Tänään ajattelin valoisia ajatuksia

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Terkkuja sängystä, olen viettänyt siellä noin 5 päivää. Olen ollut aivan totaalisen tööt, täysin sippi ja laikukas.

Niin sippi etten jaksanut vastaanottaa edes Pinkkiä aamukahville. (SIIS NÄIN sippi en ole ollut koskaan ennen.) Mikä onni että pojat ovat nyt matkalla isänsä kanssa ja on ollut aikaa sairastaa. Vaikka sairastaminen on ollut kurjaa, on siinä ollut puolensa. Olen oikeasti vain ollut, lukenut, katsonut netflixiä, nenäkannuillut, juonut teetä ....ja niin no nukkunut.....Ja se on oikeasti tehnyt HYVÄÄ.

Tänään pitkästä aikaa ajattelin valoisia ajatuksia ja hei se oli aikas makeeta. Kävin kirjastossa ja Cittarissa ostoksilla. Vaikka olotilani oli tokkurainen flunssasta, tukka hapsotti, nenä vuoti ja yskitti, oli aivan mahtava tunne päästä ihmisten ilmoille markettiin, jossa ilmapiiri oli ihanan lämminhenkinen ja hauskat elefantit töräyttelivät mammuttimarkkinat-tyyppisiä (sananko?) ääniä. Kaiken tämän yltäkylläisyyden lisäksi Glen Madeiros lauloi taustalla Nothing’s gonna change my life for you niin ihanasti että melkein itketti. Suljin silmäni ja unohdin ihan kaiken arkisen, melkein jopa kauppalistalla olevat ruokatarvikkeet. Unelmoin, että olin Toscanassa, Italian sydämessä. Edessäni oli kaunein maisema, mitä kuvitella saattaa: loivia kukkuloita, joita oliivipuut, viiniköynnökset ja ryhdikkäät sypressit peittävät, kuvauksellisia kyliä ja keskiaikaisia linnoja. Napsin aprikooseja ja maiskuttelin herkullisia juustoja, päälle naukkasin hörpyn viiniä – ne kaikki maistuvat valolta ja auringolta. Hengitin syvään, unohdin flunssan ja kaiken arkisen.
Kyllä- luen muutakin kuin hömppää ;)

Palasin maan pinnalle kun ulkomaalaistaustainen lapsilauma melkein törmäsi minuun ja keski-ikänen pariskunta alkoi nahistella vieressäni. Mies kun ei osannut valita oikeaa leikkelettä; miehen valitsema halpisversioleikkele oli AIVAN väärä. Hymyilin itsekseni. Tästäkin indisentista sain vain virtaa itseeni, ajattelin iloisena, että onneksi mun EI tarvitse nahistella kenenkäään kanssa ruokakaupassa, onneksi voin ostaa ihan mitä lystään. Ja niin mä ostinkin, perusjuttujen lisäksi Ben & Jerry's jäätelöä, herkkujuustoa ja patonkia. Koska pystyin ja halusin.

Elämä on. Välillä ihan jees.
Huomenna kääräisen hihat ja pääsen töihin hommiin, jee.
Ja lauantaina pääsen Pinkin kanssa ulos. Jeejee.

4 kommenttia :

  1. Ruokakaupassa nahistelu on ihan klassikko. Nolona myönnän, että olen monet kerrat syyllistynyt siihen itsekin. En kovaan ääneen, mutta kuitenkin niin, että tarkimpien kanssaihmisten on ollut helppo huomata kiristynyt tunnelma. Periaatteessa olen sitä mieltä, että aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä varsinkin julkisilla paikoilla, mutta välillä on silti vaikea pitää tunteensa kurissa, kiivasluonteinen kun on.

