Weekly Report

maanantai 2. joulukuuta 2019

Viime viikolla:

- Maarit Feldt- Rannan kuolema kosketti. Ihailtavaa, kuinka ihminen on kyennyt tekemään kuoleman edessä rauhallisen sovinnon elämän kanssa. Kumpa kykenisin aikanaan samaan. Toteamaan, että olin hyvä tyyppi, tein hyviä asioita enkä haikaile muun perään. Hyväksymään eletyn elämän.
- ruokapolitiikka oli suoraan italiasta ja hyvin pastapainotteista. Tonnikalapastasalaatti, pasta bolognese, tonnikalalasagne, itämaisia fibojakin toki oli currykana ja jasmiiniriisiä. Välillä tai itse asiassa hyvin usein tuntuu siltä, että tekee aina niitä samoja ruokia. Hiukan ärsyttävää!
- 22 yötä jouluun! Nyt viimeistään oli lupa hurahtaa ihan täysillä jouluhömpötyksiin. Ripottelin kotiin joulukoriseita sillä lailla sopivasti. Tässä vaiheessa tämä määrä koristeita tuntui hyvältä, mutta ennustan kyllä mielenliikkeiden nopeaa muutosta.
- pikkujoulut eli tiimi-ilta siirrettiin yllättäen tammikuulle. Höh nyt mulla ei ole yhtään joulua ja olo on jotenkin ...tyhjä ja orpo. Ehkä järjestän itse itselleni omat pikkujoulut, annan itselleni ison bonusjoululahjan esim 5000 e, sivelen glitteriä nenään, tanssin koirien kanssa piiritanssia joulukuusen ympärillä, juon liikaa munatoteteja ja snapseja, flirttailen liikaa itselleni, otan selfieitä omassa vessassa ja kaadun jossain vaiheessa iltaa omalle sohvalle ihan tonttuna
- käytin varmasti 10 h tehden sukulaisille joka vuosi annettavaa Ifolor kirjaa poikien vuodesta. Hyvä minä!
- lauantaina juhlimme rakasta lempityttöä. Niin happy, että tää tyttö on mun elämässä. Hän on ihana, energinen, topakka, super hauska, girly girl, lämmin ja fiksu.




Murut

VIIKON TV-SARJA: YLE Areenan Ennen kuolemaa. Tiheätunnelmaisen rikossarjan päähenkilö on poliisi Hanna Svensson (Marie Richardson). Nainen, jolla on korkea moraali ja vahvat periaatteet, mutta jolla on kimurantti suhde omaan poikaan.sa Ensimmäisen kauden jaksoissa Hannan poika Christian joutui pakenemaan ulkomaille, mitä ennen oli soluttautunut rikolliseen Mimican perheeseen. Kun uudet jaksot alkavat, Christian on edelleen pakosalla ja poliisin vuoto uhkaa hänen henkeään. Hanna ja hänen kollegansa Björn seuraavat vuodon jälkeä, ja tämä johdattaa heidät pelottavaan suuntaan. Aivan huippua ja laadukasta jännitystä! Suositteluni!

VIIKON KIRJA: "Saavuta tavoitteesi Nannan opastamana!
Motivaatiokirja tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvinvointivalmentaja Nanna Karalahti avaa omien kokemustensa kautta sitä, miten löytää tasapaino elämään perheen, työn ja parisuhteen ristipaineessa – ja kulkee life coachina lukijan mukana.
Nanna Karalahti puhuu kirjassaan inspiroivasti ja ajatuksia herättävästi elämäntapamuutoksesta kohti tavoitteiden saavuttamista. Hän kulkee rinnalla opastamassa, kuinka taltuttaa kiire ja löytää aikaa oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Nannan mukaan elämäntapaa ei voi keksiä tyhjästä – se muodostuu oikeista valinnoista jokaiselle omalla tavalla. Olivat tavoitteet sitten treenaamiseen, hyvinvointiin tai elämänhallintaan liittyviä, ne on mahdollista saavuttaa." Adlibris
Näitä tsemppikirjoja alkaa olla niin paljon, että välillä se ihan ärsyttää. Tuntuu, että niissä toistetaan samoja asioita  ja ohjeita kyllästymiseen asti. Nanna kertoo kirjassa esimerkkejä omasta elämästään ja henkisestä kasvustaan, eli se olikin uutena tuleva aspekti niille, jotka ovat selfhelp-, mindfullness- ja elämäntavat uusiksi -tyyppisiä kirjoja aiemmin jo lueskelleet.

