Pysy aina pikkuveljenä

lauantai 11. marraskuuta 2017

Tämä teksti on julkaistu heinäkuussa 2008. Tänään veljen kuolemasta 12 vuotta.

Tämä viikko on ollut jotenkin raskas, enkä ole tiennyt tarkalleen miksi. Eilen pohdin asiaa kovasti ja koin valaistumisen. 

Aina kun jotakin todella iloista tai surullista tapahtuu, sitä haluaa jakaa asian läheistensä kanssa. Sitä haluaa pian puhua asiasta oman perheen ja ystävien kesken – usein kuitenkin ensin oman perheen kesken. Sitä haluaa ottaa puhelimen käteen ja soittaa siskolle, äidille, isälle ja veljelle – ja sitten todellisuus iskee kuin miekka ja sitä muistaa, ettei minulla ole enää veljeä. Tätä asiaa ei voi hänen kanssaan jakaa. Ei, vaikka kuinka haluaisi.

Läheisen menettämisen aiheuttaman tyhjän paikan huomaa juuri tällaisessa tilanteessa, joka sattui viime viikolla. Siskoni sai pienen oman käärön, minusta tuli täti ja veljestäni olisi tullut setä – jos hän olisi saanut sen päivän kokea. Mutta niin ei käynyt, jostain syystä elämä meni toisin.
Rakas veli. Olisin halunnut, että olisit kokenut tämän päivän. Olisin halunnut, että olisit saanut pidellä siskomme vauvaa sylissäsi, niin kuin pitelit esikoispoikaani. Varovasti, epävarmasti mutta lämpimästi pidit häntä sylissäsi. Hellävaroen – pelkäsit hänen särkyvän. Naurahdit. Kyselit paljon kysymyksiä. ”Voi kuinka pieni se on,” sanoit. 

Olisin halunnut, että lapseni olisivat oppineet tuntemaan sinut. Olisin toivonut, että poikani olisivat nähneet sinun kalastavan maalla, olisit voinut opettaa heille niin kovin monesta asiasta kuten empaattisuudestasi ja herkkyydestäsi. Jo pikkupoikana ongit mato-ongella mökillä aamusta iltaan ja sait saaliiksesi vaatimattomia mutta silti upeita ahvenia ja särkiä. Isojen siskojen näkökulmasta ne olivat vain pieniä sinttejä, jotka olisi pitänyt heittää takaisin järveen. Kielsit tämän idean jyrkästi. Keräsit saaliin mökkilaiturille muovisankoon ja ylpeänä ihailit sitä. Rakastit vilpittömästi luontoa ja mökillä oloa. Monia teini-ikäisiä poikia on vaikea saada mökkiviikonlopun viettoon, mutta sinä olit aina maalle lähdössä. 

Rakastin huumorintajuasi, olit oikeasti hauska ihminen. Harvoin jäit sanattomaksi, vitsailit usein. Olisitpa täällä sanomassa nyt: ”Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki”, niin nauraisin iloisesti ja vapautuneesti, sydämeni pohjasta. Antaisin naurun virrata sisälläni kuin soliseva puro. 

Jotenkin haluan ajatella, että koet tämän ”sedäksi” tulon, jollakin tavalla, jollakin tasolla. Uskon, että jostakin hyvästä turvallisesta paikasta katselet nyt siskoasi, ja olet superiloinen hänen puolestaan. Tiedän että sanoisit siskolle, ”tosi hieno homma”. Niin sanoit, kun serkkumme sai ensimmäisen lapsensa. Olit silloin aidosti iloinen hänen perheensä puolesta, todella tarkoitit mitä sanoit.
Erityisen hyvin tunnen sinun edelleen elävän mökillä, tunnen siellä olemassaolosi. Elät teräksen harmaassa järvessä, laineiden liplatuksessa laituria vasten, jylhien puiden huminassa, kesäsateen laiskoissa ja keveissä pisaroissa. Tulet olemaan minulle aina pikkuveli, vaikka olitkin pitkä ja miehenmittainen. Sinä pysyt aina minulle pikkuveljenä, lintuna, etkä koskaan miehisty.

30 kommenttia :

  1. Kaunis kirjoitus - ja itkuhan tässä tuli <3 Minulla on pikkusisko, jonka toivoisin vielä elävän - ja jonka menettämisestä on reilusti yli 30 vuotta - silti ikävä on edelleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana. Muista, että pikkusiskosi elää vielä sinussa ja kaikissa niissä jotka hänet muistaa. <3

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitettu. Itkettävän kauniisti *halaa* Aika auttaa, muttei koskaan vie surua kokonaan pois. Onneksi on muistot, vaikka niitä toivoisi olevan paljon enemmän! Voimia ❤ Ja onnea tädiksi tulemisen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana. Muistetaan, että hyvä kiertää ja valo jää loistamaan.

