Kuolee hitaasti hän....

keskiviikko 13. toukokuuta 2015


Sain kuulla eilen suru-uutisia ystävän ystävästä, suurin  piirtein minun ikäisestäni perheellisestä naisesta, joka oli äkillisesti kuollut.

Tämä saattaa kuulostaa kauhealta, mutta minä päivänä tahansa kuka tahansa meistä voi olla poissa. Miten tärkeää onkaan muistaa, että tämä päivä on tässä edessäni vain kerran, huomenna on jo toinen päivä. Miten tärkeää on muistaa olla elossa, eikä vain elää.

" Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa
väriä
tai puhumalla muukalaisen kanssa.

Kuolee hitaasti hän,
joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,
jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet.

Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja
rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään
paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään,
riskeeraa tänään,
tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen."
- Pablo Neruda-   Martha Medeiros

Truthfuly yours,
Elisa

6 kommenttia :

  1. Huomaan itsekin tulleeni ikään, jossa oma kuolemattomuus on lopullisesti unohdettu. Kolmenkympin jälkeen, neljänkympin lähestyessä näitä muiden kuin isovanhempien ikäisten kuolemia alkaa havaita siellä täällä. Onneksi harvakseltaan, mutta silti enenevissä määrin. Ensiksi sitä ajattelee, että sattumaa, kunnes tajuaa, että näin se elämä menee. Kaikki eivät kuolekaan vanhana.

    Elämä on. Nauti sinä nyt kuitenkin lomastasi <3. Kuin viimeistä päivää.

    VastaaPoista
  2. Hieno runo!

    Kyllähän se aina pysäyttää, kun elämä päättyy "ennenaikaisesti". Itselläni on pyörinyt jo pidempään mielessä se, että leppoisia eläkepäiviä ei ehkä olekaan tulossa. Liian monella läheisellä on kunto romahtanut eläkkeen koittaessa tai sitten koittanut työttömyys ennen eläkeikää, mikä on leikannut pahasti käytössä olevia rahavaroja. Sitä en ole vielä edes uskaltautunut ajattelemaan, että tämäkin päivä voisi olla viimeinen. Minulla on vielä niin paljon kokematta ja lapset kasvattamatta, että ajatus on liian musertava.

    Nauti lomastasi!

    VastaaPoista
  3. Upea runo. Kyyneleet silmissä luin. Ihanaa matkaa Elisa! ❤️
    Ota minut tällaisena kuin olen. Niin laulussakin sanotaan ;) Täysillä on elettävä, joskus tää loppuu...

    VastaaPoista
  4. Puss teille ihanat: NAUTTIKAA tekin elämästä ja siitä miten ihania olette. Kerran sitä vain eletään. Siksi kannattaa elää kunnolla, hyvin ja niin, että peilistä voi katsoa aamuisin :)

    VastaaPoista
  5. Aiheen vierestä mutta silti siihen liittyen: tykkäsin kirjoituksestasi ja sen ajatuksista, mutta en runosta (saako sellaista tunnustaa?). Tykkään kuitenkin Nerudasta, joten googletin ja löysin sellaisen tiedon, että oikea kirjoittaja onkin brasilialainen Martha Medeiros: http://jagfickfeeling.blogspot.fi/2014/12/runosalapoliisi.html

    Olen vähän helpottunut: Medeiros saa pitää runonsa, ja monet tykkäävät siitä, ja minä saan pitää Nerudan lyriikasta hellimäni kuvan. Win-win!

    T. Aino

    VastaaPoista
  6. Hei Aino, ja kiitos rehellisestä palautteesta! Ihanaa kuulla aitoa rehellisyyttä, kaikkien ei tarvitse tykätä kaikesta :)

    Muutin tuon runon tekijän nimen!

    Valoa ja aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top