sutkautuksia

Löytö on löytö

2012-01-26T20:49:00.004+02:00

Maanmainion ja”ajan hermoilla” elävän siskon vinkkaamana saavuin parahultaisesti nettiostoksilletänne ja tänne. Alennusmyynnin loppusuoralla hinnat olivat varsin edukkaita jatein ihan huippuja löytöjä mm. tälle ja ensi talvelle. Eilen sitten UPS:n ystävällinenkuriiri toi ison paketin, lisäksi toisen paketin haku Valtsusta jonka jälkeen joulun viettoa pakettien ympärillä. Loppuilta menikin muotinäytöksen hurjissa pyörteissä, mukana niin pojat kuin äitikin. Vieläkin tunnen luissani sen adrenaliinin joka kropassa virtasi. Ihan mieletöntä! Silmät loistaen ihailimmeitseämme ja toisiamme uusissa uljaissa vaatteissamme, toikkaroimme mallikävelyä kuin Yves Saint Laurentin (tai miksei Ivana Helsingin) kattikujilla konsanaan ylväällä ryhdillä, tyhjin..(epä)määrätietoisin kaukaisuuteen tuijottavin katseinja coolin ilmein. Meissä on ilmiselvästi malliainesta. Mäkin taidan olla ihan väärällä alalla, minkä upean persoonallisen tyypin mallimaailma mussa menettää...

Taidanpa soittaa Laila Snellmannille huomenna ja kysyä josko meille olisi käyttöä...Jos ei mua niin pojat ainakin.

Oma tiitiäinen a la Ticket to Heaven. Ja nämä vaatteet on testattu äärimmäisissä olosuhteissa.

Iloa viikonloppuun!

Hei Kohtalo oon iso tyttö jo

2012-01-25T09:41:00.003+02:00

Viime aikoina olen

- pistänyt merkille infernaalisen karppaus/laihis buumin, joka jyllää sekänetissä että työpaikalla. Ja naisten lehdissä. Kaikkialla näen vain porkkanaapopsivia pupujusseja ja jostain syystä minua vähän ahdistaa. Jotenkin tuleesellainen olo että munkin tarttis tehrä jotain ihan vain sosiaalisen paineen vuoksi. Toisaalta kun näkeeihmisten ilmiselvän hyvän olon ja keventyneen olemuksen, hiukan alkaa kevyempilinja houkutella ja suorastaan kiehtoa. Haluanko minäkin pupujussiksi pupujussien paikalle?

Meillä on muuten työpaikalla käynnissä hauska veto, johon muutamat sisukkaatovat osallistuneet. Joka viikon maanantaina vetoon osallistuja punnitaan ja josvaaka näyttää liikaa, joutuu "kolehtiin" laittamaan 5 euroa. Vedonpäätteeksi rahat käytetään herkkuillalliseen ravintolassa kaikkienosallistujien kesken, fair play nääs!

- vihdoin päässyt kuuntelemaan Chisun uutta levyä, jonka sain varauksestakirjastosta. Chisu on ihKU, huippu, upea. Ihan mahtava. Erityisesti tykkään Kohtalon oma biisistä. siitä jossa lauletaan "Hei kohtalo, oon iso tyttö jo, mulla oma tahto on". Mikä onkaan parempaakuin kuunnella loistavaa musaa täysillä aamuruuhkassa?? Ihan parhaitapäivänaloituksia sellaiset. Kaiken muuten kruunaa jos ottaa autoon mukaanhöyryävän kupin kahvia (jonka sekoitussuhde on 50% Juhlamokka/50% PauligParisienne) , sellaisen ison Taika kupin, ja kahvin sekaan on lorauttanutValion kahvimaitoa. Avot!! Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.

- hurmaantunut väreistä, kevään muodista ja ottanut esille fuksian värisetchinoni. Kevät jo tulla jolkottaa. Eräät jo itse asiassa leikkivät kevättä! ;)

- keksinyt samettisten kasvissosekeittojen ihanuuden. Tänään heitinkeittoon porkkanaa, perunaa,ruusukaalia, valkosipulia, paprikaa, purjoa ja selleriä. Ja paljonkoskenlaskija-sulatejuustoa (sitä voimakasta versiota) ja SUPERherkullistatuli. Kyytipojaksi ruisleipää. Yksinkertaisen hyvää. Pojatkin tykkäsivät.

- nähnyt Ihmisen osan, joka oli mestariteos! OLI todellakin NÄKEMISEN ARVOINEN.Ritva Valkama on vaan niin huippu, ja itse asiassa Ihmisen osa on Ritva Valkaman osa. Kandee yrittää saadaperuutuspaikkoja.

- punonut juonia jotta saisin amorina yhteen kaksi toisilleen sopivaa ihmistä.Juonet jatkuvat....

- suunnitellut maaliskuista hömppäreissua, jonka plääni on (ystäväni sanojalainaten) seuraava: saunomista ja siiderimarinointia. Meillä alkupalat jaruokaa kaupungilla. Yökerhoa varmaankin tottakai :D Naisen täytyyulkoiluttaa laukkujaan ja kenkiään välillä, eikös vaan. Sounds like a plan tome!

- tarttunut hetkeen hulluudenkin uhalla.

Kohtaloon tarttumista teille jokaiselle!

BIG isoksi yhdessä yössä

2012-01-21T10:07:00.003+02:00

Onpa taas ollut kiire viikko, täynnä neuvoloita, vuosilääkärintarkastuksia ja myöhäisiä töihin tuloja ja kaahailua liukkailla teillä henkeä uhmaten. Kauhea sumpliminen ja kohellus. Rennosta luppoajasta= koneen äärellä ei tietoakaan.

Esikoisensukulaissynttäreitä vietettiin rennonleppoisissa tunnelmissa vaikka kutsutolivatkin tänä vuonna hiukan eri näköiset kuin viime vuonna. Pieni sananentarjoilusta; tänä vuonna keskityin menun osalta suolaisiin herkkuihin jahelpotin elämääni ostamalla Fazerin käpykakun (joka yllättäen maistui oikeinherkulliselta). Elämää helpotti myös lahjottu sukulainen (kiitos K!) joka tekijuhliin suussa sulavan suppilovahveropiirakan; nam. Oman elämän helpottaminenrulettaa siskot, suosittelen lämpimästi!!

Synttärien juhlakalu oli tietenkinhurmaava ja ikionnellinen esikoinen mutta vahvassa sivuroolissa näytteli myös siskon suloinenbaby (toiselta nimeltään Montessori), joka kiersi jokaisen naispuolisen vieraan sylissä jaitse asissa yhden miespuolisenkin. On se vaan niin ihana pötkylä. Niinvauvantuoksuinen, söpö, niin tyttö ja samalla myös tuulahdus menneisyydestä, n 7vuoden takaa, jolloin ihmettelin omaa vauvantuoksuista ”Pörriäni”Iso Hukan ja koko suvun kanssa.

Tämän tyypin kanssa kuuntelin Daruden Sandstormia yhden juhannuksen aivan täysillä. Puss!

Pötkylä ja suppilovahveropiirakan leipoja parhaasta päästä

Mietin tässä juuri että, 7 vuotias lapsi osaa/tietää/ymmärtää jo ihan kauheasti. Se osaa jopaljon, yllättävän paljon. Se auttaa hienosti äitiä raastamaan juustoa suolaiseen piirakkaan.Osaa pelata Wiitä. Se osaa jo vähän lukea ja kirjoittaa. Kuuntelee itsenäisesti musiikkia ja nyt voi itse asiassatehdä sitä omassa huoneessaan, kun sai synttärilahjaksi cd soittimen. Poikien huoneestakuuluukin jatkuvasti Kiekkohitit levy mm. Daruden aivoihin ja tärykalvoihin tarttuva Sandstorm ja hauskan karmea MM-rallihoilotus "Den glider in". Osaajo uida, ja hypätä pää edellä (!) uimahallissa. Osaa luistella hurjan hyvin. Osaa rakentaa yhäparemmin erilaisia legohärpäkkeitä.Osaa leikkiä perheen toimitusjohtajaa vaikkei sitä ole.

Pienenmiehen persoona kehittyy niin kovalla tahdilla että niin itse kaveri kuinäitikin on aika kovilla (isä kai sitten pääsee vähemmällä, jännä juttu).Yhtenähetkenä kaikki iloisen terhakkaasti ja toisena hetkenä suuria tunteita jadraamaa kuin Kauniissa ja Rohkeissa konsanaan. Voisin vaikka vannoa, että nassikassa on sisilialaista vertavaikka todistettavasti poika on isänsä poika. Välillä kaveri ei usko sanaakaan ja välillä totteleeilahduttavan ripeästi.

Ehkä tärkeintä mitä olenelämässäni nähnyt läheltä on omien lasten kasvaminen, mutta en ole sitä kaikkea (vielä)tajunnut.

Aika on ollut haurasta javoimakasta samaan aikaan ja tunnelma sekä duuria että mollia. Ihanaihana poika, jota rakastan megalomaanisen paljon! Oikea rakkauden jytky!

Show must go on!Armollista viikonloppua kaikille teille!

Sijaistoimintoja ja uusi motto

2012-01-15T09:33:00.000+02:00

Juhlat senkun lähestyvät, pitäisi siivota mutta teen niin paljon mieluummin kaikkea muuta mikä ei liity siivoukseen. ;) Olen tiukan paikan tulleen sijaistoimintojen mestari. Olenkin serialsurffannut netissä (FUN FUN FUN!!) , lajitellut naistenlehtiä roskikseen, juorunnut pitkän kaavan mukaan, pähkäillyt, ottanut päikkärit, lakannut kynnet ihanan pinkeiksi. Kaikesta tästä huomaa, että mun intohimot ovat ihan jossain muualla kuin siivouksessa.

Tällä hetkellä tiedän mitä kaikille blogituttaville - ja vähän vieraammillekin tapauksille - kuuluu. PALJON aivan ihania juttuja. Uusia kokeiltavia reseptejä, huulipunan sävyjä, kirja - ja elokuvavinkkejä. No joidenkin täydelliseltä ja täysin säröttömältä kuullostava elämä ärsytti mutta semmosta se on, kun jokainen taplaa tyylillään, onneksi kaikkia blogeja ei tarvitse seurata aktiivisesti.

Erityisesti jäi mieleeni Sooliksen vuoden 2012 tunnuslause:

'Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa ja puolikuollutta elämää'

Nappaan sen myös omaksi motoksi vuodelle 2012! Kiitos Soolis!

Ja nyt hommiin. Tässä tahdissa.

Esikoinen 7 vuotta

2012-01-14T18:40:00.002+02:00

Mun vauva meni ja täytti 7 vuotta. Tuskin voin uskoa tätä todeksi. Lapset kasvaa vaan niin kauheeta vauhtia. Ei pysy hidas äiti oikein perässä, vaikka kuinka yrittäisi.

Katsoin esikoista sängyssä nukkumassa juuri tänä aamuna kun heräsin ennen poikia. Pelkkiä pitkiä jalkoja vaan koko poika. Isänsä poika, pojasta tulee varmasti hujoppi, pitkä kuin jääkiekkokaukalo. Tyyni ilme kasvoilla, poika näytti miltei enkeliltä, kasvot jotka eivät aina ole enkelin päiväsaikaan (niinkuin eivät tietenkään ole lapsen äidinkään). Vahvatahtoinen poika on, ehdottomasti. Myös herkkä, kekseliäs, fiksu, ison oloinen vaikkei iso olekaan. Ilmeita riittää, naurua, huolestuneisuutta, suuttumusta, iloa, kysymyksiä joihin kaikkiin minulla ei ole vastauksia.

Vanhemmuus on kyllä jännä juttu. Asiat vain tapahtuu - kukaan ei valmista sinua lapsen uusiin kehitysvaiheisiin. Yhtäkkiä sitten huomaat ajavasi autoa oikeanpuoleisessa liikenteessä ja vaikka juuri olet oppinut ajamaan vasemmanpuoleista. Kiidät moottoritietä pitkin tukka raolleen avatun ikkunan ilmavirrassa matkustajan paikkalla istuen, vaikka sinunhan pitäisi istua kuljettajan paikalla ja ajaa varmaotteisesti ja rauhallisen määrätietoisesti! Pian vääntelehdit vaivaantuneesti ratin takana, kiljut avunhuutoja kuuroille korville ja välillä taas olet raivon partaalla. Ja välillä onnellinen kuin kehräävä kissa.

Summa summarum: kaverisynttärit menivat hyvin ja olivat onnistuneet. Ainakin juhlakalu oli onnellinen, täpinöissään, iloinen ja vieraat näyttivät viihtyivän - se oli tärkeintä!! Yllättävän rauhallisesti 2 h kestävä rieha kesti, siis olihan siinä hässäkkää muttei onneksi yletöntä riehumista - kiva ylläripylläri väsyneelle äidille. Kipitystä, hössötystä, lahjapullonpyröitystä, puuhastelua, sipsejä, jätskiä, karkkia (suosikki no 1), poppareita, banaanikakkua by Mummi. Ja aivan ihania lahjoja poika sai, bakuganeja, legoja, tarroja! Erityiskiitokset Iso Hukalle, joka järkkäsi suurimman osan juhlista.

Huomenna sukulaissynttärit. Olen räkätaudissa ja väsyttää vietävästi - ei muuta kuin tulta päin! Mm. tätä piirakkaa meinasin tehdä, jos vain löydän energiaa.

Ilon kautta,
Elisa

Haipakkaa...

2012-01-11T10:40:00.000+02:00

....pitää esikoisen 7 v (nyyh! mun vauva on 7 v.) synttäritohinoissa. Muutama päivän (tai loppuelämänkin) pieni ilo kuitenkin tänne ihan pikapikaa:

My precious!!!

- Merete Mazzarellan uusin juuri ilmestynyt kirja Ainoat todelliset asiat. Ainoat todelliset asiat on eilen järjestetyn tiedotustilaisuuden mukaan yllättävä kertomus uudesta rakkaudesta, joka rikkoo elämän rauhalliset rutiinit.

Rakastan Mazzarellan kirjoja! Mazzarellalla on kyky tarttua päivänpolttaviin aiheisiin. Hänen kirjansa sisältävät aina paljon avointa omakohtaista pohdintaa ja kirjailijalla on kyky laittaa itsensä peliin - kuinka virkistävää!! Tämä kirja on välttämätöntä saada!

- Uusi laukkuni

- Kirja-alen löydöt (Haahtelan jo luin)

Oletteko tehneet hyviä löytöjä kirja-alesta?

Vinkit peliin!

Armollista viikkoa!

Grande dame ja käsilaukku

2012-01-06T11:01:00.001+02:00

MIksi tässäkin neuleessa a la H&M on 25% akryyliä??

Raivohullun lapsi

Tää on ollut taas sellaista että. Pojat ovat riidelleet ihan älyttömästi. Ovat olleet kuin suoraan hullujenhuonesta karanneita sekopäitä, riitelevät 10 min välein jostain helvetin Bakugaaneista, huutavat, mekastavat, ajavat toisiaan takaa, muksivat toisiaan, kiljuivat. Oikeasti mietin, että kuolen megalomaanisesta raivosta tähän paikkaan, että pian tiputan ne parvekkeelta alas. Tunnen olevani itsekin hullu, raivopää, takakireä skitso ja ääliö -ja kuitenkin tiedän että kyse on vain siitä, että MUN on pakko saada olla yksin, saada tilaa hengittää. Sen tilan kun saan, kireät viulun kielet löystyvät. Suoraan sanottuna olen huippu onnellinen että lähtevät isälleen klo 16 tänään.

Aamut ovat olleet suoraan pahimmasta helvetistä. Kuopus ei herää aamulla millään klo 6:50 vaikka menee klo 21 nukkumaan. Itkee, huutaa, raivoaa, rimpuilee. Tällä viikolla kannoin sen aamulla tarhaan 2 krt. Todella mieltäylentävää aloittaa aamu näin. On kuulkaas ihan mielettömät energiat/fiilarit/tehot ryhtyä työntekoon. Jep jep, näin meillä.

Olen taas saanut vaatefiksaation (joo niitä tulee säännöllisesti). Haluan valkoisen palmikkoneuleen. Mutta miksi ne kaikki ovat kamalia akryylisekoitteita??? Mä haluan puuvillaa tai villaa. Luonnonmateriaalia, kiitos tänne heti yksi!

Aloitin juuri lukemaan kirjaa Kolkyt ja risana, mahtavan Pinkin suosituksesta. Vähän kyllä mietin kuulunko kirjan kohderyhmään, koska tässä alkaa hälyyttävästi pyöreät 4 0 lähestyä.

Olen tehnyt aivan ihanan ja samalla täysin älyvapaan hankinnan; uuden käsilaukun. Minähän en tarvitse uutta käsilaukkua mutta kun tämän näin, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Laadukas nahka häikäisi silmäni ja sen pinta tuntui käsissäni aistilliselta ja samalla kielletyltä hedelmältä. If you know what I mean :) Tempaisin visan sekuntiakaan miettimättä ja olin pakahtua onnen ja syntisyyden tunteeseen. Kun tämä ihanuus heiluu olallani tunnen itseni hottikseksi tai ainakin grande dameksi.

Tänään on "ÄITI ON YKSIN KOTONA"- ilta ja tiedossa jalkahoitoa, kasvonaamiota, huippu leffa ja iso lasi punaviiniä (tai kaksi). Päivä saa onnellisen lopun. Ihan varmasti.

Briljanttia viikonloppua teille kaikille! Relaxoidutaan.

Tämä uutinen on ihan just great ;) Mitä mahiksia tässä on kellään onnelliseen parisuhteeseen?

Ai niin se uusivuosi...

2012-01-04T12:53:00.001+02:00

Uutta vuotta otettiin vastaan rennoissa ja mukavissa merkeissä, oli hyvää seuraa ja meksikolaista ruokaa. Mitä nyt aika kova melu/älämölö ja elämisen meininki - ei siis mitään uutta taivaan alla - kun 3 kpl hypervilkkaita poikia, 2 kpl (epä)pirteitä, nuutuneita yhtä kaikki suloisia tehottomuuspakkauksia ja 1 kpl itkevä ja flunssainen vauva :)

Illan saldo

Mikä kamala pettymys, törmäsimme puistoon tullessamme poikaan jonka syli oli täynnä mitä upeampia raketinraatoja...Onneksi meillekin riitti niitä :)

...uudet kujeet.

you are the sweetest thing, kummipoika E

pohdinta vuoden 2011 kylvösta ja sadosta ....plussan puolella oltiin varsinkin kun siskon sylissä köllötteli suloinen vaavi
yksi mannermaisen sivistyneesti siemailtu kuohari. Not.
vulgaaristi tuhottu suklaarasia
1 kpl syöpötelty juustonaksupussi
2 kpl menetetetyt hermot ja säksättävä kähinä
10 kpl taivaalle heivattuja raketteja a la Vaari creme de la creme
2 kpl halittu sisko
1 kpl onnistunut valokuva
10 kpl hassutteluvalokuvia joita ei valitettavasti voi julkaista :(
1 tehty uudenvuoden lupaus. Kautta kiven ja kannon, pysyn omana itsenäni. Ei musta saa harmonista millään, se pelko pois.

Uudenvuodenpäivänä 1 kpl tehty kävelylenkki ja 3 kpl muovikassillista kotiin tuotuja raketinraatoja. Olen aikuisten oikeesti ja aidosti ylpeä omista pojista, että he keksivät monen tunnin leikit niinkin karmaisevasta roskasta. Sitä kutsutaan luovuudeksi :)

Jos yhtään murehdituttaa, muistakaa että iloa ja kauneutta voi löytää itsensä lisäksi, esim raketinraadoista :)

Kiitos maailma

2012-01-03T07:25:00.003+02:00

Vuoden 2011 luetuin kirja.

