Arjen somepallo, joka toivottavasti saa räjähtää

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tuula kirjoitti taannoin loistavan kirjoituksensome-kuplasta ja sitä miten paljon se eroaa aidosta ja tavallisesta arjesta.

Tästä innostuneena päätin summata elämäni niitä vähemmän kivoja juttuja, juuri tänään.
Huomenna ne voivat olla jo mennyttä, mutta tänään tunnen näin:
Tennariaika alkoi ja se kyllä näkyy; kivan homssuinen eteiseni 

  • viimeisen kuukauden olen painanut töissä tukka putkella niin että oksat pois. Päivät ovat niin kiireisiä, että kun kotiin pääsee sitä tekee syvähengityksiä, hokee ”om”- mantroja ja yrittää kerätä kaikki voimansa, jotta jaksaisi seuraavan työpäivän talsia (tai siis juosta) kauhujen taivalta. Toivon, että tähän tulee muutosta ja pian.
  • olin sunnuntaina treffeillä mukavan miehen kanssa, joka oli  paperilla kaikkea mitä etsin, mutta taas kerran jouduin myöntämään tappioni. Hommasta kun ei vain tule mitään. Musta tulee pian katkera, harmaa vanhapiika, en enää jaksa tätä yritystä/pettymystä....tätä toiveikkuutta joka kuolee kerta toisensa jälkeen. Onko mut tuomittu elämään yksin? (Joo ja tiedän, ettei ole, mutta välillä sitä vaan väsyy tähän hommaan....)
  • petyin erääseen läheiseen ihmiseen...puhuminen tosin auttoi
  • olen näköjään kadottanut kaikkien 4 nahkahanskojen vasemman puolen – kuinka se edes onnistuu keneltäkään? Ilmeisesti minulta  :/

Sitten aloin miettiä blogeja ja ystävieni fb sivuja mistä itse eniten saan irti - ja blogit/fb sivut jotka itse asiassa kiinnostavat minua eniten - ovat tavallisten, todellisten inhimillisten ja aitojen naisten kirjoittamia juttuja aivan tavallisesta arjesta. Arjen iloista ja suruista, valoista ja varjoista, ihmisen epävarmuuksista ja inhimillisyydestä, sateesta ja tornadoista. Mielenkiintoisinta on siis juuri se, että nämä kirjoittajat raottavat ovea ”omaan sisimpäänsä”, he kertovat jotakin itsestään. Se minusta on juuri kiinnostavinta ja se – yhtään liioittelematta – vaatii mielestäni näiltä ihmisiltä rohkeutta. Onhan se helpompaa tuoda esille blogissa vaatekaappiaan tms kuin omaa pääkoppaansa.

Minua kiinnostavat erityisesti blogit, jotka jollain tavalla tuottavat ahaa-elämyksiä, antavat ”vertaistukea”, ilostuttavat tai lohduttavat minua. Blogit, joista jollain lailla kokee itse saavansa jotakin ja joiden kirjoittajiin voin jollakin tasolla samaistua. Tulee aina jotenkin parempi olo, kun kuulee että heittelee se mieliala muillakin, muillakin on mölyapinoita kotona, muidenkin mies mököttää, muillakin koti on vinksin vonksin. Kaikilla meillä on omat haasteet ja pulmat, mutta mikä parasta kaikkien ongelmien kanssa sitä ei ole yksin. Muutkin voivat istua samassa veneessä, ja siinä veneessä voi olla reikiä, vettä voi tihuuttaa veneen sisään ja merellä voi tuulla ja myrskytä.... ja se vene on muuten nimeltään ”Inhimillisyys”.

Näitä blogeja sitä lukee yhtä lempeästi kuin omaa päiväkirjaansa. Sitä mielessään taputtaa blogin kirjoittajaa tsempatakseen häntä vaikeana aikana ja sitten sitä mielessään riemuitsee kun blogin kirjoittaja elää elämässä pehmeän onnellista elämänvaihetta.

15 kommenttia :

  1. Elisa, peukut tälle! Inhimillisyys ja elämänmakuisuus ovat blogeissa parasta. (siksi luenkin sun blogia!)

    VastaaPoista
  2. Allekirjoitan tämän :) Inhimillisyys ja aitous ovat hieno juttu! Ja koska ne eivät ole itsestäänselvyys, arvostan niitä ihan todella.
    Puss, sinä aito ja valoisa ihanuus!

    VastaaPoista
  3. Komppaan sun kirjoitusta täysillä! Myös minä pidän eniten niistä blogeista, jossa on elävää elämää iloineen ja suruineen.

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä kuin Marika!

