Weekly Report

maanantai 27. marraskuuta 2017

Puuhakas viikko takana. Eipä töiden jälkeen tullut kovinkaan paljon tehtyä, jos jotain niin normihommia, eli ruuanlaittoa, pyykkiä ja koiran ulkoilutusta.

Aamuherätykset olivat  klo 6 tyyppisiä, eli ei välttämättä mitään herkkua. Oli aamuja jolloin aivot eivät tulkinneet kellon soittoa, ja oli aamuja jolloin herääminen tuntuu melkein kohtuulliselta. Mitään logiikkaa tässä ei valitettavasti ole. Auringonpimennys on kuulemma harvinainen ilmiö, mutta aika pimennossa oltiin. Kaiken lisäksi vedestäkään ei ollut pahemmin pulaa.Sitä virtasi veden ja rännän muodossa enemmän kuin laki sallii..

Launtaina käytiin esikoisen kanssa tsekkailemassa Black Weekend aleja. Jotain ehkä saattoi tarttua käteen....Olin ihan super törsäri ja ostin itselleni ekalla palkalla mm. Lumenen joulukalenterin kun sen 70 eur alehintaan sain. Aika ilokas olin..koska olen sen arvoinen!

Kongo oli kasvattajansa kanssa viikonloppuna Tampereella koiranäyttelyssä. Kongo eilen urosten 3. ja sai varasertin. Kyllä hiukan ihmettelen tuomareita, mitä lie tuomari/viilunkipeliä oli mukana :P

VIIKON ASU:  Zara tunika ja ensimmäinen palkkapäivä.
Huomaa kiva pallo taustalla

 


VIIKON KIRJA: Vihdoin sain kirjaston jonosta Maaret Kallion Inhimillisiä Kohtaamisia. Minähän tykkään kovasti Maaaretista ja hänen Hesarin kolumninsa ovat suosikkejani, hyvin hän osaa aina yhdistää kirjoituksissa itsestäänselvyydet ja klikkiotsikot. Parhaimmillaan kolumneista  saa pieniä oivalluksia, jotka tosin unohtuvat - inhimillisesti - hyvinkin äkkiä, mutta uskon/toivon, että pieniä murusia niistä jää tuonne aivonystyröihin "hautumaan".  Silti Maaretissa on jokin pieni juttu, joka minua hiukan "mietityttää", enkä osaa pukea sitä sanoiksi.... onko se hänen puhtoinen ja "enkelimäinen" imagonsa, mene ja tiedä? Mutta fiksu nainen Maaret on - sitä en käy kieltämään.

Inhimillisiä kohtaamisia taattua Maaretia. Maaretin ydinviestinhän on armo, vilpittömyys ja myötätunto itseä ja toisia kohtaan. Hän ei lupaa helppoja vinkkejä, joiden avulla elämä parantuisi tuosta vain, eikä hän ei tee sitä tässäkään kirjassakaan.

Maaretin Inhimillisiä kohtaamisia nostaa esiin faktan eli kuinka täytyy osata suhtautua itseensä inhimillisesti, ennen voi tehdä saman muille. Kirja myös muistuttaa siitä, että ihmisen yhteys toiseen ihmiseen ja nähdyksi tulemiseen ovat ihmisen perustarpeita. Ei ole ihmisyyttä ilman ihmissuhteita. Hyvässä elämässä inhimilliset kohtaamiset ovat osa arkea, eivätkä mitään pieniä juhlahetkiä. Ihminen tarvitsee toista ihmistä - näin sen kuuluu olla.

Allekirjoitan Maaretin ajatukset, varsinkin kun olen itse taas kokenut inhimillisiä kohtaamisia työpaikalla pitkän tauon jälkeen. Ihminen todellakin tarvitsee sosiaalisuutta, omaa ryhmää, johon kuulua.

Kirjassa keskitytään myös tutkittuun onnellisuuden ytimeen. Meillä ei ole kuin tämä hetki – se on niin kliseistä mutta silti niin totta.  Kallion mukaan hyvän elämän peruspilarit ovat tasapainoinen suhde itsensä kanssa, pari hyvää, syvää ja aitoa ihmissuhdetta sekä arvokas elämä. Arvokkaalla elämällä hän tarkoittaa sitä, että on sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat itselle merkityksellisiä. Esimerkiksi itselle merkityksellisessä työssä jaksaa sinnitellä, vaikka tulisi tylsä kausi.

Tykkäsin kirjasta ja siitä, ettei annettu helppoja vastauksia. Ote oli lähinnä toteava ja pohdiskeleva. Loistava joululahjavinkki kaikille, jotka harjoittelevat itsensä rakastamista (eli myös minä).