Näinä vuoden ensimmäisinä päivinä olen muistellut rakkaudella myös rakkaitten, sukulaisten ja ystävien kanssa koettuja seikkailuja. Olen niistä kaikista erittäin kiitollinen. Niin paljon hyviä hetkiä, ilon ja surun jakamista, elämän herkullisen rapean patongin ja rubiininpunaisen viinin maistelua. Jakaminen on tärkeää. Ystävät ovat tärkeitä. Kiitos elämä, kiitos maailma.

Uusia seikkailuja odotellessa,
Elisa

Ps. Tänä vuonna ajattelin omata Mick Jaggerin liikeet ;) Hahaa!

Goodbye 2011, welcome 2012

2011-12-31T12:19:00.003+02:00

Aloin muiden blogien inspiroimana listaamaan menneen vuoden tapahtumia. Onhan tässä kaikenlaista sattunut ja tapahtunut.

Tammikuu


Uuden vuoden vastaanotto oli mehevä kasvualusta uudelle vuodelle 2011, vietimme sitä siskosseurassa pojannassikoiden säestäessä. Siskot ovat parhautta.

Oma muru 6 vuotta.

Helmikuu

Sukulaisseurasssa Teneriffalla muiden eläkeläisten kanssa. Aurinkoa, valohoitoa väsymykseen, uintia, ruokaa, viiniä, lukemista, jekkuja, yhdessäoloa. Matka oli kuin olisi kastellu näivettynyttä kukkaa. Ja kukka virkosi. Valolla ja lämmöllä on ihmeellinen voima.

Maaliskuu

En enää tarvinnut pönkitystä itsetunnolleni. Teippilisäkkeet lensivät taivaan tuuliin ja uusi keväisempi kevyempi vaihe elämässä.

Lunta oli. Vaikka muille jakaa ;)

Huhtikuu


Kaikenlaista oli. Räpiköintiä. Kevätväsymystä. Pinnalla pysymistä.

Kevät; aina yhtä amazing

Toukokuu

Toukokuun lapsi mä oon. Back on Track.

Täytin 38 v. Heräsin talviunesta. Rakastuminen Anna Järvisen basistiin ;). Huippuhauska ilta Ystävän kanssa.

Kesäkuu

Mökki, pojat, loma, ympärillä ja lähellä sukulaisia ja luonnon rauha. Elämä hymyilee.

Heinäkuu

Ihastuin. Koin hauskoja kesähetkiä. Ne maistuivat auringolta.

Elokuu

Oma muru 5 vuotta.

Synttärihipat. Kun tietää tasan tarkkaan, mistä tykkää ja mikä saa joka kerta hymyn huulille, on turha lähteä väkisin rikkomaan kaavaa.

Syyskuu

Syksyn tuoksu. Ilmassa haikeutta, takana ovat kesä ja mies jonka koti oli täynnä työkaluja.

Lokakuu

Elämän ihme. On se niin ihmeellistä. Ihan joka kerta.

Syysväsymystä ilmassa. Elämä tuntui tunkkaiselta kuin seisova vesi. Päässä kysymyksiä, haaveita, hämmennystä, muutoksen tarvetta, kiukkua ja toiveikkuutta. "Synnytyskipuja"; jotakin uutta tulossa.

Marraskuu

Sateinen Madrid ja 2 maanmainiota naista. Oi sitä paheellista onnea, siemailla kiireettä kuoharia päivällä puistossa.

Tein ratkaisuja erään asian suhteen. Kuuntelin sydäntä. Sukellus uuteen valtamereen.

Tuula kylässä; ihanaa!

Joulukuu

Elämä on liikkuva prosessi. Ei kannata jarrutella. Jotakin uutta on tulossa. Ensi vuonnakin.

Vuosi ei ole missäään nimessä helpoimmasta päästä. Paljon on väsyä, virheitä, huolien paisuttelua, niskajumia, ihmettelemistä, ilottomuutta, kiukkua mutta kuitenkin enemmän valloilleen pääsevää naurua, oikeita ratkaisuja, terveyttä, päättäväisyyttä, optimistisuutta, puhdistavaa itkua, puolensa pitämistä, lämpöisiä hellepäiviä, suloisia suukkoja ja valoisien näkymien hehkua. Mikä tärkeintä olen alkanut yhä enemmän tavoittaa itseäni. Yhä enemmän kuuntelen itseäni, sydäntäni, tehden päätöksiä edellämainitun avulla. Jopa riskejä ottaen. Siitä olen ylpeä itsessäni, mussa on voimaa ja rohkeutta samalla tavalla kuin mussa on herkkyyttä, liian hyvä mielikuvitus ja taipumusta worst scenario mielikuviin. Tällainen paketti olen, hyvässä ja pahassa, enkä (kauheasti) muuta voi. Silti olen alkanut tykätä itsestäni yhä enemmän, juuri tämä ihminen haluan olla. Oikealla tiellä ehdottamasti olen, alati liikkeessä, pienin askelin, vaikka en täysin tiedä minne ensi vuosi vie.

Eikä se haittaa, se kai se on elämän suola. Huomisesta ei tarvitsekaan tietää, tärkeintä on tämä hetki. Avoimin ja vilpittömän iloisin silmin ja uteliain mielin uuteen vuoteen.

Kiitos kaikille, jotka olette seuranneet köpöttelyäni ja haparoivaa koikkelehtimistani vuonna 2011. Olette tuottaneet mulle paljon säkenöiviä ja iloisia tähtihetkiä. Kippis ja kupliva malja vuorovaikutukselle ja ilojen/surujen jakamiselle!

Vahvoja pitkospuita uuteen vuoteen 2012 meille kaikille. Olkoon se entistä parempi ja vieköön meitä eteenpäin. Ainoastaan muutos on pysyvää :)

Halit,

Elisa

Päivän pieni ilo tulee takaisin

2011-12-28T11:03:00.002+02:00

Lanseeraanuudestaan Pellon pientareelta nappaamani idean, Päivän pieni ilo- kategorian.

Päivänpieni (tai keskikokoinen) ilo

aurinkopaistaa tänään, lähes naurattaa tämä ihana valo
H&Mja uusi kevätmallisto. Olen aivan totaalinen suckermitä tulee uuteen sesonkiin ja mallistoihin! Kävin jo inspiroitumassa kesään, mutta en ostanutmitään (vielä).
ilouutisetsiitä, että pian alkavat Good Wife ja Nurse Betty
RaijaSiekkisen novellit! Uusin löytöni! Myös tämä pitää lukea pian.
Porkkanakakkujonka tein eilen. Ostin joulun kynnyksellä halvalla kaupasta 3 kg porkkanoita – paljon on tullut niitädippailtua kermaviilin kera poikien kanssa mutta vielä 2 kg jäljellä. Tästäleipoo vielä toisenkin kakun. Tämä resepti on parhaimmaksiporkkanakakkureseptiksi havaittu. Taivalliisen hyvää!! Suosittelen!
pian alkavat kirja-alet (esim lastenkirjoja löytyy usein edukkaasti)
uusi Ilon vuosi blogi

Peiton alla

2011-12-27T12:00:00.002+02:00

Jos jouluaatto ja joulupäivä olivat sosiaalisia, tapani oli ihanan epäsosiaalinen. Vain minä, pojat, legot, joululahjat, suklaata, juustoja, ja kirjoja.

Ei ollut kiire. En olisi halunnut mennä ulos ollenkaan, mutta sen verran otimme toisiamme niskasta kiinni että kävimme 15 min pikapyrähdyksen ulkona. Juoksimme paluumatkan takaisin ja sukelsimme takaisin peiton alle. Juttelin puhelimessa ystävän kanssa joka oli käynyt aamulla punttisalilla ja juossut 10 km juoksumatolla. Ajattelin että kyllä jotkut ihmiset ovat reippaita. Onneksi ei tarvitse (aina) olla reipas. Antireippaat, niillekin on oma paikansa.

Joulun ihmeitä

2011-12-26T21:07:00.006+02:00

Joulu on seilannutsujuvasti kuin lastu lainehilla. Aattona mulla tosin oli joitakinkäynnistämisvaikeuksia …joulupuuro kiehui vähän yli hellalla ja vähänpääkopassakin…mutta siitä se seilaus sitten pikku hiljaa lähti.

- entiedä voiko joulurauhasta puhua kun pistetään yhteen 1 itkevä vauva ja 3 riehakastapojan nassikkaa & eri-ikäisiä suvun jäseniämutta kyllä jonkinlainen jouluaura laskeutui olkapäillemme

- joulupöydänantimet olivat kas taas kerran niin taivaallisia, että ei ollut muutamahdollisuutta kuin syödä aivan tolkuttomasti. Kiitos kaikille jotka pöydänantimiin vaikuttivat. Tänäkin jouluna suosikkini oli mäti ja kylmäsavu – ja lämminsavulohi– niitä voisin syödä lautaskaupalla (ja niin teinkin)

- Ilmapiirioli sähköisen latautunut ja jännittynyt kun aloimme odottaa pukkia tulevaksi.Kaikilla meillä oli liiankin hyvin mielessä viime vuotinen joulupukki ja megalomaaninenpettymys ja järkyttävä traumaattinen joulupukkiepisodi. Koko vuoden olimme sitä yrittäneet tahoillamme tietoisesti unohtaa. Tämän vuotinen joulupukki – luojan kiitos – oli TÄYSINnormaali tapaus. Siis sellainen joka säteili rehellisyyttä ja vilpittömyyttä. Istuipaikoillaan ja luki selkeällä suomenkielellä pakettikorteista nimiä. EIkihertänyt, hyrskinyt ja pidellyt partaansa. Sellainen joka sanoi kaikki ”oikeatjoulupukkisanat” ja jonka kielenkantoja ei ollut jouluolut/vodka höllentänyt.

- ihanaaoli katsella poikien iloa, kun he avasivat joululahjoja. Kuopus tuo mainio vekkulikekkuli jashowpromoottori piti jonkinlaisen afrikkalaistyylisen kiitostanssi/breakdanceesityksen kun tajusi saaneensa joulupukilta juuri sen oikean legopaketin, ja toiilotulitusmaista valoa hämärään

- koin antamisen iloa

- ajattelin, että indeed everything is all right

- saanut kuulla kauniita sanoja, että olen eräälle ihmiselle kuin oma tytär. Sain extra lämpimänhalauksen ja suukonkin, asia mikä hämmästytti minua suuresti, mutta kaikki tyynni tuntui mukavalle. Olen tämän ihmisen kanssa ollutvuosikausia eri mieltä yhdestä jos toisestakin asiasta, ja muistelen hänenkritisoineen minua ikävällä tavalla mm. feministiksi. Ilmeisesti nämä eivät ole toisiaanpoissulkevia asioita. ;) Joulun ihme no 3.

Babykin oli ollut kiltti ja sai paljon lahoja.

Yksi parhasita joululahjoista; kasvoilla sädehtineet hymyt ja tuikkivat silmät.

Joulun paras aperitiivi; kuoharia ja glögiä. NAM!!

Maanmainio jälkkärivastaava vauhdissa

Yhyy - huomenna töihin! Olisin voinut vielä jatkaa herkuttelua ja leppoisaa olemista, ainakin noin viikon ....:)

No onneksi on lyhyt viikko. Jipii!

Ilon kautta,

Elisa

PS. Kiitos sille normaalille joulupukille ihanista lahjoista. Olet eri reilu kaveri. Esim hemmottelulahjakortit olivat erittäin mieleisiä. Ja uuden Muumimukinkin sain. Ja Nomination lisäystä. Ja ihanaa vartalorasvaa. Ensi vuoteen!!

Joulu odottaa juhlijaansa

2011-12-24T10:36:00.001+02:00

Täällä ollaan astetta lähempänä joulufiilistä, melkein voi jopa sanoa, että fiilis löytyi eilen. No jouluilo ei tullut keskiviikkona leffassa kun kävimme katsomassa jouluistakin jouluisempaa uusintaDaniel Craig leffaa The girl with the dragoon tattooo,

joka osoittautui hienoiseksipettymykseksi. Edes sulkku Daniel ei sitä pystynyt pelastamaan, vaan oli siinä jotenkin väsyneen

oloinen, valju ja kellarista revitynnäköinen. Ehkä hänellä menevät energiat uusiin James Bond kuvauksiin, mene jatiedä.

Jumbossakin tulin torstaina pyörähtäneeksi, muutama paketti piti vielähakea. Siellä oli suorastaan väljää – asia mikä yllätti minuttäysin. Olin pelännyt kauheaa ahdistavaa ihmismassaa ja tungosta, että menee hermot ja v-ttaa. Mutta toisin kävi, elämäon kivoja ylläreitä täynnä. Tapasin rakasta ystävää, kummipoikani äitiä, ja hänen hyväkäytöksistä

– kuulemma tällä kertaapoikkeuksellisen vieraskoreaa – tytärtä. Jaettiin arjen kommelluksia, senvärejä ja sävyjä, parannettiina arkea ja maailmaa, joka on nyt himpan verran parempi. Join myös pullollisen Steviallamakeutettua verigreippilimppaa – oli kuulkaas hyvää! Tulin hyvällemielelle.

Eilen koin töissä vahvaa välittämisen ilmapiiriä. Ihmisetolivat rentoja ja hyväntuulisia. Vaihdettiin lahjoja, minäkin

olin ollut vähintäänkin melko kiltti kun sain muutaman paketin. Jatöistä lähtiessä halattiin. Sitten vielä piipahdus toisen rakkaan ystävän luona. Kaikkea tätä kutsuisin jouluiloksi!

Pojat ovat täpinöissään ja hyperrauhattomia. Kyselevät voiko joulupukille vielä kirjoittaa kirjeen, että jos vielä vaihtaisi niitä toivomuksia. Tai että onko joulupukilla puhelinta johon voisi soittaa.

Eilen illalla marinoin itseni glögillä, kasvanaamiolla ja suklaalla. Katsoimme poikien kanssa lempileffaamme Kohti korkeuksia ja nauroimme sadannen kerran samoja yhä edelleen hauskoja kohtia. "Tirppa löytyi". Joulumenut on suunniteltu, ruuat hommattu. Joulu odottaa juhlijaansa. Tänään alkaa joulunvietto. Pian kuunnellaan joulurauhan julistus telkkarista.

Rauhallista, onnellista ja pientä joulua jokaiselle teille! Pidetään sydän keveänä. Sydän sulaa aina vähän kun kuulen tämän kappaleen:

Joutenolo rulettaa

2011-12-23T10:03:00.001+02:00

Näin joulun alla mieleen tuli juttu 80-luvulta, jolloin erästä äidinkielen kirjaa testattiin kustantamossa. Oppikirjan kuvassa äiti retkotti sohvalla. Testiryhmä analysoi kuvaa aikansa ja tyrmäsi sen lopulta liian ahdistavana. Lapsille olisi kuulemma tullut epävarma olo, kun äiti ei oikein tuntunut tietävän elämänsä suuntaa. Niinpä kuva vaihdettiin ja äiti pääsi silittämään vaatteita.

Voihan vitalis! Olen varma, että nainen OLISI paljon mieluummin selaillut Annaa sohvalla, napsinut suklaata, hihkunut riemusta, miettinyt elämän ihmeellisyyksiä. Olen varma, että jos äidinkielen kirjoissa näytettäisiin sohvalla retkottavia äitejä, maailma voisi olla parempi paikka elää. Olen aidosti sitä mieltä, että joutilaisuutta pitäisi opettaa lapsille koulussa. SE on oikeasti tärkeää. Miten luovuus lisääntyy kun antaa ”pään olla vain”. Ideoita tulee lisää, asiat loksahtavat kohdilleen, sisäistää kuulemiaan asioita.

Omille pojilleni olen päättänyt jättää äärimmäisen tärkeän perinnön. Joutenolo on ehdoton osa onnellista elämää. Sopiva joutenolo lisää luovuutta, lisää rentoutta, antaa meille välttämätöntä tilaa ajatella. Jos jostakin kannattaa olla ylpeä, niin sohvalla köllöttelyntaidosta! Kaikki mars - niin pian kuin suinkin - joutimaan!

Riittävän hyvä joulu

2011-12-22T11:47:00.001+02:00

ASKELEET

TYYTYVÄISYYTEEN

Vanhoista Positiivareista bongattua; olisiko tässä ajatusta joulun vieton suhteen? Ainakin tuo että ei voi olla kaikkea kaikille ja tehdä kaikkea?
Riittää kun joulu riittävän hyvä, juuri niin kuin mekin olemme!

Jokaisen pitäisi tietää:
Et voi olla kaikkea kaikille ihmisille
Et voi tehdä kaikkea kerralla
Et voi tehdä kaikkea yhtä hyvin
Et voi olla kaikessa muita parempi

Siis:
Sinun pitää ottaa selvää kuka olet – ja olla sitä
Sinun pitää päättää mikä on etusijalla ja tehdä se ensin
Sinun pitää löytää vahvuutesi ja käyttää niitä
Sinun pitää oppia olemaan kilpailematta toisten
kanssa, koska vain sinä olet oman itsesi ekspertti

Ja silloin:
Opit hyväksymään oman ainutlaatuisuutesi
Opit tekemään valintoja ja päätöksiä
Opit elämään omien rajoitustesi kanssa
Opit antamaan itsellesi arvoa ja pystyt olemaan
paras mahdollinen ”sinä”

;)

Hösistä

2011-12-21T09:50:00.001+02:00

Olen yrittänyt viritellä jouluiloa, nyt kun joulumieli VAAN ON edelleen kateissa. En todellakaan ymmärrä mitä on tapahtunut? Mikä minua vaivaa? Miksi joulu ei edelleenkään tunnu missään? Ensimmäistä kertaa en edes itkenyt poikien joulujuhlissa. No joulusuklaan makuun olen sentään päässyt, se on jotain se ;) Mutta muuten tämä on ihan järkkyä!

Mutta muuta iloa on leijaillut ympärilläni:

· Viikonloppuna siskon vauva sai arvoisensa ihanan nimen! Tilaisuus oli ns. rennonleppoisa, papin puheesta en paljoa kuullut kun sitä epämääräistä hälinää tosiaan oli niin paljon (sen nimen – jota en tiennyt etukäteen- kuitenkin onneksi kuulin). Tilaisuuden kruunasi lapsoset, jotka viipottivat kirkon käytävillä hurjaa vauhtia. Pois alta risut ja männynkävyt ja pienimmät pois alta. Flyygelin alla oli hyvä maja. Ja pienten pulleiden sormien piti käydä pihistämässä konvehteja tarjoilupöydästä, niin että suurella osalla lapsista oli vaatteet kermavaahdossa! Lapset tuovat rentouden juhliin, näin se on.

· Sain kuin sainkin askarreltua niitä joulutähtiä – jee! Kyllä minä osaan kun oikein yritän. Ei haittaa vaikka lopputulos oli...sinnepäin.

· Olen käärinyt paketteja, joulupukinpaja sulkeutuu viimeistään tänään illalla, sitten on valmista lahjojen osalta! Ja siivonnut vähän, juuri sopivasti siis, ei liikaa.

· olen ollut hiukan puumanainen, siis kiltillä tavalla ;) Miksi muuten se on puumanainen, eikä esim kissanainen? Kissanainen kuulostaa paljon hauskemmalta?

· tavannut rakkaita ystäviä Cafe Esplanadessa ja nuortunut vähintään 1 vuotta

Olen vakuuttunut, että jouluilo ja ilo ovat melko lähellä toisiaan. Ilo ja kauneus on meissä kaikissa, ihan yhtä varmasti kun joulu tulo. Joululle on kuitenkin oltava tilaa sekä sisäisessä että ulkoisessa puutarhassamme. Joulu löytyy kun luopuu turhasta hössötyksestä (siitä, josta ei tule kuin vihaiseksi) ja ymmärtää nauttia niistä hetkistä, jotka antavat nautintoa. Joulu löytyy kun hellittää ja päästää irti, antaa tilaa myötätunnolle, sekä itseä että muita kohtaan. Juuri silloin voi löytyä se hetkellinen joulun kauneus, joka kukoistaa kauniimmin.

