Viikkoraportti

maanantai 26. lokakuuta 2020

 Viime viikolla:

- oli ensimmäinen viikko jolloin pimeys, harmaus, korona, työttömyys ja huolet saivat mielen matalaksi. Kaipasin jotakin ilokasta arkeen, sellaista joka nostaisi mielen perusmössön yläpuolelle. Sitten mietin kaikkia niitä vaikeita ja vittumaisia asioita, joista olen kiivennyt yli - ja tuli vähän parempi mieli, elämä kantaa, ja hyvin mä kuitenkin vedän. 

- skrabailin ekat pakkasikkunat autosta, ei ehkä mitään mieltäylentävää

- harkitsin vakavasti kirkasvalolampun hankkimista. Tori.fi:sta kun katsoin käytetyn lampun saisi 20-40 eurolla. Ehkä repäisen ja ostan ! 

- kamu vinkkasi, että inkiväärishotteja voi tehdä itse, ja ne säilyvät jääkaapissa 2 viikkoa. Ostin jo ainekset eli inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa. Raporttia seuraa! (klik)

- Vain elämää tuli katsottua tv:n äärelle nauliintuneena. Ressun Antaudun- versio kosketti, varsinkin kun Ressu lähti vetämään omaa versioitaan hyvin jännittyneenä ja epävarmana.  Stigin veto veti taas veti hymyn korvalle ja siitä tuli niin hyvä mieli! Anna Korisevan  Kyynelten virta kosketti myös.  Muutenkin tämä kausi on hyväntuulisin ever, porukka tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä, läppä lentää ja naurua riittää. 

- viikonloppuillat olivat pyhitetty Kirjamessuille verkossa. Mielestäni tapahtuma oli yllätyksekseni todella onnistunut, katsoin haastattelut ilman hälinää kotisohvalta, ajan kanssa. Anna Kortelainen, Miikka Nousiainen, Henriikka Rönkkönen, Jo Nesbo, Mercedes Bentso, Ella Kanninen, Maaret Kallio. Kari Hotakaisen haastis oli mieleenpainuva: "parhaiten pärjäävät ne, jotka osaavat kertoa parhaimman/myyvemman tarinan itsestään. [..] toivoisin että maailma olisi mahdollinen niille, jotka eivät osaa kertoa itsestään yhtään mitään "

- lauantaina näin ystikset Harju 8 brunssin merkeissä. Paikka on muuten yksi mun ehdottomia suosikkeja,  Koko paikan atmösfääri oli boheemi ja rento, vanhan kivitalon korkeassa tilassa. Ruoka oli maittavaa ja seura mitä parhainta. Pieni ilohyppy!

VIIKON VAATEINSPIS:  Nyt vasta heräsin ruutukuoseihin!  Tänä syksynä ruutua näkyy niin takeissa, hameissa kuin housuissakin. Parasta on, että vallalla ei ole pelkkä mustavalkoinen vaan värikkäitä ruutukuoseja näkyy katukuvassa tänä vuonna suurissa määrin. Joka tapauksessa ao. & Other Stories jakku on vallan ihana! 

Kaikki vaatteet: & Other Stories 

Vegaaninen sörkän lautanen









VIIKON ELOKUVA:  Aurora (2019)  Pakkohan tämä elokuva oli nähdä, varsinkin kun se kahmi taannoisessa Jussi-gaalassa huikeat 7. palkintoa. Aurora on vuonna 2019 ensi-iltansa saanut suomalainen draamaelokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Miia Tervo. Elokuvan pääosissa näyttelevät Mimosa Willamo, Amir Escandari, Oona Airola, Miitta Sorvali, Ria Kataja, Chike Ohanwe, Hannu-Pekka Björkman, Pamela Tola ja Elà Yildirim. Elokuvan voi vuokrata 48 tunniksi esim Viaplaylta 4,99 e hintaan (money well spend). 

Aurora kertoo nuoresta tytöstä, jolla on hyvä sydän mutta joka muuten hukassa oman elämänsä kanssa. Hän huolehtii pohjalle vajonneesta isästään ja välittää sattumalta tapaamasta pakolaisesta Darianista. Darian saisi turvapaikan, jos avioituisi suomalaisen kanssa. Puolisoksi Aurora ei ryhdy, mutta lupaa auttaa Dariania puolison etsimisessä. Aurora on myös uskollinen ystävä ja hoitaa työnsä, periaatteessa. Vastapainoksi pitää vetää lärvit ja juhlia kuin viimeistä päivää.  

Sokerina pohjalla on Miitta Sorvalin hassahtanut, härskejä lipsauttava varakas täti-ihminen, joka ymmärtää Auroran ja Darianin ristiriitoja paremmin kuin kukaan muu. Ehdottomasti Sorvalin parhaita roolisuorituksia.

Elokuvassa on yllättävän paljon huumoria, ottaen huomioon hetkittäin ahdistavan aiheen. Kuitenkin vastoinkäymisissä ja kipeässä kasvutarinassa nähdään  rakkaudellisuutta, armollisuutta ja vereslihaista realismia. Huonossa ohjauksessa elokuvasta olisi voinut tulla liian ristiriitainen, mutta tämä elokuva  toimii. Erityispeukku Mimosa Willamolle, hän elää Auroran roolin vereslihalla. Suositus!


VIIKON AJATUS: 

Toivomus

Koko aurinkoisesta maailmastamme

toivon vain puutarhasohvan

jolla kissa paistattaa päivää…

Siinä minä istuisin

sylissäni kirje,

yksi ainut pieni kirje.

Sellainen on minun haaveeni.

Edith Södergran: Dikter, 1916, suom. Uuno Kailas


Omavaloisuutta viikkoon!




3 kommenttia :

  1. Ihana Taru ja niin ymmärrän ja symppaan sua, kun tämä pimeys ja kaikki jo itsessään ottaa niin voimille. Ja jotenkin tämä naisen elo on muutenkin tunteiden vuoristorataa.

    Kiitos leffavinkistä. <3

    Sydämellistä uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä ainainen pimeys jotenkin ottaa voimille, tulisi jo kevät!
    En olekaan vielä Auroraa katsonut, kiitos vinkistä. Ihanaa uutta viikkoa sinulle Taru <3

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista kuunnella, että etäkirjamessut oli onnistunut tapaus. Minä mietin, että mitenköhän ne mahtaa toimia, enkä jaksanut innostua. Ehkä jatkossa voisi haastattelut katsoa netistä vaikka olisikin ihan livemessut.

    Talviaikaan siirtyminen on minulle aina tylsä homma. Olen iltavirkku ja minua niin harmittaa, että pimeä tulee aikaisemmin. Eilen vähän jälkeen neljä tuntui, että kello on jo varmaan lähempänä kahdeksaa ja tuntui ettei työpäivä pääty milloinkaan.

    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top