Kun olin nuori ja vieläkin hullumpi

lauantai 16. tammikuuta 2016

Joskus käy niin, että sitä siivoaa laatikoitaan ja unohtuu lukemaan vanhoja päiväkirjojaan vuodelta 1998 ja huomaa, että onneksi elämä on mennyt eteenpäin, onneksi ei enää ole niin sinisilmäinen ja eikä enää antaisi helmiä sioille.

Tapailin v.1998 erästä miestä, joka oli aluksi se deittailusuhteemme kiinnostuneempi ja innostuneempi osapuoli, hän soitteli tai t-viesteili enemmän. Minähän olen (kai) tainnut olla usein hitaasti lämpiävää tyyppiä, mikä on mahdollisesti ollut defenssiä. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin, että aloin ihastua tuohon mieheen kunnolla ja aloin näyttää hänelle tunteitani. Sain myös loistavan idean ja lähetin esim. hänen kultaiselle noutajalleen Tessalle postitse kirjekuoressa koiransuklaita ja (omasta mielestäni) hauskan Ressu-kortin huumorintajuisine teksteineen, ja odotin että mies (ja koira) olisivat olleet hauskasta yllätyksestä haltioissaan. Mutta ei, miehestä ei kuulunut mitään, ei kiitosta, ei mitään, ei vaikka laitoin hänelle t viestejä jossa kysyin oliko koira jo syönyt koko koiransuklaapussin? Ikään kuin mies olisi pelästynyt, kun vihdoin osoitin käyttäytymiselläni kiintymystä ja välittämistä.
peanuts.wikia.com

Epätietoisuus oli kamalaa, sydän itki ja olin muutenkin ihmeissäni; monen viikon (muistaakseni muutaman kuukauden) tapailu, puhelinsoitot ja yhtäkkiä kaikki päättyi kuin seinään. Lohduttauduin pitkillä terapiapuheluilla ystävieni kanssa, jotka olivat yhtä ihmeissään. ”Kyllä rakkaus esiasteineen on ihmeellinen”, totesi viisas ystäväni, ”jos sitä nyt joku pännii tai vaivaa niin soittaisi hyvä mies ja kakistaisi ulos, niin pääsisitte tilanteessa eteenpäin”.

Sitten viikon kuluttua mies lähetti  t-viestin jossa luki (älykkäästi): ”Have a nice day.” Siitä kaksi viikkoa hän soitti kännissä ja kysyi mitä minulle kuuluu? Siitä n 1 kk kuulin että hän oli palannut ex-tyttöystävänsä luokse ja he olivat menossa naimisiin. (Siihen päättyi ”rakkaustarinamme”.)

Itse asiassa mies teki palveluksen minulle, näin jälkikäteen ajatellen. Suhteen jatkuminen olisi ollut ajanhaaskausta, sen tiedän nyt.

Loistavaa on myös huomata, että enää ei sietäisi moista käytöstä, jos mies ei soita/vastaa viesteihin - sen voi heivata mäkeen ilman viikkojen odottelua.

4 kommenttia :

  1. Kyllä se vaan on niin, että on aika paljon kivempi olla ihan aikuinen vaan :). Piti kasvaa aikuiseksi ennen kuin tajusi, kuinka paljon helpompaa elämä voi (joiltain osin :D) olla.

    Ihanaa viikoloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samaa mieltä. Aikuisena on helpompaa, vaikka olisi edelleen vähän hullu ;)
      Elämä on hauskempaa hiukan hulluna.

      Ihanaa sunnuntaita!

      Poista
  2. Taitaa noita keskenkasvuisia miehiä löytyä (ikävä kyllä) vielä tänäkin päivänä :P
    Onneksi pääsit eroon :D
    Vuosi -98 oli mulle käänteentekevä vuosi. Aloitin opinnot OKL:ssa, erosin 5,5 vuoden jälkeen teinirakkaudestani. Menin sokkotreffeille ennen kuin oltiin edes muutettu eri osoitteisiin. Ja löysin elämäni rakkauden ❤️
    Eipä ole aina helppoa ollut, ja ei varmaan tule olemaankaan, mutta tässä ollaan edelleen.
    Monta kertaa olen miettinyt, kuinka onnekas olen ollut, ettei tämä mun keskenkasvuinen mies kyllästynyt perhe-elämään ja häipynyt :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa, oman ja ystävien kokemusten perusteella ;) Keskenkasvuisia miehiä riittää....

      Parhautta on juuri toi, että vaikka ei ole aina helppoa (kellä olisi?) puhalletaaan yhteen hiileen ja tahtotilaa löytyy. Sellaisen rakkauden sitä itsekin haluaa löytää!!

      Happy for you, että sä olet löytänyt sellaisen!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top