Joulusuukkoja ja hyasintin tuoksua kaikille!

Joulun ihme no 2 tapahtui: Vaavi nukkui puolet tilaisuudesta Iso Hukan turvallisilla käsivarsilla :)


Vauhtia riitti...

Välillä olo on tällainen...

2011-12-20T08:35:00.000+02:00

....;)

Kuva Tove Appelgrenin kirjasta: Vesta-Linnea ja hirviöäiti

Näin se menee välillä. Iloa päivään!

Porinaa

2011-12-16T20:09:00.001+02:00

Kuopus porisee kuin papupata nykyään. Ihan mahdoton höpötys koko ajan. Aika ihanaa, että joku puhuu mulle koko ajan ja haluaa tietää mielipiteeni - ja kaiken edellä mainitun lisäksi mielipiteelläni on suuri painoarvo! Tähän voisin tottua :)

"Äiti jos sä olisit minä, mikä susta tulisi isona?
Musta tulee työmies. Artus sanoi, että työmies on hyvä. Ne saa palkkaa. Lääkärit ei saa.
Tai sit musta tulee poliisi.
Vitsaileeko Arvi tai huijaako se, kun se sano että sen isi on maapallon vahvin?
Arvi sanoo että vika on kaikista paras? Että kannattaa olla vika. Eikö eka olekaan paras?
Arvaa mitä, Melissa toi tarhaan sen Nintendon ilman sen isän lupaa. Mä sain pelaa sillä Marioo.
Rasmus toivoo joululahjaksi pikkulegopoliisiaseman. Myrsky toivoo Star Wars pikkkulegoja
Mä pyydän Ninja Go legoja. Arvaa mitä tarhassa oli tänään ruokana? Kinkkukiusausta. Se oli hyvää. Oliko äiti sun mielestä se joulujuhla hyvä?..."

Hymyn kautta viikonloppuun!

Too much everything

2011-12-14T08:50:00.001+02:00

Unohdinkin raportoida teille uudesta Autot 2 elokuvasta, jota kävimme mummin ja poikien kanssa katsomassa. Se oli ...suorastaan karmaiseva. Olin sen jälkeen lähes psykoosissa.

Leffan päähenkilönä säkenöi urpo hinausauto Martti. Kun kilpuri Salama McQueen kutsuu Martin mukaan maailmankiertueelle, Martti sotkeutuu vahingossa brittiläisen tiedustelupalvelun ja ladaterroristien mittelöön, jossa panoksena on maailman kohtalo ja joka liittyy jotenkin autokisoihinkin. Tarvitseeko minun kertoa lisää? Toivottavasti ei, koska en suostuisi siihen.

Siis tämmöistä p-aa lapsille nykyään tarjotaan. Ensimmäisessä Autot elokuvassa nyt sentään oli jonkinlaista ideaa. Syylari Cityn hassun hauskat asukkaat auttoivat itsevarmaa Salama McQueeniä näkemään, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin kilpaileminen, maine tai sponsorirahat. Autot 2- elokuvassa on kaikkea liikaa ja potenssiin 5 verrattuna Autot-elokuvaan. Meteliä, tapahtumia, autohahmoja, vauhtia ja kuvia. Ne vyöryvät sinua kohti sellaisella intensiteetillä, että jos aikuisenkin olo on varsin sekava elokuvan jälkeen, miten lapsi elokuvan kokee? Meidät pojat näyttivät olevan tyytyväisiä elokuvan jälkeen mutta kyllä meno oli melkoisen rauhatonta sen päivän.

Kaipaan elokuvia, joissa ei ole liikaa tapahtumia. Verkkaista menoa, sanoja joissa on ideaa ja viesti ja elokuvista astelee kotiin mielenterveytensä, hermonsa ja kuulonsa säilyttäneenä.

Hittolainen....

2011-12-13T09:46:00.002+02:00

Vaikka minähän en ole mikään näpertelijäluonne god help me, mulla on ollut aina vahva luottamus, että VOISIN olla hyvä siinä(kin) lajissa. Jos vain oikein tahtoisin. No suuret luuloni todistettiin eilen vääräksi, kun aloin väsäämään uusimmassa Anna-lehdessä vinkattuja ihanaisia Tähtikoristeita. Tarkoituksena oli tehdä niitä ikkunat täyteen, ainakin kymmenen tähteä piti askarrella. Lisäilmettä olisi saanut koristelemalla tähdet kimalteilla, bling blingiä nääs elämään ja kotiin.

Tällaisia piti tulla:

Tällaisia tuli

Mitä tapahtui? Olikohan lehteen eksynyt painovirhe paholainen? Ohje taisi olla virheellinen. Ilmeisesti jokin ruuvi jostain/multa puuttui. Vikahan ei tietenkään ole minussa. Eläköön itselleen nauraminen!

Naurua päivään!

Welcome to the Elisa Show

2011-12-12T11:36:00.003+02:00

Näinä pimeinä ja harmaina aikoina olen kaivannut kesää. Ihan hurjasti. Olen katsellut kesäkuvia, ja imenyt niistä valoa ja voimaa. Olen muistellut niitä leppeitä ja tyyniä kesäpäivä, jolloin söimme herneitä lounaaksi ja mansikoita välipalaksi. Jolloin aika oli pysähtynyt. Pysähtynyt ja hetkessä olin minäkin. Pieniä ajatuksia lenteli korvieni ympärillä ja minulla oli aikaa ottaa niistä kiinni. Ei ollut kiire mihinkään.

Nyt tarvon itse rakennetussa hämärässä ja enkä saa otetta ajatuksistani. Päivät täyttyvät velvollisuuksilla, muistilapuilla, kauppalistoilla – ja tuijotan kodin ja arjen askareitten väliin näkemättä selkeästi punaista lankaa.

Haluan löytää saman vapauden tunteen, joka minulla oli kesällä. Tänään haluan miettiä miten paljon elämässäni on asioita hyvin, miten tärkeää on elää hetkessä eikä menneessä tai tulevassa. Tänään haluan ottaa itsestäni voimaannuttavan talvikuvan ja ihailla sitä ensi kesänä.

Haluan elää elämääni niin, että minä olen siinä pääroolissa jolloin elämän tv-kuuluttaja esittelisi minut näin: ”Tänään nähtävässä komedia/draamassa erityisen herkullisen roolityön tekee valovoimainen Elisa, jonka uhkuu humaaniutta, rohkeutta ja – naisellista hulluutta, ja joka ei ole koskaan enemmän sankarillinen kuin juuri silloin kun hän tekee hölmön itsestään, mikä tapahtuu noin joka päivä. Mikä parasta hänellä on kuitenkin kyky nauraa itselleen, varsinkin silloin kun lippulaput ovat unohtuneet palauttaa tarhaan ajallaan, lastentarhan opettajille ei löydy sopivaa joululahjaa, postilaatikkoon tipahtaa muistutuslaskuja ja kuopuksen kauluri x 2 kpl on kateissa.”

Heck, I'll give it a try, sanon itselleni tänään. Päärooli kutsuu esittäjäänsä. Tänäänkin. Naurutta tämä ei ole mahdollista, itkutta se ei onnistu. Laitan punaista huulipunaa ja ei kun tulta kohti!

Iloa viikkoon, murut.

(Joulu)rauhaa

2011-12-11T11:24:00.000+02:00

Sonia Choquette on kuuluisa new age -guru, johon en ole sen perusteellisemmin tutustunut, mutta hänen sivuiltaan löytyy ilmainen meditaatio (Free meditation -kohta). Vink vink kaikille, jotka haluavat ladata akkujaan joulukiireiden keskellä.

Minä tykkäsin!!

Joulun ihme

2011-12-10T09:30:00.001+02:00

Taidan olla vakava sosiaalitapaus kun mulla ei ole vielä (ennen eilistä iltaa) ollut minkäänlaista joulufiilistä. Olen selaillut joululehtiä ihan tyynenä, välinpitämättömänä, jotenkin kumman neutraalina – siis minä joka aina olen rakastanut joulua. Jouluvalot on viritetty ikkunoihin, pirtsakka punainen joululiina on laitettu keittiön pöydälle, kynttilöitä poltetaan joka ilta, luulisi että joulufiilis olisi niillä löytynyt. Mutta ei niin ei. On tuntunut siltä, että joulu on tulossa joidenkin muiden kotiin enkä minä pääse sinne edes taksilla. Kerrassaan outoa, ettei joulu tuntunut miltään eikä missään.

Eilen sitten välitilaan tuli muutos. Tein nahistuneista ja tummuneista banaaneista banaanikakkua. Selailin myös uusinta uudistunutta Kodin kuvalehteä, joka kosketti aitoudellaan. Sitten aloin kirjoittaa osoitteita joulukortteihin. Polttelin kynttilöitä. Maistelin Tuulalta saamaani jouluglögiä (nam). Tungin suuhuni herkullista tummaa suklaata (namnam). Laitoin joululevyn soimaan, ja kun lempparijoulubiisini Vesku Loirin ”Maa on niin kaunis” alkoi soida, jotain kummallista ja yllättävää tapahtui. Kaikki alkoi rintakehästä niin kuin kaikki voimakkaat tunteet. Mulla nousi karvat pystyyn, alkoi itkettää ja tuntemani välinpitämättömyys sulaa pois. Tunsin joulun lämmön, se loimahti liekkeihin koko voimallansa.

Rakkaat nöpönenäni, omat suloisuuksien suloisuuteni pitivät älämölöä siinä vierellä, leikkivät Kun Fu Pandaa, mutta se ei haitannut. Lehmät hermot saivat otteen aivoistani ilmeisesti samanaikaisesti jouluisen olon mukana.

Mikään ei tule pakottamalla, niin se on. Kun pitää mielen avoimena, sitä voi rikkoa omat rajansa ja joulun ihme voi tapahtua.

Jouluista fiilistä kaikille.

Hämmästyttää kummastuttaa no 12

2011-12-08T09:27:00.000+02:00

Venäjällä menee hyvin. Haloo! WTF? Onko Venäjän politiikassa enää mitään mielenkiintoista, jos vaalienkin tulos tiedetään etukäteen?

Tämäkin vauva on vihainen Venäjän vaalihuijaukselle

Ps. Vuoden vaikuttavimmat kuvat löytyvät täältä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se nyt menikään. Kyllä aika moni kuva pisti hiljaiseksi.

Mikä kuva oli sinun mielestäsi vaikuttavin ja miksi?

"Ihana valo... niin on nimesi kaunis sana

2011-12-06T21:39:00.001+02:00

Ihanan valoisa päivä. Päivä alkoi poikien osalta riemukkaasti kun he tajusivat että maassa oli LUNTA. Siis toistan vielä että LUNTA. Kyllä sitä oli odotettu. Vihdoin. Ihan mahtavaa.

Söimme myös herkkuruokaa sukulaisseurassa. Sain nuuskia ja hyssytellä siskoni vauvaa, on muuten oikea söpöliini. Ihan kuin siskonikin :). Äitini jaksoi peluuttaa ja pitää jöötä kolmelle salapoliisille - ihanaa kun aina ei itse tarvitse. Akut lataantuivat. Kiitos. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Hei me pidetään vauvaa sylissä. Hei vauva ei tykkää siitä ollenkaan

Pärjätään, ja enemmänkin!

Päämääränä aito kauneus

2011-12-05T10:31:00.000+02:00

Iltasanomissa oli tänään tämä juttu.

Vaatejättiketju Hennes&Mauritzin tiedottaja myöntää ruotsalaislehdessä, että kaikkien verkkokaupassa vaatteita esittelevien mallien vartalo on kuvankäsittelyohjelman tuotos.
- Kyse ei ole täydellisen vartalomallin ihannoinnista. Me haluamme vain esitellä vaatteiden ulkoasun. Sama käytäntö koskee sekä miesten että naisten vaatteita, Andersson jatkaa.

En ymmärrä. Miksi normaalivartaloiset, retusoimattomat naismallit odotuttavat vieläkin itseään naistenlehdissä ja mainoksissa? Ok, Doven mainoskamppanja oli virkistävän erilainen tässä stereotypioiden ja liioittelun maailmassa. Doven edustama kauneus ei ollut ainoastaan ulkonäköä vaan myös sisäinen olotila. mutta kuinka moni yritys on seurannut Doven perässä realismin lähteille? Ei mulla tule mieleen muita yrityksiä. Olen pitkään toivonut, että myös kosmetiikka mainokset olisivat hieman realistisempia. Miksi näyttää retusoituja kuvia lainkaan kun kuva ei vastaa totuutta ja on itse asiassa väärennös? Tämä kaikki vain tuntuu vehkeilyltä!!

Minä en ainakaan halua nähdä retusoituja ja phoshopattuja naisia (tai miehiä). Haluan nähdä AITOJEN tavallisten ihmisten vartaloita, eikä tarjolla ole kuin meikattuja, photoshopattuja ja kenties jopa studiossa otettuja kuvia, jotka eivät edusta minkäänlaista realismia. Ja kun tarjolla on vain muokattuja ja retusoituja kuvia, epärealistinen kuva naisen ihannevartalosta vääristyy edelleen. Eniten olen huolissani nuorista. Onko nuorilla tytöillä tässä maassa positiivista tervettä roolimallia, jota voivat ihailla? TV:ssä mallimaailmasta kertovissa reality-sarjoissa arvostellaan normaalivartaloista liian lihavaksi ja lehdet pursuavat anorektikoita.

Toivon, että me kaikki - erityisesti nuoret - voisimme nähdä kuinka kauniita olemme. Että kantaisimme itsemme ylpeydellä, koska me olemme kaikki omalla tavallamme upeita. Kauneus on katsojan silmässä eikä se mahdu yhteen muottiin.

Mikael Antero Granlund

2011-12-04T11:19:00.002+02:00

Micke Granlund on kuulemma ihan paras. Ai miksikö? No, kun se teki sen ilmaveivin, koska se on maailmanmestari, ja pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Koska sen numero on 64. Micken kuvia leikataaan Hesareista ja liimataan vihkoon. Sen pelimooveja ihaillaan youtubesta. Ja Go IFK Go soi yhtenään (Poika saunoo rinnalla). Pelicans-HIFK matsissa tapahtunut tappelu oli iso sensaatio, jota pohdittiin pitkään. Lätkävaatteita puetaan päälle sisälläkin ja leikitään jääkiekkopelaajia. Aika usein sitä kuulee lapsen suusta: "Äiti sä et tajuu."

Ja he ovat oikeassa. En minä tajuakaan. Hatarilla jäillä liikun. En tajua lätkästä, juuri ja juuri tiedän mikä on paitsio. HIFK on ilmeisesti kova juttu, koska Granlund pelaa siinä. Muistaakseni olin joskus nuorempana muodon vuoksi Jokerit fani. En kyllä muista miksi. Lukioaikainen poikaystävä taisi olla Jokerit fani, niin se taisi olla.

Vanhemmuus avaa uusia tuntemattomia näköaloja. Niin paljon asioita, joista en vielä tajua mitään. Välillä sitä tuntee, että on likinäköinen omassa elämässään, sitä hoipertelee sinne tänne puolisokeana törmäillen ja loppujen lopuksi tallaa omien silmälasien päälle ja on vielä sokeampi (been there done that). Miten ja minne suunnistaa likinäköinen lätkä-äiti? Minun pitäisi löytää uusia sanoja ja uusia ajatusmaailmoja, ja jotta näkisin selkeämmin, minun pitäisi nähdä itseni uudella tavalla ja se taas vaatisi minulta uusia ajattelutapoja...

Tänään aion nauttia tietämättömyydestäni. Annan poikieni kertoa minulle jääkiekosta. Tänään olen hiljaa ja kuuntelen, avaan uteliaat silmäni ja varaudun uusiin yllätyksiin. Tänään minä olen oppilas, pojat opettajiani. He ovat näkeviä, minä likinäköinen – niin kuin monessa muussakin asiassa he ovat paljon tarkkanäköisempiä kuin minä.

Onko se aikuisuus, joka tekee välillä ihmisen likinäköiseksi? Otetaan oppia lapsista, voimme peilata maailmaan ja itseämme heidän silmistään.

Iloa päivään!

Synttärionnittelut myös K:lle! 38 v on ihan paras ikä!

Lehmän filosofiaa

2011-12-02T18:00:00.000+02:00

-Gary Larson sarjakuvapiirtäjä-

Kiekkomaanikkoja

2011-12-02T10:17:00.001+02:00

Poika ja vaari

Taas aurinko nousee, olen virtaa ja voimaa..??

Valmiina luikaamaan

Pojannassikat aloittivat kiekkokoulun tänä syksynä. Kiekkokoulu on - ta daa - aina viikonloppu aamuisin, asia mikä ei ollut minulle mikään hehkutettava riemastuttava ilouutinen! Kauhean kauas karkaavat ihanat hitaat aamut, jolloin luen hesaria antaumuksella, venyttelen itseäni pitkään kuin notkea kissa ja juon kahvia monta kannullista. Tämä siis oli ensiajatukseni harrasteen ajankohdasta, sellainen veijari on ihmisluonne!

Nyt olen kuitenkin raahautunut jäähallille monta kertaa ja täytyy sanoa että se kaikki on ollut heräämisen arvoista. Ihailemme eri kokoonpanoilla luikailevia, liikunnan ilosta nauttivia hymyileviä poikia. Poikia jotka olivat onnesta ja innosta pinkeenä. Poikia, jotka luistellessa kaatuessaan nousevat reippaasti pystyyn (vaikka itku tulisikin) hetken päästä ollaan kuin tulta ja tappuraa.

Rakas päiväkirja, inhoan edelleen syvästi aikaisia aamuja mutta olen (taas kerran) yllättynyt siitä, miten kutkuttavaa iloa sitä voi tuntea toisen ihmisen onnesta. Onni on usein jotakin sellaista, joka koetaan yhdessä ja jaetaan. Jaettu ilo on moninkertainen ilo.

Haluan toivottaa teille kaikille valoisaa joulukuun alkua! Täällä on jotain superväsyä liikkeellä, mutta eiköhän tämä tästä pian...
Elisa

H I D A S T A

2011-11-30T10:56:00.001+02:00

"Kun vauhti kasvaa, näköala supistuu.
Vain hidastus avartaa."

-Eero Silvasti-

Kontrolli takaisin

2011-11-29T12:10:00.005+02:00

Viikonloppuna tuli ladattua akkuja ja pohdittua elämää. Sain myös nukuttua ruhtinaallisesti mm. kellon ympäri, aivan luksusta ja ehdottomasti tarpeeseen tuli. Olen myös lellinyt itseäni katsomalla vanhoja Sinkkuelämää jaksoja tummaa suklaata syöden ja lukenut New Age kirjallisuutta.

Mikä hienointa, mulla oli etuoikeus viettää myös aikaa aivan ihanien inspiroivien ihmisten kanssa, joista yksi oli kultainen ja ihana Tuula! Herkkuillallinen Satkarissa rakkaitten ihmisten seurassa oli sellainen, ettei siitä hevillä toivu. Päälle vielä Baileys juustokakkua Cafe Esplanadessa - just perfect! Onneksi illasta ei tarvitsekaan ihan heti toipua. Sen voimalla sain ladattua akkuja, sain hyvästä fiiliksestä kiinni ja tunsin taas pitkästä aikaa kuplivaa iloa. Kiitos Tuula! Joidenkin ihmisten kanssa sitä vaan tuntee olonsa kotoisaksi. Sinä olet ehdottomasti sellainen.

Välillä sitä vaan tuntee olevansa niin h-tin väsynyt ja elävänsä jatkuvasti väsymisen ja marttyyriuden vaaravyöhykkeellä. Sitä miettii, että onko muut eronneet naiset näin väsyneitä? Miten muut jaksaa painaa arkea? Mitkä on teidän jaksamisvinkit?

