Weekly Report

maanantai 18. marraskuuta 2019

Viime viikolla

- oli jotenkin tosi paskamaista fiilistä liikenteessä, olo takamuksen ja roskakorien välimaastosta, väsytti, tympi ja ketutti. Sielu oli täynnä henkisiä hiertymiä, tuntui että tämä jatkuvat synkkyys ja harmaus syö mut sisältä, flunssaakin pukkasi ja olo oli kaikenkattavan kurja. Nämä kaikki samat fiilikset käyn läpi joka vuosi veljen kuolinpäivän aikaan, joten toisaalta olin siihen vaurautunut. Huono fiilis oli vain kestettävä ja luotettava siihen, että se menee ohi, this too shall pass.
- viikon paskin päivä oli keskiviikko, tuntui että kaikki menee pieleen. Meinasin törmätä aamulla jossain väsymyshorroksessa töihin ajaessani (pysäkiltä lähtevään) bussiin (jolla tietenkin oli etuajo-oikeus ja koko homma oli mun syytä), ja pelästyin oikein kunnolla. Kotiin palatessani  teki mieli ottaa pitkä suihku ja pestä niljakkuus pois ymmärtäen kuitenkin ettei tässä mitkään suihkut auta. Ainoa mikä auttaa on aika.
- tein flunssaisena viimeisellä voimilla porkkanasosekeittoa ja voi pojat se oli hyvää. Keiton juju on rasiallinen Creme Bonjour ruohosipulituorejuustoa.
- viikonloppuna tapasin rakasta ystävää, joka oli tovi sitten täyttänyt 50 v. Oli oikein sydäntälämmittävää nähdä pitkästä aikaa, me molemmat olemme jotenkin niin syvällä arjessa, että viimeisestä tapaamisestä oli vierinyt liian paljon aikaa. Parasimme maailmaa 2,5 h ja kyllä teki hyvää. Tämän ystävän olen tuntenut yli 20v, tapasimme asuessamme kämppiksinä 90-luvulla opiskeluaikana. Kaikenlaista olemme kokeneet, välitämme ja tuemme toisiamme ja edelleen saatamme lopettaa toistemme lauseita. 
- huuhkaijien voitto oli jotain niin huikeaa.
- tapasin myös ex-anopin hänen synttäriensä merkeissä. Kävimme katsomassa Täydellinen joulu- elokuvan. Noh elokuvan joulu ei todellakaan ollut täydellinen ...mutta me nautimme. Samalla muistin taas, muistin taas, miten tärkeää on ympäröidä itsensä oikeanlaisilla asioilla. Kannattaa valita viisaasti, mitä sivustoja seuraa, mihin keskusteluihin osallistuu ja millaisessa seurassa pyörii. Jos hengailee päivät pitkät ryteikössä, ihan turha on kuvitella, että mielessä pyörii keväisiä kukkaniittyjä.
- iloitsin poikien viikonloppureissusta Lontooseen isän ja vaarin kanssa. Erityinen ilohyppy heille oli valokuvaan pääsy Thiemin (tennisstara) kanssa.






VIIKON OIVALLUS: Luin vanhoja blogitekstejäni vuodelta 2010. Blogitekstissä valittelen väsymystä, flunssaa ja valjua oloa. Pieni valo syttyi tästä tekstistäni :

"Mutta sitten päätin ottaa oppia eräästä mainiosta ystävästäni, optimistista, aidosta Lapin (?) typystä. Hän kertoi minulle viimeksi näkiessämme selviytymistarinan omasta vaikeasta aamustaan. Että heti aamusta oli v-ttanut, ottanut aivoon, ja hän tiesi, että työpäivästä tulisi taas kerran kiireinen ja rankka. Väsytti ja elämä tuntui raskaalta. Sitten hän päätti, että nyt sai riittää - että hän päättää että tästä päivästä tulee hyvä. Että kai sitä nyt väsyttää kun koko ajan hokee itselleen että väsyttää. Hän asteli kylppäriin ja sanoi omalle peilikuvalleen "olen aivan mahtimimmi, kerrassaan UPEA". Pisti korkeimmat nahkasaapaansa jalkaan ja lyhyistä lyhyimmän minihameen päälle. Lähti töihin liukastellen jäisellä jalkakäytävällä ja bussiin noustessaan moikkasi iloisesti bussikuskille - joka yllättäen moikkasi takaisin. Johan alkoi mieliala nousta, mustat pilvet häivetä pään päältä, suupielet nykiä ja kurtut oieta otsalta.

