Joulumurjotus- ja päättäväisyys

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulupäivä meni yhdessä hujauksessa melkein kokonaan vaakatasossa. Itse asiassa se olisi mennyt kokonaan vaakatasossa, ellei ystävä olisi pyytänyt koiralenkille oman koiransa kanssa. Teki hyvää päästä ihmisten ilmoille, samoilla metsässä ja olla yhdessä jonkun kanssa, joka on myös eronnut ja ymmärtää yksinäisen joulun fiilikset koska on -kas niin, hänkin yksin. Ja samalla sitä havahtuu, että EI olekaan YKSIN. Se on on niin parhautta!  

Jaoimme mm. viimeaikaset Tinder- kokemuksemme, vuorotellen haukuimme ja kehuimme miehiä - ja olimme täysin samaa mieltä siitä, että me (niin kuin kaikki muutkin) ansaitsisimme jo käden, joka tarttuisi omaamme ja pitäisi siitä kiinni. Hamaan tappiin asti.

Joulukirjaksi muotoutui Taina Latvalan Välimatka - tykkäsin kirjasta todella paljon. Netflixin Ritakin oli myös hyvä ystäväni - ja ruokavalio  hyvin suklaapainotteista, mutta söin myös jotain vihreää....vihreitä kuulia.  

Illalla vähän murjotutti, tai ehkä oikeammin itsesäälitti. Ihmismieli (vaiko naisen?) on kummallinen- vaikka yksinäisyys oli toisena hetkenä ihan nautinnollista, toisena hetkenä täysin p:stä. Pakenin alakuloa Tinderiin, ja viestittelin kivantuntuisen Miehen kanssa, jonka kanssa mulla on  kahvitreffit huomenna. Tätä kutsuisin tehokkuudeksi - tai ehkä jopa joulupäättäväisyydeksi? Tuumasta toimeen! Sehän olisi kauheaa jos ei edes yrittäisi löytää seuraa!! Ihmisen täytyy yrittää, paikalleen ei saa jäädä. Olkoon se eilisen oppini minulle ja teille kaikille :)!

Mitä parhainta Tapani-iltaa, Elisa 







  

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top