Onneksi tunnelin päässä on valoa, joulukuun tähtitaivaalla on tiedossa mahdollisuuksia. On hienoa, että sitä voi ottaa ohjat käsiinsä ja viedä elämää hiukan toiseen suuntaan. Meni se sitten syteen tai saveen. Pakko uskoa tässä vaiheessa, että syteen :)

Ihan pihalla

2011-11-25T12:29:00.002+02:00

Mä oon kyllä ihan pihalla. Olen tämän viikon aikana unohtanut avaimet kotiin (2. krt elämässä), unohtanut auton oven sepposen selälleen kun kävin kaupassa/kirjastossa (onneksi mitään ei viety vaikka olin poissa melkein tunnin) ja tänään meinasin ajaa yhden auton päälle.

Kandeisko vähän relata, ottaa iisimmin? Laittaa jarruja pohjaan? Ehkä nyt olisi aika kuunnellä "hienovaraisia merkkejä” ja "lempeitä viestejä" jota maailmankaikkeus mulle lähettää. Olen toki tiennyt että olen stressaantunut mutta pian olen viemässä tilannetta ihan uudelle tasolle?

Tänään mietin myös, etten halua syödä joulupossua tänä vuonna. Ne kuvat, mitä siinä eläinaktivistien kuvaamalla videolla näkyvvät kertovat ainakin niiden videolla näkyvien sikojen todellisesta kärsimyksestä ja eläinrääkkäyksestä.

Järkyttävää, että jotkut lihantuottajat ovat voineet antaa omien eläintensä kärsiä tuolla tavalla.

Myös tämä hämmästytti. Onko Elina Kiikko jonkin sortin masokisti? Miten se nainen sietää Ilkkaa vuosi toisensa jälkeen. Meidän suhteessamme ovat etusijalla aivan toisenlaiset asiat, Kiikko sanoo. Mitäköhän ne asiat ovat? Raha? Kuuluisuus?

Ilon ja hemmottelun kautta,

Elisa

Pitäkää huolta itsestänne siskot, me ollaan liian kauniita häpeemään! ;)

PS. Tykkään tästä Kaija K:n biisistä. Mäkin haluun ollla kaunis rietas ja onnellinen. Annetaan mennä!!

Ihhahhaa, ihhahhaa, deitti hirnahtaa..

2011-11-23T10:20:00.003+02:00

Olen kirjoitellut jonkin aikaa mielenkiintoisen miehen kanssa. Hän on hauska ja mielikuvituskin on kohillaan. Tämä kaveri osaa ilmaista itseään ja maalaa kirjoituksiaan loistavasti. Olen ajatellut, että tämä ei voi olla totta, niin mukavan tuntuinen hän on. Kirjoittelu hauskan ja huumorintajuisen ihmisen kanssa on virkistävää, varsinkin kun suurin osa saamistani vastauksista on tätä tyyliä:

Iloista sunnuntai aamua :)

Mikä ollut kivointa viikonlopussasi?

Oletko jo saunassa käynyt?

Etsin naista viikottaiseen romanttiserotiseen tapaamiseen ilman sitoumuksia.

Kiinnostaako?

t. A :)

Uskaltaako sinua perheellinen mies moikata?

Sami

Moi,

Löytyiskö sulta alastonkuvaa tai ei kokonaan tarvitse, mutta kokovartalo olis hyvä :)

hello

ow are youuu looking veryy nice and swetyy realyy what are you doing...

Hei, ja hyvää loppusyksyä! Mitä sulle kuuluu?

Voi, olisi kiva lähteä yhdessä ystävyydestä liikkeelle, ottaa siihen pian mukaan henkinen ja fyysinen läheisyys - niitähän tarvitaan - ja katsoa, miten pitkälle tuttavuus, kaveruus tai ystävyys etenee, murehtimatta liikoja!

Meillä kahdella sopisi olla sellainen suhde, jossa on hyvä olla toisen lähellä, puhua, kuunnella, väitellä, laskea leikkiä - siis saada ystävällistä ja fiksua seuraa - sekä vielä tuon lisäksi fyysistä läheisyyttä, jossa toinen otetaan aidosti huomioon. Eräänlainen seurustelun ja sinkkuuden välimuoto... sellainen, joka sopii molemmille, ja jossa voidaan aina avoimesti keskustella suhteen tilasta. Tärkeää on avoimuuden lisäksi, tietenkin, rehellisyys ja luotettavuus. Uskon vilpittömästi siihen, että tämä kaikki voisi kuin voisikin välillämme onnistua! Valtavan tärkeää on, että annamme toisillemme vain tilaisuden. Vasta tapaamisessahan tietysti selviää ratkaisevasti.

Tähdennän nyt aivan erityisesti sitä, että olen todellakin vapaa, enkä missään nimessä halua tässä sulkea pois vakavampaa, "täydellistä" parisuhdetta, mikäli sellainen vaan sattuu löytymään! Sehän on toki upea tavoite...

No, jospa selvitän vielä vähän, millainen olen ja millainen persoona minuun kätkeytyy? Hyviä kysymyksiä, joihin on vaikea vastata nopeasti. Jos yritän selvitä vähällä, vastaan: monipuolinen, pohtiva, tuumiva, älykäs, herkkä, huumorintajuinen, hauska ja urheilullinen. Oikeastaan monipuolinen kattaa tämän kaiken. Tietysti jokainen meistä sellainen on, enemmän tai vähemmän, mutta haluan kohdallani käyttää silti sitä sanaa.

Elämässäni ovat tärkeitä asioita esimerkiksi terveys, läheisyys, jonkun aivan erityisen ihmisen läsnäolo, urheilu, nauraminen, ajatteleminen... oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja avoimuus... sekä kehollisuus ja aistillisuus. Voit olla varma, ettei tuossa ole koko lista, mutta suuntaa tuo jo antaa - eikö?

Tuosta kehollisuudesta pitänee kertoa vähän :) Koska olen harrastanut urheilua, tykkään tuntea asioita. Nautin kosketuksesta - eikä sen tarvitse olla salaisuus, että pidän paljon rakastelusta; nimenomaan siten, että nainen pitää siitä, sillä se antaa lisäkipinän, joka tekee sitä ihanan. Sen vuoksi haluan ottaa naisen huomioon aina niin hyvin kuin vain osaan. Kiinnostukseni asiaan, ja jonkinlainen harjoitus on tehnyt... hmm, jos "mestarin" on liian vahva sana niin entistä paremman :) Sitä paitsi jos nainen tykkää, läheisyyttä voi olla luvassa jatkossakin. Se on aina parempi kuin yhden illan jutut, joihin en halua lähteä.

Selitän, miksi kuvani puuttuu profiilistani. En halua, että ihmiset (tai naiset siis) kiinnostuvat ensisijaisesti kuvani vaan ajatusteni perustella. Ajatukset ovat tärkeämpiä, se mitä liikkuu pään sisällä; se miten asiat ovat, eikä miltä ne näyttävät. Silti, ei mulla ole mitään ongelmaa ulkonäköni kanssa. Kuvan saa, jos on muuten kiinnostunut, ja antaa osoitteen - niin se menee. Ei se sen vaikeampaa ole :)

Mietipä tätä, ja kerro sitten mielipiteistäsi ja tapaamishaluistasi. Kysy mitä haluat. Ota yhteyttä, koetetaan sopia tapaaminen vaikka XXtien loppupään seudulle, jossa asun! Olisi kiinnostavaa kuulla susta :)

Haen lyhyesti sanoen suhdetta, jossa olisi luottavaista olla, niin onnellista kuin mahdollista; suhdetta, joka rikkoo rajoja, toimii tienraivaajana, josta voi ammentaa ja joka ennen kaikkea tavoittaa oman potentiaalinsa.

Tämä tarkoittaa sitä, että suhteella on aina elinkaarensa. Se voi olla lyhyt tai pitkä - kunhan se on antoisa. Se perustuu mielellään sekä henkisyyydelle että fyyysisyydelle. Jos olet ennakkoluuloton ja rohkea, ota selvää!

Tulipa tästä pitkä viesti :) Ehkä se kannatti kirjoittaa? Kuulumisiin, ja tapaamisiinkin, toivottavasti pian!

Enten tentten teelika menten

No ehkä ei kannattanut kirjoittaa.

Olen oppinut suhtautumaan nettideittailuun realistisesti, enkä enää odota liikoja. Toistaiseksi hyviä miehiä on tuntunut olevan äärimmäisen harvassa (ehkä he kaikki ovat onnellisissa naimisissa). En ole enää yhtään vakuuttunut siitä että nettideittailu on mun juttu. Voipi olla, että profiilini sulkeutuu piakkoin.

Samalla sitä on miettinyt (vähän samaan tyyliin kuin Ella eilisessä Klikkaa mua sarjassa)

Mitä jos elän loppuelämäni yksin?

Mitä jos minusta tulee kyyninen?

Mitä jos en enää jaksa ja uskalla heittäytyä?

Ja kuitenkin pohjimmiltaan tiedän, että kyllä minä vielä uskallan, en elä elämääni yksin. Tai jos elänkin, olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Eikä minusta tulee kyynistä.

Kevyesti rullaavaa loppuviikkoa meille kaikille. Roiskutetaan rakkautta.

Tyhmintä mitä olen nähnyt

2011-11-17T09:34:00.001+02:00

Sallikaa mun nauraa. Siis oletteko nähneet tänään myyntiin tulevan H&M for Versace kokoelman? Siis nämähän ovat rumimpia koskaan näkemiäni rytkyjä! En laittaisi näitä päälleni vaikka maksettaisiin. Kultaa, niittejä (so last season), tilkkutäkin palasia, värien riitasointuja, ripauksena Havaiji meets hulahula-vanne. Kokoelma huipentuu värisokean kitchin itäeurooppalaisesta 80-luvun hittejä soittavan bändin kappaleeseen: "Rikoo on riskillä ruma". Ehdottomasti suurin pettymys H&M:n yhteistyömallistoista.

Mitä Donatella Versace on ajatellut luonnostellessan tätä mallistoa luonnoslehtiöön? Että näitä riepuja tavalliset pulliaiset ryntäävät ostamaan nyt kun hiukan halvemmalla saavat, kun Versacea on kuitenkin Versace? Että haluamme näyttää suoraan hullujen huoneelta karanneilta? Nämä vaatteet eivät näyttäisi hyvältä edes Kate Mossin päällä, niin mauttomia ne ovat.

Ehkäpä Donatella on käyttänyt kaiken inspiraationsa muihin kokoelmiinsa ja nämä rippeet tuhlataan kapitalismin alttarille ihan vaan ahneudesta. Joka tapauksessa tämä kokoelma on tyhmintä mitä olen nähnyt pitkään aikaan.

Jos voisin alkaa alusta...

2011-11-16T11:11:00.002+02:00

Miettiiköhän hänkin samaa...jos voisin aloittaa alusta?

Madridin parhaimmistoa; kalaa, en vaan tiedä mitä kalaa... Lounaalla vierähti vaatimattomat 2,5 tuntia.

Kolmen ruokalajin lounas kustansi 10 eur sis viini (tuopin). Kohtuullista, sanoisinko.

Tämä runo kolahti. Voiko olla loistavampaa runoa?

Hetkiä

(Jose Luis Borges)

Jos voisin elää elämäni uudelleen.
Siinä seuraavassa yrittäisin tehdä
enemmän virheitä.
En yrittäisi olla niin täydellinen,
ottaisin paljon rennommin.
Hulluttelisin paljon enemmän
… itse asiassa
ottaisin vain hyvin harvat asiat vakavasti.
Olisin vähemmän hygieeninen.

Ottaisin enemmän riskejä,
matkustelisin enemmän,
tarkkailisin enemmän auringonlaskuja,
kiipeäisin useammille vuorille,
uisin useammissa joissa,
menisin paikkoihin, joissa
en ole koskaan käynyt,
söisin enemmän jäätelöä
ja vähemmän papuja.
Ottaisin enemmän todellisia murheita
ja vähemmän kuviteltuja.

Olen ollut kovin
järkevä ja tuottelias
joka minuutti,
ei niin, etteikö minulla
olisi ollut myös ilon hetkiä.

Mutta jos voisin palata taaksepäin,
yrittäisin löytää vain hyviä hetkiä.

Siltä varalta, että ette tiedä,
elämä koostuu juuri niistä,
ainoastaan hetkistä,
älä kadota tätä hetkeä.

Olin ihminen, joka ei koskaan
mennyt minnekään
ilman kuumemittaria
sateenvarjoa
lämminvesipulloa
tai laskuvarjoa.
jos voisin alkaa alusta,
matkustaisin paljon keveämmin.

Jos voisin alkaa alusta,
kävelisin avojaloin alkukeväästä
loppusyksyyn.

Matkustelisin enemmän
hevosrattailla,
tarkkailisin auringonnousuja,
leikkisin enemmän lasten kanssa.
… jos minulla olisi elämä edessäni.

Mutta kuten näette,
olen 85-vuotias
ja tiedän kuolevani.

Valonpilkahduksia

2011-11-15T11:42:00.003+02:00

Oma lutupekka!

Kun mieli oli jotenkin oudon valju viikonloppuna, oli mieletöntä huomata ympärillä olevaa loistavaa säteilevää elähdyttävää valoa, enkä puhu nyt jouluavaloistani! Perjantaina sain ihanan viestin eräältä blogilukijalta ja tulin niin iloiselle mielelle. Ajattelin, että vaikka ihan omaksi ilokseni tätä blogia kirjoitan, on mahtavuutta kuulla jos tästä joku jotenkin hyötyy tai iloa saa. Kiitos Hannamari, pelastit päiväni!

Tätä juuri tarvitsin, Tiitu!!!! Aivan verraton!

Valonpilkahdus potenssiin 5

Maanantaina sain aivan ihanan yllärin Tiitulta. Kiitos Tiitu! Olet ihana! Tämä oli juuri se, mitä tarvitsen, nyt kun usko on hiukan hakusessa. Lisäksi kaikki te ystävät ja tutut jotka olette viime aikoina kuunnelleet omituisia ja laajoja vuodatuksiani. Kiitos kun olette olemassa. En minä muuten pärjäisi.

Tänään olen kiitollinen siitä, miten ystävällisiä ihmisiä mulla on ympärilläni. Välillä huomaan heidät paremmin, välillä huonommin. Olen kuitenkin kehityskelpoinen yksilö, myönteisyyden ja hyvän tuulen opettelu ja levittäminen ovat mulla hyvässä vauhdissa opettelun alla.

Tätä kun vähän dekolteelle suihkuttaa, musta tulee happy ja ---saletisti natsaa!

Se mitä teemme tai edes ajattelemme, vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin. Annetaan siis hyvän kiertää!

Aitoa iloa kaikille!

Happy Father’s Day to all...

2011-11-13T09:02:00.003+02:00

...erityisesti omalle isälleni. Mitä sinussa isä ihailen on se, että en muista että olisit menettänyt malttiasi minulle koskaan, koskaan et ole minulle räyhännyt tai huutanut. Sanot asiat pehmeän kautta, rauhallisesti. Ja auttavaisuutesi on ihan omaa luokkaansa. Selkääsi, nikamiasi, vetovoiman lakeja uhmaten maalaat, kannat, korjaat, nikkaroit, kokoat. "Extra odd jobs", "fix-up tasks from minor to major" - you name it. Hessu-hopo Oy Ab hoitaa. Olen sanaton.

Isä ja tytär

Olen iloinen, että olet juuri minun isäni. Olet rakas. Aurinkoista isänpäivää, Pop! Pian nähdään. :)

Ps. Lämpimät isänpäiväterkut myös Iso Hukalle!

Dear diary

2011-11-10T21:52:00.003+02:00

Hei te intellektuelli ja hurmaava tuhatpäinen (no ainakin kymmenpäinen) lukijakuntani.
Aika on taas kiiruhtanut, viikonloppu jo häämöttää. Tajusin juuri, että kohta on marraskuun puoliväli käsillä, ja sehän tarkoittaa naisen logiikalla että joulu on melkein jo kulman takana. Järisyttävää!

Olen ollut tällä viikolla mietteliäällä tuulella monesta syystä. Tulevaisuus mietityttää varsinkin kun osa siitä on sumun peitossa, mutta c'est la vie. Elämä kantaa. Ainakaan ei tarvitse enää kärvistellä ja kieriskellä kiirastulessa.

Marraskuu on aina ollut minulle vaikea veljen kuolinpäivän lähestymisestä johtuen. Veljen kuolemasta on huomenna kuusi vuotta, mutta veljen jättämää aukkoa ei voi mikään koskaan täyttää. Se aukko on ja pysyy. Olen muistellut paljon veljeä, olen miettinyt miltä tuntuisi jos hän olisi vielä seurassamme, viettäisimme yhdessä isänpäivää koko perhe, herkuttelisimme yhdessä pitkään ja hartaasti, hän vitsailisi ja lähtiessämme hyvästellessämme halaisimme toisiamme. Veljen halaus olisi samanlainen aina kuin ennenkin, kömpelön karhumainen.

Olen kuunnellut PMMP:n Pikkuveljeä, tuntenut surua ja kaipausta (vaan en enää viiltävää kipua kuin joskus aikaisemmin.) Kaipaus voi olla hyvä ja kaunis tunne, kun aikaa on kulunut tarpeeksi.

Madridissa näin unta veljestä, hän halusi tulla nukkumaan viereeni. Nukuimme vierekkäin sen yön. Se oli hyvä uni. Se päivä alkoi hyvin.

Ps. Ekat jouluvalot viritetty ikkunaan.Olinko eka enkeli??

Lounas a la lomalainen. Sardiinit jäivät syömättä (huomaa iso keko lautasen reunalla.)

Vanhoja poikia viiksekkäitä tai jotain sinne päin:)

Sympaattiset keraamiset kadunviitat ihastuttivat

Ps. koettakaa kestää Madridin kuvat loppuvat ihan pian:)

Let the children's laughter remind us how we used to be

2011-11-07T22:20:00.000+02:00

Tänään olen kuunnellut intuitioa ja sydäntä ja ottanut askeleen kohti jotain uutta. Meni syteen tai saveen, minä selviän, minä pärjään.

I believe that children are our future

Teach them well and let them lead the way

Show them all the beauty they possess inside

Let the children's laughter remind us how we used to be

Tulimme näimme koimme

2011-11-06T12:51:00.003+02:00

Tulimme näimme koimme. Elinvoimaa ja espanjalaisten ystävällisyyttä on imetty sydämiin. Tärkeimmät nähtävyydet nähtiin, muuten otettiin nautiskelun, intuition (!) ja syömisen kannalta. Madrid on värikäs ja rento ja sen paras anti välittyy pysähtymisen kautta. Kahvilassa tai aukioilla istuminen ja ihmisten seuraaminen ovat ihan parasta huvia.

Mikä Madridissa on kivaa niin suuri osa nähtävyyksistä on pienellä alueella ja kaupungin katuja on mukava kävellä, etenkin kun voi vähän väliä pysähdellä tapas-baareihin ja kahviloihin virvokkeelle. Harrastimme kyltyyriäkin eli mieliin jäi erityisesti Prado, joka on tunnettu erityisesti yhdestä kaikkein hienoimmista eurooppalaisista taideteoskokoelmista maailmassa. Esim Goyan Maja oli upea. Madridin keskustassa oleva Parque del Buen Retiro -puisto jäi sydämiin ihan jo sen vuoksi, että siinä kun tekojärven reunalle istahdimme cavaa maistelemaan, hillittömän taitava saksofonisti alkoi soittaa La Vie En Rosea. Kyllä siinä hetkellisesti mietti että elämä on hetkettäin ruusuilla tanssimista.

Erityisesti espanjalaisten eloisuus ja ystävällisyys viehätti. Aamupalalla hostellin respan työntekijä tuli kysymään onko huoneemme tarpeeksi rauhallinen meille (!) Ravintoloissa tarjoilijat pitivät niin hyvää huolta, etten muista milloin viimeksi olisin saanut niin hyvää/nopeaa palvelua (ehkä tämä johtuu siitä että harvemmin käyn ulkona syömässä). Ravintolassa vanhempi rouva antoi meille ravintolassa ruokavinkkejä, kun huomasi kauhistuneet ilmeemme saadessamme verimakkara ja porsaan korva aterian eteemme. Porsaan korva oli muuten kamalaa, ja syömättä jääneen aterian jälkeen pitikin mennä tyhjin vatsoin huikopalalle kahvilaan, josta astelimme ulos tyytyväisinä vatsat kakkua täynnä. Rohkea rokan syö (ruoka-annosten suhteen) - mutta aina ei voi voittaa :)

Ruoka-annos not made in heaven. Impressive, ha?