      Poista
  3. Voi Taru,pystyn niin ymmärtämään tuon tyhjyyden ja ikävän tunteen,jonka sisaruksen liian aikainen poismeno aiheuttaa.Oma
    pikkusiskoni menehtyi 5 vuotta sitten,myös aivan liian nuorena.Iso halaus sinulle Taru����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin uskon, että ymmärrät kultainen <3. Valoa ja kaikkea hyvää elämääsi. Yritetään muistaa, että elämä on tässä ja huomisesta ei tiedä, siksi ei kannata säästellä rakkauden sanoja.

      Lämmin ajatus siskollesi <3

      Poista
  4. Itkuhan tämän lukemisesta tuli. Kauniisti kirjoitettu. Onneksi on muistot.

    VastaaPoista
  5. Kaunis kirjoitus..kyyneleet silmissä luin...olen minäkin menettänyt veljeni..taitaa olla sama vuosikin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei Kristiina, olen pahoillani <3. Muitetaan, että veljet elävät jutuissa, tarinoissa, muisteloissa, kaikessa hyvässä mitä oli. <3 Lämmin halaus.

      Poista
  6. Kauniisti kirjoitat 💖 Menetyksen uosipäivät ovat kummallisia, vailket niitä muista, niin alitajunta muistuttaa...meneti oman veljeni 21 vuotta sitten, eikä hän ehtinyt nähdä oman tyttärensä kasvamista aikuiseksi. Onneksi on muistot 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Sinä sen sanoit, onneksi ovat muistot, niitten kautta menetyt elävät. Lämmin halaus ja VALOA, Satu.

      Poista
  7. Kaunis kirjoitus. Jäljelle jäi vain muistot, niitä ei kukaan voi pois viedä. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju. Muistot kantavat, näin mänäkin ajattelen. <3

      Poista
  8. Taas meitä yhdistää yksi asia lisää. Meillä on yhteinen surupäivä, kummallekin rakas ihminen on poissa 11.11. Ihanasti kirjoitit veljestäsi, hän taisi olla huumorimiehiä <3
    Haleja ja rakkautta viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Outi, olen pahoillani <3

      Kyllä veli oli herkkä huumori-ihminen - siskoonsa tullut. :)

      Lämmin halaus Outi <3!

      Poista
  9. Aina sydämessäsi ❤ Kirjoituksesi oli todella kaunis. Uskon, että veljesi on jossain ihan lähellä sinua ja tapaatte taas jonain päivänä ❤💝❤
    Terv. Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna <3. Minäkin uskon, että veli on hyvässä paikassa, lähellä ja joskus taas tapaamme <3

      Poista
  10. Ihana ja koskettava kirjoitus. Voimahaleja <3 <3

    VastaaPoista
  11. Taru, onneksi on paljon ihania muistoja joita ajatella ❤ Tunnistan niin hyvin tuon fiiliksen, kun melkein soittaa veljelle jota ei enää ole. Mun veljen kuolemasta tulee keväällä 10 vuotta. Halauksia ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Voi Pirkko, lämmin halaus. Samaa mieltä, meillä on aina muistot ja rakkaat elävät myös tarinoissa, muisteloissa, joita kerromme.

      Poista
  12. Ihana muistokirjoitus rakkaasta veljestäsi ja kyynelten seastahan tuo piti lukea. Tietenkin pienesti naurahdin tuossa "konstit on monet" kohdassa <3
    Lämpimiä halauksia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni. Lämpimiä halauksia myös sinne <3

      Poista
  13. Kaunis kirjoitus! Sinulla on ollut ihana pikkuveli. Ja sinulla on hienot muistot hänestä. . Elämän polkuja on joskus vaikea ymmärtää.
    Lämpimiä ajatuksia sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito kultainen Tuula <3 En halua mitenkään glorifioida veljeä, hän oli inhimillinen mutta lämmin sydän hällä oli.

      Kyllä, elämän polkuja on joskus vaikea ymmärtää. Lämmin halaus <3

      Poista
  14. Voi Taru, lämmin halaus <3 riittäviä sanoja ei ole, mutta sinä osaat ne taiten pukea. <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top