VIIKON SARJA: Netflix Alias Grace. Kirjan luin jo 10 v sitten, mutta nyt on sarjan vuoro. Tällä kertaa sarja ei jää yhtään huonommaksi kuin kirja -ja se on harvinaista.   
Nimeltään Grace perustuu tositapahtumiin. Vuonna 1843 nuori, 15-vuotias palvelustyttö nimeltä Grace Marks tuomittiin elinkautiseen isäntänsä Thomas Kinnearin ja tämän taloudenhoitajan ja rakastajattaren Nancy Montgomeryn kaksoismurhasta. Rikoskumppani, saman talon palveluskuntaan kuuluva James McDermott hirtettiin.
Lopulta hyväkäytöksinen Grace pääsee ompelijaksi rikkaaseen perheeseen, missä hänestä kiinnostuu kunnianhimoinen englantilaispsykiatri Simon Jordan. Tohtori Jordan ottaa Gracen tutkimuskohteekseen, ja nainen alkaa kertoa miehelle elämäntarinaansa. Tästä seuraa kirjan/elokuvan herkullinen punainen lanka, avoimuus ja rehellisyys Gracen ja Simonin välillä. EPÄILLYS miten saattoi käydä.
 Siunattu olkoon tämä Atwoodin hedelmä ja (vähintäänkin) lämpimät kirja/sarjasuositukset.

VIIKON HIMOTUS: &Other Stories ruusumekko. Täyttä mekkorakkautta.
kuva


VIIKON OSTOS: Inhoan överi/yli/ohi joulukoristuksia, tyyliin kirkuvia ledivaloisia joulupukkeja ihmisten pihoilla, ja peräänkuulutan TYYLIKKYYTTÄ ja yksinkertaisuutta. Mutta. Tämä hauska pupu oli pakko ostaa, ihan vain koska se on symppis ja tuo hymyn huulille.

VIIKON AJATUS:

"People aren’t either wicked or noble. They’re like chef’s salads, with good things and bad things chopped and mixed together in a vinaigrette of confusion and conflict."

- Lemony Snicket, The Grim Grotto

(via themindmovement)

Muikkuja (:)) ja upeaa viikkoa!!

7 kommenttia :

  1. Sarja kuulostaa tosi hyvältä ja alkoi kyllä nyt muakin kiinnostaa. Mekko on täys kymppi, sulle!
    Ihanaa tätä viikkoa ihanuus <3

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut joskus tuon Nimeltään Grace kirjana, mutta yhtään enää muista, että miten juoni meni. Arvaan, että jos alan katsomaan sarjaa, niin sitten kyllä juoni muistuu mieleen.

    VastaaPoista
  3. Täällä luetaan samaa Maaretin kirjaa vielä ja odotellaan saman kalenterin kanssa! Upeaa alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
  4. Maaretin kirja olisi just passeli tähän olotilaan. Sitä vain mietin, että miksi onkaan helpompi osoittaa armoa muille kuin itselle?

    VastaaPoista
  5. Maaretilla on mielestäni hyvä puhtoinen julkisuuskuva, ihminen hänkin, mutta hyvin pitää tiettyä salaperäisyyden verhoa. En muuten lue lainkaan tälläisiä oppaita, ym. viisauskirjoja, koen että ne vievät tilaa omilta ajatuksilta ja olen varmaan niin outo, en halua, että muiden ajatukset istutetaan mieleeni ja niistä tulee vahingossa omiani. Muunlaisia kirjoja luenkin sitten paljon, mutta en näitä, olen varmaan vähän friikki. :)

    Oih tuo Lumenen kalanteri on todella himoittava ja mitä olen bongannut sisältöä, niin kyllä kelpaisi ja on muuten tosi kauniskin.

    Ihan mieletön tuo kukkamekko ja sopisi niin Maijulle, kuin minulle. Lemony Snicket muuten on aika fiksu tyyppi, hih, näin se on, on toki meistä parempia, mutta jokainen esim. itseään puolustaessaan saattaa sortua ylilyönteihin, täällä meinaan tulistutaan aina liikaa, ensin tunteet, sitten järki. :)

    Ihanaa päivää Taru <3

    VastaaPoista
  6. Tuo mekon ruusukuvio on valloittava. Itse sovittelin vähän samankuvioista paitaa, mutta voi hemmetti, kun jäljellä oli vaan S-kokoa, johon mun olkapäät ei mahtuneet - pöh ja höh :( Muutenkin ärsyttää vaatteiden yleinen mitoitus, johon en selkeästi sovi. Mikään ei koskaan sovi mulle, vaan jostain kohtaa aina lörpöttää ja toisaalta kiristää. Jos ei mistään kiristä, niin sitten on kauttaaltaan säkki. Sori avautuminen :D Aidosti potuttaa olla jotenkin epämittainen.

    VastaaPoista
  7. Oh, olen kade tuosta kalenterista! Nauti <3
    Mä pidän Maaretista myös. Jotenkin aidon oloinen ja ehkä se on just tuo armollisuus....

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top