Olin madridilaisten miesten suosiossa kuten kuvasta näkyy...

Satoi - melkein koko ajan

Parque del Retiro - kuvassa paikallinen Carrie Bradshaw

Saksofonin soittaja made in heaven

Kiitos Mape loistavasta matkaseurasta!

Kyllä kotiinkin oli kiva tulla. Oli jo poikia ikävä. Tänään köllöttelyä ja olemista, ei ole kiire mihinkään. La vie en rose, tämäkin - omalla tavallaan.

Adios amigos ja melankolia

2011-11-02T08:00:00.002+02:00

Päivän Poppy inspis - mikä ihana mekko!!

..tai jotain sinne päin. Tästä hetkestä eteenpäin alkaa lomani toinen tuotantokausi. Olkoon se ekaa parempi. Missä missä on Madrid ja cava - siellä olemme mekin. :)

Pärjäilkää murut! Me ollaan elämän sankareita kaikki!

Pieniä iloja(kin)

2011-11-01T08:06:00.004+02:00

Hetkittäin ihan horror päivä, paljon kivaakin tosin. Pidin lapset kotona ja vaikka ollaan taas kerran tehty yhdessä paljon kivoja juttuja, riitoja & hulinaa niillä on pukannut. Paljon. Mä en kestä. Miksi pitää kaataa kaakaot lattialle? Miksi pitäää riidellä koko ajan? Miksi ei voi olla sovussa? Miksi pitää vaatia ja mankua? Penteleen tyrannit!

Päivän pieniä iloja (osa tosin viikonlopulta):
- Olen AIDOSTI INNOSTUNUT uudesta lajista, lapsellisen innostunut suorastaan ja ylpeä siitä!! Ostin viikonloppuna vesijuoksuvastukset ja se oli menoa saman tien! Vitsi, että vesijuoksu on vastuksilla hauskaa ja mikä parasta - se on RASKASTA!! Ja tuntuu pepussa ja pakaroissa, eli siellä missä pitääkin. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, vesijuoksuvyö ei ole mitään verrattuna tähän.
- Metsälenkki poikien kanssa. Pojat pyöräili, äiti sauvoi. Aurinko paistoi.
- Pestiin (viimeksi ehkä viime vuonna pesty) auto itsepalvelupesulassa, pojat vaahdottivat ja kuorruttivat auton valkoiseksi pesuaineella. Ja vesi suihkusi, hah, oli hauskaa!
- Hetket jolloin pojat (ja minä) olimme sovussa. Nauroimme. Joimme kaakaota ja söimme tuoretta pullaa.
- Kirjastosta löydetty uusi hömppäkirja (kuvassa) ja mainio keittokirja Leilan parhaat ruokaohjeet. Kirja on pullollaan reseptejä, joita haluan kokeilla ja aloitettu on :)

- Ystävältä saadut mainiot ohjeet matkakohteeseen
- Sävel ja Sanat tuo ala-arvostettu hömppäleffa, jossa näyttelevät romanttisten komedioiden erikoismies Hugh Grant ja hupsun höpsö Drew Barrymore. Toi hymyä ja hyvää mieltä potenssiin 2. Romanttisten komedioiden idea on tyhjätä pää imbesillin tasolle ja nauttia vaan hömpästä tietäen että aina tulee häpi end. Minä tarvitsen elämääni häpi endejä :)

Flowta ja lomafiilistä odotellessa,

Elisa

Asiasta kukkaruukkuun

2011-10-31T10:04:00.000+02:00

Eihän kellään ole kaapeissa pieneksi jääneitä käytettyjä:

luistimia koko 29 ja koko 31-32
kaulasuoja x 2
kasvosuoja x 2
jääkiekkohanskat x 2?

Yhteydenotot: sutkautuksia@wippies.fi

Pieni ja hento ote

2011-10-31T08:55:00.001+02:00

Jotain aivan kummaa melankoliaa on liikenteessä. Ollaan ulkoiltu ja käyty uimassa poikien kanssa, tehty kivoja juttuja mutta ihan ei ole mieli mukana. Siis munhan pitäisi olla pilvissä tämän loman alkamisen vuoksi, silti vanha levy jankkaa päässäni, siitä on vaikeaa päästää irti. Sitä miettii, että mitä ihmettä minä teen suurimman osan elämästäni ja mitä päin kuljen? Tiedän kuka olen ja mikä mulle on tärkeää, eikö sen pitäisi näkyä elämässäni?

Tal Ben-Shaharin Onnellisemmaksi kirjassa neuvotaan kysymään itseltään seuraavat kysymykset:
Tunnetko eläväsi hetkittäin oravanpyörässä? Minkä neuvon antaisit itsellesi, kun katselet elämääsi ulkoapäin?

Kyllä pimeydessäkin on hyvä nähdä toisten valoa. Olen niin onnellinen että joillakin on elämä tasapainossa. Esim Pinkki sivusi asiaa omassa blogissaan, niin on tehnyt moni muukin. He elävät lähellä onnen ovea :)

Tänään yritän olla onnellinen koska tänään mulla alkaa virallisesti loma. Tasapainon löytäminen nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, arjen ja työn ja oikeastaan ihan jokaisen elämän osa-alueen välillä on kuitenkin melkoinen mysteeri. Ja kuitenkin onni voi löytyä asenteen ja oivaltamisen välimaastosta. Ehkä jopa luovuttamisen. Sitä kohti nokka!

Virtuaalisia rutistuksia teille kaikille. Don't worry be happy! Muistetaan pieni ja hento ote ihmisestä kiinni. Se on se, mikä on tärkeää.

Metsät ovat vieläkin täynnä suppiksia - menkää metsään hyvät ihmiset

t. Lomalainen vaan en vielä irtautunut töistä

Yksisilmäinen koira

2011-10-30T09:54:00.001+02:00

On kirkas syyspäivä. Istahdan raitiovaunussa vanhemman rouvashenkilön viereen. Hän katselee ulos, ja jotenkin tuntuu että samalla hän katsoo menneisyyteensä, ei tulevaisuuteensa. Raskaat silmäluomet tuovat hänen ilmeeseensä velttoa väsymystä, silti silmissä on vielä eloa ja lämpöä. Hän puristaa käsissään olevaa käsilaukkuaan.

Ihailen ohikiitäviä maisemia. Kuinka jännittävää! Raitiovaunussa istuminen tuntuu vieneen minut vanhaan aikaan, menneisyyteen. Tallinnalaisen raitiovaunun tuoksu on sama kuin 70 luvun raitiovaunuissa Helsingissä. Sellainen tunkkaisen ummehtunut, kuitenkin siinä on jotakin kotoisaa. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi.

Minusta vasemmalla istuu valkotukkainen vanhempi herra, jolla on tuuheat kulmakarvat, ne sojottavat joka suuntaan kuin olisivat eläneet omaa elämäänsä. Hänellä on suora ryhti ja kauniit vanhemman miehen kädet. Hän on jotenkin kiltin ja ystävällisen oloinen. Vaikka hänen vaatteensa ovat kuluneet, hänessä on jotain hienostunutta. Hänellä on koira sylissään, ja aina välillä hän silittää koiran päätä. Koira katsoo välistä ulos ja välistä taas isäntäänsä ihailevasti. Luultavasti se odottaa makupalaa tai sitten se vain rakastaa isäntäänsä ehdoitta.

Otan esiin kameran. Haluan ikuistaa tämän hetken. Vanhempi herra huomaa kameran, katsoo minuun ja sitten kameraan. Hän kääntyy puoleeni, hymyilee minulle hyväntahtoisesti ja osoittaa koiraansa toista silmää. Se on ommeltu kiinni. Yksisilmäinen koira katsoo minuun yhtä lempeästi kuin isäntänsäkin. Kuin sanoen: "Näetkö sen ystävä?" Kumpikaan heistä ei tarkoita sillä silmää. Se mitä näen on jotain ihan muuta. Me näemme sen kaikki. Aina ei tarvita yhteistä kieltä, yhteyden voi löytää ilman sanoja.

Ihana Poppy

2011-10-29T13:00:00.004+03:00

Todella harvoin sitä törmää tyyliin, joka kolahtaa TÄYSIN. Nyt kuulkaas kolahti. Tämä Poppy Delevigne on brittiläinen malli ja seurapiiriperhonen. Hän on sittemmin newyorkilaistunut ja kokeillut siipiään myös näyttelemisen saralla (taivas tietää missä ja miten?).

Jotenkin herttaisen oloinen tyttö. Ja mikä tyyli, siis aivan valloittavan ihana! Poppy pukeutuu naisellisesti yhdistellen klassisiin vaatekappaleisiin hipahtavia vaikutteita. Rakastaa värejä ja kuvioita, mutta käyttää niitä kohtuudella. Naiselliset mekot ja hameet saavat seurakseen jakkuja ja yksinkertaisia, mustia asusteita. Voila! Magnifique!

Käytän mekkoja ihan liian harvoin, olenhan käytännöllinen tyttö. Tässä syksyn alati vaakatasossa piiskaavassa sateessa housut ja farkut ovat niin paljon houkuttelevampi ja helpompi ratkaisu. Korkokenkien kanssakin on vähän niin ja näin, ja kuitenkin korkkareilla koikkelehtiessa sitä saisi ryhtiä tämän hetkiseen jotenkin nuutuneen nukkaiseen olemukseen. Ehkäpä huomenna....

Onko sinulla tyyli-idolia?

Rättipuhkipoikki - what's new?

2011-10-28T21:09:00.004+03:00

Jipii, TGIF, täysin kreisi viikko pulkassa ja LOMALOMALOMA alkoi (täältä kuuluu muutama heiveröinen ja väsynyt hurraa huuto). Olen ihan rättipuhkipoikki. Loma tulee tarpeeseen, tuntuu etten olisi jaksanut yhtäään päivää enää töitä. Hermot narikkaan hetimullenyt.

Ja älkääs luulko että käyttäisin lomaani johonkin hyödylliseen kuten ikkunoiden pesuun, jääkaapin siivoamiseen - en minä mikään hullu sentään ole. Aion rentoutua ihan täysin rinnoin. Lukea naistenlehtiä ja napsia suklaata. Kitata sangriaa. Lukea uutta Hotakaista, työkaverit ovat sitä kilpaa kehuneet ja tuossa yöpöydälle se minua odottaa. Olla vaan.

Tällä viikolla
- olen purskahtanut itkuun väsymyksestä. Tämä tunnepitoinen insidentti tapahtui keskiviikko aamuna ihan out of the blue. Koko tiistai- illan olin kuunnellut poikien välisiä älämölöriitoja ja kuopuksen itkuhuutoa jota kesti valehtelematta n 1,5 h putkeen (ja joka pilasi täydellisen Klikkaa mua nautinnon). Keskiviikko aamulla, kun kuopuksen kiukuttelu jatkui ja jatkui, kamelin kaula katkesi ja purskahdin hillittömään ja puhdistavaan itkuun. Viime kerrasta olikin jo aikaa joten itse asiassa itku teki hyvää. Pojat ihmettelivät mutta kyllä se riitely loppui kuin taikaiskusta. Pitääkö mun itkeä useamminkin?

- olen tehnyt the best lohturuokaa in the world eli jauhelihakastiketta ja spagettia. Ah se onni ja ilo kun saa pursottaa Heizin ketsuppia höyryävän spagetin päälle, hitaasti herkutella ja lohdutella itseään, avot. NAM. Siinä on jotain JÄRISYTTÄVÄN lohdullista. Lohdullisuus melkein pursuaa yli. Tein myös suklaamuffinseja, nekin meni kaikki. Se kaikki rasva ja suklaa lohdutti. Pojatkin tykkäsivät.

- olemme katsoneet poikien kanssa Kaksin karkuteillä leffan. No pojat olivat sen jo aiemmin nähneet mummin kanssa mutta mulle tämä oli eka kerta. Tosi positiivinen lasten leffa! Naurettiin ja viihdyttiin yhdessä.

- kokeillut jotain terveellistä ja maittavaa - nämä olivat yllättävän hyviä. Suosittelen!!

- miettinyt mistä saisin energiaa ja puhtia. Hukassa ovat, lentäneet taivaan tuuliin...No lomalla ladataan akkuja.

- jumankekka olen ollut vihainen eräälle ihmiselle. Samperin tyyppi. Ja yritän olla olematta vihainen, kun viha vie energiaa. Ristiriitaista. To be angry or not to be. Mitä tehdä??

- olen tarvinnut ISOA voimahalausta. Sain sen pojilta kun pyysin.

- olen miettinyt että sisimmässäni tiedän mistä mun pitää luopua, jotta pääsen eteenpäin. Luopuminen vain tuntuu vaikealta. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Ja kuitenkin intuitioa pitää kuunnella.

- Katson poikiani kun tässä sohvalla läppäri sylissäni istun ja surffaan. Esikoinen nukkuu vieressäni, hän simahti kuin saunalyhty jo klo 1930 - outoa suorastaan. Kuopus rakentaa olkkarin lattialla legoja, ihailee silmät säihkyen omia legoluomuksiaan. Kehun niitä ja hän säteilee vielä enemmän. On kuin kynttilä, luo olemuksellaan valoa. Mulla on asiat hyvin. Tiedän sen, joskus se vaan väsynä unohtuu.

Päätin perjantai-illan piristykseksi napata tämän hienon tunnustuksen itselleni kun sitä täällä tarjottiin. Sen sai napata ihan ilman substanssia jos halusi. Kauhean ystävällistä. Ajatelkaas! Kiitos Järjellä ja Tunteella!

Tarjoan tunnustuksen eteenpäin kaikille blogeille joilla ON substanssia ja elämänmakua :) Teitä on paljon ja tiedätte keitä olette. Kaikki blogit joita luen Tuula, Pinkki, Soolis, Mirka jne.

Uusin Coldplay featuring Rihanna on mainio.

Viikonlopun ajatus:
Happiness is when what you think, what you say and what you do, are in harmony.
-Mahatma Gandhi

Ketonen ja Myllyrinnekin nauratti.

Päivän pieni ilo

2011-10-28T08:00:00.008+03:00

Vitsi, että rakastan Riku Korhosen kolumneja HS:ssä. Tämä oli ihana

Ei luovuteta, luodaan valoa! Päivän kappale: Fine Young Cannibalsin ihana Suspicious Minds

Plenty of fish in the sea or not

2011-10-27T18:00:00.006+03:00

Olen päättänyt raottaa teille - halusitte tahi ette - nettideittailun arvoituksellista porttia. Nettideittailu sanalla kun on kovin mystinen ja salaperäinen kaiku - täysin syyttä.

Kaikille teille, jotka ette ole joutuneet tuon maailman pyörteisiin, homma varmasti voi tuntua hiukan oudolta, koomiselta (ehkä epätoivoiseltakin), mutta se on kuulkaas niin, että nettideittailu on juuri sitä NYKYAIKAA.Nettideittailussahan ei ole nykyään mitään hämäräperäistä tai salamyhkäistä. Sitä tekee yllättävän moni, ellei melkein kaikki sinkut. Moni sieltä löytää prinssinkin, niin olen kuullut. Ystäväpiirissäkin niitä prinssejä/prinsessoja on. Vinksallaan olevia miehiä ja naisia toki löytyy netistä myös, mutta niin niitä löytyy ravintoloistakin. Ja mikä minä olen ihmisiä arvostelemaan, vinksallaanhan olen itsekin (joskus).

Kun elämä menee aika hyvin kodin ja työn välisessä ristitulessa, ravintoloissa käy harvoin, miksi sitä ei avittaisi hieman kohtaloa netin maailmassa? Ei se ota jos ei annakkaan. Minä tyttö katselen maailmaa avoimin silmin, ei sitä koskaan tiedä mistä kaloja löytyy.

Nettideitttailu on halpaa, ellei ilmaista. Nettideittailu on mainio tapa tutustua toiseen ennen varsinaista tapaamista. Usein tiedät "kalasta" jo paljon enemmän ennen treffejä, kuin jos olisit törmännyt "siihen"ravintolassa. Netissä voi surffata lauantai illalla kotisohvalta ilman meikkiä, lökähousuissa, punaviinilasi kädessä. Ei laittautumista siis.

Yksi mutta tässä on, minä en ole ainakaan vielä netissä törmännyt kalojen eliittiin, esim loheen. Lohet kai uivat syvissä vesissä tai jotain. Mutta toivo elää! Wish me luck! Kyllä natsaa. Kyllä lähtee.

Paljastus 1:
Ilmeisesti 38 vuotiaat kahden lapsen äidit jotka KOROSTAEN etsivät tositarkoituksella miestä - ovat jostain kumman syystä nuorten pojan kloppien suosiossa. Tämän tyylisiä vastauksia olen saanut enenmmän kuin sormia riittäää.....Kummallista.

Tällaisen viestin sain tänään:

No HUHHUHHUHUHUH, että sä olet vaan niin ihana ja siisti nainen!! Sori voit pitää mua ihan hulluna, mutta oisko tämmöisellä nuoremmalla miehellä mahdollisuuksia? Ei siis millään tositarkoituksella vaan saisit musta oivan rakastajan, jonka kanssa voisi myös jutellakin ihan oikeasti aioista kuin asioista siis ihan mistä vaan! Ja siis myös pitempiaikaisen tuttavuuden totta kai, jos vain haluat :) Mua kiinnostaa vanhempi nainen vaan niin paljon!! Te olette niin paljon seksikkäämpiä, kypsempiä ja lisäksi tiedätte mitä haluatte ;) Voisin tehdä sulle ihan mitä vaan ja suostuisin kaikkeen! Kaiken kaikkiaan olen tämmöinen Helsingissä asuva 20-vuotias ja 176/65 todella mukava, avoin, rento, iloinen, puhelias, hymyilevä ja naisia liikaa arvostava nuori herrasmies :) Harrastan rumpujen soittoa ja skeittausta. Sori, että ei ole vielä kuvaa, mutta saat sen heti jos haluat! Mulla on mese ja facebook. Voisitko kuitenkin vastata, jos sua ei yhtään kiinnosta, koska kiinnostuin susta aivan liikaa!!

LOL!!!!!!!! (!)

Huomenna on paremmin

2011-10-26T12:57:00.002+03:00

Vitsi, että tykkään Klikkaa mua - sarjasta. Sarja on tiistai-iltojeni ilo ja aidosti HAUSKA. Useimmat jaksot ovat aiheuttaneet naurun tyrskähdyksiä. Klikkaa mua -sarjan Ella on nelikymppinen eronnut sinkkuäiti pk-seudulta joka yrittää löytää elämänkumppania nettitreffeiltä. Yritykset vain eivät oikein ota onnistuakseen...jotain tuttua(kin) tässä kyllä on :)

Klikkaa mua-sarjan tunnarikin Huomenna on paremmin on ihan mainio. Ja mitkä sanat.

Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on.
Vaan muista: hän on kyyneliisi täysin viaton.
Jos käännät selkäsi kolmannelle ei neljäs tulekaan.
On paha olla yksinään, sen tulet tuntemaan.
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on
ja muista: tuskin kelläkään on mieli huoleton.
Ja huomenna on paremmin, siis jaksa siihen asti.
Ja rakkaudesta puhu hiljaa, puhu varovasti.

Jos yksi pettää ja toinen jättää niin, kolmas ystävä on.
Vaan muista: hän on kyyneliisi täysin viaton.
On turha kostaa ja kaunaa kantaa, on turha valittaa.
On turha katsella taivaanrantaa ja tuskaa kasvattaa.
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on.
On hällä silmät lämpimät ja sydän peloton.
Voit ilon löytää nukkumasta suolaheinän alta,
ja ruoho uusi nousta alkaa aina matalalta.

Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kolmas ystävä on.
Vaan muista: hän on kyyneliisi täysin viaton.
Pian päivä vaihtuu ja murhe taittuu, tutuksi vieras käy
et enää kerro tähdistä jos tähtiä ei näy.
Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on
on hällä silmät lämpimät ja sydän peloton.
Ja kolmas jos on mennyt pois on vuoro neljännen,
ja kenties yhä lähemmältä tuntuu ihminen.

- Aulikki Oksanen -

Tallinna II

2011-10-25T11:05:00.000+03:00

Jepulisjee

2011-10-25T09:53:00.000+03:00

Jebu jebu, täällä on taas ollut sellaista että. Kuopuksella pitkittynyt flunssa ja hirvittävä yskä, jonka seurauksena hengitysvaikeuksia, joita piti mennä viikonloppuna hoitamaan Lastenklinikalle. Lääkkeeksi spiraa ja kortisonia. Nyt hoidellaan kotona flunssaa pois. Onneksi poika voi jo paremmin. Mikään ei ole kurjempaa kun sairastava itkuinen lapsi. Sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi.

Olen taas (kerran tosi) väsynyt. Stressaantunut. Ahdistaa, kurkkua kuristaa. Pinna tiukalla. Viikonloppuna pohdin taas tekemättömiä töitä, niin teki tosin kollegakin, eli onneksi en ole yksin. Eilen mietimme, mikä on pahinta jos emme saa työtä tehdyksi deadlineen mennessä. Joutuisimme kenties puhutteluun, saisimme nuhteita. Mutta kukaan ei kuole. Kukaan ei saa fyysisiä vaurioita. Kukaan ei menetä kotiaan. Kukaan ei menetä työpaikkaa. Kukaan ei ylipäätään menetä mitään korvaamatonta. Ja silloin tilanne ei todellakaan ole vakava. Totta kai luottamus, maine tai uskottavuus voi mennä - mutta onko se todennäköistä? Loppupeleissä siis?

Uusi sloganini on "Uudet tuulet puhaltavat". Ei stressiä. Rauhaa ja zeniä. Syvään hengittämistä. Vihreää teetä.

Viime viikolla ehdin kumminkin piipahtamaan Tallinassa pikapikaa päiväseltään. Teki hyvää vaikka ihan muutaman tunnin piipahdus oli. Tällä kertaa emme pyörineet niissä samoissa vanhoissa paikoissa, tarkoittaen vanhaa kaupunkia, kauppamajaa yms. Tällä kertaa otimme ratikan ja näimme jotakin uutta. Tallinnan keskustorilla (Tallinna Keskturg) myytäviä tuotteita ovat mm. liha, kala, leipä, leikkeleet, juustot, vaatteet, lasitavara ja normaali toreilla myytävä tavara; kirpputoripöytiä ja krääsää on moneen lähtöön. Osa tuotteista on myynnissä ulkona katosten alla, osa viereisessä kauppahallissa. Tori sijaitsee Tartu maanteen varressa hieman etäämpänä turistialuieista, joten sinne kannattaa mennä raitiovaunulla. Tykkäsin!!

Aurinkoa ja zeniä teille kaikille.

Päivän ajatus

2011-10-22T09:47:00.000+03:00

Näin meillä....

2011-10-17T21:20:00.000+03:00

Hyvää viikkoa no 2!

2011-10-17T08:17:00.001+03:00

Hyvää viikkoa!

2011-10-17T08:05:00.003+03:00

Diamonds of the week

2011-10-15T13:02:00.003+03:00

Viikon ilo: Illalla esikoisen ollessa suihkussa, alkoi kuulua iloista höpötystä ja läpsytystä kylppäristä. Hiippailin lähemmäs, kuuntelin oven takana mitä poika oikein höpöttää. "Nallekarhu nallekarhu mene sisälle. Nallekarhu nallekarhu nosta tassusi, pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise" ja samalla poika teki kaikki nuo edellä mainitut asiat. Oma muru. Oot ihana.

Viikon pohdinta: Kävimme tässä viime viikolla uimassa ja jotenkin heräsin siihen, että pojat eivät enää polskineet ja molskineet minun ympärilläni. He ovat laajentaneet reviiriään. He ovat yhä rohkeampia ja uskaltavat uikata kaukana minusta. Ja se on hyvä. Niin sen pitääkin mennä. Jotenkin haikeaa mutta niihän se menee, minun tehtäväni on vahvistaa heidän siipiään, jotta he pääsevät lentoon ja omille siivilleen. Esikoinen oppi muuten menneenä kesänä uimaan, huippua.

Viikon kamu: Sarvikuono, tuo mainio otus! Auttaa oikeesti.

Viikon ihmetys: Miten pirtsakka poikamietyttö Lilian Harris meni valitsemaan sen pälyilevän, jotenkin jatkuvasti krapulaisen oloisen Edin miehekseen??? Kiptyn olisi ollut paljon parempi. Ei taida tyttö tietään mikä on hänelle parasta. Maailma on ihmeitä täynnä - ja loppu on historiaa.

Viikon herkku: suomalaiset omenat. Ne ovat niin herkullisia ja vielä niitä saa kaupasta. Aivan ihanaa partaäijä jukurtin kanssa. Päälle vielä hunajaa. Nam. Menkää kaikki ostamaan, heti mars!!

Kun ei ole miestä, sitä voi onneksi ostaa HP:ltä Paula Nummelan hopeasormuksen - Me likey!!

Flunssainen olo. Pitäisi siivota, kämppä on kuin pommin jäljiltä. Tulta päin! Siivouksessa auttaa Robbie

Porkkanaraastetta

2011-10-14T20:13:00.000+03:00

Olen alkanut miettiä tulevaa syyslomaa marraskuussa. Mullahan oli kesälomaa 3 viikkoa joten 1 viikko vielä jäljellä. Missä ja milloin? Kuka ja ketkä? Intellektuellien kulttuuriretki Törnävälle, kylpyläloma Pärnuun tai Härmän kuntokeskukseen, reipashenkinen ruskaretki Leville? Olenko minä intellektuelli tai reipashenkinen?? No joskus hetkittäin kyllä, mutta aika harvoin. Ehkä Elisalle kuitenkin jotain hiukan hassumpaa, viihteellisempää ja kuplivampaa....

Kuulkaas murmelit, elämässä pitää olla porkkanoita. Anna minulle porkkana, niin saat sen takaisin raasteena rusinoitten kera. Se on Elisan motto. :)

Ei hätiä mitiä, seuraava porkkana on jo tiedossa - matka varattiin juurikin. Marraskuussa pidennetty viikonloppu eräässä Euroopan pääkaupungissa. Jihuu!

**

Siis mä en kyllä ala mitään..pojat nyt loppu tää älämölö ja huuto.

Onni on Dr Oetkerin Vege Pizza ja ISO lasi punaviiniä. Olo on taas työviikon jäljiltä kuin rekan alle jäänellä (uuttako?). Sohva ja digiboksi kutsuvat minua. Täältä tullaan rakkaat...

ILon kautta viikonloppuun,
Elisa

Päivän ajatus - positiivareista bongattua

2011-10-12T08:40:00.000+03:00

NÄIN VALITSET YSTÄVÄSI

Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen, joka ei tuhlaa aikaansa sinuun. Älä tuhlaa rakkauttasi ihmiseen, joka ei tuhlaa rakkauttaan sinuun. Hymyile ihmisille, jotka saavat sinut hymyilemään. Luota heihin, jotka ovat sen arvoisia. Tuhlaa aikaasi heille, jotka sitä arvostavat, ja muista, että jokainen ihminen tekee oman onnensa valitsemalla lähelleen ne ihmiset, jotka saavat hänet hehkumaan!

-Internet

Jokaisella Pilvi Poudan asenne tänään - jooko?

Sairaana

2011-10-11T17:18:00.001+03:00

Täällä ei ole voinnissa hurraamista, ei olla tällä äipällä voittaja olo. Yhtälö 2 energistä lasta ja 1 flunssainen äitikään ei ole mikään kiva juttu. Päätä särkee, paleltaa jatkuvasti, nenu valuu, ajatus ei kulje, päällä verkkarit, villapaita ja fleece ja polviin asti ulottuvat villasukat (ne sateenkaaren väriset)

Tänään olen lääkinnyt itseäni nukkumalla ja nukkumalla. Niistämällä. Ja nukkumalla lisää. Hiukan harmittaa että hervottoman hauska komedia jää Ihanien naisten teatterikerhon kanssa illalla väliin. Teatterikappaleen nimikin olisi ollut ah niin ihanan valoisa ja lupaava;(Kaupunginteatterin) Vastanaineet.

Sain muuten kuuman vinkin, että sinkki auttaa flunssaan. Olen napsinut nyt sinkkiä hunajan, valkosipulin ja inkiväärin lisäksi. Tuoksu joka minusta pääsee on huumavan tyrmäävä.

Pojat leikkivät Bakugaaneilla melko rauhassa omassa huoneessa, siis juuri tällä hetkellä. Mikä ihana rauha täällä vallitsee ei riitoja, raivopäistä muksimista, itkua, läimäyttelyä. Tästä pitää nauttia, koska tätä ei kauaa kestä. Harvinaista herkkua.

Vaihdellaan bakuganeja
Eikä. Sä heitit ton yhen tonne ja nyt se hukkunut, mä meen kertoo äidille
Sä otit ton mun Bakuganin. Miten toi on joutunut sulle?
Mulla on nyt vaan 11 bakugania, mulla oli ennen 12 bakugania. Sä oot varastanut multa yhen
En oo, se vain siirty mulle'
Mä en vaihda sun kaa mitään.
Aatoksella on 5o Bakugan korttia
En usko
Nyt tule Drago (huutoa)
Älä viitti, ei tota Drago juttua...älä tee noin
....IIIiiiiiii.
Lopeta toi huuto.
Älä häiritse mua
Lopeta
Äiti x kiusaa
X...lopeta
ai, mua sattuu!! Sä löit mua dinosauruksella. ITKUA
Siitäs saat. KOSTO (kynällä) ja ITKUA
Itkua. Huutoa. Muksimista. Huutoa.
Jne....

Armoa ei tunneta, eikä anneta. Vaikka olisi sairaana.

Voiko olla....

2011-10-10T09:28:00.000+03:00

mitään suloisempaa maanpäällä?

Mikä liikutus, fiilis ja onni. SUPERlämpimiä terkkuja siskolle!!!

Klaukkaan luoksesi ja pois

2011-10-10T09:05:00.001+03:00

Olen juuri lukeamassa Siri Hustfeldin Kesä ilman miehiä. Minun kesäni ei mennyt täysin ilman miehiä. Ensimmäistä kertaa eron jälkeen kohtasin miehen, johon ihastuin. Salama iski, tuuli riehui. Hän laukkasi elämääni lihaksikkailla jaloillaan kuin Taipalsaaren hevonen, lupaa kysymättä, spontaanisti, valloittavasti, aurinkoisesti ja surumielisesti omine lasteineen ja kuormineen. Vaikka häkellyin ja epäröin, olin iloinen ja hetken aikaa tuntui, että... ehkä. Että ehkä tämä mies - epäröinnistäni ja jarruistani huolimatta- jää istumaan vierelleni hetkeksi. Että ainakin hetken hän on kuin kääpä koivun rungossani.

Mutta. Mutta mitä edemmäs kesä eteni (ja kesälomat loppuivat), sitä monimutkaisemmaksi tapaamisien järjestäminen kävi. Muuttujia tosin oli ihan liikaa kahdelle ihmiselle.

Loppujen lopuksi kysyin suorapuheisena tyttönä maagiset miehen karkoitussanat= mikä on homman nimi, ja sain vastauksen jonka sanat alkoivat olet kultainen ja ihana mutta....Mutta sana muuten usein kumoaa kaikki ne sanat jotka ovat ennen muttaa sanottu.

Jälkikäteen mietin, mitä hän oikeastaan halusi. Mutta ei sillä ollut merkitystä, koska en tiedä tiesikö hän sitä itsekään.

Viikon verran jäin katselemaan hänen jälkeensä. Sitten hän oli poissa.

Sometimes the biggest miracles come in the littlest packages!

2011-10-09T10:08:00.000+03:00

"Kaikki on ihmettä uutta.
Kaikki on valoisaa.
Katsomme salaisuutta
vuoteessa uinuvaa.

Kaikki on aivan toisin
kuin koskaan ollut on.
Kuinka sen kuvata voisin?
Ilo on pohjaton.

Silmille auenneille
taivaita avautuu.
Unista kertova meille
kerran on suppusuu.

Kaikki on ihmettä uutta.
Kaikki on valoisaa.
Ilomme valtavuutta
kuka voi aavistaa?"
Anna-Mari Kaskinen

Täällä juodaan tänään pullakahvit juuri syntyneen prinsessan kunniaksi :)
Maailma näyttää tänään kauniilta. Taustalla soi Ellan ja Aleksin Hyvää yötä.

Hepeniä ja roinaa

2011-10-08T20:31:00.002+03:00

Viikot ne vauhdilla vierähtääpi.


Ostin myyjäisistä sateenkaaren väriset villasukat ;) ;)

Sunshine - where are you?

Mietin tässä perjantaina kun kotiin raahauduimme, että en enää kestä, kämppä oli taas NIIN levällään. Pistin pojat siivoamaan vessat ja itse kuurasin ja imuiroin - ja silti paljon hommaa tekemättä. No mulla on ihan pieni excuse tässä. Olin jo viime viikonloppuna aloittanut kaseerauksen: kesävaatteet varastooon ja talvikamppeet esille + siihen samaan syssyyn raivokasa roinaa, roisia rytkyttimiä, himoläjä hepeniä, mahtimäärä materiaa lajiteltavana. Osa näistä jo hienosti lajilteltuna UFFille, siskolle ja kirppikselle, mutta vieläkin liikaa sekamelskaa levällään. Harmittaa ja hävettää.

Miten teillä muilla äideillä? Pysyykö koti kunnossa? Onko teillä tip top siistiä, ja jos on- miten te sen teette? Kertokaa vinkkinne, please!

Yleistyvä trendi muuten käsittääkseni on, että ihmiset käyttävät siivousapua. Osa tuttavapiiristä näin jo tekee. Hienoa niin!

Iloa teille kaikille. Upea ilma oli tänään -ja toivotaan että myös huomenna!!

Niitä näitä kaalinpäitä

2011-10-04T20:50:00.001+03:00

Taas on aika haastatella poikia. Viime kerrasta on aikaa vaikka kuinka paljon.

Kuopus:
Lempikirja? –Star Wars-kirja
Lempiruoka: Spagetti
Lempipuuhat? –Ulkona leikkiminen
Aarteesi? -Harry Potter -legot. Yks kivi.
Lempilaulu? – Kaikki Star Wars laulut
Mitä osaat erityisen hyvin? – Leikkiä ja keinua
Mikä sinusta tulee isona? – Luke Skywalker
Lempipaikkasi? – Koti
Mihin lähtisit mieluiten matkalle? – Espanjaan tai Australiaan koska siellä on timantteja ja kultaa
Mikä on ikävintä? – Kun Eemil pissasi mun päälle vähän tarhassa
Mistä lapset tulee? - Mahasta
Miten ne sinne joutuu? – Emmä tiiä.
Mistä rahaa tulee? - Pankkiautomaatista
Mitä osaat piirtää? Kaikkea.

Esikoinen
Lempikirja? – Star Wars, Jääkiekkokirjat,
Lempiruoka: Spagetti
Lempipuuhat? – Olla ulkona X:n kanssa
Aarteesi? - Vaaleanpunainen kivi
Lempilaulu? – "Poika saunoo"
Kuinka voimakas olet? Hirveen.

Mikä sinusta tulee isona? – En tiedä vielä
Lempipaikkasi? – Suomi
Mihin lähtisit mieluiten matkalle? – Espanjaan koska siellä on aurinkoista
Mikä on ikävintä? – Kun olen vihainen. Kun x ja c menee mua pakoon.
Mikä on kivointa? – Olla uimassa
Mistä lapset tulee? - Mahasta
Miten ne sinne joutuu? – Isä antaa niille pippelistä kiveksen ...-- myöhemmin kives muuttuu kiveksi :)
Mistä rahaa tulee? - Pankista
Mitä osaat piirtää? Perheen

On ne niin sulkkuja (ja välillä vähemmän sulkkuja.). Ja rakastan niitä niin paljon.

Kuka?

2011-10-03T11:50:00.002+03:00

Kuka tulisi meille siivoamaan??

Syysenergiaa imemässä

2011-10-02T10:28:00.001+03:00

Olipa ihana nähdä pojat perjantaina. Parhautta oli lukea pojille Kohti Korkeuksia iltasaduksi ja kihertää yhdessä hauskalle Tirpalle ja suloiselle Doggylle. Syödä yhdessä spagettia. Käydä metsäretkellä niin että sauvailin ja pojat ystävineen pyöräilivät. Juotiin kahvit ja pillimehut auringossa ja imimme itseemme syysenergiaa jota oli tarjolla metsässä mielin määrin. Väsymystila väheni ainakin alle puoleen.

Kaiken tuon voimalla jaksoi ip kauppareissun, joka ei sujunut kuin Strömsössä tai ollut mikään huikea success. Kuopus kun veti sellaiset raivarit, että jouduin kantamaan rimpuilevan ja kiljuvan lapsen pois kaupasta. Kun pääsimme kotiin olin aivan hiestä märkä ja raivotila potenssiin 100. Piti vähän hengitellä syvään ja puhaltaa raivoa ulos. Sitten juteltiin kuopuksen kanssa yhdessä sohvalla ja mietittiin miksi oli niin suututtanut. Sovittiin riita.

Uskomaton oli muuten tämän viikon Menaisissa ollut juttu Laura Honkasalosta, jonka mies jätti hänet Facebookissa. Jokaisella ihmisellä pitää olla sen verran selkärankaa ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, että selvittää asiat ennen kuin aletaan uusi suhde.

Tänään katsomaan Autot 2 leffaa! Iloa sunnuntaihin.

Rankka Päivä

2011-09-30T15:37:00.000+03:00

The adventures of an ordinary woman at war with the everyday world.

Joinain päivinä sitä tuntee olevansa ihan kauhea, kateellinen ja kärttyisä akka. Onneksi viikonloppu kulman takana!
Ugh, olen puhunut.

Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme.

2011-09-28T09:30:00.001+03:00

"Syvin pelkomme ei ole, että olemme riittämättömiä. Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme.

Kysymme itseltämme, kuka minä olen olemaan loistava, suurenmoinen, lahjakas ja ihmeellinen? Itse asiassa, miksi et olisi sitä? Olet Jumalan lapsi.

Se, että leikit pientä, ei palvele maailmaa. Ei ole millään tapaa valistunutta kutistua, että muut ihmiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi lähelläsi.

Me synnyimme ilmentämän Jumalan loistoa, joka on sisällämme. Se ei ole vain joissain meistä. Se on meissä kaikissa. Ja kun annamme valomme loistaa, annamme tiedostamattamme muille ihmisille luvan tehdä samoin. Kun vapaudumme omasta pelostamme, läsnäolomme automaattisesti vapauttaa muita."

- Nelson Mandela-

Levollista viikkoa. Sinä riität, minä riitän. Annetaan valomme loistaa!

Ps. Lukekaa tämä. Rakastetaan itseämme, tavoitellaan niitä asioita mitä halutaan, mutta kohtuudella, tehdään niitä juttuja mitkä saa meidät arjessa onnellisiksi.

Erityisterkkuja siskolle, jolla on h-hetki lähellä! Puss, hyvin sä pärjäät!

I went to the woods...

