Sinikka Nopola 1953–2021

torstai 14. tammikuuta 2021

Sinikka Nopolalla oli taito kääntää asiat huumoriksi potenssiin 2, kielellisestä nerokkuudesta puhumattakaan. Erityisesti Sinikan Eila ja Rampe kirjat olivat mulle suuri ilo jossain vaiheessa, kirjat kun perustuivat vahvasti Tampereen murteeseen ja ilmapiiriin.  Kuuntelin niitä erityisesti kirjaston äänikirjoina, kun ajelin mökille (Tampereen suuntaan) ja kikattelin ääneen. Parhautta muuten oli että äänikirjoissa lukijoina olivat Seela Sella ja Esko Roine.  Ja Risto Räppääjät, ne ovat olleet ISO osa poikien lapsuutta. 

Apealla mielellä tänään, varsinkin kun jokin pöpö yrittää saada mut vaakatasoon - veto täysin veks, paleltaa ja niiskututtaa.

Rampe: ”Mitäs tässä, hissuksiin mennään.”
Eila: ”Ei ny niin hissuksiin. Luetaan lehtiä, katellaan telkkaria ja seurataan asioita.”
- Sinikka Nopola-

Kiitos Sinikka huumorista, teksteistäsi ja kaikesta!




9 kommenttia :

  1. Surullinen uutinen :( Koitahan levätä ja toipua ♥

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä päivän surullisin uutinen. Meillä koko perhe on kovasti tykännyt Risto Räppääjistä ja Heinähattu ja Vilttitossu kirjoista ja elokuvista. Lahjakas kirjoitta hän oli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina nämä "nuoren" ihmisen kuolemat koskettavat hurjasti. <3 Onneksi kirjat / elokuvat elävät <3. Valoisaa viikkistä Outiliini <3

      Poista
  3. Näin tämän uutisen vasta nyt illalla ja tulin kovin surulliseksi. Hän on yksi suosikkikirjailijoistani.
    Toivotaan, että niiskuttaminen ja palvelu ovat vain ohi menevä juttu.
    Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAma mulla, Sinikka kuolema tuntui väkevänä suruna luissa ja ytimissä, ja sai miettimään, että elämä totta tosiaan on lahja. Valoisaa viikkistä Tarja <3

      Poista
  4. Niin surullinen uutinen 💔 ihan liian aikaisin hän lähti. Heinähatut ja Vilttitossut ihan parhaita kirjoja, samoin kuin Risto Räppääjät...
    Onneksi saamme aina palata hänen teoksiinsa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli, ja hän todellakin lähti liian aikaisin <3 Onneksi kirjoitukset jäävät eloon. Ne tuovat riemua, iloa, lohtua, vertaistukea, myötäelämistä niin lapselle, nuorelle ja aikuiselle. Valoa NannaM <3

      Poista
  5. Oli tosi surullista lukea Sinikan poismenosta, etenkin kun saimme täällä suomalaisten kirjastossa tavata hänet muutama vuosi sitten, kirjoitinkin siitä. http://appelsiinipuunalla.blogspot.com/2015/10/suomi-vieraita-kirjastossa.html?m=1

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top