    Olen monta kertaa päässyt seuraamaan myös muiden ruokakauppakriisejä. Viime juhannuksen seutuvilla olimme tyttären kanssa juomapuolella (ihan vain hakemassa lähdevettä!) ja pääsimme todistamaan tilannetta, jossa nainen ripitti miestään oikein urakalla toisistaan poikkeavien juomamieltymysten takia. En muista, mitä kaikkea saimme kuulla, mutta ainakin nainen mesosi miehelle, että "niin, kyllä sinä kaljaa jaksat kantaa vaikka kuinka, mutta siideriä et!!!". Tämä lause toistui moneen kertaan ja tyttäreni muistelee sitä ajoittain vieläkin :) En tosiaan muista, mistä tilanne sai alkunsa, mutta jotenkin pisti hymyilyttämään, kun nainen niin avoimesti purki turhautumistaan. Ja siis kyseessä oli ihan normaali sivistyneen oloinen pariskunta, ei mikään laitapuolen kulkijoista koostuva. Kerran sitten koin säälintunteita erästä miestä kohtaan, kun satuin hänen kanssaan samaan aikaan hillo-osastolle. Me kumpikin pyörittelimme lukuisia purkkeja käsissämme ja kummankin päästä kuului raksutus, kun pähkäilimme tahoillamme, minkä purkin sitä lopulta valitsisi. Mies sitten itsevarmana ja reippaana päätyi johonkin purkkiin, mutta samalla hetkellä pariskunnan kauniimpi(tai no...) osapuoli purjehti paikalle ja tyrmäsi miehen valinnan täysin. Perusteli kyllä tarkkaan, miksi pitää valita joku tietty ja lopputulos taisi olla se, että päättivät etsiä sitä tiettyä hilloa jostakin toisesta kaupasta. Taas nauratti: tuo tilanne olisi voinut olla suoraan omasta elämästäni... No joo, kaikenlaista sitä on nähty ja tehty. Ei ole elämä aina helppoa :D

    Koitahan parannella itsesi, niin pääset sitten viikonloppuna kaikissa sielun ja ruumiin voimissa tantsuilemaan! :) Aurinkoa ja iloa! ♥

    VastaaPoista
  2. Hahaa. Kyllä mäkin olen marketissa voinut kehitellä draamaan kaaria (A -luokan draamakuningatar kun olen), ei siinä mitään....NYT vaan ei tarvitse sitä tehdä. Tää on ns. yltiöpositiivista ajattelua, kun keksii yksinolosta (joka nyt ei välttis ole se, mitä loppuiäksi haluan itselleni) positiivisia puolia.

    Hauska toi sun tarina! Kyllä muakin harmittaisi jos mies ostaisi vain kaljaa itselleen ;)
    Ja niin....hillopurkin ostaminen voi olla todella vaikeaa...eikä se oliiviöljyn valintakaan ei ihan simppeli juttu- senhän me kaikki ensitreffit alttarilla katsojat tiedämme...

    Puss ja valoisaa loppuviikkoa sinne!
    Täällä edelleen ihan koomassa tosta hevoskuurista, mutta lauantaiksi aion olla sipsakassa kunnossa.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa siltä, että alat piristyä. Ja jos jaksaa lukea muutakin kuin hömppää niin on jo tosi hyvässä kunnossa.
    Välillä sitä vain tarvitsee kunnolla lepoa väliin. Onneksi sinulla oli nyt tosiaan aika vain itsellesi.
    Piti vielä sanoa, että mun ihottuma ei tullut lääkkeestä vaan kuulemma siitä tulehduksesta, joka ei parantunut lääkkeellä.
    Mukavaa tulevaa bileiltaa!

    VastaaPoista
  4. No niin todellakin tiedämme! ;) Ja mun sympatiat oli ihan Miian puolella: oliiviöljyissä on totisesti eroja! Sen lisäksi, että olen keittiöpsykologi, olen myös keittiöhygieenikko ja -neurootikko. Sen takia ymmärsin myös Miian skitsoilut siitä salaatin pesemisestä :)

    Ihanaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top