Jouluaatto

lauantai 24. joulukuuta 2016

Katsoin juuri uutisista insertin Hurstin joulujuhlasta. Kyllä arvostan, että on ihmisiä, jotka muistavat jouluna vähävaraisia. Nostan hattua. Omat apuni joulupataan ovat pientä.

Kiitollinen olen myös siitä, että mulla oli paikka jonne mennä aattona nyt kun pojat isällään. Sain nauttia siskon perheen joulutouhuista ja nauttia lasten jouluilosta. Kahden lapsen joululahjaeuforian, ilon, aitouden ja huolettomuuden todistaminen sai minut vakuuttuneeksi siitä, että lapsista kannattaisi niin monessa ottaa mallia.

Ja nyt kotisohvalla koiruuden kanssa, lenkittelyt onneksi tehty. Sylissä suklaata, kirja, tv:stä tulee suomi love ja selkärangassa joulurentous. Ei ole kiire minnekään, ei tarvitse olla mitään kenellekään.

Tänä vuonna en käynyt jouluna veljen haudalla, mutta sanon hänelle muutaman sanan näin kotoa käsin. Ehkä jopa kippistän.

Hyvä näinkin. Koska lunta ei ole, piirrän vesisateeseen mielessäni sydämen.


Laulava Elsa  

4 kommenttia :

  1. Hyvältä kuulostaa tuo sinun joulusi ja etenkin asenteesi siihen. Rentoja pyhäpäiviä! Meillä sairastetaan. Kolme angiinaa ja tänään minäkin liityin kuumeisten joukkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kultainen. Rentoutta ja paranemisia 100 kg kiloa myös sinne. Meilläkin oli yksi joulun sairastaja sohvalla, hän ei päässyt edes joulupöytään, mutta oli kuitenkin joulun vietossa omalla (heiveröisellään mutta rakkaudellisella) panoksellaan (ja voimavaroillaan) mukana. Olisiko joulun ajatus, annamme mihin on voimavaroja :) ??

      Puss!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top