Kun on ollut vähän väsy ja huono ystävä

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Olen viime päivinä miettinyt paljon ystävyyttä. Olen valitettavasti tajunnut olleeni huono ystävä tänä koronakeväänä ja -kesänä. Olen ollut väsynyt ja stressaantunut, joka on johtanut siihen etten ole jaksanut soitella, nähdä, viesteillä ystävien kanssa samaan tapaan kuin ennen. Arvatkaapas miten harmittaa ja surettaa, että olet tilanteessa, jossa et vaan jaksa nähdä ystävää ihan vain siksi, että jos tapaamisessa pitää feikata pirteää, se vie enemmän energiaa kuin antaa? Sama pätee bloggaamiseen, tiedän, että kommentointi blogissa on laahannut itsellä valitettavan paljon ja olen niin pahoillani asiasta.  

Olen normioloissa mielestäni hyvä, lämmin ja huumorintajuinen ystävä. Pidän yhteyttä, kannustan, annan myötätuntoa, lähetän kortteja, huomioin juhlapäivät, ehdotan treffejä, olen aktiivinen kyltyyrikerhon vetäjä.  Jos tämän syksyn projektina on työpaikan löytäminen, kodin viihtyisäksi saaminen niin sitä on myös ystävyyssuhteiden aktivoiminen ja paremmaksi ystäväksi (toki myös äidiksi, siskoksi, lapseksi, bloggaajaksi) tuleminen. Pikku hiljaa.      

Mitä me olisimmekaan ilman ystäviämme tai läheisiä? Emme kovinkaan paljoa. Kovin olisi yksinäistä, tyhjää, hiljaista elämämme ja päivämme.


Olen huomannut, että minua vetävät puoleensa ihmiset, jotka uskaltavat olla omia itsejään. Ihmisiä, joilla ei ole rooleja kannettavanaan. Ihmisiä, jotka uskaltavat olla tavallisia, epävarmoja, vaillinaisia, virheiden tekijöitä, hönttejä ja hupsuja. Onneksi tällaisiä ihmisiä löytyykin elämästäni paljon. Monet ihanat, riemastuttavat ystäväni ovat tällaisiä ja perheeni myös. Me voimme tavata toisemme "riisuttuina", meidän ei tarvitse kantaa rooleja, pellehattuja, merkkivaatevarustuksia tai naamioita tapaamisiimme. Voimme kertoa miten olemme mokanneet, ja ystävä heittää suuntaasi myötätuntoisen katseen ja tsemppaa. Voimme kertoa laiskuudestamme, kun viikkosiivous jäi työpäivän jalkoihin ja ystävä nyökyttelee hyväksyvästi. Ystävyys on myötätuntoa, lämpöä, hyväksyntää

Joka tapauksessa, kiitos kaikille ystävilleni ja perheelle LÄMPIMÄSTÄ ystävyydestänne, vaikka en ole ollut paras ystävä tänä vuonna. Kiitos lapsilleni, jotka olette minulle maailman rakkaampia, vaikka äiti on ollut pitkään vähän väsy.  Kiitos blogin lukijoilleni, jotka ovat jaksaneet kommentoida ja kannustaa. Olette kaikki minulle tärkeitä, ja haluan olla elämässä enemmän läsnä juuri teille. 

12 kommenttia :

  1. Elämä on aaltoliikettä, jossa voimavarojen määrä vaihtelee. Ehkä nyt on se aika, kun ystäviesi vuoro on kannatella sinua enemmän ja olla aktiivisempi osapuoli ystävyydessäsi. Tosiystävät tekevät sen mielellään. Ja tosi ystävät ymmärtävät myös sen, että välillä ystävän kanssa ollaan vähemmän tekemisissä ystävyyden silti siitä haalistumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä siitä, että on aaltoliikettä, meille kaikille. Ja ehkä ystävyyden juttu on juuri se, että välillä olet kannattelija ja välillä sinua kannatellaan.

      Kaunista viikkoa Kepponen!

      Poista
  2. Samaistumispintaa nähtävissä - vähän huono hoitamaan suhteita jos arki ja kiire kovia! Olen itse äärimmäisen huono soittamaan tai jopa vastamaan puheluihin, en vaan yhtään ole puhelimessa pölpöttäjä. Tykkään vaan niin tavata face to face vaikka pikaisesti kahvilla tai pitää pidemmän kaavan illanistujaiset meillä kotona ja hemmotella ystäviä kaikilla herkuilla. Todellinen ystävyys mitataan kuitenkin pyyteettömyydessä ja siinä, että on aito ja saa olla heikko/väsynyt, silti toinen tukee ja pysyy rinnalla. Lempeää viikon jatkoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse hoidan väsyneenä ystävyyttä juuri puhelimessa, esim mökki- tai työmatkoilla. Ne ovat sellaista vapaata aikaa, jolloin voi puhua rauhassa.

      Vaikka ystävyssuhteeni ovat varsin rehellisiä, jossain vaiheessa uupumista sitä voi saavuttaa sen pisteen, ettei vaan JAKSA tavata ketään. Ei jaksa puhua, tsempata "normaalia", ja se on kauhean surullinen tunne. Ja suorastaan häpeällinen. Ainoa mitä jaksaa on olla, ja samalla sitä toivoo, ettei kukaan vaatisi multa mitään.

      Samaa mieltä siitä, että ystävät ymmärtävät ja ainakin omalla kohdallani, he ymmärtävät koska ovat itse kokeneet uupumuksen. Sellaisilta ystäviltä sitä saa wa iin tsemppiviestejä ja empatiaa. Ja se on juuri sitä pyytteetöntä ystävyyttä.

      Halaus sinne!

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta. Näen Karkkilan Miaa tasaisin väliajoin, mutta muut ystävyyssuhteet ja siskoni tapaamiset yms. ovat jääneet aivan minimiin ja tämä kyllä harmittaa. Tosin me ollaan vain ihmisiä ja välillä pitää myöntää, että ei jaksa tai huvita tai ei vain ole aikaa. Minullakin on nyt alkanut aivan uusi arki ja tuntuu, että nyt voisin taas nähdä enemmän porukkaa, ainakin viikonloppuisin.
    Hyvät ystävät tunnistaa siitä, että ei tarvitse usein nähdä, mutta jutut ei kuitenkaan tavatessa ole mihinkään kadonneet.
    Ihanaa keskiviikkoa sinulle Taru ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama tunne, nyt alkaa tuntua että mulla on taas energiaa tavata ystäviä ja ihmisiä. Se on ihan parhautta!

      Valoa sinne ystäväiseni <3

      Poista
  4. <3
    Täällä myös yksi surkeä ystävä. Taidanpa soittaa ystävälle, jota en ole nähnyt kuukausiin. On ollut koronaa, töitä ym. Ystävän synttäritkin jätin väliin.
    Iloa torstaihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista olla armollinen itsellesi, meillä kaikilla on kausia, kun ei vain jaksa/ehdi. Ja se on OK.

      Lämmin halaus ja positiivista energiaa arkeen. <3

      Poista
  5. Komppaan Rva Kepposta ja huomasin jossain kohden miten ihanan synttärietkon järjestit ystävällesi oliko pinkille. Olet varmaan liian ankara, uskon että olet ihana ystävä aina. <3

    Pus Taru. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi. Onneksi olen hyvä tekemään korjausliikkeitä siinä kohtaa kun energiat alkavat palata. Ja se antamisen/yllättämisen tunne on vallan ihana, tulen niin iloiseksi kun jaksan taas olla sellainen ihminen.

      Puss ja hal sinne <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top