    Tykkään lukea aidosta elämästä, sellaisesta tavallisesta, joka ei ole pelkkää bling-blingiä. Tosin on sille blingillekin paikkansa ja aikansa, mutta harvakseltaan.

    Mutta mun on pakko sanoa, että minua nykyisin suorastaan hermostuttaa leijonaäitiblogit. Saan todella kylmiä väreitä siitä, kuinka lapsi on kaiken keskiössä ja kaikki pyörii lapsen ympärillä. Rinki ei meinaa millään kasvaa taaperon tai edes leikki-ikäisen kohdalla. Maailmannapa on lapsi ja oma äitiys ja somekansa kannustaa ja ottaa mallia. Terve 9v nukkuu vanhempien kanssa vakituisesti perhepedissä tai 3v juo tuttipullosta sängyssä maitoa. Näitä lukiessa bling bling ja design kupla tuntuu pätevältä vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä oo leijonaäitejä lueskellu, mutta kuvauksesi kuulostaa siltä, että voisi käydä lukemassa ihan taivastelumielessä :D Kuulostaa niin meidän perheen vastakohdalta ;)

      Poista
  5. Marikan polut: Kiitos samoin! Vähänkö ollaan hyviä ja aitoja! Hyvä me!

    Tuula: Se ei todellakaan (valitettavasti) ole itsestään selvyys...

    Eikä se välttis ole helppoa olla aito, se vaatii todellakin rohkeutta. Nuorempana mäkin esitin. Katsoin ylös ihmisiä, nostin ihmisiä jalustalle, halusin olla jotain muuta kuin mitä olen. Mutta aikuisena pitäisi kuitenkin sitten jo osata olla oma itsensä. Mielestäni. Se on hurjan vapauttavaa!!

    Olet ihana aitoudessasi, muru!

    VastaaPoista
  6. Ekaa kertaa luin sun juttuja, ja olipas hyvä kirjoitus ❤️
    Miten sitä usein itsekin sortuu arjen kaunisteluun? : Jättää kirjoituksissa kertomatta, miten aamu alkoi koiranpissat lattialta siivotessa, lasten kouluunlähtö sujui pää punaisena huutaen, myöhästyin töistä näin niinku alkuun :D
    Mukavaa päivää sulle :)

    VastaaPoista
  7. Sari: Kiitos kultainen! Elämään kuuluu ilot ja surut, niin se vain on!

    VastaaPoista
  8. Kepponen: Joo ei bling blingiä jaksa lukea, jos koko elämä on sitä. Kun ei sitä kellään ole. Välillä sitä miettii näitä blogeja, joissa olla homma on aina hanskassa, yhteensopivat twin setit, täydellinen kampaus, aina tahraton tyylikkäästi sisustettu koti ja joka tilanteeseen sopivat leipomukset.

    Ei mulla ole homma hanskassa, ei mulla ole edes halua tulla superMamaksi joka luovasti puuhaa yhtenään noin kymmenen lapsensa kanssa, noudattaa ekologisia luontoarvoja, inspiroi tuhansia ihmisiä, ja joka ehtii vielä luppoajalla valokuvata hienoja valokuvia ja lapsetkin ovat aina kauniisti puettuja. No ei musta sellaiseksi edes olisi....

    Mä en tiedä mihin blogeihin nyt viittaat, mutta samaa mieltä yleisellä tasolla lapsi-keskiössä blogeista. Mä olen sitä mieltä, että omat muksut ovat oma-aloitteisia ja reippaita koska olen antanut niille vastuuta, eikä mun elämä pyöri pelkästään niiden ympärillä. Eikö se ole niin että kun äiti on happy, niin ovat lapsetkin?

    Leijonaäitiblogit EIVÄT ruleta!!!

    VastaaPoista
  9. Sinä oot ihana, höpsö, bling, möksö, happy, kiukku ja kaikkea! Ihana ja tavallinen elämän tallaaja. Siksi mä niiiin susta tykkään!

    VastaaPoista
  10. Sitä aitoa itseään, sitä on ihana lukea :)

    VastaaPoista
  11. Suvi: Kiva kun tulit käymään ja kiitos kun kommentoit AIDOSTI :)!

    Sekin on on niin inhimillistä, että kaunistelee...kaipa sitä tekee kaikki aina välillä! Hälyyttävintä kai olisi jos pitäisi koko ajan kaunistella elämäänsä. Se on sitten jo valheellista!

    Oikein ihanaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  12. Helmi: Sinä ihana! Kiitos sanoistasi, juuri jotain tuollaista omahyväinen egoni haluaakin kuulla <3

    Tack detsamma! <3

    VastaaPoista
  13. Katja: Kiitos sullekin kun teet maailmasta paremman oman blogisi kautta :)!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top