Olkoon niin, että asiat ovat kesken tai puolitiessä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kaikki on viime aikoina ollut hyvin epäselvää. Päivät ja olo ovat olleet sateisia, ja tunteet niin monimutkaisia, ettei niitä ole osannut pukea sanoiksi edes itselleen, saati läheisilleen tai tuntemattomille. Olen yrittänyt ymmärtää asioita ja itseäni ja miettinyt kuinka tästä eteenpäin?

Koko vuoden olen tehnyt paljon paljon töitä, minulle uusia töitä. Töitä, jotka eivät tekemällä lopu, eivät vaikka kuinka pinnistelisi ja ponnistelisi. Tiedän, että olen tehnyt työni hyvin, mutta sitten sitä löytää itsensä tilanteessa, josta ei tiedä mitä pitäisi ajatella. Sitä olisi halunnut olla vielä enemmän ja tehdä vielä enemmän...niin absurdia kuin se onkin, koska se ei kertakaikkiaan olisi ollut mahdollista, koska on tehnyt parhaansa! Tietysti ymmärrän, että konkarit nojautuvat omaan ammattitaitoonsa ja kokemukseensa, ja keltanokat hapuilevat vielä ja vasta opettelevat priorisointia. You live, you learn.

Olen miettinyt myös sitä, että vuosi on ollut ääripäiden vuosi, sävel on kulkenut harmoniasta täydelliseen sekamelskaan.  Vuoden aikana olen pala palalta tavoittanut taas omaa itseäni, sitä Elisaa, joka pohjimmiltaan olen. Sitä, joka on positiivinen, näkee asiat valoisasti auringon valolla sävytettynä. Sitä, joka on herkkä ja empaattinen. Sitä, joka on joskus vähän kuriton ja itsepäinen – vähän niin kuin villikukkanen pellonojassa. Sitä, joka on joskus kovaääninen palosireeni, mutta parempihan sitä on tuulettaa tunteitaan, kun pakastaa niitä sisäänsä.

Sitä, joka tuntee arvonsa vaikkei se aina ole niin yksioikoista, koska elämä keikauttelee meitä kaikkia aina säännöllisesti.  On paljon, mistä olen kiitollinen, mutta myös paljon, mitä en vieläkään ymmärrä. Ehkä kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, juuri nyt. Olkoon niin, että asiat ovat kesken tai puolitiessä. Ehkä elämässä on aikoja, jolloin asioiden pitää olla hetken ajan kesken. Ja kun asiat ja tunteet muhii tarpeeksi kauan, tulee joku kaunis päivä ja juuri silloin sitä ymmärtää miksi asioden piti mennä juuri näin.  

Ps. pahoitteluni siitä, että kommentointini laahaa, I'm coming there. Kiitos kuitenkin kun kommentoitte ja olette.

6 kommenttia :

  1. Ihanasti kirjoitettu. Elämä on välillä niin hapuilevaa. Vene keikkuu ja polut ovat kuoppaisia... Toivotaan, että tulevaisuus tuo tyyniä vesiä ja sileämpiä polkuja! ♥ Oot tärkeä!

    VastaaPoista
  2. Toivon tyynettä keikausten jälkeen ja ilon hetkiä keikausten keskelle.

    VastaaPoista
  3. Uskon tuohon elämän keskeneräisyyteen. Hetken päästä kaikki on taas suloisesti mallillaan ja hyvä olo. Ainakin tähän täytyy aina uskoa!

    VastaaPoista
  4. Sulle on haaste, sit kun/jos jaksat ♥ Nou pänik :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top