Parasta juuri nyt

- Oulunkylän suosittu ja kuuluisa pizzeria Capperi, jossa tapasin rakkaita ystäviä viikolla.  Parhautta olivat superherkulliset ja kutsuvilta tuoksuvat pizzat, mutta pizzoissa olisi voinut olla enemmän täytettä ja vähemmän vehnää, ottaen huomioon että oma pizzani maksoi 18 e.  Ja miksi muuten sitä ei useamminkin tapaa ystäviä viikolla, kysyn vaan?
- infernaalinen flunssa, joka on onneksi menossa ohi. Kyllä se vaan on niin, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa. Aina kun olen kipeä, syy löytyy mielestäni alun perin korvien välistä. Joko vauhti on liian suuri, enkä kuuntele itseäni tai sitten on muita murheita. Nyt taisi olla vauhtia liikaa...
- oivallus, että elämä etenee harvoin pakottamalla. Sen sijaan se tapahtuu hyvin usein ajallaan, yleensä silloin, kun vähiten odottaa. Ehkä se on se energia, joka silloin muuttuu otolliseksi.
- YLE Areenan Stacey Dooley Totuus halpamuodista -dokkari. Halpoja vaatteita ostammalla, me köyhdymme todellisuudessa, sillä halvatkaan vaatteet eivät ole ilmaisia, varsinkaan, jos niitä ostaa usein. Koska ne eivät kestä aikaa eivätkä kulutusta, eikä niitä ole suunniteltukaan kestämään, joudumme jatkuvasti ostamaan uutta.

- kuopus, jolla alkoi köksä ja toi kotiin itse tekemiään korvapuusteja 

- Billibin:n loaferit vuodelta kuokka ja kirves, jotka löysin varastosta
- tämä ajatus:
  …ettei naisen tule olla yhtäkään miestä varten, ei asettaa yhtäkään miestä onnensa ehdoksi. Joten entäpä jos minunkin tarinani päättyy vain risteykseen, katuvaloihin tai raitiovaunumatkaan minä tahansa keskiviikkona, eikä mitään erikoista tapahdu.
   Menen tien yli, sillä selvä.
   Sillä selvä, eikö niin?
   Ei fanfaareja, ei oivallusta, ja – ennen muuta – ei prinssiä, ei ketään. Pelkästään minä, Iiris Lempivaara, reikä sukassa, suklaata käsilaukussa, hätäkalja työpöydän laatikossa, kaaos kotona ja pään sisällä, mutta sydän painavana kaihosta ja ilosta, sata suunnitelmaa takataskussa, suunnitelmaa, joista yksikään ei liity siihen, miten löytää se oikea. Pieniä suunnitelmia, tai miksei isoja, mutta pelkästään itseni varalle.
- Riikka Pulkkinen

Voimaannuttavaa viikkistä, murut.

Pistaasipizza