Puhutaan ensimmäisistä askelista, rohkeudesta ja armollisuudesta. Unelmien suunnittelun vaiheista puhutaan, kiireen ja vanhojen huonojen tapojen selättämisestä. Miten löytää elämän top5-tärkeimmät asiat. Lopusta löytyy joitakin treeniohjelmavinkkejä.

Joitakin tuttuja vinkkejä kirjassa oli ja joitakin uusiakin löytyi. Positiivista oli Nannan avoimuus, valoisuus ja kannustava tapa kirjoittaa, siitä plussaa.
Kirja on osittain inspiroivaa psyykkausta ja täten suosittelen kirjaa erityisesti sohvaperunoille!

VIIKON AJATUS: Kun vauhti kasvaa, näköala supistuu. Vain hidastus avartaa. -Eero Silvasti

VIIKON KAPPALE: Ehkä maailman hyväntuulisin joulukappale. Tykkään!



6 kommenttia :

  1. Hihitin täällä ääneen tuolle sun omalle pikkujoululle :)
    Tuo Erinen kappale oli kyllä ihana pirtsakka, mutta mun suosikki oli JVG:n versio sika-biisistä.
    Ihanaa viikkoa sulle Taru <3

    VastaaPoista
  2. Sun selffie-pikkujoulut kuulostaa hauskoilta, pitäisköhän pitää samanlaiset kun ei noita pikkiksiä mullakaan tänä vuonna ole;)

    VastaaPoista
  3. Meillä on työpaikan jouluillallinen pari päivää ennen joululomaa, mutta parhaat pikkujoulut taitavat olla ne, joissa saa olla kotona verkkareissa ja villasukat jalassa.

    Pari Ifolor-lahjaa on jo tehtynä, mutta pari kirjaa pitäisi vielä pakertaa tällä viikolla. Onneksi edes kuvat on jo valikoituina omiin kansioioihinsa.

    VastaaPoista
  4. Minusta tuo oma pikkujoulu kuulostaa jopa hauskemmalta, kuin joku muu versio. Voisko sen saada livenä somessa? ;)
    Ihana kokoelma kivituikkuja! Mulla oli moinen myös aikanaan, mutta se muutti sitten muualle. Vähän haikailen.
    Mukavaa viikkoa, relax!

    VastaaPoista
  5. Olen miettinyt Maarittia paljon, pelottiko kuitenkin loppua kohden. Luulen, että kuoleman edessä ihmisen tunteet ovat vuoristorataa, voi olla sinut asian kanssa ja järjen äänellä kertoa kaikesta ja välillä voi pelottaa kovasti ja olla katkerakin. Hän kuitenkin opettaa elämän kauneutta, arvostetaan mitä meillä on, ei pidetä itsestäänselvänä. Hänen muistolle. <3

    Mukavaa viikkoa Taru. <3

    VastaaPoista
  6. Minunkin ajatuksissa on pyörinyt Maarit. Arvostan sitä avoimuutta, millä Maarit on kertonut elämästään ja lopun tulemisestaan. Jotenkin uskon, että hän on löytänyt rauhan ja tyyneyden, vaikka hetkittäin mielen voi vallata myös pelkokin. Maaritin kuolemasta olen tuntenut surua ja elämän ennalta-arvaamattomuuden tuskaa. Maarit sairastui amaan syöpään samaan aikaan isäni kanssa ja olen nähnyt häntä sairaalassa. Silloin valmistauduin siihen, että isäni ei välttämättä selviä. Ajattelin, että nuorehko Maarit toivottavasti toipuu. Ajattelin myös, että onneksi äitini on vielä niin hyväkuntoinen, että pärjää varmasti, vaikka isä menehtyisikin syöpään. Nyt tuosta kolmikosta ainoastaan isäni on jäljellä.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top