Kun toimeen tartutaan .......

perjantai 12. elokuuta 2016

Mikä minusta voisi tulla isona? Juu ko. kysymystä on pyöritelty viime kuukaudet itsekseen mutta myös osaksi ihan valmentajan kera, enkä kuitenkaan ole päässyt lopulliseen tulokseen.
 
On ollut mielenkiintoista saada valmennusta ihmiseltä, joka tekee työtä, joka sivuaa alaa, joka itseänikin kiinnostaa; olenhan aikaisemmin työskennellyt mm. kouluttajana/koulutussuunnittelijana. Ja vaikka valmentaja esittää kiperiä kysymyksiä, joihin kaikkiin minulla ei todellakaan ole vastausta, koen että etiäpäin mennään, hissukseen. Ilo ja taivas oli myös tavata eilen Arkitaivas; hän on ehkä inspiroivin couchaaja jonka tunnen, sekä kultaisin. Kun jumittaa (niin kuin mulla ja samalla itsetunto on koetuksella) hän totta tosiaan antaa voimaa ja toivoa. Kiitos Mussu.  

Mikä on HYVÄÄ tässä elämäntilanteessa? Mulla ei ole jatkuvaa stressiä, eikä ole kiire.  Tuntuu, että mieleni PIKKUpikkuhiljaa toipuu kiireisten työvuosien ja yh-elämän tuomasta kiireestä ja ennen kaikkea JATKUVAN härdellin / hässäkän tunnusta. Voin tehdä asioita hitaammin, ottaa enemmän aikaa ajatuksilleni ja tekemisilleni ylipäänsä. Koira saa - poikien lisäksi - hyvää hoitoa :). Mulla on aikaa nähdä ystäviä (esim tänään Pinkki). Se on hienoa!

Mutta palataan vielä takaisin niihin ammatillisiin pohdintoihin....mitä voin sanoa? Olen nainen, joka on ajelehtinut elämässään työstä toiseen. Täysin suunnittelmatta olen päässyt tekemään  superkivoja töitä ja sitten vähemmän kivoja. Nauttinut, puhjennut kukkaan ja välillä pitkästynyt/kuihtunut. Jos jotain kivaa, jokaisessa työpaikassa olen kehittynyt jollakin tavalla , ja aina on ollut mukavia työkamuja, sekin on  paljon.


Mistä haaveilen - mikä on unelma ammattini? Haaveeni on tehdä
a) merkityksellistä työtä
b) tehdä työtä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa
c) saada jakaa tietoa/vaikuttaa (jollakin edes pienellä tavalla)

Päässä täten risteilee ajatuksia :
Lakkaa LIIKAmiettimästä asiaa.
Mikä on sinun unelmasi?
Millaiselta unelmatyösi tuntuu?
Mitä oikeasti haluat tehdä?
Mikä on unelmasi?

Ja sitä kautta seur. steppi -> TOIMINTA:

Muuta potentiaalienergia tekemisenergiaksi!
Hylkää kartturin rooli ja ala tutkimusretkeilijäksi!
Lopeta ajatteleminen, ala tekeminen!!  

Aloita heti. Nyt.

Excuse:
Mutta kun se EI oo niin helppoo, 70% paikoista menee jakoon ilman työpaikkailmoitusta, jatkuva aktiivisuus .............pöh. höps. Mutta olen pikku hiljaa  menossa oikeaan suuntaa....OLEN OLEN!



4 kommenttia :

  1. Kyllä se siitä selkiytyy! Muista myös, ettei nyt tarvitse valita lopputyöelämäsi suuntaa, vaan sellainen, joka tarjoaa sitä merkityksellisyyttä tässä vaiheessa. Toki auttaa, jos on joku pitkän tähtäimen suunnitelma uramielessä, niin tehtyä alitajuisestikin valintoja oikeaan suuntaan, mutta ei se aina niin mene. :)

    Eli mikä suunta nyt tuntuu kiinnostavimmalta, tutki ihmeessä sitä! :) Jostain nurkasta sitä on vaan nykerrettävä ja myöhemmin sitten näkee, mihin se johtaa.

    Ja kaunis (ja kaino) kiitos superihanista sanoistasi! Niin mielelläni sinua tapaan, ihanainen! Ollaanpas yhteyksissä!

    VastaaPoista
  2. Hyvältä kuulostaa tuo uraohjaus! Hetkeksi päädyin jo miettimään omaa työuraani.. Se se vasta onkin ollut ajelehtimista (ja pitkiä hoitovapaita). Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä urapohdintaan! Minulle se ei ole ollut ikinä helppoa, sitä on niin paljon hommia, jotka tuntuvat kiinnostavalta ja joita voisin haluta tehdä. Nykyinen on niin epävarmaa, että joku varasuunnitelma olisi hyvä olla, mutta mikä?

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Voi miten tuttua! Pohdit ja painiskelet niin samojen asioiden kanssa kuin minäkin. Vaikeaa on ja mä en edes tiedä enkä ymmärrä ajatella kaikkea, mitä varmaan pitäisi. Hyvä, että sulla on ohjaaja, joka osaa liikuttaa ajatuksia johonkin suuntaan :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top