2011-09-27T19:52:00.005+03:00

Melkoista pyöritystä olleet nämä viime viikot etten sanoisi! Jaksaminen on ollut kovilla, viimeistään asioiden unohtelu (kännykän kadottaminen hyvänä esimerkkinä) ja sekä hartiakivut saivat minut päättämään, että nyt on pistettävä jarruja pohjaan. Onneksi huomaan pysähtymisen ja levon tarpeen tätä nykyä melko ajoissa, toisin kun nuorempana, jolloin annoin väsymyksen viitan olla harteillani pitempäänkin.

Viikonloppuna pistinkin stopin kiireelle ja otin aikaa itselleni, rentoutumiselle ja levolle. Nukuin 10 h yöunia. Luin hyvää kirjaa. Olin. Annoin digiboksin laulaa lurittaa. Minun elämäni pääosassa olen minä. Siksi minun täytyy tehdä asioita, jotka tekevät hyvää minulle.

Tänään raahasin itseni - kaverin vinkistä - pitkästä aikaa metsään. Vitsi, että teki hyvää. Tunnin verran kävelin reipasta kävelyä. Imin voimaa metsästä, puista, sienistä, raikkaasta ilmasta ja sitä myös sain.

Kuolleiden runoilijoitten seura-elokuvassa (joka muuten oli yksi suosikkielokuvistani nuorempana) lainattiin Henry Thoreauta; "vaelsin metsään koska halusin elää tietoisesti..."

I went to the woods because I wanted to live deliberately, I wanted to live deep and suck out all the marrow of life, To put to rout all that was not life and not when I had come to die Discover that I had not lived.”

Henry Thoreau

Nämä sanat tekivät nuoreen tyttöön tuolloin suuren vaikutuksen ja tekevät edelleen tänä päivänä. Eikä ihme, metsä toimii terapeuttinani, kuntosalina, juoksuratana, voiman antajana. Metsästä palaan vahvempana ja energisempänä takaisin ihmisten pariin. Päätin taas kerran että metsälenkkejä tarvitaan usein ja säännöllisesti, koska saan niistä alkuvoimaa. Go Elisa go!

Pöh ja pah

2011-09-25T12:12:00.002+03:00

Ostin eilen Gloria-lehden. Big mistake. Selasin lehteä epätoivoisesti läpi useampaan otteeseen enkä millään LÖYTÄNYT siitä sisältöä. Loppujen lopuksi oli hyväksyttävä, että päädyin aina lehden viimeiselle sivulle ilman että pystyin pysähtymään yhdellekään merkitykselliselle sivulle. Raivostuttavaa.

Olen joskus aikoinaan melkein tykännyt Gloriasta, mielestäni lehti poikkesi visuaalisesti edukseen muista naistenlehdistä. Lisäksi lehti erottui muista lehdistä tuomalla esiin, että naisetkin ovat bisneksen tekijöitä siinä missä miehetkin. Tasa-arvon puolesta liputettiin siis!

Mutta nyt Sami Sykön luotsaamana Gloria on entisestään pinnallistunut. Henkilöhaastattelut ovat niin sliipattuja ja pinnallisia, hyvä että niiden takaa tunnistaa inhimillisiä ihmisiä. Kuvat ovat toki viileän kauniita, mutta jotenkin tuntuu että lehdestä on yritetty tehdä ranskan Vogue. Ja jos ranskan Vogueta haluaisin lukea, ostaisin suoraan sen.

Harmillista, että Glorian tarjoama lifestyle ja luksuskäsitys tuntuu entistä vieraammalta, vaikka hyvä muoti, ruoka, sisustus, matkustus yms. voisivat olla ihan kiinnostavia asioita. Ei kuitenkaan tarjottuna näin sisällöttömästi ja pinnallisesti.

Toivoisin naistenlehdiltä uudistumista muutenkin, tosin tuon glorian kohderyhmä taitavat olla juurikin konservatiiviset tantat. Esim. kosmetiikkateollisuuden täysin kritiikitön piilomainonta ottaa itseäni päähän! Ekologisuuttakin voisi nostaa esille enemmän. Mutta joo, onneksi voi äänestää jaloillaan ja olla ostamatta lehteä, joka ei miellytä.

Hauska kuriositeetti: Glorian nettisivuilla on oma kategoria "Eliitti elämöi"
Sinne voi eliitti kirjoittaa omista ongelmistaan;
On se kumma kun rehellisen työn teettäminen on Suomessa niin kallista. New Yorkissa pesetin paitani yhdellä dollarilla ja mitä sama maksaa Suomessa? Kahdeksan euroa per paita! Harkitsen muuttoa halpamaihin.
Nim. Muu maa mansikka
19.9.2011 klo 11.21

Mihin voin laskea ravintolassa luksuslaukkuni? New Yorkin tähtiravintoloissa tuodaan laukulleni kätevästi pyörillä kulkeva pieni palli, jonka päälle voin asettaa uusimman aarteeni, Sofia Coppolan Louis Vuittonille suunnitteleman tummansinisen putkikassini. En halua kerätä monen tonnin väskyyni pölykoiria lattialta, enkä tahria valkoisia farkkujani likaisella laukunpohjalla. Sitä paitsi hienot naiset eivät koskaan laske laukkuaan maahan.
Nim. Arvonsa tunteva laukunomistaja
30.8. klo 12.00

Ongelmansa kaikilla. LOL!!

Olemisen sietämätön keveys

2011-09-24T11:56:00.000+03:00

En kyllästy ikinä ylistämään sitä kuinka paljon pidän aamuista jolloin ei tarvitse herätä herätyskelloon. Kun voi syödä aamiaista (turkkilaista jugurttia, mysliä, vadelmia ja loraus hunajaa) ja juoda kahvia antaumuksella ja hitaasti. Lukea Hesaria sohvalla tuntikausia. Ottaa vähän huikopalaa, ja juoda lisää kahvia. Venytellä ja haukotella. Relata.

Olen suoraan sanottuna levon ja hemmottelun tarpeessa, ja ilmeisesti jokin pöpö yrittää tulla koska palelen jatkuvasti. Torstaina taisivat pojatkin sen huomata. Sanoin heille, että äitiä kuulkaas koko ajan paleltaa ja että äiti on kyllä nyt tosi väsynyt. Pian he jo huusivat mulle makkarista, että äiti tuu tänne katsomaan. Kun menin makkariin katsomaan, pojat olivat pedanneet sänkyni, pistäneet tyynylleni villasukat ja myös piikkimatto löytyi rullattuna sängystä. "Sä voit äiti mennä tonne peiton alle nyt". Melkein tuli liikutuksen kyyneleet silmiin. "Te omat tarkkanäköiset poikani. Mistä te tiesitte että tuo oli juuri se lause, jota kaipasin?" Omat murut, elämäni miehet. Teistä tulee vielä hyviä aviomiehiä...

Mutta joo, tänään pitkän kaavan mukaan hemmottelua. Kasvonaamiota, ehkä sauna, vartalokuorinta, hiusnaamio, jalkakylpy, hyvä leffa, hyvä kirja, herkkuja (tekisi mieli itsetehtyä pizzaa, mutta en tiedä jaksanko väsätä) ja hijaisuutta.

Sounds like a plan.

Hemmottelevaa viikonloppua!

Elisa suosittelee

2011-09-21T09:58:00.002+03:00

Trendi suosittelee lukjioilleen joka kuukausi muutamaa hyväksi koettua tuotetta ja/tai palvelua.

Elisa aloittaa oman suosikkilistan julkaisun epämääräisen epäsäännöllisesti.

- KOM:in Vadelmavenepakolainen on huippuhauska sovitus Miika Nousiaisen neljä vuotta sitten ilmestyneestä romaanista. Nauroin katketakseni 2 h putkeen :). Kyllä taas tämän tytön naururypyt syventyivät. Tai hymyrypyt. Juho Milonoff on loistava! Sommaren är kort. Aika hyvin loppuunmyyty mutta muutamia paikkoja löytyy ensi keväälle 2012.

- Le Havre- Vieraalle maaperälle siirtyminen palautti elämänilon Aki Kaurismäen kuviin. Tämä pitää nähdä asap.

- Anna-Leena Härkösen Onnen tunti. Anna-Leena Härkönen tekee sen taas! Onnen tunti ei lohduta amerikkalaistyylisellä Happy Ending tarjoilulla. Valmiiden vastausten sijasta se näyttää, että umpisolmu voi avautua moneen suuntaan.

- Klikkaa mua - Minttu Mustakallio on ihana!

- Kynttilöitten polttaminen

- Parkatakki

- Omenamuffinit - ja ihana tuoksu joka tulvii kotiin kun näitä tekee.

- Oma hyvinvointi - tarpeeksi pitkät yöunet (minimi 8 h mulla), laadukas ravinto, mielekkäät harrastukset ja hyvät ystävät takaavat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.! Ainakin oma kulahtanut habitukseni kaipaa kohennusta ja vaihtelua. Myös kuntoilu on aloitettava HETI, olenkin käynyt jo yhden kerran sauvakävelemässä niin että pojat pyöräilivät mukana! Tästä se lähtee, let's go meininki.

Mitä sinä suosittelet? Valoa päiväänne, murut!

Kännykkä (ja harmonia) karkuteillä

2011-09-20T19:49:00.000+03:00

Onpa taas kerran tuntunut, että on vähän liian kova vauhti päällä.

Viikonloppu maalla oli kyllä rentouttava. Talkootoimintaa yhteisvoimin. Syväluotaavaa stressinpurkua. Kokkohässäkkää. Haravoimista, saunomista, uimista. Lehtikatsauksia jossa pohdimme yhteistuumin onko Annele Auer hullu vai ei. Tai kummastelimme erään uimarin kypsää miesmakua. Elämä tuntui hetken melkein harmoniselta ja huolettomalta.

Heti kun olin kaupungissa kotona kaaoskämpässä, alkoi olla epämääräistä jännitettä ilmassa. Siivoilin kaaosta otsa hiessä, ja - jostain kumman syystä - aloin viimeisillä voimilla tehdä spagettia ja leipoa pullaa jotka syötiin kaikki poikien ja naapurin lasten kanssa. Kaikki se energiapitoinen syöminen tuotti hyvää mieltä.

Maanantaina hösiskiirettä töissä, ip hukkasin kännykkäni ja siinähän se maanatai-ilta kuluikin oikein rattoisasti. Lapset riitelivät/muksivat keskenään ja kiipeilivät pitkin seiniä. Minä hypin seinille. Kävin naapurissa soittamassa naapurin puhelimella kännykänpaikannuspaniikkisoittoja. Välähdyksiä ja epämääräisiä muistikuvia siitä mihin olisin voinut ehkä laittaa kännykän. Tunsin olevani alaston ja eksyksissä ilman kännykkääni. Etsin ja etsin. Käänsin kämpän ylösalaisin. Ärisin. Ulkona satoi kaatamalla. Panta kiristi päätä. Ei löytynyt kännykkää.

Tiistaina heräsin kukonlaulun aikaan ja lähdin töihin. Jatkoin kännykkäetsintöjä työpaikalla ja tadaa – vihdoin kännykkä löytyi ---- ja mistäkö -- no auton sekaisesta peräkontista, lasten hupparin hihasta.

Onni on löytää kateissa ollut kännykkä. Istua se kädessä sekaisessa kodissa. Tuntea sen sileä muovinen pinta sormia vasten.

Tuntea taas olevansa kokonainen. Ehyt.

Happiness is....

2011-09-16T19:26:00.001+03:00

Niin yksinkertaista se on..

Riemukasta viikonloppua! Tämä tyttö painuu mökille hirvikärpästen sekaan!
Tämä Dire Straitsin kappale on niin loistava, varsinkin kun tänään tunnen olevani tuulilasi. :)

"Sometimes you're the windshield
sometimes you're the bug
sometimes it all comes together baby
sometimes you're a fool in love
sometimes you're the louisville slugger
sometimes you're the ball
sometimes it all comes together baby
sometimes you're going to lose it all"
-Dire Straits-

Sydämen kompassi

2011-09-15T11:05:00.005+03:00

Viime sunnuntain HS:ssa oli Asta Lepän mainio juttu, jonka parhaat oivallukset länttäsin jääkaapin oveen!

Tarttis siivota, jospa huomenna...

Arjen pieniä iloja; yhteinen aamupala

Luin juuri uusimmasta Evitasta jutun Anu Harkista. Tunnistin kauhean hyvin Anun oivalluksen:
"Minulla on aina ollut vahva intuitio, vaikka yritin pitkään sulkea sen pois. Äitiys ja erokriisi opettivat, miten tärkeää on luottaa tunteisiin. Nykyään kuuntelen intuitiotani, sitä ensimmäistä ajatusta. Perustelen ajatusta sillä, että joku vain tuntuu joltain, vaikka muiden on sitä vaikea niellä. -- Intuitio paranee, kun sitä kuuntelee."

Uskon, että intuitio on sydämen kompassi. Mitä enemmän intuitioa kuuntelet, sitä paremmin voit.
Intuitiota torstaille, rakkaat! Torstai on toivoa täynnä!

Ps. Shakiran mukaan lantio ei valehtele. No ei kyllä intuitiokaan :)

Regatta + korvapuusti + aurinko = eheämpi mielentila

2011-09-13T14:00:00.001+03:00

Anna rakas pusu. Kuvassa sisko ja sen sisko.

Sunnuntain piristysruiske oli rento kävelylenkki ja kahvittelu Regatassa poikien, siskon ja kummipojan seurassa. Jos vaikka autossa matkalla pääkallopaikalle huusin vihaisena omille riehakkaille ja tappeleville paviaaneilleni tuntien kuinka sibeliusryppy kulmakarvojen välissä syveni n.5 mm, kahvit + korvapuusti RegataSSA = EHEÄMPI aurinkoisempi MIELENTILA.

Cafe Regatta on kyllä piristävä ja persoonallinen poikkeus helsinkiläisten kahviloitten joukossa. Maksuvälineenä kahvilassa käy vain käteinen. Mutta jos rahat ovat jääneet kotiin, niin pullakahvit järjestyy joka tapauksessa, ja maksaa voi seuraavalla kerralla. :) Santsikuppi on ilmainen ja talo tarjoaa jopa 5 snt takaisin jokaisesta lisäkupista.

Cafe Regatta sijaitsee Merimelojien majan edustalla Taka-Töölössä aivan veden äärellä. Kuinka pieni ja persoonallinen voi olla kaunista! Suosittelen - myös koirat ovat tervetulleita!

Sinä päivänä....

2011-09-12T10:20:00.003+03:00

Siteeraten kirjan kannen mainostekstiä: "Riipaisevanhauska romaani rakkaudesta, aikuistumisesta ja huolimattomasti eletyistä vuosista kahden- ja neljänkympin välillä." David Nichollsin Sinä päivänä (Otava, 2011) on hehkutettu bestseller, jonka juuri lopettelin. Kirjasta ei sen enempää arviota, esim täällä voi lukea siitä erinomaisen arvostelun.

Kirja kertoo kahdesta ihmisestä, jotka ovat niin erilaisia, että heillä on oikeastaan vain yksi yhteinen piirre; he ovat molemmat hulluina toisiinsa. Turhauttavaa on kuitenkin, että vaikka nämä kaksi kuinka rakastaisivat toisiaan, he ovat vain ystäviä lähes koko ajan. Toisaalta onhan se ystävyyskin jotain. Miksi se olisi "vain"? Kirjan luettuani jäin miettimään, onko rakkaus todellakin niin vaikeaa? Kyllä, kyllä se voi olla - mutta toivon mukaan ei olisi.

Molemmilla kirjan päähahmoilla on kokemuksia taisteluista, vahingollisista ihmissuhteista, takaiskuista ja onnistumisista - niin kuin meillä monella - ja lopulta on selvää, että elämä on menemässä heiltä ohi, koska he eivät todella näe sitä mikä heillä on edessään.

Hiukan olin turhautunut läheltä kirjan piti-tilanteisiin ja huonoihin ajoituksiin ja miten kommunikaation puute tai rehellisyys esti hyviä asioita tapahtumasta. Onko se niin "tosielämässä" vai manipulointia kirjailijan puolelta, mene ja tiedä?

Kirjan päähenkilöt Emma ja Dexter saivat minut pohtimaan, että elämä ei aina mene niin kuin sen toivoisimme menevän ja kallisarvoisia hetkiä rakkaiden "sielunkumppanien" kanssa- oli se aika heidän kanssaan sitten kuinka ongelmallista ja hetkellistä - voi tehdä elämästä elämisen arvoisen.

Rakastuin näihin Emman sanoihin:
"'Live each day as if it's your last,' that was the conventional advise, but really, who had the energy to do that? What if it rained or you felt a bit glandy? It just wasn't practical. Better by far to simply try and be good and courageous and bold and to make a difference. Not change the world exactly, but the bit around you. Go out there with your passion and your electric typewriter and work hard at ... something. Change lives through art maybe. Cherish your friends, stay true to your principles live passionately and fully and well. Experience new things. Love and be loved, if you ever get the chance."

Le weekend joka tuli tarpeeseen

2011-09-10T10:04:00.001+03:00

Huh mikä viikko. Töitä on niin paljon, että perjantaiaamuna hetken aikaa vain istuin työpöytäni ääressä ja tuijotin eteenpäin. Toljotin edessä olevaa sermiä ihan tyhmänä. Tuli sellainen täydellinen lamaannus. Yritin hengitellä syvään sanoen itselleni: "Kyllä minä pärjään, hengitä vaan sisään ja ulos." Kollega - joka kahlaa täysin samanlaisessa suossa kuin minäkin - lähetti minulle Viivi ja Wagner klipin. Nauroin sille katketakseni, mutta sitten jouduin lopettamaan koska hommat odottivat tekijäänsä.

Joka tapauksessa halleluja, ihanaa kun on le weekend! Olen nauttinut olostani poikien kanssa. Oli heitä jo kova ikävä. Eilen katsoimme yhdessä hauskan elokuvan ja pidimme piknikin lattialla spagettia syöden. Esikoinen oli huippuonnellinen saadessaan työkaveriltani ostamani käytetyn "isojen poikien" pyörän. Eikä yhtään haitannut vaikka pyörässä ei ollut vielä vaihteita, naapuristomme pojilla kun on kaikilla (!!) jo vaihdepyörät. Poika oli onnellinen myös uusista punaisista kumisaappaaistaan, jotka sopivat uuden (vanhan) pyörän kanssa. Oma muru! Oot ihana.

Pojat ihmettelivät uutta tukkaani, esikoinen sanoi suoraan että se vaalea tukka oli kivempi mutta kuopus oli (tuleva) diplomaatti sanoen, että molemmat tukkavärit olivat hyvä.

Konsultoin illalla myös kampaajanaapuriani, joka sanoi, että nyt odotetaan viikko ja sitten mietitään mitä tukalle tehdään. Haluan tukan vaaleammaksi. Ja pian. Mielellään heti. Naisella on aina oikeus muuttaa mieltään. Eikö?

Aurinkoa viikonloppuunne! Minä aloitin lauantaiaamun täällä. Give it a go!

Family Living

2011-09-09T20:28:00.001+03:00

Pakko vinkata teille aivan ihanasta sisutuslehdestä, välillä kun sitä on ollut hiukan kyllästynyt suomalaisten sisustuslehtien samaan yksinkertaiseen minimalismiin valkoisine sisustuksineen. No tämä ruotsalainen Family Living -lehti on ainakin pirteä vaihtoehto!! Vai mitä mieltä olette?

Kuvat täältä. Kiitos vinkistä pikkuserkku!

Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitan, jos en saa tätä lehteä käsiini....

Voi ei!

2011-09-08T08:48:00.000+03:00

Madonna, minkä taas teit

Uusimmat kuvat 53 vuotiaasta Madonnasta....Kuva kertokoon kaiken. Jotenkin minusta tuntuu että, Madonnan TÄYTYY loppuun asti uhmata luonnollista ikääntymisprosessia hinnalla millä hyvänsä.

Dear Madonna, vinkki täältä pohjolan perukoilta; vanheneminen on annettu asia ja sen voi tehdä myös tyylikkäästi. Ota oppia vaikka Helen Mirrenistä!