Ja kuulkas pojat ja tytöt kun näitä oppeja noudatin - eli epätoivon ja väsyn vimmalla katsoin itseäni peilistä vakavasti silmiin ja sanoin voitonriemuisesti: "Olen ihan hemmetin upea nainen", pistin valokynää mustien silmänalusiin, väriä poskiin ruusunpunaisella poskipunalla, pukeuduin uuteen raidalliseen merihenkiseen paitaani, taivasta hipoviin korollisiin saappaisiin, ja kyllä sitä tuli sellainen hennon orastava fiilis, että olen aika upea pakkaus. Että vaikka sataisi lunta vaakatasossa, satakoot! Että jos päätän, että tästä tulee paska päivä niin siitä tulee, mutta jos päätän että tästä tulee hjyvä päivä, siitä tulee vähintäänkin melko hjyvä =)
Joskus ihminen voi syöttää itselleen ihan minkälaista pajunköyttä vaan ja uskoa sen =)  "

VIIKON ELOKUVA: Täydellinen joulu Ohjaus: Taru Mäkelä


Täydellinen joulu kertoo hyperuusioperheen yhteisestä joulusta. Kuinka nerokas idea onkaan Outilta (Elena Leeve) kutsua kotiinsa jouluaatoksi kolme exäänsä (Mikko Leppilampi, Aku Hirviniemi, Iikka Forss), joiden kanssa hänellä on lapsia, sekä heidän puolisonsa uusine lapsineen?
Outin mies Janne (Antti Luusuaniemi) ei oikein idealle lämpene, mutta pirtsakan tomera nainen on järjestänyt jouluyllätyksen, koska hänellä on antaa miehelleen kaikkien aikojen paras lahja. Janne ja Outi ovat yrittäneet saada lasta jo pitkään, ja vihdoinkin Outi on raskaana. Mutta miksi ihmeessä Janne ottaa uutisen niin nihkeästi vastaan?

Ruotsalaiskomediaan perustuva kotimainen elokuva esittelee suomalaista joulua, jossa kiristyvät niin vatsanahka kuin pinnakin ja tilanteen epäuskottavuus puskee käsikirjoituksen läpi. Valitettavasti.  Ja kuitenkin, vaikka elokuva on juoneltaan pomppiva, räävitön (liikaa kiroilua ja v sanoja) ja ohjaus hiukan kallellaan, elokuva jollain hullulla tavalla naurattaa hurjasti. ihan vaan koska elokuva on niin överi, too much ja höntti ja päähenkilöitten joulu täynnä juopottelua, syöpöttelyä, kyräilyä, tappeluita ja juoruilua.

Jos jotain harmaana marraskuun päivänä tarvitsee niin naurua. Keinot ovat monet, sanoi emäntä kun kissalla pöytää pyyhki (veljeni yksi lempisanonnoista).  Legendaarinen Pirkko Mannola on erinomainen ja hyviä ovat myös Kari Ketonen sekä Pihla Maalismaa. Pihla Maalismaa esittää puolivahingossa paikalle päätyvää Marikaa, joka joutuu huvittuneena todistamaan aikuisten ihmisten älytöntä käytöstä. Pihlaa pitäisin silmällä myös tulevaisuudessa.

Tähtiä 3,5 

VIIKON HIMOTUS:  Mikä onhaan parempi juhlakampauksen väripilkku kuin panta. Ao Zaran vaihtoehto 17 e.

Ja miksei  panta voisi piristää arkikampausta?
Kuva



Engelin ranskalainen aamiainen on niin slurps

VIIKON AJATUS:
Jos vastoinkäymisen jälkeen olet enemmän kuin sitä ennen,
niin ei se ollutkaan vastoinkäyminen.

-Kaarlo Marjanen

Tsemppiä marraskuun lonkeron väriseeen viikkoon!

