäneet enää toistemme luokse. Olin surullinen, pettynyt, että ydinperheemme hajosi, ja aivan romuna. Yritin olla vahva ja pärjäävä nainen, hyvä äiti, mutta loppujen lopuksi voimani loppuivat.

Yllätys olikin (vai oliko sittenkään?) suuri, että kapina ja itsenäistymiskriisi äidistä tuli minulle keski-iässä sen jälkeen kun olin eronnut miehestäni. Koska ero sai minut kyseenalaistamaan koko elämäni ja samalla miettimään kuka minä oikein olen, koin, että vastaus juuri tähän kysymykseen piti löytää täysin yksin, ilman kenenkään tukea. Aikaisemmin olin tukeutunut monessa mielipideasiassa äitiini ja nyt aloin kyseenalaistaa myös äitini mielipiteitä, riitelin hänen kanssaan paljon ja hän vastaanottikin aika paljon.

Kun psykoterapian avulla tein pesäeroa ja itsenäistymisprosessia moneen asiaan ja tahoon ja samalla vahvistuin naisena. Käsittelin paljon sitä, millainen nainen haluan olla, mistä tykkään, mistä en, ja onnekseni samalla katkaisin henkisen napanuoran äitiin tuolloin - keski-ikäisenä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hienoa on se, että tänä päivänä äiti ja tytärsuhteemme on kunnioittava kaverisuhde, jossa toiselle uskaltaa sanoa ei - puolin ja toisin. Emme pahemmin puutu toistemme elämään, mutta apua tai mielipidettä pyydetään puolin ja toisin. Soittelemme usein, suoria olemme edelleen, asioista puhutaan avoimesti ja välillä kissojakin nostetaan pöydälle. Ja mikä parasta osaamme sanoa toisillemme anteeksi. Kiitos äiti, että olet.



Ymmärrän nyt, että minä olen nainen ja äitini tytär, joka on äitinsä tytär, joka on hänen äitinsä tytär. Me kaikki olemme lopputuloksia sukupolviemme kokemuksista ja perinnöstä, hyvässä ja pahassa. Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, joko tai, on niin paljon harmaan sävyjä. Asia periytyvät sukupolvelta toiselle, mieheltä miehelle ja naiselta naiselle. Me kaikki teemme parhaamme, niillä kyvyillä ja kapasiteetilla, jotka omaamme. Tärkeintä olisi vaalia ja siirtää eteenpäin uusille sukupolville niitä hyviä asioita, joita opimme aikaisemmilta sukupolviltamme kun taas ne huonommat asiat - ne voisivat jäädä menneeseen. Sellainen on toiveeni. Miten se saavutetaan? Uskon, että parempi tulevaisuus saavutetaan perheissä ja suvuissa puhumalla, kysymällä, vastaamalla, ymmärtämällä ja loppujen lopuksi anteeksiantamalla. 

Lempeää äitienpäivää, murut!


13 kommenttia :

  1. Upea kirjoitus. Tuo on niin totta, että napanuora äitiin on katkaistava ja joskus se voi kestää. Haluan olla äiti, jota ei tarvitse miellyttää, ei tarvitse miettiä loukkaannunko jostain, haluan lasteni tuntevan olonsa vapaiksi, koska näin olen saanut itsekin tuntea suhteessa isovanhempiini, joille viidentenä lapsena ja kun kotoa muutin, he olivat 70-vuotiaita, niin eivät enää jaksaneet hötkyillä, eikä minun tarvinut hötkyilla heihinkään päin. Miten vapauttava ihmissuhde.

    oma äitini, jonka kanssa en ole koskaan asunut, siitä kaikesta tuskasta voisin joskus kirjoittaa kirjan, jahka aika on hänestä jättänyt. Suhde, jossa kaikki on epätervettä.

    Ihanaa äitienpäivää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultainen <3 Samaa toivon minä, että lapset saavat kasvaa omiksi persooniksi, ilman että minua tarvitsisi miellyttää. Uskon, että siinä olen onnistunut vaikka monta asiaa on varmasti mennyt pieleen, enkä todellakaan ole täydellinen äiti. Kyllin hyvä ehkä korkeintaan.

      Mä niin toivoisin, että kirjoittaisit äidistäsi kirjan. Lukisin sen heti. Eivät ne äiti-tytär suhteet ole helppoja, olen joskus miettinyt, että onni etten saanut tyttäriä, heidän kanssaan olisin varmasti mokaillut vielä enemmän.

      Halaus <3

      Poista
  2. Ihana postaus <3 Kaunista äitienpäivää sinulle Taru <3

    VastaaPoista
  3. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  4. Luin nyt vasta tämän kirjoituksesi vaikka äitienpäivästä on jo aikaa. Ehkä elämänkriisejä tarvitaan, jotta pystyykin kyseenalaistamaan asetelmia, normeja ja asioita, joita pitää normaalina. Itselläni näiden samantyyppisen asioiden käsittelyyn meni lopulta noin 12 vuotta ja nykyään jo tuntuu että kaikki on melko hyvin balanssissa. Itseään ja omaa tietä etsiessään joutuu joskus menemään eteenpäin kyynärpäätekniikalla ja siinä rytäkässä kyllä vanhemmatkin saavat osansa. Juuri niinkuin sanoit, tärkeää on löytää se harmaa alue oman tien ja vanhempien viitoittaman tien välillä - valita mitä kasvatuksestaan valitsee mukaan otettavaksi ja mitkä taidot, tiedot ja arvot etsii muualta.

    Olen iloinen, että olet pystynyt tekemään isoja oivalluksia. Kuten olen joskus aiemmin kommentoinut jollekin, niin 100x helpommalla olisi voinut päästä kun olisi vain elänyt niinkuin sanotaan, mutta silti päivääkään en vaihtaisi pois siitä reitistä, minkä olen itse valinnut ��

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top