Go Helen go!

Best regards, Elisa

Keski-viikon fiiliksiä

2011-09-07T09:54:00.002+03:00

Kävimme eilen naisporukassa elokuvissa katsomassa Woody Allenin uusimman. No leffa oli höpsöä Woodya eikä siitä sen enempää, mutta mikä mulla jäi mieleen oli Kaurismäen Le Havre leffan "ennakkomainos" ennen itse elokuvaa. Se kosketti. Aki Kaurismäen uusin elokuva kertoo vanhuksen ja pienen maahanmuuttajapojan ystävyydestä. Elokuva sisältää yhteiskuntakritiikkiiä ja on - niin kuin Kaurismäen elokuvat yleensä - pienen ihmisen tarina.

Kaurismäki tarttui omien sanojensa mukaan Le Havren aiheeseen “koska kukaan muu ei halunnut”. Hänen mielestä pakolaisuus ja maahanmuuttajat eivät ole vain Etelä-Italian, Ranskan ja muiden Euroopan reunamaiden ongelma vaan Euroopan ja Euroopan se pitäisi yhdessä ratkaista.

Mieleen jäi Kaurismäen kesäinen haastattelu Cannesista. Kaurismäen mukaan "Kun Suomeen tulee romanikerjäläisiä, jotka eivät tee mitään muuta kuin istuvat sanomatta sanaakaan, maa on paniikissa. "

Mielestäni Kaurismäki puhuu asiaa. Kun romanikerjäläiset saapuivat, Suomen valtasi paniikki. Ei puhettakaan inhimillisyydestä tai solidaarisuudesta. Finlandia ja Helsinki tekivät kaikkensa päästäkseen pikimmiten eroon moisista 'vapaista liikkujista'. Suomalaista solidaarisuutta kuvastaa myös inho ja viha köyhien leipäjonoja kohtaan. Nekin on äkkiä karkotettava "pois häiritsemästä" kunnon kansalaisia.

Aina ei voi olla ylpeä siitä, että on suomalainen.

"Äiti selvitä tää"- kalastajan äiti mä oon...

Puista saa voimaa!!

Näistä tein herkullisen risoton :)

Tänään saan voimaa mökkivalokuvista. Ja laitetaan soimaan myös PMMP:n iloista musiikkia. Tiesittekö muuten, että Chisulla ilmestyy lokakuussa uusi levy?

Kiitos...

2011-09-04T19:35:00.001+03:00

...teille värjäyksen jumalat kun olitte puolellani uutta värjäystä sunnuntaina tekiessäni. Tukka pelastettu! Mainetta mulla ei olekaan joten sitä ei tarvinnut pelastaa....

Kiitos L'oreal kun avitit minua hädässä. Hädässä ystävä tunnetaan.Se luonnollinen ekoväri, jota ensi kertaa kokeilin ei ilmeisesti tykännyt tukkalaadustani.
Koska olen sen arvoinen.

Hmmm...

Haleja kaikille tulevalle viikolle. Hyvää fiilistä myös!

Elämä on laikukas mahongin värinen tyvi

2011-09-04T11:18:00.002+03:00

Syksy on ollut minulle aina uudistumisen aikaa. Päässä kohisee ja tuulee ideoita, tekee mieli tehdä sitä, tätä ja tuota. Realiteetit pitää kuitenkin ottaa huomioon, joten olen hyväksynyt että uudistuminen on kohdallani pienimuotoista. Kun on kaksi lasta, aika on rajallista. Jotakin pientä kivaa pitää kuitenkin keksiä....

Pienimuotoisen uudistumisen ensimmäinen askel tarkoitti kohdallani pientä "ulkoista" uudistusta. Päätin ihan ex tempore lauantai illan kunniaksi värjätä tukkani tumman vaaleaksi. Vaikka blondeilla on hauskempaa, olin jo pitkään kaivannut luonnollisempaa syksyistä sävyä päähäni, jonka kera kelpaisi sävy sävyyn tepastella ihanan tuoksuisessa sienimetsässä.

Ja kuinkas sitten kävikään? Homma meni ihan keturalleen...Tumman vaalean kestovärin ei olisi mielestäni pitänyt tarttua tukkaaani näin tummana varsinkin kun 30 min värjäysajan lyhensin 20 minuuttiin. Nyt tyvi on tumma (siitä tuli sellanen hieman punertavaan päin oleva mahonginruskea, yök) ja muuhun tukkaan väri tarttua haaleammin (hiukan harmaana) kuitenkin siedettävänä melko luonnollisena lopputuloksena. Pöh ja pah!

Onko mitään hajua miten nuo tyven punaiseen taittuvat laikut saa pois? Värjäänkö päälle vaalean ruskealla? Vaalennanko (ei taida olla hyvä idea)? Itkupotkuraivarit ovat lähellä....Auttakee pulassa olevaa!!

Tai sitten pesen mahonkista kruunuani ahkerasti ja pidän tukan muutaman viikon ponnarilla - niin kuin siskoni mulle ystävällisesti vinkkasi. Tai kokeilen sitruunaa, niin kuin ystävä mulle ehdotti. Ja kohtahan alkaa pipokausikin...:) Elämä on.

Nyt lukemaan ihanaa kirjaa: Sinä päivänä, josta lisää esim täällä.

Elisan syysreuhka

ps. Uusi aamupala-addiktioni on partaäijäjugurtti, mustikat ja mantelirouhe. Avot!! Nam!

Mitä kertoisit aamukasteelle?

2011-09-03T11:41:00.002+03:00

Tiedätkö hetken nimeltä hullun kaipuu
Katsot aurinkoon sokaistumatta
Pääsi lepää vasten tuulta
Joka puhuu pienistä pojista
Ja tytöistä maailman katolla
Jonne kiipesit itsekin ilman lupaa

Oletko pelännyt liikaa pimeää
Niitä hetkiä jolloin kirjoitit
Nimesi jokaiseen ikkunaan
Jos valo vielä sattuisi palamaan
Kaikkina niinä aamuina
Kun heräsit liian aikaisin hämärään

Mitä kertoisit aamukasteelle
Joka aina kertyy lehdille
Jotka laulavat varjojen takaa
Saaden lapsesi hymyilemään
Muistaisit elämäsi hetket
Saaden tunteesi palaamaan

- Kuiskaus: Ultra Bra -

Rentouttavaa ja briljanttia viikonloppua kaikille! Säteillään valoa!

PS. Tiitu: missä luuraat??

Sovinto ja rauha

2011-09-02T19:40:00.001+03:00

Olen kokenut olevani väärin kohdeltu ja ymmärretty mitä tulee erääseen asiaan. Nyt asialle on kuitenkin saatu piste. Se on kuulkaas hyvä tunne kun on tehnyt sovinnon. Suosittelen lämpimästi. Elämä kouluttaa ja muovaa meitä kaikkia.

Kuten me kaikki tiedämme, kolikolla on aina kaksi puolta. Ingmar Bergmania siteeraten:
‘Kestä tahansa voi sanoa mitä tahansa ja siinä on aina jotain totta.’ :)

Laitetaan perjantaimusiikkia teille kaikille väsyneille muruille (väsyneitä on kuulemma liikkeellä). Katsotaan aina välillä peiliin :).

Ihanaa kun huomenna saa nukkua niin pitkään kuin haluaa!

Keskity elämään

2011-08-28T21:05:00.002+03:00

Kamala viikko takana. Olen murehtinut. Nukkunut huonosti. Kaiken tämän kivan jälkeen (ja ehkä sen johdosta) ottanut esikoisen kanssa megayhteen. Paljon oli tietenkin ilon aiheita, mutta en aina oikein osannut keskittyä niihin.

Muistitko nuuhkia kukkia?

Oletko ihaillut tänään taivasta?

Viikon hauskin ylläri: KIITOS KIITOS tuhannesti K!

Tänään otin käteeni Eckhart Tollen Läsnäolon voiman ja jäin miettimään Tollen lausetta "Unohda elämäntilanteesi hetkeksi ja keskity itse elämään." Juupa juu, kyllä minä tiedän että elämä on juuri tämä päivä tässä. Elämä on nyt. Miksi se on niin vaikeaa keskittyä elämään? Miksi pälyilen sivuille/taakse kuin heikkkopäinen kun pitäisi katsoa tähän hetkeen? Pöh ja pöh. Ja vielä kerran pöh.

Iloista ja hurmaavaa keskittymistä viikkoon ja Elämisen tunnetta isolla EELLÄ!!

Hei me juhlitaan!

2011-08-27T10:46:00.002+03:00

Lentoemäntä the host with the most

Lentokoneen vessan ohjeteksti vähämielisille

Parkki-Pirkko (Pike) Huivimaa, Kulaus Lorkku, Maija Hilkkumaa eläytyvät lentokone tunnelmaan

Liisa Vähä-Virtanen

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Kulaus Lorkku vauhdissa

Hymy on näillä tytöillä herkässä

Lentoemännän kärryt, ja taxfree kauppa kulkaas kävi kuin Lidlissä

Should I stay or should I go, siinäpä kysymys

Näistä juotiin kahvia

Näistä juotiin mansikka skumppaa

ALKUILTA

Vieraat siirtyivät koneeseen pikkuhiljaa, eri aikoihin, jotkut hiukan eksyineinä. (Eräskin vieras halusi nähdä 1 tunnin Itä Helsinki sightseeing rundin ennen lentokoneeseen tuloa - noh jokainen tyylillään). Onneksi lentoaikataulu ei ollut niin vimpan päälle. Hupaisa lentoemäntä Elisa, joka oli elementissään, vastaanotti kaikki matkustajat ylitsepursuavan iloisesti, lämpimästi heitä halaten, matkustajat istumapaikoilleen hellästi mutta määrätietoisesti ohjaten. Businessluokan tarjoilupuoli pelasi, tämä lentoemäntä skannasi tarjoilutilannetta joka sekunti, eikä mikään pienikään yksityiskohta jäänyt häneltä huomaamatta, kärryt rullasivat ees taas lentokoneen käytävää pitkin nopeasti kuin Idän pikajuna. Näin perusteellisen ammattitaidon pystyi tietenkin saavuttamaan vain sinnikkäällä lentoemäntäharjoittelulla.

Lentoemäntä oli pukeutunut lentoyhtiön sinivalkoisiin väreihin ja hänen uniformunsa kaula-aukko oli - matkustajien iloksi - hiukan liian antelias. Kaulassa hänellä oli hot of the hottest, asiakkaiden kekseliäisyyttä ja persoonallisuutta inspiroiva kiva Mikkihiiri huivi, joka ilmensi myös lentoyhtiön arvoja jotka olivat huumorintaju ja omaperäisyys. Illan mittaan lentoemännän ote tosin alkoi lipsua ja hän alkoi pitää erityistä huolta vain omasta nestetankkauksestaan.

Musiikki oli vahvassa roolissa lennon aikana. Koneessa soi mm. Jennifer Lopezin On the floor. Erityisesti lentoemäntä Puppe tykkäsi kappaleesta ja lanteet heiluivat melkein kuin Jenniferillä konsanaan.”Kyl tässä oli sitä jotain. Tuli ihan nuoruus mieleen, se lambada silloin 90 luvulla. Ah ihanaa, kappale on täys kymppi. Täydellistä!!! Tää saa mut ihan villiintymään”, tuumasi Puppe.

LOPPUILTA:

Meno mummotunnelissa oli ylimmillään saapuessamme sinne n klo 23. Törmäsimme kahteen unkarilaiseen turistiin jotka tosin osoittautuivat suomalaisiksi pienyrittäjiksi, joilla oli huumorintajua.

Apollon yökerho osoittautui teini-ikäisten unelmaksi mutta 38 vuotiaan ja varttuneempien painajaiseksi. Jos Mummotunnelissa oli tuntenut olevansa nuori, täällä tunsit olevasi vanha. Erityisen vahvassa roolissa yökerhossa olivat lisäkkeet, siis hius-, ripsi-, tai rintasellaiset. Hetken ajan kaikki Paris Hiltonin näköiset blondit hämärtyivät silmissä omistuisesti ja loittonivat kauemmaksi ja näin selvästi itseni Apollon tanssilattialla Tekoripsissa, Tekotukassa, Tekorinnoissa hymyilemässä Tekohymyä. Olikohan se siinä vaiheessa kun klo löi 3.30 ja taika raukesi. Hyppasimme ystäväni kanssa taksiin joka vei meidän turvallisesti kotiovelle. Laitoin muutaman veikeän t-viestin (joita en onneksi joutunut katumaan seuraavana päivänä), söin välimerenpiirakkaa ja salaattia, jotka maistuivat aidoilta. Röyhtäisin aidosti ja simahdin.

DAGEN EFTER

Seuraavana aamuna herätessäni ajattelin, että kyllä tuo baarimaailma on melkoisen samaa sirkusta kuin aikaisemmin, joskus 11 vuotta sitten. Eikä se ole enää, jos se nyt oli silloinkaan, minun juttuni. Rakkaus, mistä sinut löytäisin? En ainakaan Apollosta.

Syksyn aavistusta ilmassa

2011-08-26T09:19:00.000+03:00

Kuvat: http://frugal-fashionistas.com/

En haluaisi olla se, joka kertoo teille huonoja uutisia, mutta kesä on melkein ohi, hyvät naiset. Olen pahoillani, mutta se on totta. Sanomme siis hyvästit helpolle kesägarderoopille - sandaaleille, varvastossuille, topeille, sortseille, maksimekoille - ja huikkaamme tervetuloa neuleille, saappaille, pitkille housuille. Jep, en minäkään ole (vielä) tästä hurmioissani.

Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Olen ahminut naisten lehtiä, joissa hehkutetaan syysmuotia - ja se vaikuttaa käytännöllisemmältä ja nätimmältä kuin aikoihin!! 70-luvun vaikutteita näkyy aika paljon. Leveitä lahkeita korkealla vyötäröllä näkyy ainakin H&M syys/talvikuvissa. Puserotkin samaa aikakautta. Pitkiä neuleita, reisitaskuhousuja - niistä tykkään! Vähän tuntuisi tuo musta onneksi väistyvaän, sillä leijonankeltaista, konjakkia ja ylipäätään ruskeaa ja sinistä on ollut esillä aika paljon. Eli värianalyysissä syksy-värityyppi saa olla onnellinen tänä syksynä :)

Kyllä me tästä yhdessä selvitään!

Laitetaan soimaan myös hyvää musaa, niin johan helpottaa. You win again!

Must have listalla:

- reistaskuhousut (tilattu jo H&M:ltä)

- fuksian värinen huivi

- kirkkaan väriset housut

Sex And The City - once again?

2011-08-22T21:07:00.002+03:00

Olipa yllätys; tämä. Öh, en oikein tiedä mitä ajatella tästä. Rakastin aikoinaan Sinkkuelämää-sarjaa, enkä usko, että mikään uusi versio voisi sitä ylittää. Elokuvatkin olisivat voineet jäädä tekemättä, vaikka suuria rahasampoja taisivat olla. Näyttää siltä että Hollywood yrittää puristaa viimeisenkin pennin pois tästä upeasta franchise-ideasta!

Toisaalta mikä ettei? Jos roolitukset osuvat kohilleen, juttu voisi onnistuakin. Lisäksi sitä saisi viikoittaisen annoksen muodin inspiraatiota - sitä olen kaivannut.

Kutsua pukkaa

2011-08-22T08:00:00.001+03:00

Lähetin tässä tovi sitten ystävilleni tällaisen kutsun:

Hei rakkaat,

Taas on vuosi vierähtänyt ja aika juhlia.

Tervetuloa Kettutie 6 a 2 5 (toim.huom. osoite muutettu) - lentoyhtiön lennolle Ay528 keski-ikään. Kaikille vieraille on luvassa luksus business luokan paikat ja koko kone on lastattu laatumimmeillä, I might add. Lennon kapteenina toimii Elisa alias Puppe, ikää 38 v. Älkääkä hätäilkö, automaattiohjaus on päällä koko illan vaikka kapteeni olisikin ihan tillin tallin!

Lennon arvioitu lähtöaika on klo 18. Jos lento tuppaisi olemaan myöhässä, no worries, tuolloin kapteeni kuuluttelee ohjaamosta letkeästi: "Ollaan aikataulusta jäljessä. Ei kyllä aavistustakaan, mikä takia, mutta mennään, kun keretään".

Tarjolla iloluontoista seuraa ja hyvät jalkatilat. Pientä purtavaa ja virvokkeita tarjoillaan tarjoiluvaunussa. Yksi varhaiskeski-ikäinen melko sipsakka lentoemäntä palveluksessanne koko illan, päihtyneenä hiukan hidasliikkeinen. Myös taxfree myyntiä ja erikoistarjouksia. Toimiva putsattu vessa. Mukaan omat (lempi)virvokkeet.

Illan teema on ILO. Ihminen saa mitä tilaa. Minä tilaan itselleni ilo(luonto)isen illan. :)

Teretulemast!
Ja muistakaa women only!

Illan kapteeni Elisa

**

Synttäreitä juhlittiin lauantai- iltana. Raporttia seuraa....
Napakkaa viikkoa itse kullekin!

sutkautuksia

Löytö on löytö

Hei Kohtalo oon iso tyttö jo

BIG isoksi yhdessä yössä

Sijaistoimintoja ja uusi motto

Esikoinen 7 vuotta

Haipakkaa...

Grande dame ja käsilaukku

Ai niin se uusivuosi...

Kiitos maailma

Goodbye 2011, welcome 2012

Päivän pieni ilo tulee takaisin

Peiton alla

Joulun ihmeitä

Joulu odottaa juhlijaansa

Joutenolo rulettaa

Riittävän hyvä joulu

Hösistä

Välillä olo on tällainen...

Kuva Tove Appelgrenin kirjasta: Vesta-Linnea ja hirviöäiti

Näin se menee välillä. Iloa päivään!

Porinaa

Too much everything

Hittolainen....

Welcome to the Elisa Show

(Joulu)rauhaa

Joulun ihme

Hämmästyttää kummastuttaa no 12

"Ihana valo... niin on nimesi kaunis sana

Päämääränä aito kauneus

Mikael Antero Granlund

Lehmän filosofiaa

Kiekkomaanikkoja

H I D A S T A

"Kun vauhti kasvaa, näköala supistuu. Vain hidastus avartaa."-Eero Silvasti-

Kontrolli takaisin

Ihan pihalla

Ihhahhaa, ihhahhaa, deitti hirnahtaa..

Tyhmintä mitä olen nähnyt

Jos voisin alkaa alusta...

Valonpilkahduksia

Happy Father’s Day to all...

Dear diary

Let the children's laughter remind us how we used to be

Tulimme näimme koimme

Adios amigos ja melankolia

Pieniä iloja(kin)

Asiasta kukkaruukkuun

Pieni ja hento ote

Yksisilmäinen koira

Ihana Poppy

Rättipuhkipoikki - what's new?

Päivän pieni ilo

Plenty of fish in the sea or not

Huomenna on paremmin

Tallinna II

Jepulisjee

Päivän ajatus

Näin meillä....

Hyvää viikkoa no 2!

Hyvää viikkoa!

Diamonds of the week

Porkkanaraastetta

Päivän ajatus - positiivareista bongattua

Sairaana

Voiko olla....

Klaukkaan luoksesi ja pois

Sometimes the biggest miracles come in the littlest packages!

Hepeniä ja roinaa

Niitä näitä kaalinpäitä

Kuka?

Syysenergiaa imemässä

Rankka Päivä

Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme.

I went to the woods...

I went to the woods because I wanted to live deliberately, I wanted to live deep and suck out all the marrow of life, To put to rout all that was not life and not when I had come to die Discover that I had not lived.”

Pöh ja pah

Olemisen sietämätön keveys

Elisa suosittelee

Kännykkä (ja harmonia) karkuteillä

"Kun vauhti kasvaa, näköala supistuu.
Vain hidastus avartaa."

-Eero Silvasti-