14 kommenttia :

  1. Tsemppiä tähän uuteen viikkoon! Siitä tulee varmasti parempi kuin edellisestä 😊

    Terkuin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murmeli, niin siitä on tullutkin. Olit oikeassa <3<3 Muiskuja JOhanna

      Poista
  2. Tuota roskapöntön ja pehvan välimaastosta kotoisin olevaa fiilistä on liikkeellä... Siihen vielä tämä marraskuinen pimeys, niin olen kohta kuin kuollut rotta. Tähän tarvittaisiin bling-blingiä, skumppaa ja räkänaurut vasten elämän tyhmiä juttuja!

    Tsemppiä marraskuuhun ja arkeen! Enää kk, niin ollaan jo melkein joulussa ja suklaarasiat ja punaviinit häämöttää näkökentässä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin samaa, että nyt tarvitsisi kimallusta ja räkänaurua esim. pikkujoulujen, pienten tapaamisten tai itse järkättyjen pikkujuhlien muodossa. Jotenkin vain harmillisesti arki imaisee kaikki voimat...ja se harmittaa. Onneksi olen kehitellyt edes jotain pieniä ilopulkkuja (eli pilkkuja) niin kuin käsittääkseni sinäkin. <3<3

      Tsemppiä sinnekin, nyt ollaan 20.11 ja kohta marras on jo ohi. Sitten alkaa se sunkin mainitsema joulun odotus, joka on jotenkin mulle helpompaa kuin tää marras.

      Muisk <3

      Poista
  3. Uskon että tuo vuosipäivä on ottanut koville ♥ Mulla on sama keväisin, tietyt menetykset eivät unohdu koskaan. Eikä tää harmaa marraskuu tietenkään auta asiaan, mutta olet jo taas hieman viime viikkoa vahvempi, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoit viisaasti: tietyt menetykset eivät unohdu koskaan. Aika parantaa ja silti kaipaus säilyy. Joka vuosi.

      Ja oikeassa olet, joka vuosi ollaan vahvempia..ja se ajatus, että elämä kantaa pysyy.

      Muisk.

      Poista
  4. Marraskuu on vuoden masentavin kuukausi. Minullakin se isäni kuolema vaikuttaa asiaan selvästi.
    Yritän keksiä joka viikolla jotain kivaa tekemistä, niin en ihan masentuisi tänne kotiin vaan.
    Minä olen miettinyt pannan ostoa, olen yhden ihanan nähnyt KappAhlissa, se voisikin piristää mieltä.
    Ihanaa uutta viikkoa Taru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin fiiliksesi, niin samoja olen itse kokenut. Juurikin se, että pysähtyy vaalimaan edesmenneitä rakkaita ja silti jatkaa elämäänsä - se olisi varmasti tärkeää.

      Pannat rulettaa. Ehdottomasti.

      Lämmin halaus Outi <3

      Poista
  5. Jos vastoinkäymisen jälkeen olet enemmän kuin sitä ennen,
    niin ei se ollutkaan vastoinkäyminen.... niin totta! Onko marraskuu nyt tämä raskain kuukausi selätettäväksi Suomessa? Toka vuosi Suomessa sitten 25 ulkomaavuoden jälkeen ja NYT tuntuu että tiukkaa tekee. Viime vuosi meni jonkinmoisessa Suomi-huumassa ja nyt tuntuu että JESTASjestasjestas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kun ihminen selviää vaikeasta elämänkokemuksestaan, hän huomaa olevansa kuin puu, joka taipuu tuulessa, muttei kaadu. Vaikeudet opettavat paitsi selviytymistaitoja, myös sen, että omat voimavarat ovat suuremmat kuin olisi osannut arvatakaan. Itse ainakin ajattelen, että OLEN selvinnyt ja tulen selviämään monesta vaikeasta asiasta....been there done that. Vaikka hemmetin vaikeaa on ollut, mutta kasvettukin on.

      Tsemppiä sinnekin harmauteen, kyllä me selvitään ihan jo vertaistuen avulla <3<3

      Poista
  6. Marraskuu on rankka jo ilman siihen liittyvää menetysten muistoa. Vähäisen valon määrä ei tee kenellekkään hyvää :(

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, ihminen kertakaikkiaan tarvitsee VALOA. Onneksi sitä voi olla omavaloinen - homma jossa onnistun kiikun kaakun :D

      Muisk!

      Poista
  7. Ihana blogimuistoviisaus löytyi! Mut hei, raitapaita ja 9 vuotta sitten. Tyylilyyli vailla vertaa!!!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top